Kotimaa http://jormasalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Thu, 21 Jun 2018 16:27:18 +0300 fi Onko JSN:stä tulossa moraalitoimisto? http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257246-onko-jsnsta-tulossa-moraalitoimisto <p>Suuresti arvostettu ja arvostamani Julkisen sanan neuvosto JSN teki päätöksen, joka asettaa oman ajatteluni journalismista uuteen valoon.&nbsp;Päätös pistää miettimään, missä määrin toimittajalla on mahdollisuus kertoa oma näkökulmansa asioihin silloin, kun hän joutuu kovan kritiikin kohteeksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.&nbsp;</p><p>Syksyllä 2015&nbsp; jouduin propagandajulkaisu MV:n riepoteltavaksi. Lisäksi sosiaalisessa mediassa liikkui mitä hirvittävämpiä väärinymmärryksiä ja solvauksia. Tällaisessa tilanteessa pidin tärkeänä, että voin kertoa julkisesti, miten asiat todella ovat, etteivät väärät väitteet jäisi elämään ainakaan niin laajasti. Kirjoitin Puheenvuoroon <a href="http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207609-tama-kysymykseni-aiheutti-vihaa-ja-huorittelua">blogin</a>, jossa kerroin, mitä oli tapahtunut.&nbsp;</p><p>Tein myös rikosilmoituksen saamistani viesteistä ja puheluista. Useiden vaiheiden jälkeen kaksi henkilöä <a href="https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/kunnianloukkausesta-sakkotuomio/">on tuomittu</a> minuun kohdistuneesta kunnianloukkauksesta ja yhden puhelun osalta käsittely jatkuu hovioikeudessa lähiaikoina.&nbsp;</p><p>Pidin arvokkaana, että pystyin tuolloin vuonna 2015 ilmaisemaan oman kantani tapahtuneesta julkisesti.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Yle sai langettavan</strong></p><p>Muutamia viikkoja sitten JSN antoi <a href="https://www.jsn.fi/sisalto/6686-yle-17/?year=2018&amp;search=asema">langettavan päätöksen</a> Ylelle tapauksesta, jossa Ylen toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti omasta kokemuksestaan blogissaan. Ukkola vastasi tuolloin Suvi Auvisen laajalle levinneessä kirjoituksessa olleisiin väitteisiin, joita Image ei suostunut oikaisemaan. Auvinen muun muassa väitti, että Ukkola oli yrittänyt saada nettikiusaajalleen potkut.&nbsp;</p><p>Hän pohti <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9874725">kirjoituksessaan</a>, miten häiriköihin tulisi suhtautua, ja kertoi ottaneensa yhteyttä kyseisen opettajan esimieheen. Hän totesi, että mies hyökkäilee hänen kimppuunsa asiattomalla tavalla. Esimerkiksi Ukkola linkkasi miehen tviitin, jota piti epäasiallisena.&nbsp;</p><p>En olisi itse äkkiseltään ymmärtänyt, että tästä aiheesta kirjoittaminen tuo JSN:ltä langettavan.</p><p>Neuvosto toteaa, että tässä tapauksessa toimittajan häiriköinniksi leimaamissa tviiteissä oli kyse ainoastaan yleisön edustajan esittämistä kärjekkäistä ja satiirisista kommenteista. Neuvosto pitää paheksuttavana sitä, että toimittaja oli työstään saamansa kritiikin vuoksi yhteydessä yleisön edustajan työnantajaan ja pyysi keskustelemaan asiasta työpaikalla.</p><p>Neuvoston mukaan toimittajalla oli vahingoittamistarkoitus, kun hän toivoi, että yleisön edustajaa jututettaisiin hänen työpaikallaan. JSN ei perustellut väitettään vahingoittamistarkoituksesta millään tavalla.</p><p>Ukkola kirjoitti kyseisen tekstin sen jälkeen kun hän oli pyytänyt Image-lehdeltä mahdollisuutta oikaista häneen kohdistuneita vihjailuja,<a href="https://blogit.apu.fi/suviauvinen/ala-twiittaa-ukkolasta-saatat-saada-potkut/"> joiden mukaan</a> hän olisi yrittänyt saada potkut Tero Hannulalle. On mielestäni kohtuullista, että toimittaja saa mahdollisuuden kirjoittaa oman näkökulmansa, jos julkisuudessa liikkuu hänestä väitteitä, jotka hän haluaa oikaista.&nbsp;</p><p>Image-lehden kirjoituksessa mainittu Tero Hannula on yhdistänyt Ukkolan sosiaalisessa mediassa Ku Klux Klaaniin ja myöntänyt pilkanneensa häntä henkilökohtaisella tasolla. Tällaisessa tilanteessa olisi voinut odottaa, että JSN olisi puolustanut toimittajaa. Vihjaus rasismista ja väite yrityksestä hankkia Hannulalle potkut ovat kovia syytöksiä, niitä voitaisiin pitää jopa kunniaa loukkaavina väitteinä.</p><p>On hyvin ymmärretävää, että tämän kaltaisten syytösten kohteeksi joutuessaan mediatalo ja toimittaja vastaavat syytöksiin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>JSN paheksui toimittajaa</strong></p><p>JSN:n tehtävä on puolustaa sananvapautta ja julkaisemisen vapautta. Annettu langettava päätös kuitenkin rajoittaa vakavalla tavalla toimittajan sananvapautta ja mahdollisuutta julkiseen keskusteluun.</p><p>Vaikka JSN päätöksessään paheksuu Ukkolan toimintaa ottaa Hannulan työnantajaan yhteyttä, se myös toteaa, että &rdquo;toimittajan epäasiallinen yhteydenotto&rdquo; ei kuitenkaan ollut Ylen vastuulla, eikä sen vuoksi mahdollista tulkita Journalistin ohjeiden näkökulmasta. JSN siis itsekin myöntää, että sillä ei ole toimivaltaa asiassa. Ja näin onkin:&nbsp;JSN ei ole moraalitoimisto.&nbsp;</p><p>Syntyy vaikutelma, että käsiteltyä Ukkolaa halutaan tavalla tai toisella rangaista, vaikka Journalistin ohjeista ja JSN:n säännöistä ei löydy tähän perusteita.&nbsp;Aikooko JSN jatkossa ottaa kantaa päätöksissään myös toimittajien &rdquo;epäasialliseen&rdquo; käytökseen vapaa-ajalla?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Henkilökohtainen hyöty</strong></p><p>JSN:n mukaan &rdquo;Yle toimi harkitsemattomasti, kun se julkaisi toimittajansa mielipidekirjoituksen, jossa hän oikeutti oman epäasiallisen käytöksensä kritisoimalla yksipuolisesti ja liioittelevasti tunnistettavissa olevaa yleisön edustajaa.&rdquo;</p><p>JSN kuitenkin toteaa, että tiedotusvälineiden on suotavaa perustella yleisölle journalistisia ratkaisujaan, mutta Ylen tapauksessa siitä ei ollut kyse. JSN:n mukaan tapauksessa on kyse kiistasta, jossa toimittaja oli &rdquo;muulla tavalla asianomainen&rdquo;.&nbsp;</p><p>&rdquo;Journalistin ohjeiden mukaan toimittaja ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtainen hyötymisen mahdollisuus&rdquo;, JSN toteaa.&nbsp;</p><p>JSN esittää langettavan ratkaisun perusteena, että &rdquo;henkilökohtainen hyötyminen voi tarkoittaa muutakin kuin taloudellista hyötyä&rdquo;. Tämä pitää paikkansa, mutta missään olosuhteissa hyötymisenä ei voida pitää kirjoitusta, jossa toimittaja sananvapauden puitteissa kertoo oman näkemyksensä laajaa julkista huomiota herättäneessä tapauksesta.</p><p>Jos näin olisi, valtavan suuri osa journalismista voitaisiin luokitella &rdquo;henkilökohtaiseksi hyötymiseksi&rdquo; ja valtavan suuri osa nykyistä journalismia rikkoisi Journalistin ohjeiden kohtaa 4.&nbsp;</p><p>Miten mediatalot voivat jatkossa kirjoittaa aiheista, jotka koskevat heitä itseään? Voiko esimerkiksi toimittaja Jessikka Aro kirjoittaa omista <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8745748">häirintäkokemuksistaan</a>? Miten Helsingin Sanomat voi kirjoittaa viestikoekeskusuutisoinnistaan ja perustella sitä siinä vaiheessa, kun poliisi tutkii aihetta? Miten mediatalot voivat ylipäätään jatkossa perustella omia journalistisia ratkaisujaan, jos tämä linjataan journalistin ohjeiden kohdan 4 vastaiseksi?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ylimitoitettu leimaaminen</strong></p><p>Mitä toimittaja uskaltaa kirjoittaa jatkossa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta keskustelusta, jossa on itse mukana jos haluaa olla täysin varma ettei riko journalistin ohjeita.</p><p>&rdquo;Tässä tapauksessa toimittaja pyrki puhdistamaan mainettaan leimaamalla ylimitoitetulla tavalla yleisön edustajan, jota hän oli kohdellut epäasiallisesti jo aiemmin ottaessaan yhteyttä hänen työnantajaansa&rdquo;, JSN linjaa.</p><p>Olisi kiinnostavaa tietää, mikä oli se &rdquo;ylimitoitettu tapa&rdquo; jota Ukkola tekstissään käytti. Mielestäni Ukkolan tulkinta, jonka mukaan opettajan hänestä ja hänelle lähettämät tekstit ovat nettikiusaamista ei ollut ylimitoitettua. Kaiken lisäksi Tero Hannula toi asian ensin itse julkisuuteen. Hän kommentoi asiaa muun muassa <a href="https://www.radiorock.fi/#!/post/59dc64f287a4fe0400105bab">radiossa</a>&nbsp;ja levitti Suvi Auvisen blogia sosiaalisessa mediassa.</p><p>Tero Hannulan teoksia on arvosteltu laajalti eri medioissa, ja <a href="https://www.goodreads.com/author/show/4945242.Tero_Hannula">hänet tunnetaan</a> yhteiskunnallisena keskustelijana jo useiden vuosien ajalta. Hän on osallistunut kirjallisuuden, politiikan ja taiteen alojen keskusteluihin eri alustoilla ja medioissa. Hannula toimii myös eri luottamustoimissa. Häntä ei siis voida pitää rikoslain 24 luvun mukaisena <a href="https://stt.fi/tyylikirja/toimittajan-etiikka-ja-juridiikka/journalistin-oikeudellinen-vastuu/">yksityishenkilönä </a>vaan tapauksen yhteydessä selkeästi julkisuuden henkilönä, jolla on myös rikoslain mukainen niin sanottu <a href="https://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/viestinta/materiaali/printti/luku3.html">korkeampi sietokynnys</a>.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ovatko säännöt muuttuneet?</strong></p><p>Toivoisin aiheesta syvällisempää julkista keskustelua. Varmasti toimituksissa on jo pohdittu, miten vastaavissa tilanteissa voidaan toimia ja miten ei voida toimia. Voiko ottaa esimerkiksi nettikiusaajan äitiin tai ystävään yhteyttä vedotakseen kiusaamisen loppumiseksi? JSN:n mukaan työnantajaan ei ole oikeutta ottaa yhteyttä ainakaan niissä tapauksissa, joissa henkilö ei kirjoituksissaan edusta työnantajaansa?&nbsp;</p><p>Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 4 ja antaa sille huomautuksen.&nbsp;</p><p>Ovatko säännöt muuttuneet? Jos JSN soveltaa JO4:sta Yleä ja Sanna Ukkolan kirjoittamaa tekstiä kohtaan, sen pitää soveltaa sitä johdonmukaisesti myös muihin vastaaviin teksteihin.&nbsp;</p> Suuresti arvostettu ja arvostamani Julkisen sanan neuvosto JSN teki päätöksen, joka asettaa oman ajatteluni journalismista uuteen valoon. Päätös pistää miettimään, missä määrin toimittajalla on mahdollisuus kertoa oma näkökulmansa asioihin silloin, kun hän joutuu kovan kritiikin kohteeksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. 

Syksyllä 2015  jouduin propagandajulkaisu MV:n riepoteltavaksi. Lisäksi sosiaalisessa mediassa liikkui mitä hirvittävämpiä väärinymmärryksiä ja solvauksia. Tällaisessa tilanteessa pidin tärkeänä, että voin kertoa julkisesti, miten asiat todella ovat, etteivät väärät väitteet jäisi elämään ainakaan niin laajasti. Kirjoitin Puheenvuoroon blogin, jossa kerroin, mitä oli tapahtunut. 

Tein myös rikosilmoituksen saamistani viesteistä ja puheluista. Useiden vaiheiden jälkeen kaksi henkilöä on tuomittu minuun kohdistuneesta kunnianloukkauksesta ja yhden puhelun osalta käsittely jatkuu hovioikeudessa lähiaikoina. 

Pidin arvokkaana, että pystyin tuolloin vuonna 2015 ilmaisemaan oman kantani tapahtuneesta julkisesti.

 

Yle sai langettavan

Muutamia viikkoja sitten JSN antoi langettavan päätöksen Ylelle tapauksesta, jossa Ylen toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti omasta kokemuksestaan blogissaan. Ukkola vastasi tuolloin Suvi Auvisen laajalle levinneessä kirjoituksessa olleisiin väitteisiin, joita Image ei suostunut oikaisemaan. Auvinen muun muassa väitti, että Ukkola oli yrittänyt saada nettikiusaajalleen potkut. 

Hän pohti kirjoituksessaan, miten häiriköihin tulisi suhtautua, ja kertoi ottaneensa yhteyttä kyseisen opettajan esimieheen. Hän totesi, että mies hyökkäilee hänen kimppuunsa asiattomalla tavalla. Esimerkiksi Ukkola linkkasi miehen tviitin, jota piti epäasiallisena. 

En olisi itse äkkiseltään ymmärtänyt, että tästä aiheesta kirjoittaminen tuo JSN:ltä langettavan.

Neuvosto toteaa, että tässä tapauksessa toimittajan häiriköinniksi leimaamissa tviiteissä oli kyse ainoastaan yleisön edustajan esittämistä kärjekkäistä ja satiirisista kommenteista. Neuvosto pitää paheksuttavana sitä, että toimittaja oli työstään saamansa kritiikin vuoksi yhteydessä yleisön edustajan työnantajaan ja pyysi keskustelemaan asiasta työpaikalla.

Neuvoston mukaan toimittajalla oli vahingoittamistarkoitus, kun hän toivoi, että yleisön edustajaa jututettaisiin hänen työpaikallaan. JSN ei perustellut väitettään vahingoittamistarkoituksesta millään tavalla.

Ukkola kirjoitti kyseisen tekstin sen jälkeen kun hän oli pyytänyt Image-lehdeltä mahdollisuutta oikaista häneen kohdistuneita vihjailuja, joiden mukaan hän olisi yrittänyt saada potkut Tero Hannulalle. On mielestäni kohtuullista, että toimittaja saa mahdollisuuden kirjoittaa oman näkökulmansa, jos julkisuudessa liikkuu hänestä väitteitä, jotka hän haluaa oikaista. 

Image-lehden kirjoituksessa mainittu Tero Hannula on yhdistänyt Ukkolan sosiaalisessa mediassa Ku Klux Klaaniin ja myöntänyt pilkanneensa häntä henkilökohtaisella tasolla. Tällaisessa tilanteessa olisi voinut odottaa, että JSN olisi puolustanut toimittajaa. Vihjaus rasismista ja väite yrityksestä hankkia Hannulalle potkut ovat kovia syytöksiä, niitä voitaisiin pitää jopa kunniaa loukkaavina väitteinä.

On hyvin ymmärretävää, että tämän kaltaisten syytösten kohteeksi joutuessaan mediatalo ja toimittaja vastaavat syytöksiin. 

 

JSN paheksui toimittajaa

JSN:n tehtävä on puolustaa sananvapautta ja julkaisemisen vapautta. Annettu langettava päätös kuitenkin rajoittaa vakavalla tavalla toimittajan sananvapautta ja mahdollisuutta julkiseen keskusteluun.

Vaikka JSN päätöksessään paheksuu Ukkolan toimintaa ottaa Hannulan työnantajaan yhteyttä, se myös toteaa, että ”toimittajan epäasiallinen yhteydenotto” ei kuitenkaan ollut Ylen vastuulla, eikä sen vuoksi mahdollista tulkita Journalistin ohjeiden näkökulmasta. JSN siis itsekin myöntää, että sillä ei ole toimivaltaa asiassa. Ja näin onkin: JSN ei ole moraalitoimisto. 

Syntyy vaikutelma, että käsiteltyä Ukkolaa halutaan tavalla tai toisella rangaista, vaikka Journalistin ohjeista ja JSN:n säännöistä ei löydy tähän perusteita. Aikooko JSN jatkossa ottaa kantaa päätöksissään myös toimittajien ”epäasialliseen” käytökseen vapaa-ajalla?

 

Henkilökohtainen hyöty

JSN:n mukaan ”Yle toimi harkitsemattomasti, kun se julkaisi toimittajansa mielipidekirjoituksen, jossa hän oikeutti oman epäasiallisen käytöksensä kritisoimalla yksipuolisesti ja liioittelevasti tunnistettavissa olevaa yleisön edustajaa.”

JSN kuitenkin toteaa, että tiedotusvälineiden on suotavaa perustella yleisölle journalistisia ratkaisujaan, mutta Ylen tapauksessa siitä ei ollut kyse. JSN:n mukaan tapauksessa on kyse kiistasta, jossa toimittaja oli ”muulla tavalla asianomainen”. 

”Journalistin ohjeiden mukaan toimittaja ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtainen hyötymisen mahdollisuus”, JSN toteaa. 

JSN esittää langettavan ratkaisun perusteena, että ”henkilökohtainen hyötyminen voi tarkoittaa muutakin kuin taloudellista hyötyä”. Tämä pitää paikkansa, mutta missään olosuhteissa hyötymisenä ei voida pitää kirjoitusta, jossa toimittaja sananvapauden puitteissa kertoo oman näkemyksensä laajaa julkista huomiota herättäneessä tapauksesta.

Jos näin olisi, valtavan suuri osa journalismista voitaisiin luokitella ”henkilökohtaiseksi hyötymiseksi” ja valtavan suuri osa nykyistä journalismia rikkoisi Journalistin ohjeiden kohtaa 4. 

Miten mediatalot voivat jatkossa kirjoittaa aiheista, jotka koskevat heitä itseään? Voiko esimerkiksi toimittaja Jessikka Aro kirjoittaa omista häirintäkokemuksistaan? Miten Helsingin Sanomat voi kirjoittaa viestikoekeskusuutisoinnistaan ja perustella sitä siinä vaiheessa, kun poliisi tutkii aihetta? Miten mediatalot voivat ylipäätään jatkossa perustella omia journalistisia ratkaisujaan, jos tämä linjataan journalistin ohjeiden kohdan 4 vastaiseksi?

 

Ylimitoitettu leimaaminen

Mitä toimittaja uskaltaa kirjoittaa jatkossa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta keskustelusta, jossa on itse mukana jos haluaa olla täysin varma ettei riko journalistin ohjeita.

”Tässä tapauksessa toimittaja pyrki puhdistamaan mainettaan leimaamalla ylimitoitetulla tavalla yleisön edustajan, jota hän oli kohdellut epäasiallisesti jo aiemmin ottaessaan yhteyttä hänen työnantajaansa”, JSN linjaa.

Olisi kiinnostavaa tietää, mikä oli se ”ylimitoitettu tapa” jota Ukkola tekstissään käytti. Mielestäni Ukkolan tulkinta, jonka mukaan opettajan hänestä ja hänelle lähettämät tekstit ovat nettikiusaamista ei ollut ylimitoitettua. Kaiken lisäksi Tero Hannula toi asian ensin itse julkisuuteen. Hän kommentoi asiaa muun muassa radiossa ja levitti Suvi Auvisen blogia sosiaalisessa mediassa.

Tero Hannulan teoksia on arvosteltu laajalti eri medioissa, ja hänet tunnetaan yhteiskunnallisena keskustelijana jo useiden vuosien ajalta. Hän on osallistunut kirjallisuuden, politiikan ja taiteen alojen keskusteluihin eri alustoilla ja medioissa. Hannula toimii myös eri luottamustoimissa. Häntä ei siis voida pitää rikoslain 24 luvun mukaisena yksityishenkilönä vaan tapauksen yhteydessä selkeästi julkisuuden henkilönä, jolla on myös rikoslain mukainen niin sanottu korkeampi sietokynnys.

 

Ovatko säännöt muuttuneet?

Toivoisin aiheesta syvällisempää julkista keskustelua. Varmasti toimituksissa on jo pohdittu, miten vastaavissa tilanteissa voidaan toimia ja miten ei voida toimia. Voiko ottaa esimerkiksi nettikiusaajan äitiin tai ystävään yhteyttä vedotakseen kiusaamisen loppumiseksi? JSN:n mukaan työnantajaan ei ole oikeutta ottaa yhteyttä ainakaan niissä tapauksissa, joissa henkilö ei kirjoituksissaan edusta työnantajaansa? 

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 4 ja antaa sille huomautuksen. 

Ovatko säännöt muuttuneet? Jos JSN soveltaa JO4:sta Yleä ja Sanna Ukkolan kirjoittamaa tekstiä kohtaan, sen pitää soveltaa sitä johdonmukaisesti myös muihin vastaaviin teksteihin. 

]]>
26 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257246-onko-jsnsta-tulossa-moraalitoimisto#comments Kotimaa Journalismi JSN Media Sananvapaus Thu, 21 Jun 2018 13:27:18 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257246-onko-jsnsta-tulossa-moraalitoimisto
Suomi voisi ottaa vastaan tuhansia kiintiöpakolaisia http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257239-suomi-voisi-ottaa-vastaan-tuhansia-kiintiopakolaisia <p>Eurooppa on ollut syksystä 2015 lähtien neuvoton suuren turvapaikanhakijamäärän kanssa. Yli miljoona hakijaa vuodessa ylitti maanosan kantokyvyn, sillä se kiihdytti eripuraa yksittäisten valtioiden sisällä ja Euroopan unionin jäsenmaiden välillä.</p><p>Kipuilu ei ole hellittänyt. Se on nyt siirtynyt Euroopan mahtimaan Saksan sisälle horjuttamaan liittokansleri Angela Merkelin asemaa, ja toinen suuri EU-valtio Italia on ajautunut poliittiseen kestokriisiin. Enää ei puhuta vain Unkarin ja Puolan kaltaisten sooloilijoiden eristettävissä olevasta ongelmasta.</p><p>Näissä tunnelmissa eurooppalaiset johtajat tapaavat ensi viikolla Eurooppa-neuvostossa eli huippukokouksessa, johon pääministeri Juha Sipilä (kesk.) lähtee ajamaan Suomen asiaa. <a href="http://www.consilium.europa.eu/fi/meetings/european-council/2018/06/28-29/">Kokouksen esityslistalla </a>on ensimmäisenä muuttoliike.</p><p>Pohjalla on komission esitys ja jonkinmoinen kompromissi, mutta asetelma ei näytä tyydyttävän Suomea tai ainakaan sisäministeri Kai Mykkästä (kok.), jonka uudenlaisia ajatuksia olemme saaneet lukea eilen <a href="http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257205-turvapaikkoja-ilman-hallitsematonta-rajanylitysta">Uuden Suomen Puheenvuorosta</a> ja sen jälkeen <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/251754-sisaministeri-kai-mykkanen-turvapaikkajarjestelma-tullut-tiensa-paahan-hallitsematon">tehdystä haastattelusta</a>.</p><p>Ministeri Mykkänen viritteli kirjoituksessaan EU:n tasoista järjestelyä, joka pohjautuisi prosessin painopisteen siirtämiseen pakolaisleireille, turvapaikanhakijoiden käännyttämiseen rajalta ja pakolaiskiintiöiden voimakkaaseen nostamiseen. Pakolaiskiintiöiden osalta hän puhui kymmenkertaistamisesta nykyisestä 25 000:sta neljännesmiljoonaan.</p><p>Lopputulos voisi olla hädänalaisten oikeudenmukaisempi kohtelu, salakuljettajien bisneksen hyytyminen sekä hylkypäätöksen saaneiden hakijoiden palauttamisten jyrkkä väheneminen ja sitä kautta kustannussäästöt. Rahaa EU-mailta kuluisi toki leirien ylläpitoon Euroopan ulkopuolella.</p><p><strong>Sisäministeri korostaa EU-yhteistyötä</strong>. Hänen mukaansa &rdquo;jäsenmaiden sooloratkaisut johtavat siihen, että ulkorajavaltiot ovat rajajärjestelyissään jatkuvasti naapureiden painostuksen ja kiskonnan kohteina: Kreikka Turkin, Italia Tunisian ja Libyan, Espanja Marokon, Suomi Venäjän, Puola Valko-Venäjän sekä Unkari Serbian ja Ukrainan&rdquo;.&nbsp;</p><p>Venäjän painostuksesta nähtiin merkkejä vuoden 2016 alussa, kun Suomen itäraja alkoi yllättäen vuotaa. EU-tasoisella &rdquo;Mykkäs-ratkaisulla&rdquo; Suomen ei tarvitsi olla tästä huolissaan, vaan Venäjän viranomaisten rajallemme mahdollisesti auttamat suuretkin turvapaikanhakijaryhmät voisi käännyttää yhteiseen linjaan vedoten pakolaisleireille, joiden kautta he voisivat kyllä päästä unionin alueelle.</p><p>Mykkänen ei ole ensimmäinen suuren eduskuntapuolueen vaikuttaja, joka puhuu nyt ääneen turvapaikanhakijoiden rajalta käännyttämisestä ja Euroopan ulkopuolisten pakolaisleirien toteuttamisesta. Aiemman vastaavan mallin tarjosi jokunen kuukausi sitten SDP:n eduskuntaryhmän lakimies Valtteri Aaltonen.</p><p>&rdquo;Suoraan Euroopassa turvapaikkaa hakevat siirrettäisiin (ehkä rajattuja poikkeuksia lukuun ottamatta) automaattisesti leireille odottamaan omaa vuoroaan&rdquo;, <a href="http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250686-humanitaarisesta-maahanmuutosta-ja-turvapaikkajarjestelmasta">Aaltonen kirjoitti täällä Puheenvuorossa</a>. Hänen mukaansa Euroopan ulkopuolella sijaitsevista pakolaisleireistä pitäisi kehittää kaupunkeja, joiden rakentamiseen asukkaat osallistuisivat.</p><p>Demarien lakimies korostaa sitä, että rahoituksen pitäisi tulla EU:n yhteisten sopimusten kautta, millä &rdquo;torjuttaisiin se ilmeinen mahdollisuus, että jäsenmaat ryhtyisivät poliittisen tuulen käänteiden mukaan kansallisilla päätöksillä leikkaamaan rahoitusosuuttaan ja leirit jäisivät tyhjän päälle&rdquo;.</p><p><strong>Pian nähdään, miten ponnekkaasti</strong> keskustalainen pääministeri Sipilä ottaa huomioon kokoomuslaisen sisäministerin evästyksen, ja jos ottaa niin onnistuuko teesien ajamisessa ensi viikon kokouksessa Brysselissä. Muistissa on, että <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/251551-juha-sipila-tallaista-siirtolaispolitiikkaa-suomi-ajaa-eurooppaan">pääministerikin on hiljattain sanonut</a>, että Suomi pyrkii kääntämään painopistettä turvapaikanhausta kiintiöpakolaisjärjestelmään.</p><p>Sisäministeri puhuu kohtalon kesästä Euroopan unionissa:</p><p>&rdquo;Taitaa olla käsillä EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan kohtalon kesä. Jos Eurooppa-neuvosto ei löydä suuntaviivoja ensi viikolla, Angela Merkelin 13 vuoden kausi Saksan liittokanslerina uhkaa katketa heinäkuun alussa. Pitkällä aikavälillä merkittävämpää on, että samalla todennäköisesti päättyy sisärajattoman EU:n aikakausi - ainakin nykymuodossa&rdquo;.&nbsp;</p><p>Kärjistetty näkemys, kuten poliitikoilla usein on tapana, mutta voi osua oikeaankin.</p><p>Mykkäsen ja Aaltosen pohdinnoista sanottakoon, että niissä on ideaa. Meillä olisi varaa ottaa vastaan kiintiöpakolaisia nykyiseen nähden kymmenkertainenkin määrä.</p><p>Avun tarpeessa oikeasti olevat 7 500 pakolaista vuodessa olisi helposti Suomen hallittavissa, jos samaan aikaan olisi varmuus, ettei määrä voisi tuosta oleellisesti nousta.</p> Eurooppa on ollut syksystä 2015 lähtien neuvoton suuren turvapaikanhakijamäärän kanssa. Yli miljoona hakijaa vuodessa ylitti maanosan kantokyvyn, sillä se kiihdytti eripuraa yksittäisten valtioiden sisällä ja Euroopan unionin jäsenmaiden välillä.

Kipuilu ei ole hellittänyt. Se on nyt siirtynyt Euroopan mahtimaan Saksan sisälle horjuttamaan liittokansleri Angela Merkelin asemaa, ja toinen suuri EU-valtio Italia on ajautunut poliittiseen kestokriisiin. Enää ei puhuta vain Unkarin ja Puolan kaltaisten sooloilijoiden eristettävissä olevasta ongelmasta.

Näissä tunnelmissa eurooppalaiset johtajat tapaavat ensi viikolla Eurooppa-neuvostossa eli huippukokouksessa, johon pääministeri Juha Sipilä (kesk.) lähtee ajamaan Suomen asiaa. Kokouksen esityslistalla on ensimmäisenä muuttoliike.

Pohjalla on komission esitys ja jonkinmoinen kompromissi, mutta asetelma ei näytä tyydyttävän Suomea tai ainakaan sisäministeri Kai Mykkästä (kok.), jonka uudenlaisia ajatuksia olemme saaneet lukea eilen Uuden Suomen Puheenvuorosta ja sen jälkeen tehdystä haastattelusta.

Ministeri Mykkänen viritteli kirjoituksessaan EU:n tasoista järjestelyä, joka pohjautuisi prosessin painopisteen siirtämiseen pakolaisleireille, turvapaikanhakijoiden käännyttämiseen rajalta ja pakolaiskiintiöiden voimakkaaseen nostamiseen. Pakolaiskiintiöiden osalta hän puhui kymmenkertaistamisesta nykyisestä 25 000:sta neljännesmiljoonaan.

Lopputulos voisi olla hädänalaisten oikeudenmukaisempi kohtelu, salakuljettajien bisneksen hyytyminen sekä hylkypäätöksen saaneiden hakijoiden palauttamisten jyrkkä väheneminen ja sitä kautta kustannussäästöt. Rahaa EU-mailta kuluisi toki leirien ylläpitoon Euroopan ulkopuolella.

Sisäministeri korostaa EU-yhteistyötä. Hänen mukaansa ”jäsenmaiden sooloratkaisut johtavat siihen, että ulkorajavaltiot ovat rajajärjestelyissään jatkuvasti naapureiden painostuksen ja kiskonnan kohteina: Kreikka Turkin, Italia Tunisian ja Libyan, Espanja Marokon, Suomi Venäjän, Puola Valko-Venäjän sekä Unkari Serbian ja Ukrainan”. 

Venäjän painostuksesta nähtiin merkkejä vuoden 2016 alussa, kun Suomen itäraja alkoi yllättäen vuotaa. EU-tasoisella ”Mykkäs-ratkaisulla” Suomen ei tarvitsi olla tästä huolissaan, vaan Venäjän viranomaisten rajallemme mahdollisesti auttamat suuretkin turvapaikanhakijaryhmät voisi käännyttää yhteiseen linjaan vedoten pakolaisleireille, joiden kautta he voisivat kyllä päästä unionin alueelle.

Mykkänen ei ole ensimmäinen suuren eduskuntapuolueen vaikuttaja, joka puhuu nyt ääneen turvapaikanhakijoiden rajalta käännyttämisestä ja Euroopan ulkopuolisten pakolaisleirien toteuttamisesta. Aiemman vastaavan mallin tarjosi jokunen kuukausi sitten SDP:n eduskuntaryhmän lakimies Valtteri Aaltonen.

”Suoraan Euroopassa turvapaikkaa hakevat siirrettäisiin (ehkä rajattuja poikkeuksia lukuun ottamatta) automaattisesti leireille odottamaan omaa vuoroaan”, Aaltonen kirjoitti täällä Puheenvuorossa. Hänen mukaansa Euroopan ulkopuolella sijaitsevista pakolaisleireistä pitäisi kehittää kaupunkeja, joiden rakentamiseen asukkaat osallistuisivat.

Demarien lakimies korostaa sitä, että rahoituksen pitäisi tulla EU:n yhteisten sopimusten kautta, millä ”torjuttaisiin se ilmeinen mahdollisuus, että jäsenmaat ryhtyisivät poliittisen tuulen käänteiden mukaan kansallisilla päätöksillä leikkaamaan rahoitusosuuttaan ja leirit jäisivät tyhjän päälle”.

Pian nähdään, miten ponnekkaasti keskustalainen pääministeri Sipilä ottaa huomioon kokoomuslaisen sisäministerin evästyksen, ja jos ottaa niin onnistuuko teesien ajamisessa ensi viikon kokouksessa Brysselissä. Muistissa on, että pääministerikin on hiljattain sanonut, että Suomi pyrkii kääntämään painopistettä turvapaikanhausta kiintiöpakolaisjärjestelmään.

Sisäministeri puhuu kohtalon kesästä Euroopan unionissa:

”Taitaa olla käsillä EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan kohtalon kesä. Jos Eurooppa-neuvosto ei löydä suuntaviivoja ensi viikolla, Angela Merkelin 13 vuoden kausi Saksan liittokanslerina uhkaa katketa heinäkuun alussa. Pitkällä aikavälillä merkittävämpää on, että samalla todennäköisesti päättyy sisärajattoman EU:n aikakausi - ainakin nykymuodossa”. 

Kärjistetty näkemys, kuten poliitikoilla usein on tapana, mutta voi osua oikeaankin.

Mykkäsen ja Aaltosen pohdinnoista sanottakoon, että niissä on ideaa. Meillä olisi varaa ottaa vastaan kiintiöpakolaisia nykyiseen nähden kymmenkertainenkin määrä.

Avun tarpeessa oikeasti olevat 7 500 pakolaista vuodessa olisi helposti Suomen hallittavissa, jos samaan aikaan olisi varmuus, ettei määrä voisi tuosta oleellisesti nousta.

]]>
69 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257239-suomi-voisi-ottaa-vastaan-tuhansia-kiintiopakolaisia#comments Kotimaa Eu:n huippukokous Pakolaiset Turvapaikanhakijat Thu, 21 Jun 2018 10:38:12 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257239-suomi-voisi-ottaa-vastaan-tuhansia-kiintiopakolaisia
Sote -valiokunnassa täysi riita käsittelyaikataulusta http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257233-sote-valiokunnassa-taysi-riita-kasittelyaikataulusta <p>Eduskunnasta välittyi hetki sitten uutinen (HS) , että&nbsp; sote -valiokunnan kokous&nbsp;<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005728610.html">päättyi kaaokseen</a>.</p><p>Minusta ei&nbsp; ole -ei hallitukselle&nbsp; eikä oppositiolle hyväksi -,&nbsp; että eduskunnan valiokunta alkaa riidellä&nbsp;poliittisin perustein lakien käsittelyaikataulusta.&nbsp;Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja&nbsp;&nbsp;<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/960.aspx" id="ctl00_ctl46_g_a8ed09aa_d301_4d48_bf89_44e29f8e148f_csr1_EDKbasic_TitleLink" title="Krista Kiuru">Krista Kiuru</a>&nbsp;(SDP) ei ottanut uutisten&nbsp; mukaan äänestykseen&nbsp;valiokunnan varapuheenjohtaja&nbsp;&nbsp;<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/938.aspx" id="ctl00_ctl46_g_c180bea3_96e8_464f_bd04_9dc8910982a8_csr1_EDKbasic_TitleLink" title="Hannakaisa Heikkinen">Hannakaisa Heikkisen</a>&nbsp;(keskusta) esitystä valiokunnan työn jatkamisesta ensi viikon jälkeenkin.</p><p>****</p><p>Aiemmin aamu-uutisissa kerrottiin, että jos valiokunta ei saa heinäkuussa mietintöä valmiiksi sote -lakipaketista,&nbsp;&nbsp;sote- ja maakuntauudistus siirtyy pääministeri Juha Sipilän mukaan vuoden 2021 alkuun. Pääministeriltä tuo oli selvä enemmän tai vähemmän painostus eduskuntaa kohtaan.</p><p>Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiurun johtamistyylistä alkoi kevään mittaan kantautua monenlaista näkemystä. Krista Kiuru keräsi julkisuutta&nbsp; myös johtamassaan <a href="https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/valtuustoryhmien-puheenjohtajat-ihmettelevat-krista-kiurun-salaista-puhelinyhteytta-toimitaan-valittamatta-normaalin-elaman-saannoista-200883943/">Porin valtuustossa&nbsp;</a>&nbsp;aiemmin tänä vuonna.</p><p>****</p><p>Niin tai näin, alkaa tuntua, että jos jonkun näpit nyt paloi, niin kyllä ne enemmän pääministerin ja kepun näpit paloivat.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256760-sote-ja-maakuntauudistuksen-aikataulua-uhkaa-kriisi">Sote &ndash; ja maakuntauudistuksen aikataulua uhkaa kriisi</a></p><p>--&gt; tuossa blogissa ollut aikataulukuva on poistettu STM:n sivulta.</p><p>&nbsp;</p> Eduskunnasta välittyi hetki sitten uutinen (HS) , että  sote -valiokunnan kokous päättyi kaaokseen.

Minusta ei  ole -ei hallitukselle  eikä oppositiolle hyväksi -,  että eduskunnan valiokunta alkaa riidellä poliittisin perustein lakien käsittelyaikataulusta. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja  Krista Kiuru (SDP) ei ottanut uutisten  mukaan äänestykseen valiokunnan varapuheenjohtaja  Hannakaisa Heikkisen (keskusta) esitystä valiokunnan työn jatkamisesta ensi viikon jälkeenkin.

****

Aiemmin aamu-uutisissa kerrottiin, että jos valiokunta ei saa heinäkuussa mietintöä valmiiksi sote -lakipaketista,  sote- ja maakuntauudistus siirtyy pääministeri Juha Sipilän mukaan vuoden 2021 alkuun. Pääministeriltä tuo oli selvä enemmän tai vähemmän painostus eduskuntaa kohtaan.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiurun johtamistyylistä alkoi kevään mittaan kantautua monenlaista näkemystä. Krista Kiuru keräsi julkisuutta  myös johtamassaan Porin valtuustossa  aiemmin tänä vuonna.

****

Niin tai näin, alkaa tuntua, että jos jonkun näpit nyt paloi, niin kyllä ne enemmän pääministerin ja kepun näpit paloivat.

 

Sote – ja maakuntauudistuksen aikataulua uhkaa kriisi

--> tuossa blogissa ollut aikataulukuva on poistettu STM:n sivulta.

 

]]>
7 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257233-sote-valiokunnassa-taysi-riita-kasittelyaikataulusta#comments Kotimaa Sote-uudistus Thu, 21 Jun 2018 09:21:42 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257233-sote-valiokunnassa-taysi-riita-kasittelyaikataulusta
Ihmettelen Kittilän luottamushenkilöiden hyllyttämistä http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257229-ihmettelen-kittilan-luottamushenkiloiden-hyllyttamista <p>Ihmettelen päätöstä Kittilän luottamushenkilöiden hyllyttämisestä. Muistutan, että kuntalain luku, jonka nojalla hyllytys tapahtui, säädettiin sovellettavaksi vasta kesäkuun 2017 alusta lähtien. Teot, joihin Kittilän erimielisyydet perustuvat, liittyvät marraskuussa 2014 tapahtuneeseen kunnanjohtaja Anna Mäkelän irtisanomiseen.</p><p>Demokraattisesti valittujen kuntapäättäjien oikeuteen hoitaa tehtäviään tulisi puuttua vain äärimmäisissä tapauksissa. Jätin tänään eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn päätöksen laillisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden perään.</p><p>Pidän kyseenalaisena myös, voiko luottamushenkilöitä pidättää tehtävistään sellaisten tekojen johdosta, jotka tapahtuivat ennen kuntalain uusien säädösten voimaantuloa. Kyse on taannehtivasta oikeudenkäytöstä, joka on vastoin suomalaisia oikeusperiaatteita. Lakia säädettäessä päätettiin, että laki tulee voimaan vasta uuden valtuustokauden alusta</p><p>-Valtiovarainministeriö päätti hyllyttää kaksikymmentä Kittilän kuntapäättäjää tehtävistään meneillään olevan oikeusprosessin ajaksi. Yksitoista heistä on kuntalaisten vapaissa vaaleissa valitsemia kunnanvaltuutettuja. He ovat syytteessä entisen kunnanjohtajan erottamiseen liittyvien tapahtumien vuoksi. Keskeinen syy kunnanjohtajan irtisanomiselle oli hänen vastoin kunnan luottamushenkilöiden enemmistön tahtoa tekemät tutkintapyyntö Levi Ski Resortin toimitusjohtaja Jouni Palosaaresta. Viime viikolla Palosaari sai vapauttavan tuomion.&nbsp;</p><p>Kittilässä ei ole meneillään mitään sellaista kriisiä, että kunta ei pystyisi toimimaan. Kaikki kokoukset on pystytty hoitamaan asianmukaisesti ja hallinto toimii hyvin. Laaja yksipuolinen julkisuus asiassa on synnyttänyt vääränlaisia mielikuvia. Haluan selvittää, kuultiinko Kittilän päättäjiä asianmukaisesti hyllyttämisprosessissa, vai oliko päätös hyllyttämisestä tehty todellisuudessa jo ennen prosessin alkua.</p><p>* * *</p><p>Kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:</p><p><strong>KIRJALLINEN KYSYMYS</strong></p><p><strong>Kittilän kuntapäättäjien luottamustoimesta pidättämisestä</strong></p><p><strong><em>Eduskunnan puhemiehelle</em></strong></p><p>Valtiovarainministeriö teki 19.6.2018 päätöksen pidättää kaksikymmentä Kittilän kunnan luottamushenkilöä luottamustehtäviensä hoitamisesta siihen saakka, kunnes heitä koskevat syytteet on käsitelty tuomioistuimessa. Näistä luottamushenkilöistä yksitoista on Kittilän kuntalaisten viime kuntavaaleissa valitsemia kunnanvaltuutettuja.</p><p>Ns. Kittilän kriisi liittyy entisen kunnanjohtaja Anna Mäkelän irtisanomiseen marraskuussa 2014, ja sen ympärillä oleviin tapahtumiin. Keskeinen syy Mäkelän irtisanomiselle oli hänen joulukuussa 2013 tekemänsä tutkintapyyntö Levi Ski Resortin toimitusjohtaja Jouni Palosaaresta, vastoin kunnan luottamushenkilöiden enemmistön tahtoa. Lapin käräjäoikeus hylkäsi Jouni Palosaarta vastaan nostetut syytteet 15.6.2018.</p><p>On selvää, että kuntademokratiaan puuttuminen kuntalaisten vapaissa vaaleissa valitsemien luottamushenkilöiden tehtävistään pidättämisen kautta on laissa määrätty tapahtumaan vain todella äärimmäisissä tapauksissa. Yksin muotovirhe kunnanjohtajan erottamista koskevassa päätöksessä ei ole riittävä peruste. Tällöinhän puututaan ihmisten oikeuteen valita omat päättäjänsä demokraattisissa vaaleissa. Näin ollen myös &rdquo;hyllytysprosessin&rdquo; tulee noudattaa mahdollisimman tiukasti yleisiä hyvän hallinnon ja oikeusvaltion oikeusperiaatteita.</p><p>Kuntalain 109 a &sect;:n mukaan: <em>&rdquo;Jos selvityshenkilö tai selvitysryhmä on esittänyt luottamushenkilön tai luottamushenkilöiden pidättämistä toimestaan 85 &sect;:n 4 momentissa säädetyllä perusteella luottamushenkilön toimessaan tekemäksi epäiltyä virkarikosta koskevan esitutkinnan tai oikeudenkäynnin ajaksi eikä valtuusto ole näin menetellyt, valtiovarainministeriö voi valtuustoa ja asianomaista luottamushenkilöä kuultuaan päättää asiasta, jos luottamustoimesta pidättäminen on välttämätöntä kunnan päätöksenteon saattamiseksi lain mukaiseksi sekä kunnan päätöksenteon uskottavuuden ja luotettavuuden turvaamiseksi ottaen huomioon epäillyn rikoksen vakavuus, mahdollinen toistuvuus ja muut seikat. Ministeriön päätös voidaan panna täytäntöön heti.&rdquo;</em></p><p>Kittilän kuntapäättäjien tehtävistään pidättämistä on edellyttänyt laaja, voimakas ja vuosia kestänyt julkinen keskustelu, jossa Kittilän kuntapäättäjät on tuomittu etukäteen. Yksipuolisella uutisoinnilla on vaikutettu yleiseen mielipiteeseen ja myös valtiovallan asenteisiin Kittilän kuntaa kohtaan. Myös valtiovarainministeriöstä on etukäteen esitetty mielipiteitä, jossa on arvosteltu Kittilän kuntapäättäjiä kielteisesti ja katsottu, ettei heillä ole edellytyksiä jatkaa tehtäviensä hoitamista.</p><p>Tämä herättää perustellusti epäilyn menettelyn puolueettomuutta kohtaan. Oliko päätös asiasta tehty etukäteen ja oliko Kittilän syytettyinä olevien kuntapäättäjien kuulemisella todellista vaikutusta prosessiin? Onko Kittilän luottamushenkilöiden kuulemisesta esim. laadittu muistiota, johon heidän näkemyksensä on kirjattu ja saivatko he tutustua siihen, mitä heidän lausumastaan on kirjattu päätöksenteon perusteeksi?</p><p>Valtiovarainministeriön 19.6.2018 julkaisemassa tiedotteessa perustellaan Kittilän kunnan luottamushenkilöiden viralta pidättämistä: <em>&rdquo;</em><em>Ministeriö katsoi, että henkilöiden luottamustoimesta pidättämisen välttämättömyyttä tukee selvitysryhmän selvitys. Selvityksen mukaan kunnan päätöksenteko on poikkeuksellisessa hallinnollisessa kriisissä ja kunnan tilanne on vakava. Taustalla on rikosprosessin myötä syntynyt epäluottamus ja sitä seurannut luottamushenkilöiden jakautuminen kahteen leiriin.&rdquo;</em></p><p>Luottamushenkilöiden jakaantuminen kahteen tai useampaankin leiriin on tyypillistä monessakin eri kunnassa, samoin myös epäluottamusta ja erilaisia riitoja on ollut lukuisissa Suomen kunnallishallinnoissa. Huomattavaa on myös, että Kittilän entisen kunnanjohtajan irtisanomisen ja rikosprosessien käynnistymisen jälkeen on käyty kuntavaalit, joissa valitut päättäjät ovat saaneet valtuutuksensa kuntalaisilta.</p><p>Kittilän kuntapäättäjien hyllyttäminen on tehty kuntalakiin vuoden 2017 alussa lisätyn uuden 12 a luvun pykälien nojalla. Ao. lakimuutoksessa todetaan, että kyseistä 12 a lukua sovelletaan vasta 1.6.2017 lukien. Tapahtumat, joiden vuoksi Kittilän kuntapäättäjät on päätetty pidättää virasta, ovat tapahtuneet vuosia sitten. Välissä on ehditty pitää kuntavaalitkin ja osa päättäjistä on vaihtunut. Heille on nyt määrätty sellaisia seurauksia, joita he eivät olisi voineet saada teoistaan tekohetkellä. Tämä on ristiriidassa siihen periaatteeseen, jota suomalaisessa oikeusjärjestelmässä on pidetty tärkeänä, taannehtivan oikeudenkäytön kieltoon.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 &sect;:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:</p><p><em>Onko taannehtiva oikeudenkäyttö mahdollista suomalaisten oikeusperiaatteiden mukaan niin että Kittilän kunnan luottamushenkilöt voidaan pidättää luottamustehtäviensä hoitamisesta niiden tekojen perusteella, jotka he ovat tehneet ennen lain voimaan astumista;</em></p><p><em>onko Kittilän luottamushenkilöiden kuuleminen ja muu luottamustoimesta pidättämiseen liittynyt prosessi tapahtunut tasapuolisuuden ja muiden hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti;</em></p><p><em>ja mitkä ovat ne yksilöidyt perusteet, joiden johdosta Kittilän entisen kunnanjohtajan irtisanomiseen liittyvien tapahtumien vuoksi syytteessä olevat kuntapäättäjät katsotaan esteelliseksi kaikkeen mahdolliseen kunnalliseen päätöksentekoon eikä riitä, että jääväisivät itsensä ainoastaan niissä asioissa, jotka koskevat entisen kunnanjohtajan irtisanomista?</em></p><p>Helsingissä, 21. päivänä kesäkuuta 2018</p><p>Eeva-Maria Maijala/ kesk</p> Ihmettelen päätöstä Kittilän luottamushenkilöiden hyllyttämisestä. Muistutan, että kuntalain luku, jonka nojalla hyllytys tapahtui, säädettiin sovellettavaksi vasta kesäkuun 2017 alusta lähtien. Teot, joihin Kittilän erimielisyydet perustuvat, liittyvät marraskuussa 2014 tapahtuneeseen kunnanjohtaja Anna Mäkelän irtisanomiseen.

Demokraattisesti valittujen kuntapäättäjien oikeuteen hoitaa tehtäviään tulisi puuttua vain äärimmäisissä tapauksissa. Jätin tänään eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn päätöksen laillisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden perään.

Pidän kyseenalaisena myös, voiko luottamushenkilöitä pidättää tehtävistään sellaisten tekojen johdosta, jotka tapahtuivat ennen kuntalain uusien säädösten voimaantuloa. Kyse on taannehtivasta oikeudenkäytöstä, joka on vastoin suomalaisia oikeusperiaatteita. Lakia säädettäessä päätettiin, että laki tulee voimaan vasta uuden valtuustokauden alusta

-Valtiovarainministeriö päätti hyllyttää kaksikymmentä Kittilän kuntapäättäjää tehtävistään meneillään olevan oikeusprosessin ajaksi. Yksitoista heistä on kuntalaisten vapaissa vaaleissa valitsemia kunnanvaltuutettuja. He ovat syytteessä entisen kunnanjohtajan erottamiseen liittyvien tapahtumien vuoksi. Keskeinen syy kunnanjohtajan irtisanomiselle oli hänen vastoin kunnan luottamushenkilöiden enemmistön tahtoa tekemät tutkintapyyntö Levi Ski Resortin toimitusjohtaja Jouni Palosaaresta. Viime viikolla Palosaari sai vapauttavan tuomion. 

Kittilässä ei ole meneillään mitään sellaista kriisiä, että kunta ei pystyisi toimimaan. Kaikki kokoukset on pystytty hoitamaan asianmukaisesti ja hallinto toimii hyvin. Laaja yksipuolinen julkisuus asiassa on synnyttänyt vääränlaisia mielikuvia. Haluan selvittää, kuultiinko Kittilän päättäjiä asianmukaisesti hyllyttämisprosessissa, vai oliko päätös hyllyttämisestä tehty todellisuudessa jo ennen prosessin alkua.

* * *

Kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:

KIRJALLINEN KYSYMYS

Kittilän kuntapäättäjien luottamustoimesta pidättämisestä

Eduskunnan puhemiehelle

Valtiovarainministeriö teki 19.6.2018 päätöksen pidättää kaksikymmentä Kittilän kunnan luottamushenkilöä luottamustehtäviensä hoitamisesta siihen saakka, kunnes heitä koskevat syytteet on käsitelty tuomioistuimessa. Näistä luottamushenkilöistä yksitoista on Kittilän kuntalaisten viime kuntavaaleissa valitsemia kunnanvaltuutettuja.

Ns. Kittilän kriisi liittyy entisen kunnanjohtaja Anna Mäkelän irtisanomiseen marraskuussa 2014, ja sen ympärillä oleviin tapahtumiin. Keskeinen syy Mäkelän irtisanomiselle oli hänen joulukuussa 2013 tekemänsä tutkintapyyntö Levi Ski Resortin toimitusjohtaja Jouni Palosaaresta, vastoin kunnan luottamushenkilöiden enemmistön tahtoa. Lapin käräjäoikeus hylkäsi Jouni Palosaarta vastaan nostetut syytteet 15.6.2018.

On selvää, että kuntademokratiaan puuttuminen kuntalaisten vapaissa vaaleissa valitsemien luottamushenkilöiden tehtävistään pidättämisen kautta on laissa määrätty tapahtumaan vain todella äärimmäisissä tapauksissa. Yksin muotovirhe kunnanjohtajan erottamista koskevassa päätöksessä ei ole riittävä peruste. Tällöinhän puututaan ihmisten oikeuteen valita omat päättäjänsä demokraattisissa vaaleissa. Näin ollen myös ”hyllytysprosessin” tulee noudattaa mahdollisimman tiukasti yleisiä hyvän hallinnon ja oikeusvaltion oikeusperiaatteita.

Kuntalain 109 a §:n mukaan: ”Jos selvityshenkilö tai selvitysryhmä on esittänyt luottamushenkilön tai luottamushenkilöiden pidättämistä toimestaan 85 §:n 4 momentissa säädetyllä perusteella luottamushenkilön toimessaan tekemäksi epäiltyä virkarikosta koskevan esitutkinnan tai oikeudenkäynnin ajaksi eikä valtuusto ole näin menetellyt, valtiovarainministeriö voi valtuustoa ja asianomaista luottamushenkilöä kuultuaan päättää asiasta, jos luottamustoimesta pidättäminen on välttämätöntä kunnan päätöksenteon saattamiseksi lain mukaiseksi sekä kunnan päätöksenteon uskottavuuden ja luotettavuuden turvaamiseksi ottaen huomioon epäillyn rikoksen vakavuus, mahdollinen toistuvuus ja muut seikat. Ministeriön päätös voidaan panna täytäntöön heti.”

Kittilän kuntapäättäjien tehtävistään pidättämistä on edellyttänyt laaja, voimakas ja vuosia kestänyt julkinen keskustelu, jossa Kittilän kuntapäättäjät on tuomittu etukäteen. Yksipuolisella uutisoinnilla on vaikutettu yleiseen mielipiteeseen ja myös valtiovallan asenteisiin Kittilän kuntaa kohtaan. Myös valtiovarainministeriöstä on etukäteen esitetty mielipiteitä, jossa on arvosteltu Kittilän kuntapäättäjiä kielteisesti ja katsottu, ettei heillä ole edellytyksiä jatkaa tehtäviensä hoitamista.

Tämä herättää perustellusti epäilyn menettelyn puolueettomuutta kohtaan. Oliko päätös asiasta tehty etukäteen ja oliko Kittilän syytettyinä olevien kuntapäättäjien kuulemisella todellista vaikutusta prosessiin? Onko Kittilän luottamushenkilöiden kuulemisesta esim. laadittu muistiota, johon heidän näkemyksensä on kirjattu ja saivatko he tutustua siihen, mitä heidän lausumastaan on kirjattu päätöksenteon perusteeksi?

Valtiovarainministeriön 19.6.2018 julkaisemassa tiedotteessa perustellaan Kittilän kunnan luottamushenkilöiden viralta pidättämistä: Ministeriö katsoi, että henkilöiden luottamustoimesta pidättämisen välttämättömyyttä tukee selvitysryhmän selvitys. Selvityksen mukaan kunnan päätöksenteko on poikkeuksellisessa hallinnollisessa kriisissä ja kunnan tilanne on vakava. Taustalla on rikosprosessin myötä syntynyt epäluottamus ja sitä seurannut luottamushenkilöiden jakautuminen kahteen leiriin.”

Luottamushenkilöiden jakaantuminen kahteen tai useampaankin leiriin on tyypillistä monessakin eri kunnassa, samoin myös epäluottamusta ja erilaisia riitoja on ollut lukuisissa Suomen kunnallishallinnoissa. Huomattavaa on myös, että Kittilän entisen kunnanjohtajan irtisanomisen ja rikosprosessien käynnistymisen jälkeen on käyty kuntavaalit, joissa valitut päättäjät ovat saaneet valtuutuksensa kuntalaisilta.

Kittilän kuntapäättäjien hyllyttäminen on tehty kuntalakiin vuoden 2017 alussa lisätyn uuden 12 a luvun pykälien nojalla. Ao. lakimuutoksessa todetaan, että kyseistä 12 a lukua sovelletaan vasta 1.6.2017 lukien. Tapahtumat, joiden vuoksi Kittilän kuntapäättäjät on päätetty pidättää virasta, ovat tapahtuneet vuosia sitten. Välissä on ehditty pitää kuntavaalitkin ja osa päättäjistä on vaihtunut. Heille on nyt määrätty sellaisia seurauksia, joita he eivät olisi voineet saada teoistaan tekohetkellä. Tämä on ristiriidassa siihen periaatteeseen, jota suomalaisessa oikeusjärjestelmässä on pidetty tärkeänä, taannehtivan oikeudenkäytön kieltoon.

                      Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko taannehtiva oikeudenkäyttö mahdollista suomalaisten oikeusperiaatteiden mukaan niin että Kittilän kunnan luottamushenkilöt voidaan pidättää luottamustehtäviensä hoitamisesta niiden tekojen perusteella, jotka he ovat tehneet ennen lain voimaan astumista;

onko Kittilän luottamushenkilöiden kuuleminen ja muu luottamustoimesta pidättämiseen liittynyt prosessi tapahtunut tasapuolisuuden ja muiden hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti;

ja mitkä ovat ne yksilöidyt perusteet, joiden johdosta Kittilän entisen kunnanjohtajan irtisanomiseen liittyvien tapahtumien vuoksi syytteessä olevat kuntapäättäjät katsotaan esteelliseksi kaikkeen mahdolliseen kunnalliseen päätöksentekoon eikä riitä, että jääväisivät itsensä ainoastaan niissä asioissa, jotka koskevat entisen kunnanjohtajan irtisanomista?

Helsingissä, 21. päivänä kesäkuuta 2018

Eeva-Maria Maijala/ kesk

]]>
12 http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257229-ihmettelen-kittilan-luottamushenkiloiden-hyllyttamista#comments Kotimaa Kittilä Kittilän kunta Lex Kittilä Thu, 21 Jun 2018 07:59:00 +0000 Eeva-Maria Maijala http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257229-ihmettelen-kittilan-luottamushenkiloiden-hyllyttamista
Ratkaisu siirtolaiskriisiin http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257227-ratkaisu-siirtolaiskriisiin <p>Kirjoitan tässä kirjoituksessa, mikä on Euroopan unionin turvapaikkapolitiikan luonne ja lopuksi kerron, miten maahanmuutto saadaan hallintaan Suomessa ja myös koko Euroopassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Viime aikoina on kuultu politiikoilta enemmän leukojen loksutusta turvapaikkapolitiikasta kuin pitkään aikaan. Ongelma tässä leukojen loksuttamisessa on, että suurin osa aiheesta puhuvista politiikoista on asiasta aivan ulkona.</p><p>&nbsp;</p><p>Hoidin aiemmin oikeudenkäyntijuristin ammatissani sivutyönäni silloin tällöin myös ulkomaalaisasioita, joten minun tuli olla tarkkaan perillä ulkomaalaislainsäädännöstä.</p><p>&nbsp;</p><p>Eduskuntaan tullessani jouduin toteamaan, että vain muutama kansanedustaja ymmärtää EU:n ja Suomen turvapaikkalainsäädäntöä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kyseessä tosin onkin poikkeuksellisen monimutkainen lainsäädäntö. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan käsittele mitään lainsäädännön yksityiskohtaa, vaan turvapaikkajärjestelmää yleisesti.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt keskustelu maahanmuuttopolitiikassa on kääntänyt sinänsä oikeutetusti koko EU:n tilanteeseen, jossa unioni on uusimassa turvapaikkapolitiikkaansa.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen lukenut lehdistä useita artikkeleita ja kuullut puheenvuoroja siitä, että EU-mailla <strong>tulisi</strong> olla yhteinen turvapaikkapolitiikka.</p><p>&nbsp;</p><p>Jokaisen olisi tärkeää huomata, että tämän väitteen lähtökohta on täysin väärä, sillä EU:lla <strong>on jo</strong> yhteinen turvapaikkapolitiikka. On ollut aina vuoden 1993 Maastrichtin sopimuksesta asti eli jo ennen kuin Suomi liittyi EU:n jäseneksi. Kuinkahan moni muuten EU-kansanäänestyksessä ymmärsi, että EU-jäsenyys voisi merkitä satojen tuhansien ulkomaalaisten miesten aktiivista asuttamista Suomeen?</p><p>&nbsp;</p><p>Sittemmin EU:n turvapaikanhakijoita koskeva sääntely on vain kasvanut kasvamistaan, varsinkin vuoden 2009 Lissabonin sopimuksesta lähtien.</p><p>&nbsp;</p><p>Tuskin kenellekään tulee yllätyksenä, että kun EU aloittaa jonkin alueen lainsäädännön haltuun ottamisen, niin sääntelyvirta on loputon ja byrokratia kasvaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Huomionarvoista on toki sekin, että turvapaikkajärjestelmällä on myös globaali tausta vuonna 1951 solmitulla Geneven pakolaissopimuksella.</p><p>&nbsp;</p><p>Nykyisen EU-järjestelmän eli ns. &quot;establishmentin&quot; puolella olevat vanhat poliitikot väittävät aina, että kaikki asiat voidaan hoitaa parhaiten ylikansallisesti.</p><p>&nbsp;</p><p>Se on toki selvää, että useita asioita kannattaa pyrkiä hoitamaan kansainvälisellä yhteistyöllä. Joskus on ilmeistä, että valtiot voivat yhdessä saavuttaa halutun lopputuloksen parhaiten. Useimmiten on kuitenkin ilmeistä, että tehokkain tapa hoitaa asioita on kansallisesti. Nykypäivänä puhutaan paljon globaaleista kysymyksistä, jolloin on huomattava, että siirtolaisuus tai sodat eivät ole oikeasti globaaleja kysymyksiä, vaan rajatun alueellisia kysymyksiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Länsimainen valtaeliitti on antanut sellaisille asioille kuin globaali markkinatalous ja globaali ilmastonmuutos ajattelussaan niin suuren painoarvon, että eliitti on alkanut sortua ajatukseen, että kaikki meitä koskettavat kysymykset olisivat globaaleja. Siinä missä globaali markkina vaikuttaa japanilaisen elektroniikan hintaan tai globaali ilmastonmuutos vaikuttaa jäätiköihin, ei sama ilmiö kuitenkaan päde siirtolaisuuteen eikä paikallisiin kriiseihin. Marokosta pois tahtova elintasopakolainen ei vaikuta Japaniin juuri mitenkään, sen enempää kuin jäätiköihinkään. Asioille on toki aina löydettävissä joku yhteys, mutta sitten niitä pitää jo etsimällä etsiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Syy, miksi jostain asiasta tahdotaan tehdä väkisin globaali, on se, että silloin voidaan vedota pakkoon toimia. Saadaan annettua ihmisille uskottava tekosyy ja perustelu oman ideologian mukaiselle politiikalle. Siksi valtaeliitti puhuu mielellään pakolaisongelmasta globaalina kriisinä, mutta sen sijaan useassa maassa vallitsevan nälänhädän globaaliutta se ei näe tarpeelliseksi korostaa. Uskottavilta vaikuttavat tekosyyt tuntuvat tosin muutoinkin olevan vallitsevan politiikan alalaji, sillä hallitsemattoman siirtolaisuuden sallimiselle kuullaan milloin mitäkin tekosyitä, usein puhtaasti tunteisiin vetoavia.</p><p>&nbsp;</p><p>Muistatteko uutisen sen pienen pakolaispojan hukkumisesta? Kauhein mahdollinen asia, mutta miksi yksittäisen tragedian pohjalta pitäisi muokata kokonaisten kansakuntien valtiofilosofia. Kuinka moni veti tuolloin valtamedian vihjailemana sen johtopäätöksen, että nyt kaikki maailman lapset tulee päästää Suomeen?</p><p>&nbsp;</p><p>&quot;Ja tarkemmin ajatellen myös lasten vanhemmat tulee päästää Suomeen, koska eiväthän lapset voi yksin kulkea. Toisaalta, jos perheet tulevat ilman lapsia, niin emme kai heiltäkään sulje ovia. Kyllä rajat on pidettävä auki tai meistä tulee Impivaara! Suomessa ei ole ollut tapana jättää vieraita ulos paleltumaan. Suomi on rikas maa, meidän on kannettava vastuumme. Jos et kannata monikulttuurisuutta, et voi myöskään syödä pitsaa, sillä sehän on italialainen ruoka!&quot; Jne. Jne.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällainen idiotismi on vallannut länsimaisen keskustelukentän. Toimittajat saavat hyviä otsikoita ja klikkiuutisia, sillä tunteiden varassa toimivat ihmiset pääsevät pöyristymään. Järjellä ajattelu alkaa kadota. Uutisista luetaan vain otsikot. Minä ainakin olen huolissani, että länsimaalaiset muuttuvat entistä typerämmiksi ja laiskemmiksi Internet-ajan myötä. Internet on toisaalta myös pelastus, sillä ilman Internetiä minun olisi vaikea kirjoittaa tätä kirjoitustani sinun luettavaksesi. Toivottavasti tämä kirjoitus saa sinut pohtimaan asioita.</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta palataan konkretiaan ja EU:n yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan. EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan ongelma on ollut, että eri EU-maat noudattavat sitä epäyhtenäisesti. Jos voimassa olevaa Dublin II -asetusta muutetaan ja sitä aletaan kutsua nimellä Dublin III, niin miksi eri EU-maat alkaisivat yhtäkkiä taianomaisesti noudattaa lakeja yhtenäisesti, kun se on tähänkin asti ollut niin vaikeaa?</p><p>&nbsp;</p><p>Voimassa olevan Dublin II -asetuksen mukaan aiemmassa maassa hakemuksen tehnyt turvapaikanhakija tulee palauttaa aiempaan maahan (tähän pääsääntöön on olemassa poikkeuksia, mutta en lähde niitä tässä käsittelemään). Nyt kun Saksan sisäministeri Horst Seehofer on ehdottanut käytännössä tämän olemassa olevan lain noudattamista, on Angela Merkel järkyttynyt: Saksan pitäisi suurimpana EU-maana itse noudattaa EU:n velvoittavaa lainsäädäntöä! Kyseessä oli tietysti vallitsevan establishmentin edustajien tekemä ja nuiville äänestäjille suunnattu poliittinen kesäteatteriesitys, mutta iso uutinen silti. (Jos olen väärässä ja Saksan hallitus hajoaa, niin sitten otan edellisen virkkeeni kesäteatterista takaisin. Pian nähdään, olinko tässä Saksan sisäpolitiikan analyysissa oikeassa vai väärässä.)</p><p>&nbsp;</p><p>Pääasialliseksi kysymykseksi on muotoutunut joka tapauksessa se, tuleeko EU:lla olla tiukan yhtenäinen turvapaikkapolitiikka vai voiko se olla jokaisella jäsenmaalla oma.</p><p>&nbsp;</p><p>Minun vastaukseni on, että <strong>jokaisella jäsenmaalla tulisi olla ehdottomasti oma turvapaikkapolitiikka</strong>. Ilman EU:ta (sen yhtenäistä turvapaikkapolitiikkaa) emme olisi edes alkuunkaan tässä jamassa, vaan meillä voisi olla Suomessa samanaikaisesti sekä kansalaisten korkea sosiaaliturva, EU:n vapaa liikkuvuus ja olematon määrä elintasosiirtolaisuutta (toisin sanoen: työperäisen maahanmuuton järjestelmä).</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi on harvoja jäsenmaita, jotka toimivat EU:ssa mallioppilaan tavoin ja noudattavat jokaista sääntöä kirjaimellisesti. Tämän vuoksi myös turvapaikanhakijoiden annettiin kulkea maahan Tornion rajanylityspaikalta vapaasti &ndash; koska EU:n lainsäädäntö edellytti meiltä sitä. Ne harvat maahanmuuttokriittiset kokoomuslaiset ja keskustalaiset poliitikot, joita tiedän, ovat myös yleensä vetoamassa tekosyynään EU:n meitä sitovaan lainsäädäntöön. Heidän ratkaisunsa siirtolaiskriisiin on yleensä siksi EU:n lainsäädännön muuttaminen. Älkää ymmärtäkö nyt väärin, minulla ei ole tietenkään mitään sitä vastaan, että EU-lainsäädäntöä muutetaan turvapaikanhakuun nuivemmin suhtautuvaksi. Tämähän olisi kaikin tavoin suotavaa. Ongelma on siinä, että kaikki jäsenmaat eivät noudata EU:n lainsäädäntöä pilkuntarkasti nytkään. Miksi Suomi noudattaa? Olemme valitettavasti Pohjolan Hölmölä. Turvapaikanhakijoiden vastaanotto on erilainen kaikissa EU:n maissa ja useimmat muut jäsenmaat ovat jo aikoja sitten asettaneet suurissa kysymyksissä kansallisen etunsa etusijalle. Iso-Britannia ja Tanska ottivat poikkeukset EU:n yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan, eivätkä noudata sitä. Näin Suomenkin olisi tullut toimia ja voi varmasti toimia yhä, jos vain niin tahdomme.</p><p>&nbsp;</p><p>Kansainväliset ja EU:n sopimukset ovat uudelleenneuvoteltavissa. Kaikki Suomea sitovat sopimukset kannattaisi neuvotella kansallisen edun mukaisiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Monet pitävät varmasti kansainvälisten sopimusten uudelleenneuvottelua Suomen osalta haihatteluna ja toiveajatteluna.</p><p>&nbsp;</p><p>Toteankin siksi vaihtoehtoisesti, että realistinen ja <strong>hyvä EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan suunta olisi sellainen, jossa se avoimesti tunnustaisi, että jokainen maa saa hoitaa turvapaikkapolitiikkansa kansallisesti. Tämä ratkaisisi käytännössä Eurooppaa kollektiivisesti koskevan siirtolaiskriisin yhdessä yössä</strong>. Maat voisivat sen jälkeen itse päättää, estävätkö rajoilla paperittomien maahanpääsyn kokonaan tai käsitelläänkö hakemus vaikka heti rajalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Vastaavasti toki maat voisivat halutessaan päättää avata rajansa vaikka täysin eli käytännössä sulautua lähimpään suurempaan maahan tai ajautua kaaokseen. Hyvä vaihtoehto käytännössä olisi tolkullinen kompromissi, joka sekin olisi valtion itsensä päätettävissä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>EU:n yhteinen turvapaikkapolitiikka ei tule toimimaan</strong>. Se on yksistään johtanut meidät nykytilanteeseen, eikä se valitettavasti tule johtamaan mihinkään hyvään, vaikka siihen olisi mukava uskoa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tietysti, kuten yleensä, poikkeukset vahvistavat säännön. Esimerkiksi Turkki-sopimus oli hyvä, mutta se johtui pääosin Saksasta. Kuvitellaanpa, että Suomella ja Venäjällä olisi kahdenvälinen salainen sopimus turvapaikanhakijoiden pitämisestä Venäjän puolella, niin sehän vasta olisi hyvä, mutta siitäkään ei olisi EU:ta kiittäminen. Turkki kiristää vastineeksi sopimuksesta EU:n veronmaksajien rahat. En lähde spekuloimaan, miten Venäjä voi Suomea kiristää löysällä turvapaikka- ja rajapolitiikallamme.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kansallinen turvapaikkapolitiikka sen sijaan toimii</strong>. Unkarin ulkoraja pitää. Samoin Bulgarian. Ilmeisesti myös Viron, vai oletteko kuulleet turvapaikanhakijoiden saapuvan Venäjältä Viroon? Koko Itä-Eurooppa tuntuu ymmärtävän rajojen merkityksen. Länsimailla on ollut vaikeampaa, mutta nekin ovat alkaneet oppia. Tanska ja Itävalta ovat toimineet esimerkillisesti.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun Italiaan hiljattain saatiin maahanmuuttokriittinen hallitus, Välimeren meritaksibisnes koki heti kovan kolauksen, eikä turvapaikanhakijoita kuljettavaa laivaa päästetty satamaan. Espanjan sosialistit ottivat sen lopulta vastaan, mutta tämäkin oli vain poliittista näytöstä. Espanja olisi toki voinut Maltan tavoin kieltäytyä ottamasta laivaa vastaan. Huomaatteko &ndash; kansallinen turvapaikkapolitiikka toimii.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomella ei olisi hyvän rajavalvonnan, älykkään teknologian ja suurten asevoimien maana mitään ongelmaa kieltää ja estää paperittomien henkilöiden rajanylitykset.</p><p>&nbsp;</p><p>Esittämäni ratkaisun ydin on se, että Euroopassa tulee tavalla tai toisella antaa turvapaikkapolitiikka kansallisvaltioiden käsiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällaiseen ratkaisuun ei tosin päästä niin kauan kuin EU-elitistinen linja hallitsee, mutta vanhat puolueet ympäri Euroopan ovat jo alkaneet pikkuhiljaa muuttaa linjojaan. Ja vielä parempaa, uusia isänmaallisia puolueita nousee valtaan Euroopassa kuin sieniä sateella. Uuden luominen voi vaatia vanhan hajottamista. Hyvät asiat vanhasta kannattaa silti säilyttää.</p><p>&nbsp;</p><p>Tarkkaavainen lukija huomaa tässä vaiheessa, että esittämäni ratkaisu siirtolaiskriisiin on myös toimiva ratkaisu muihin EU:n ongelmiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan kansojen ja valtioiden tulee alkaa jälleen luottaa toistensa päätöksentekoon. Sen sijaan, että tuputamme Euroopassa toisillemme asioita, joita toinen kansakunta ei tahdo, voimme antaa jokaisen valtion itse valita. Näin myös kansalaiset saisivat kansallisten parlamenttien vaaleissa äänestämällä vaikuttaa asioihinsa ilman, että kaikki tulee EU:sta määrättynä.</p><p>&nbsp;</p><p>Minä uskon vahvasti Eurooppaan ja sen kansoihin. Yhdessä pystymme rakentamaan turvallisen ja vakaan Euroopan uudelleen, tällä kertaa kestävälle pohjalle.</p> Kirjoitan tässä kirjoituksessa, mikä on Euroopan unionin turvapaikkapolitiikan luonne ja lopuksi kerron, miten maahanmuutto saadaan hallintaan Suomessa ja myös koko Euroopassa.

 

Viime aikoina on kuultu politiikoilta enemmän leukojen loksutusta turvapaikkapolitiikasta kuin pitkään aikaan. Ongelma tässä leukojen loksuttamisessa on, että suurin osa aiheesta puhuvista politiikoista on asiasta aivan ulkona.

 

Hoidin aiemmin oikeudenkäyntijuristin ammatissani sivutyönäni silloin tällöin myös ulkomaalaisasioita, joten minun tuli olla tarkkaan perillä ulkomaalaislainsäädännöstä.

 

Eduskuntaan tullessani jouduin toteamaan, että vain muutama kansanedustaja ymmärtää EU:n ja Suomen turvapaikkalainsäädäntöä.

 

Kyseessä tosin onkin poikkeuksellisen monimutkainen lainsäädäntö. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan käsittele mitään lainsäädännön yksityiskohtaa, vaan turvapaikkajärjestelmää yleisesti.

 

Nyt keskustelu maahanmuuttopolitiikassa on kääntänyt sinänsä oikeutetusti koko EU:n tilanteeseen, jossa unioni on uusimassa turvapaikkapolitiikkaansa.

 

Olen lukenut lehdistä useita artikkeleita ja kuullut puheenvuoroja siitä, että EU-mailla tulisi olla yhteinen turvapaikkapolitiikka.

 

Jokaisen olisi tärkeää huomata, että tämän väitteen lähtökohta on täysin väärä, sillä EU:lla on jo yhteinen turvapaikkapolitiikka. On ollut aina vuoden 1993 Maastrichtin sopimuksesta asti eli jo ennen kuin Suomi liittyi EU:n jäseneksi. Kuinkahan moni muuten EU-kansanäänestyksessä ymmärsi, että EU-jäsenyys voisi merkitä satojen tuhansien ulkomaalaisten miesten aktiivista asuttamista Suomeen?

 

Sittemmin EU:n turvapaikanhakijoita koskeva sääntely on vain kasvanut kasvamistaan, varsinkin vuoden 2009 Lissabonin sopimuksesta lähtien.

 

Tuskin kenellekään tulee yllätyksenä, että kun EU aloittaa jonkin alueen lainsäädännön haltuun ottamisen, niin sääntelyvirta on loputon ja byrokratia kasvaa.

 

Huomionarvoista on toki sekin, että turvapaikkajärjestelmällä on myös globaali tausta vuonna 1951 solmitulla Geneven pakolaissopimuksella.

 

Nykyisen EU-järjestelmän eli ns. "establishmentin" puolella olevat vanhat poliitikot väittävät aina, että kaikki asiat voidaan hoitaa parhaiten ylikansallisesti.

 

Se on toki selvää, että useita asioita kannattaa pyrkiä hoitamaan kansainvälisellä yhteistyöllä. Joskus on ilmeistä, että valtiot voivat yhdessä saavuttaa halutun lopputuloksen parhaiten. Useimmiten on kuitenkin ilmeistä, että tehokkain tapa hoitaa asioita on kansallisesti. Nykypäivänä puhutaan paljon globaaleista kysymyksistä, jolloin on huomattava, että siirtolaisuus tai sodat eivät ole oikeasti globaaleja kysymyksiä, vaan rajatun alueellisia kysymyksiä.

 

Länsimainen valtaeliitti on antanut sellaisille asioille kuin globaali markkinatalous ja globaali ilmastonmuutos ajattelussaan niin suuren painoarvon, että eliitti on alkanut sortua ajatukseen, että kaikki meitä koskettavat kysymykset olisivat globaaleja. Siinä missä globaali markkina vaikuttaa japanilaisen elektroniikan hintaan tai globaali ilmastonmuutos vaikuttaa jäätiköihin, ei sama ilmiö kuitenkaan päde siirtolaisuuteen eikä paikallisiin kriiseihin. Marokosta pois tahtova elintasopakolainen ei vaikuta Japaniin juuri mitenkään, sen enempää kuin jäätiköihinkään. Asioille on toki aina löydettävissä joku yhteys, mutta sitten niitä pitää jo etsimällä etsiä.

 

Syy, miksi jostain asiasta tahdotaan tehdä väkisin globaali, on se, että silloin voidaan vedota pakkoon toimia. Saadaan annettua ihmisille uskottava tekosyy ja perustelu oman ideologian mukaiselle politiikalle. Siksi valtaeliitti puhuu mielellään pakolaisongelmasta globaalina kriisinä, mutta sen sijaan useassa maassa vallitsevan nälänhädän globaaliutta se ei näe tarpeelliseksi korostaa. Uskottavilta vaikuttavat tekosyyt tuntuvat tosin muutoinkin olevan vallitsevan politiikan alalaji, sillä hallitsemattoman siirtolaisuuden sallimiselle kuullaan milloin mitäkin tekosyitä, usein puhtaasti tunteisiin vetoavia.

 

Muistatteko uutisen sen pienen pakolaispojan hukkumisesta? Kauhein mahdollinen asia, mutta miksi yksittäisen tragedian pohjalta pitäisi muokata kokonaisten kansakuntien valtiofilosofia. Kuinka moni veti tuolloin valtamedian vihjailemana sen johtopäätöksen, että nyt kaikki maailman lapset tulee päästää Suomeen?

 

"Ja tarkemmin ajatellen myös lasten vanhemmat tulee päästää Suomeen, koska eiväthän lapset voi yksin kulkea. Toisaalta, jos perheet tulevat ilman lapsia, niin emme kai heiltäkään sulje ovia. Kyllä rajat on pidettävä auki tai meistä tulee Impivaara! Suomessa ei ole ollut tapana jättää vieraita ulos paleltumaan. Suomi on rikas maa, meidän on kannettava vastuumme. Jos et kannata monikulttuurisuutta, et voi myöskään syödä pitsaa, sillä sehän on italialainen ruoka!" Jne. Jne.

 

Tällainen idiotismi on vallannut länsimaisen keskustelukentän. Toimittajat saavat hyviä otsikoita ja klikkiuutisia, sillä tunteiden varassa toimivat ihmiset pääsevät pöyristymään. Järjellä ajattelu alkaa kadota. Uutisista luetaan vain otsikot. Minä ainakin olen huolissani, että länsimaalaiset muuttuvat entistä typerämmiksi ja laiskemmiksi Internet-ajan myötä. Internet on toisaalta myös pelastus, sillä ilman Internetiä minun olisi vaikea kirjoittaa tätä kirjoitustani sinun luettavaksesi. Toivottavasti tämä kirjoitus saa sinut pohtimaan asioita.

 

Mutta palataan konkretiaan ja EU:n yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan. EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan ongelma on ollut, että eri EU-maat noudattavat sitä epäyhtenäisesti. Jos voimassa olevaa Dublin II -asetusta muutetaan ja sitä aletaan kutsua nimellä Dublin III, niin miksi eri EU-maat alkaisivat yhtäkkiä taianomaisesti noudattaa lakeja yhtenäisesti, kun se on tähänkin asti ollut niin vaikeaa?

 

Voimassa olevan Dublin II -asetuksen mukaan aiemmassa maassa hakemuksen tehnyt turvapaikanhakija tulee palauttaa aiempaan maahan (tähän pääsääntöön on olemassa poikkeuksia, mutta en lähde niitä tässä käsittelemään). Nyt kun Saksan sisäministeri Horst Seehofer on ehdottanut käytännössä tämän olemassa olevan lain noudattamista, on Angela Merkel järkyttynyt: Saksan pitäisi suurimpana EU-maana itse noudattaa EU:n velvoittavaa lainsäädäntöä! Kyseessä oli tietysti vallitsevan establishmentin edustajien tekemä ja nuiville äänestäjille suunnattu poliittinen kesäteatteriesitys, mutta iso uutinen silti. (Jos olen väärässä ja Saksan hallitus hajoaa, niin sitten otan edellisen virkkeeni kesäteatterista takaisin. Pian nähdään, olinko tässä Saksan sisäpolitiikan analyysissa oikeassa vai väärässä.)

 

Pääasialliseksi kysymykseksi on muotoutunut joka tapauksessa se, tuleeko EU:lla olla tiukan yhtenäinen turvapaikkapolitiikka vai voiko se olla jokaisella jäsenmaalla oma.

 

Minun vastaukseni on, että jokaisella jäsenmaalla tulisi olla ehdottomasti oma turvapaikkapolitiikka. Ilman EU:ta (sen yhtenäistä turvapaikkapolitiikkaa) emme olisi edes alkuunkaan tässä jamassa, vaan meillä voisi olla Suomessa samanaikaisesti sekä kansalaisten korkea sosiaaliturva, EU:n vapaa liikkuvuus ja olematon määrä elintasosiirtolaisuutta (toisin sanoen: työperäisen maahanmuuton järjestelmä).

 

Suomi on harvoja jäsenmaita, jotka toimivat EU:ssa mallioppilaan tavoin ja noudattavat jokaista sääntöä kirjaimellisesti. Tämän vuoksi myös turvapaikanhakijoiden annettiin kulkea maahan Tornion rajanylityspaikalta vapaasti – koska EU:n lainsäädäntö edellytti meiltä sitä. Ne harvat maahanmuuttokriittiset kokoomuslaiset ja keskustalaiset poliitikot, joita tiedän, ovat myös yleensä vetoamassa tekosyynään EU:n meitä sitovaan lainsäädäntöön. Heidän ratkaisunsa siirtolaiskriisiin on yleensä siksi EU:n lainsäädännön muuttaminen. Älkää ymmärtäkö nyt väärin, minulla ei ole tietenkään mitään sitä vastaan, että EU-lainsäädäntöä muutetaan turvapaikanhakuun nuivemmin suhtautuvaksi. Tämähän olisi kaikin tavoin suotavaa. Ongelma on siinä, että kaikki jäsenmaat eivät noudata EU:n lainsäädäntöä pilkuntarkasti nytkään. Miksi Suomi noudattaa? Olemme valitettavasti Pohjolan Hölmölä. Turvapaikanhakijoiden vastaanotto on erilainen kaikissa EU:n maissa ja useimmat muut jäsenmaat ovat jo aikoja sitten asettaneet suurissa kysymyksissä kansallisen etunsa etusijalle. Iso-Britannia ja Tanska ottivat poikkeukset EU:n yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan, eivätkä noudata sitä. Näin Suomenkin olisi tullut toimia ja voi varmasti toimia yhä, jos vain niin tahdomme.

 

Kansainväliset ja EU:n sopimukset ovat uudelleenneuvoteltavissa. Kaikki Suomea sitovat sopimukset kannattaisi neuvotella kansallisen edun mukaisiksi.

 

Monet pitävät varmasti kansainvälisten sopimusten uudelleenneuvottelua Suomen osalta haihatteluna ja toiveajatteluna.

 

Toteankin siksi vaihtoehtoisesti, että realistinen ja hyvä EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan suunta olisi sellainen, jossa se avoimesti tunnustaisi, että jokainen maa saa hoitaa turvapaikkapolitiikkansa kansallisesti. Tämä ratkaisisi käytännössä Eurooppaa kollektiivisesti koskevan siirtolaiskriisin yhdessä yössä. Maat voisivat sen jälkeen itse päättää, estävätkö rajoilla paperittomien maahanpääsyn kokonaan tai käsitelläänkö hakemus vaikka heti rajalla.

 

Vastaavasti toki maat voisivat halutessaan päättää avata rajansa vaikka täysin eli käytännössä sulautua lähimpään suurempaan maahan tai ajautua kaaokseen. Hyvä vaihtoehto käytännössä olisi tolkullinen kompromissi, joka sekin olisi valtion itsensä päätettävissä.

 

EU:n yhteinen turvapaikkapolitiikka ei tule toimimaan. Se on yksistään johtanut meidät nykytilanteeseen, eikä se valitettavasti tule johtamaan mihinkään hyvään, vaikka siihen olisi mukava uskoa.

 

Tietysti, kuten yleensä, poikkeukset vahvistavat säännön. Esimerkiksi Turkki-sopimus oli hyvä, mutta se johtui pääosin Saksasta. Kuvitellaanpa, että Suomella ja Venäjällä olisi kahdenvälinen salainen sopimus turvapaikanhakijoiden pitämisestä Venäjän puolella, niin sehän vasta olisi hyvä, mutta siitäkään ei olisi EU:ta kiittäminen. Turkki kiristää vastineeksi sopimuksesta EU:n veronmaksajien rahat. En lähde spekuloimaan, miten Venäjä voi Suomea kiristää löysällä turvapaikka- ja rajapolitiikallamme.

 

Kansallinen turvapaikkapolitiikka sen sijaan toimii. Unkarin ulkoraja pitää. Samoin Bulgarian. Ilmeisesti myös Viron, vai oletteko kuulleet turvapaikanhakijoiden saapuvan Venäjältä Viroon? Koko Itä-Eurooppa tuntuu ymmärtävän rajojen merkityksen. Länsimailla on ollut vaikeampaa, mutta nekin ovat alkaneet oppia. Tanska ja Itävalta ovat toimineet esimerkillisesti.

 

Kun Italiaan hiljattain saatiin maahanmuuttokriittinen hallitus, Välimeren meritaksibisnes koki heti kovan kolauksen, eikä turvapaikanhakijoita kuljettavaa laivaa päästetty satamaan. Espanjan sosialistit ottivat sen lopulta vastaan, mutta tämäkin oli vain poliittista näytöstä. Espanja olisi toki voinut Maltan tavoin kieltäytyä ottamasta laivaa vastaan. Huomaatteko – kansallinen turvapaikkapolitiikka toimii.

 

Suomella ei olisi hyvän rajavalvonnan, älykkään teknologian ja suurten asevoimien maana mitään ongelmaa kieltää ja estää paperittomien henkilöiden rajanylitykset.

 

Esittämäni ratkaisun ydin on se, että Euroopassa tulee tavalla tai toisella antaa turvapaikkapolitiikka kansallisvaltioiden käsiin.

 

Tällaiseen ratkaisuun ei tosin päästä niin kauan kuin EU-elitistinen linja hallitsee, mutta vanhat puolueet ympäri Euroopan ovat jo alkaneet pikkuhiljaa muuttaa linjojaan. Ja vielä parempaa, uusia isänmaallisia puolueita nousee valtaan Euroopassa kuin sieniä sateella. Uuden luominen voi vaatia vanhan hajottamista. Hyvät asiat vanhasta kannattaa silti säilyttää.

 

Tarkkaavainen lukija huomaa tässä vaiheessa, että esittämäni ratkaisu siirtolaiskriisiin on myös toimiva ratkaisu muihin EU:n ongelmiin.

 

Euroopan kansojen ja valtioiden tulee alkaa jälleen luottaa toistensa päätöksentekoon. Sen sijaan, että tuputamme Euroopassa toisillemme asioita, joita toinen kansakunta ei tahdo, voimme antaa jokaisen valtion itse valita. Näin myös kansalaiset saisivat kansallisten parlamenttien vaaleissa äänestämällä vaikuttaa asioihinsa ilman, että kaikki tulee EU:sta määrättynä.

 

Minä uskon vahvasti Eurooppaan ja sen kansoihin. Yhdessä pystymme rakentamaan turvallisen ja vakaan Euroopan uudelleen, tällä kertaa kestävälle pohjalle.

]]>
38 http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257227-ratkaisu-siirtolaiskriisiin#comments Kotimaa Euroopan pakolais- ja siirtolaiskriisi Euroopan unioni Kansallinen ajattelutapa Siirtolaiskriisi Thu, 21 Jun 2018 05:55:44 +0000 Ville Tavio http://villetavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257227-ratkaisu-siirtolaiskriisiin
Juhannus – mikä ihana tekosyy! http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257207-juhannus-mika-ihana-tekosyy <p>Juhannus - Mikä ihana tekosyy.</p><p>Juhannuksesta alkaa lomakausi, joka alkoholistiperheissä käynnistetään useimmiten oikein ekstra &rdquo;ryypyn&rdquo; kera. Pitäähän &quot;juhlakoneisto&quot; saada vahvasti käyntiin!</p><p>Juhannuksena ikään kuin saa ja pitää olla aivan kanttuvei. Se on maan tapa. Itse olin juovaan aikaan yleensä juhlapyhinä juomatta, mutta keskikesän juhlaa omalla kohdallani vietettiin aina useamman päivän &ndash; yhteen soittoon. Kuivahumalaa oli jatkunut jo koko alkuviikon, ehkä jopa kuukauden. Olin useasti kerännyt vielä irtopisteitä osallistuen aktiivisesti lasten harrastuksiin koulujen päätyttyä....mutta kun koitti juhannus, niin silloin minäkin oikeutin itselleni vähän rentoutusta rankan kevään jälkeen. Olinhan hyvä ja osallistuva isä, ja vetosin kovin alkoholistiperheeseen tuttuun itsepetokseen: Toinhan minä myös pääosin perheen elannon.&nbsp;<br />Alkoholismin ansioista ja kuivahumalaisuuden ansiosta, olin muokannut itselleni ajattelumallin, jossa Juhannuksen aatonaattona ajelin mökille, ja kun matkaa mökille oli enää &rdquo;yhden oluellisen&rdquo; verran jäljellä, saa sen oluen avata ajaessa. Kaikki muut autossa olijat oppivat vuosien saatossa kavahtamaan tuota ensimmäistä sihahdusta, ja jotain intellektuellia lausumaani, että ensimmäinen menee ikenille tms. Juova juhannus alkoi silloin. Juominen oli kuitenkin alkanut jo viikkoja aikaisemmin.</p><p>Vuosien saatossa mökille menemiset alkoivat yhä useammin olemaan yhden miehen keikkoja. Ja kun kerran bissen pystyi juomaan mökkitien loppumetreillä, niin samapahan tuo on jos se on olut tai viinapullo. Alkoholiahan kummassakin, eikä siitä yhdestä kaljasta tahdo oikein saada mitään tunnetta kuin ärtymystä. Tässä yksi oiva esimerkki itsensä kusettamisesta ja alkoholismisairauden etenemisestä. Toleranssi ja itsepetos kasvaa käsi kädessä. Ainoa joka ei kasva on ympärillä pysyvien ihmisten määrä.<br />Kun mökille pääsi perille saattoi usein käydä niin, että sain tavarat kannettua autosta talolle vasta tunteja myöhemmin. Oli niin hiivatun tärkeä katsoa ympäri tiluksia, mitä tuhoja toissaviikkoinen myrsky oli tehnyt taimikolle, tai olisiko joku käynyt luvatta venevajassa. Tosiasiallisesti kävin juomassa salaa, ja piilottamassa viinapulloja strategisiin paikkoihin. Samalla kävin juomassa siitä yhdestä avatusta tölkistä, jonka olin jättänyt hyvin kaikkien näkyville; teatraalisesti hieman hörppimässä. Hajuviina. Selitti viinan hajun suussani. Varmasti on elämänkumppani jossain vaiheessa ymmärtänyt kahdeksannen venevajatarkistuskeikan jälkeen, kun ukko on aivan naula päässä, että mistä on kyse. Alkoholisti kuitenkin luulee, ettei kukaan huomaa.&nbsp;</p><p>Yhtenä juhannuksena olimme kyläilemässä silloisen tyttöystäväni vanhempien mökillä. Kovasti ihmettelivät miten aloin illallisella sammaltamaan yhden viinilasin ja yhden snapsin jälkeen. Nämä nautimme ulkosalla sillin ja uusien perunoiden kanssa. Olin tullut aivan selvin päin mökille ja ruokapöytään. Kuivahumalani oli tosin aivan karmea.&nbsp;<br />Se mitä läsnäolijat eivät tienneet, että kaksi lyhyttä pyrähdystä autoni takaluukulla talon toisella puolella, eivät olleetkaan tarkoituksella unohdettujen röökien tai kännykän hakumatkoja, vaan kossuntyhjennyskeikkoja. Kummallakin kerralla tempaisin kossun naamariin. Ne voi juoda ykkösellä. Humala tulee tosin ikävän kertaheitolla, ei oikein pääse nauttimaan nousarista. Syy tähän kiiruhtamiseen oli tietysti se, että kun ne tolvanat eivät muuta tehneetkäin kuin joivat liian hitaasti. Alkoholistilla viinan himo lisääntyy sairauden edetessä, silloin sitä viinaa on saatava. Ensimmäisen ryypyn jälkeen se on menoa. Aina. Iänkaikkisesti. Ja olihan sitä paitsi juhannusaatto, aamen!<br />Naurattaa vielä tänä päivänä se keskustelu ruokapöydässä siitä, kuinka minulla on ollut stressaavaa töissä (en ollut edes töissä), ja kuinka kaksikielisenä viinilasin jälkeen toinen kotimainen jää kuitenkin vähän heikommaksi - se on ihan yleistä.</p><p>Mitä sitten tapahtuu kun alkoholistiperhe toipuu?</p><p>Voin tehdä seuraavanlaisen reissun, ilman että kukaan on huolissaan. Olen matkalla vanhimman lapeni ja bonuslapsen kanssa Venäjälle autolla katsomaan jalkapallon mm ottelua. Matsi pelataan juhannusaattona. Laivalla Tallinnaan ja 10h ajomatka Kalingradiin. Juovana aikana olisi ollut lähes varmaa, että laivalla naksuu jo niin pahasti (kuivahumala), että olisin suorittanut oman ajo-osuuteni raivoavalla tarmolla, ja ollut erittäin hermostunut. Takapenkki olisi hikoillut ja ollut helpottunut kun olisimme perillä. Perille tullessa olisi sihahtanut tuontipullo auki, kuuluuhan Venäjällä juoda vodkaa. Se olisi saattanut tapahtua jo hotellin parkkipaikalla, &rdquo;mökkitiellä&rdquo;. Se on Venäjällä maan tapa. Olisin ajatellut että ei tästä mitään haittaa ole lapsille, pari rentouttavaa jos tässä nyt ottaa. Kuitenkin lapsien päässä olisi ollut pelko siitä, päästäänkö me edes kotiin täältä, ja kuinka pitkä on putki tällä kertaa. Oma poikani olisi hävennyt isäänsä silmät päästä. Vanhempiaan kun ei voi valita.<br />Matsissa olisin ollut varmasti päissäni. Tulosta olisin saanut etsiä netistä seuraavana päivänä. Se että matkalla olisi lapsia mukana, ei olisi ollut mikään hidaste. Alkoholismin edetessä ei edes omien lapsien hyvinvointi mene päihteen saannin edelle. Se ei ole tahtoasia, vaan ihan neurokemiallista. Päihteen tarpeen säätelyä voi kontrolloida tasan yhtä paljon kuin diabeetikko voi kontrolloida insuliinintuotantoaan. Vain hengitys menee päihteen saannin edelle.<br />Onneksi olen saanut raitistua ymmärtääkseni kiitollisuuden siitäkin, että saan nauttia juhannuksesta päihteettä. Minun ei tarvitse juoda. Saan seurata lajia josta pidän rakkaiden ihmisten kanssa.<br />Kotimatkalla poikkeamme Riikaan yhdeksi yöksi. Tähän kohtaan minun on lisättävä pieni insertti edeltävästä Riikan matkasta, jonka tein vuosia sitten vanhimman poikani kanssa. Hän oli silloin reilusti alle 10v silloin. Puhuimme tänään tuosta matkasta. Olemme keskustelleet monista juovan ajan tapahtumista, mutta aina silloin tällöin muistuu uusia mieleen. Tästä matkasta nimittäin minulla ei ole mitään havaintoa sen osalta, miten olemme päässseet Riikaan. Sen jälkeen kun lähdemme kotioveltamme liikkeelle taksilla, on muisti ihan blanco, ja muistini palaa reilua vuorokautta myöhemmin Riigassa hotellihuoneessa, iskiaksen takia lähes liikuntakyvyttömänä. Selkä oli jo pirun kipeä ennen matkaan lähtöä, eikä edes edeltävän yön dokaaminen vienyt kipua pois. Ei edes levyllinen vahvoja kipulääkkeitä jotka huuhtaisin alas viinapullolla aamulla. Totesin vielä puolisolleni, että ainoa tapa lähteä matkaan, joka oli jo maksettu, oli turruttaa kipusensorit. Tänään siis kysyin pojaltani miten me oikein pääsimme sinne hotellille ja miten meni lento, muistaako hän. Ja ymmärsikö hän että olin päissäni. Matka oli mennyt oikein hyvin ja kyllä hän tiesi että olen tosi kännissä, vaikkakin pystyin operoimaan jokseenkin järkevästi. Hän oli jo tottunut siihen.<br />Syy miksi halusin puhua Riikan matkastamme oli se, että halusin kysyä tuleeko hänelle tunteita tai pelkotiloja siitä, että matkustamme tällä reissulla samaan kaupunkiin.<br />None whatsoever -oli vastaus. Hänen toipumisensa on edennyt tosi pitkälle.<br />Myöskään vaimoni ei huolehdi siitä, retkahdanko ryyppäämään matkalla. Hänellä ei ole siitä pelkoa. Raitis ihminen ei retkahda, vaan hoitaa itseään jatkuvasti. Myös vaimoni on hoitanut itseään ja toipunut, ymmärtääkseen ettei hän voi millään lailla vaikuttaa juomiseeni tai juomattomuuteeni. Raitis ymmärtää sairautensa, ja kuinka sitä tulee hoitaa.<br />Olen siis erittäin kiitollinen siitä, että juhannus ei ole meidän perheessä sellainen jota tarvitsisi pelätä, vaan juhla, jota minun ei tarvitse juhlia alkoholilla. Muut pitäköön sen aineen kanssa hauskaa, minulle se ei vain sovi.<br />Elämästä ei suinkaan ole viinan jäämisen myötä kadonnut ilo. Päinvastoin, nyt se vasta on palaamassa ❤️</p><p>Hyvää Juhannuksen odotusta,&nbsp;</p><p>Christer, raitis alkoholisti</p> Juhannus - Mikä ihana tekosyy.

Juhannuksesta alkaa lomakausi, joka alkoholistiperheissä käynnistetään useimmiten oikein ekstra ”ryypyn” kera. Pitäähän "juhlakoneisto" saada vahvasti käyntiin!

Juhannuksena ikään kuin saa ja pitää olla aivan kanttuvei. Se on maan tapa. Itse olin juovaan aikaan yleensä juhlapyhinä juomatta, mutta keskikesän juhlaa omalla kohdallani vietettiin aina useamman päivän – yhteen soittoon. Kuivahumalaa oli jatkunut jo koko alkuviikon, ehkä jopa kuukauden. Olin useasti kerännyt vielä irtopisteitä osallistuen aktiivisesti lasten harrastuksiin koulujen päätyttyä....mutta kun koitti juhannus, niin silloin minäkin oikeutin itselleni vähän rentoutusta rankan kevään jälkeen. Olinhan hyvä ja osallistuva isä, ja vetosin kovin alkoholistiperheeseen tuttuun itsepetokseen: Toinhan minä myös pääosin perheen elannon. 
Alkoholismin ansioista ja kuivahumalaisuuden ansiosta, olin muokannut itselleni ajattelumallin, jossa Juhannuksen aatonaattona ajelin mökille, ja kun matkaa mökille oli enää ”yhden oluellisen” verran jäljellä, saa sen oluen avata ajaessa. Kaikki muut autossa olijat oppivat vuosien saatossa kavahtamaan tuota ensimmäistä sihahdusta, ja jotain intellektuellia lausumaani, että ensimmäinen menee ikenille tms. Juova juhannus alkoi silloin. Juominen oli kuitenkin alkanut jo viikkoja aikaisemmin.

Vuosien saatossa mökille menemiset alkoivat yhä useammin olemaan yhden miehen keikkoja. Ja kun kerran bissen pystyi juomaan mökkitien loppumetreillä, niin samapahan tuo on jos se on olut tai viinapullo. Alkoholiahan kummassakin, eikä siitä yhdestä kaljasta tahdo oikein saada mitään tunnetta kuin ärtymystä. Tässä yksi oiva esimerkki itsensä kusettamisesta ja alkoholismisairauden etenemisestä. Toleranssi ja itsepetos kasvaa käsi kädessä. Ainoa joka ei kasva on ympärillä pysyvien ihmisten määrä.
Kun mökille pääsi perille saattoi usein käydä niin, että sain tavarat kannettua autosta talolle vasta tunteja myöhemmin. Oli niin hiivatun tärkeä katsoa ympäri tiluksia, mitä tuhoja toissaviikkoinen myrsky oli tehnyt taimikolle, tai olisiko joku käynyt luvatta venevajassa. Tosiasiallisesti kävin juomassa salaa, ja piilottamassa viinapulloja strategisiin paikkoihin. Samalla kävin juomassa siitä yhdestä avatusta tölkistä, jonka olin jättänyt hyvin kaikkien näkyville; teatraalisesti hieman hörppimässä. Hajuviina. Selitti viinan hajun suussani. Varmasti on elämänkumppani jossain vaiheessa ymmärtänyt kahdeksannen venevajatarkistuskeikan jälkeen, kun ukko on aivan naula päässä, että mistä on kyse. Alkoholisti kuitenkin luulee, ettei kukaan huomaa. 

Yhtenä juhannuksena olimme kyläilemässä silloisen tyttöystäväni vanhempien mökillä. Kovasti ihmettelivät miten aloin illallisella sammaltamaan yhden viinilasin ja yhden snapsin jälkeen. Nämä nautimme ulkosalla sillin ja uusien perunoiden kanssa. Olin tullut aivan selvin päin mökille ja ruokapöytään. Kuivahumalani oli tosin aivan karmea. 
Se mitä läsnäolijat eivät tienneet, että kaksi lyhyttä pyrähdystä autoni takaluukulla talon toisella puolella, eivät olleetkaan tarkoituksella unohdettujen röökien tai kännykän hakumatkoja, vaan kossuntyhjennyskeikkoja. Kummallakin kerralla tempaisin kossun naamariin. Ne voi juoda ykkösellä. Humala tulee tosin ikävän kertaheitolla, ei oikein pääse nauttimaan nousarista. Syy tähän kiiruhtamiseen oli tietysti se, että kun ne tolvanat eivät muuta tehneetkäin kuin joivat liian hitaasti. Alkoholistilla viinan himo lisääntyy sairauden edetessä, silloin sitä viinaa on saatava. Ensimmäisen ryypyn jälkeen se on menoa. Aina. Iänkaikkisesti. Ja olihan sitä paitsi juhannusaatto, aamen!
Naurattaa vielä tänä päivänä se keskustelu ruokapöydässä siitä, kuinka minulla on ollut stressaavaa töissä (en ollut edes töissä), ja kuinka kaksikielisenä viinilasin jälkeen toinen kotimainen jää kuitenkin vähän heikommaksi - se on ihan yleistä.

Mitä sitten tapahtuu kun alkoholistiperhe toipuu?

Voin tehdä seuraavanlaisen reissun, ilman että kukaan on huolissaan. Olen matkalla vanhimman lapeni ja bonuslapsen kanssa Venäjälle autolla katsomaan jalkapallon mm ottelua. Matsi pelataan juhannusaattona. Laivalla Tallinnaan ja 10h ajomatka Kalingradiin. Juovana aikana olisi ollut lähes varmaa, että laivalla naksuu jo niin pahasti (kuivahumala), että olisin suorittanut oman ajo-osuuteni raivoavalla tarmolla, ja ollut erittäin hermostunut. Takapenkki olisi hikoillut ja ollut helpottunut kun olisimme perillä. Perille tullessa olisi sihahtanut tuontipullo auki, kuuluuhan Venäjällä juoda vodkaa. Se olisi saattanut tapahtua jo hotellin parkkipaikalla, ”mökkitiellä”. Se on Venäjällä maan tapa. Olisin ajatellut että ei tästä mitään haittaa ole lapsille, pari rentouttavaa jos tässä nyt ottaa. Kuitenkin lapsien päässä olisi ollut pelko siitä, päästäänkö me edes kotiin täältä, ja kuinka pitkä on putki tällä kertaa. Oma poikani olisi hävennyt isäänsä silmät päästä. Vanhempiaan kun ei voi valita.
Matsissa olisin ollut varmasti päissäni. Tulosta olisin saanut etsiä netistä seuraavana päivänä. Se että matkalla olisi lapsia mukana, ei olisi ollut mikään hidaste. Alkoholismin edetessä ei edes omien lapsien hyvinvointi mene päihteen saannin edelle. Se ei ole tahtoasia, vaan ihan neurokemiallista. Päihteen tarpeen säätelyä voi kontrolloida tasan yhtä paljon kuin diabeetikko voi kontrolloida insuliinintuotantoaan. Vain hengitys menee päihteen saannin edelle.
Onneksi olen saanut raitistua ymmärtääkseni kiitollisuuden siitäkin, että saan nauttia juhannuksesta päihteettä. Minun ei tarvitse juoda. Saan seurata lajia josta pidän rakkaiden ihmisten kanssa.
Kotimatkalla poikkeamme Riikaan yhdeksi yöksi. Tähän kohtaan minun on lisättävä pieni insertti edeltävästä Riikan matkasta, jonka tein vuosia sitten vanhimman poikani kanssa. Hän oli silloin reilusti alle 10v silloin. Puhuimme tänään tuosta matkasta. Olemme keskustelleet monista juovan ajan tapahtumista, mutta aina silloin tällöin muistuu uusia mieleen. Tästä matkasta nimittäin minulla ei ole mitään havaintoa sen osalta, miten olemme päässseet Riikaan. Sen jälkeen kun lähdemme kotioveltamme liikkeelle taksilla, on muisti ihan blanco, ja muistini palaa reilua vuorokautta myöhemmin Riigassa hotellihuoneessa, iskiaksen takia lähes liikuntakyvyttömänä. Selkä oli jo pirun kipeä ennen matkaan lähtöä, eikä edes edeltävän yön dokaaminen vienyt kipua pois. Ei edes levyllinen vahvoja kipulääkkeitä jotka huuhtaisin alas viinapullolla aamulla. Totesin vielä puolisolleni, että ainoa tapa lähteä matkaan, joka oli jo maksettu, oli turruttaa kipusensorit. Tänään siis kysyin pojaltani miten me oikein pääsimme sinne hotellille ja miten meni lento, muistaako hän. Ja ymmärsikö hän että olin päissäni. Matka oli mennyt oikein hyvin ja kyllä hän tiesi että olen tosi kännissä, vaikkakin pystyin operoimaan jokseenkin järkevästi. Hän oli jo tottunut siihen.
Syy miksi halusin puhua Riikan matkastamme oli se, että halusin kysyä tuleeko hänelle tunteita tai pelkotiloja siitä, että matkustamme tällä reissulla samaan kaupunkiin.
None whatsoever -oli vastaus. Hänen toipumisensa on edennyt tosi pitkälle.
Myöskään vaimoni ei huolehdi siitä, retkahdanko ryyppäämään matkalla. Hänellä ei ole siitä pelkoa. Raitis ihminen ei retkahda, vaan hoitaa itseään jatkuvasti. Myös vaimoni on hoitanut itseään ja toipunut, ymmärtääkseen ettei hän voi millään lailla vaikuttaa juomiseeni tai juomattomuuteeni. Raitis ymmärtää sairautensa, ja kuinka sitä tulee hoitaa.
Olen siis erittäin kiitollinen siitä, että juhannus ei ole meidän perheessä sellainen jota tarvitsisi pelätä, vaan juhla, jota minun ei tarvitse juhlia alkoholilla. Muut pitäköön sen aineen kanssa hauskaa, minulle se ei vain sovi.
Elämästä ei suinkaan ole viinan jäämisen myötä kadonnut ilo. Päinvastoin, nyt se vasta on palaamassa ❤️

Hyvää Juhannuksen odotusta, 

Christer, raitis alkoholisti

]]>
4 http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257207-juhannus-mika-ihana-tekosyy#comments Kotimaa Alkoholismi Juhannus Päihderiippuvuus Wed, 20 Jun 2018 13:17:25 +0000 Christer Schoultz http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257207-juhannus-mika-ihana-tekosyy
Turvapaikkoja ilman hallitsematonta rajanylitystä? http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257205-turvapaikkoja-ilman-hallitsematonta-rajanylitysta <p>Huoneessa on elefantti, jonka hengityksen kaikki tuntevat, mutta johon ei uskalleta puuttua. Näin kuvailisin tunnelmia EU:n sisäministerien neuvostossa. Paitsi että nyt ärtymys elefanttia kohtaan tuntuu nousevan. Tahto sen haastamiseen oli kesäkuun alun kokouksessamme ainoita eri leirejä yhdistäviä asioita.&nbsp;</p><p>Elefantilla tarkoitan turvapaikkajärjestelmän ytimessä olevaa paradoksia. Pakotamme turvan hakijan ensin laittomaksi rajanylittäjäksi, joka joutuu tulemaan Eurooppaan rikollisen salakuljettajan avulla. Vain siten pääsee käyttämään laillista oikeuttaan hakea turvapaikkaa.</p><p>En syytä turvan hakijaa, vaan järjestelmää. Salakuljettajien on arvioitu tienanneen noin 4 miljardia euroa yksistään vuonna 2015. Salakuljettajien rooli tekee koko ilmiöstä vaikeasti hallittavan ja johtaa tuhansien ihmisten hukkumiseen Välimerellä.</p><p>Ongelma on elefantissa, mutta on helpompi ampua sen viereen. Viimeksi eilen Ranskan ja Saksan hallitusten yhteiskokouksen jälkeen kummankin maan johtajat korostivat kymmenen tuhannen hengen lisäystä yhteiseen ulkorajavalvontaan eli Frontexiin. Minulla ei ole mitään Frontexia vastaan, päinvastoin. Mutta siihen panostaminen ei estä laitonta maahantuloa, jos ei muuteta turvapaikan hakemisen sääntöjä.&nbsp;</p><p>Pahimmillaan ruokitaan lähinnä salakuljettajien katetta. Turvan hakijat suostuvat heikompiin ja täydempiin veneisiin, kun tiedetään Frontexin pelastavan mereltä ja vievät Eurooppaan. Ja tietenkin pitääkin pelastaa, jos on ajettu ihmiset siihen tilanteeseen, että he siellä meressä ovat.</p><p><strong>Elefantti vai Merkel?</strong></p><p>Saksan hallituskriisi ja Italian uuden hallituksen rajut toimet ovat yllättäen kärjistäneet Euroopan turvapaikkakeskustelun. Taitaa olla käsillä EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan kohtalon kesä. Jos Eurooppa-neuvosto ei löydä suuntaviivoja ensi viikolla, Angela Merkelin 13 vuoden kausi Saksan liittokanslerina uhkaa katketa heinäkuun alussa. Pitkällä aikavälillä merkittävämpää on, että samalla todennäköisesti päättyy sisärajattoman EU:n aikakausi - ainakin nykymuodossa.&nbsp;</p><p>Jäsenmaiden sooloratkaisut johtavat siihen, että ulkorajavaltiot ovat rajajärjestelyissään jatkuvasti naapureiden painostuksen ja kiskonnan kohteina: Kreikka Turkin, Italia Tunisian ja Libyan, Espanja Marokon, Suomi Venäjän, Puola Valko-Venäjän sekä Unkari Serbian ja Ukrainan. Suosittelen miettimään tätä strategisesti kunkin mainitun EU-maan pääkaupungeissa. Todellakin tarvitsemme EU:n yhteisen ratkaisun.&nbsp;</p><p>Komission vastaus huutoon on ollut seitsemänosainen lainsäädäntöpaketti Euroopan yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä, jota sisäministereiden neuvostossa puimme. Sen kuuma pihvi on toisaalta vahventaa ensimmäisen vastaanottajavaltion vastuuta estää vapaa kulku eteenpäin Euroopassa ja toisaalta luoda automatiikka, jolla suuren vyöryn kohdalla ensimmäistä vastaanottajavaltiota autetaan, mukaan lukien automaattiset jälleensijoitukset muihin maihin viimeisenä keinona.&nbsp;</p><p>Käsittelyssä olevat ehdotukset kannattaa paranneltuina hyväksyä. Ne eivät kuitenkaan anna riittäviä eväitä Euroopan johtajille päästä ensi viikolla yksimielisyyteen. Ainoa tie ratkaisuun voi olla hakea pakettiin ihan uutta liimaa, joka yhdistäisi eri leirejä, jotka ovat eri syistä tyytymättömiä komission ja puheenjohtajamaan pöydällä olevaan kompromissiin. Minusta liima voisi löytyä siitä, että tartutaan elefanttiin ja kesytetään se sellaiseksi, joka tuottaa suunnilleen nykyiseen tapaan turvapaikkoja, mutta enemmän inhimillisyyttä haavoittuvimmille ja vähemmän kaaosta.</p><p><strong>Enemmän turvaa, vähemmän kaaosta</strong></p><p>Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Hyvän turvapaikkajärjestelmän on vastattava seuraaviin lähtökohtiin:</p><ol><li>Turvaa tulee antaa niille, joita uhkaa henkilökohtainen vaino ja jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.</li><li>Suuret elintasoerot, korkea asumisperusteinen sosiaaliturva ja vapaa maahantulo eivät voi olla voimassa yhtä aikaa. Euroopan ulkorajoilla vallitsevat elämänlaadun jyrkät erot ovat kehitysyhteistyöstä huolimatta pitkäaikainen tosiasia.</li><li>Rajanylittäjien määrä suhteessa vastaanottavan maan kokoon muodostuu väistämättä tavoitemuuttujaksi, jos turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa.&nbsp;</li></ol><p>Ensimmäinen periaate lienee laajasti hyväksytty. Henkilökohtaisen vainon logiikka on myös nykyisen turvapaikkalainsäädännön terve ydin. Turvan kohdentaminen erityisesti haavoittuvimmassa asemassa oleville ei nykyisin onnistu kovin hyvin. Rajan yli turvaa hakeva tarvitsee varoja salakuljettajille maksamiseen ja fyysistä kuntoa vaikeaan matkaan.</p><p>Myös toinen periaate myönnetään yleensä oikeaksi keskustelukumppanista riippumatta. Tästäkään ei pidä syyttää maahanmuuttajia. On täysin ymmärrettävää tavoitella parempaa elämää. Jos kaikki saisivat oleskeluluvan, Eurooppaan saattaisi muuttaa satoja miljoonia ihmisiä. Käytännössä heidän kotouttamisensa laillisille työmarkkinoille riittävän nopeasti olisi mahdotonta. Suoraan työsuhteeseen tulijat ainakin minä toivotan aina tervetulleiksi. Siihen on työperäisen oleskeluluvan menettely.</p><p>Kolmas periaate on tosiasia, jota ei saisi sanoa ääneen. Käytännössä jokainen Euroopan maa on kuitenkin huolissaan suurista rajan yli turvapaikkaa hakevien virroista ja pyrkii sopimaan naapuriensa kanssa niiden rajoittamisesta. Silloin puhutaan laittoman maahantulon estämisestä. Käytännössä samalla estetään tulijoita käyttämästä laillista oikeuttaan turvapaikan hakemiseen. Yhteiskuntien pelästyminen suurten turvapaikanhakijavirtojen ilmestyessä on viimeisen kolmen vuoden aikana yhdistänyt hyvin erilaisia demokratioita aina Italiasta Ruotsiin ja Hollannista Unkariin.&nbsp;</p><p>Nykyinen rajan yli tapahtuvan turvapaikanhaun malli on mainittujen kolmen periaatteen valossa aika huono kaikille osapuolille. Köyhimmät ja haavoittuvimmassa asemassa olevat vainotut eivät yleensä pääse Eurooppaan. Salakuljettajat tienaavat ja tuhansia ihmisiä kuolee matkalla. Laittoman rajanylityksen ja rikollisten salakuljettajien osuus tekee prosessista hallitsemattoman tuntuisen. Seurauksena Eurooppa on valmis ottamaan suojiinsa pienemmän määrän hädänalaisia kuin se tekisi jos turvan haun mekanismi synnyttäisi vähemmän pelkoa.</p><p><strong>Suoraan leireiltä</strong></p><p>Järjellä ajatellen olisi kaikkien kannalta parempi siirtää painopiste suoraan pakolaisleireiltä otettaviin pakolaisiin rajan yli tapahtuvan turvapaikanhaun sijaan. Joissain maissa EU:n ulkopuolelle puuhataan järjestelykeskuksia, toisissa puhutaan pelastuskeskuksista. Välttämättä ei tarvittaisi mitään aivan uutta mekanismia. Meillähän on jo kiintiöpakolaiset. Esimerkiksi Suomi ottaa tänä vuonna 750 kiintiöpakolaista ja Ruotsi 5000. Yhteensä EU ottaa nykyisin noin 25 000 kiintiöpakolaista.</p><p>Mitäpä jos kymmenkertaistaisimme EU:n yhteisen kiintiöpakolaisten määrän ja rajoittaisimme turvapaikan hakemisen rajan yli poikkeustapauksiin? Tämä noin neljännesmiljoonan kiintiöpakolaisen taso vastaisi turvapaikanhakijoiden vuosittaista virtaa 2010-luvun alussa. Se olisi alle neljäsosa vuonna 2015 tulleiden turvapaikanhakijoiden määrästä, mutta suoraan leireiltä valikoitaessa kaikki saisivat turvapaikan, kun vuonna 2015 tulleista noin puolet näyttää saavan kielteisen päätöksen. Oleellista olisi, että tulovirta ei tuottaisi hallitsemattomuutta eikä syntyisi kielteisen päätöksen saaneiden palauttamisongelmaa.&nbsp;</p><p>Pakettiin voisi kuulua siirtyminen EU:n yhteiseen pakolaiskiintiöön ja sen rahoittamiseen ainakin osin yhdessä. Tästä ei tietenkään päästä sopuun ilman, että samalla rajoitetaan tuntuvasti rajan yli tapahtuvaa turvapaikanhakua.</p><p>Turvapaikkajärjestelmä perustuu YK:n pakolaisyleissopimukseen vuodelta 1951. Sitä tarkentaa esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Olen kuullut eriäviä väitteitä siitä rikkoisiko rajan yli tapahtuvan turvapaikanhaun korvaaminen pakolaisleireiltä otettavilla hakijoilla kansainvälisiä sopimuksia tai niiden tulkintaa. En lähde tuomaroimaan, mutta ihmisethän näitä sopimuksia kirjoittavat ja tulkitsevat.&nbsp;</p><p>Vuoden 1951 sopimuksen taustalla oli toisen maailmansodan pakolaiskriisin sääntöperäinen hoitaminen ja erityisesti suhtautuminen puna-armeijan miehittämillä alueilla vainottujen kohtaloon. Järjestelmää ei suunniteltu laajamittaiseen turvan hakuun Euroopan ulkopuolelta. Jos 2000-luvun tilanteessa olisi kaikille parempi, että Eurooppa ilmoittaa kymmenkertaistavansa kiintiöpakolaisten määrän ja rajoittavansa rajan yli hakemisen poikkeustapauksiin, meidän ihmisten pitäisi kyllä löytää oikeasuhtaiset keinot sen tekemiseen.</p><p>Kai Mykkänen</p><p>Sisäministeri</p> Huoneessa on elefantti, jonka hengityksen kaikki tuntevat, mutta johon ei uskalleta puuttua. Näin kuvailisin tunnelmia EU:n sisäministerien neuvostossa. Paitsi että nyt ärtymys elefanttia kohtaan tuntuu nousevan. Tahto sen haastamiseen oli kesäkuun alun kokouksessamme ainoita eri leirejä yhdistäviä asioita. 

Elefantilla tarkoitan turvapaikkajärjestelmän ytimessä olevaa paradoksia. Pakotamme turvan hakijan ensin laittomaksi rajanylittäjäksi, joka joutuu tulemaan Eurooppaan rikollisen salakuljettajan avulla. Vain siten pääsee käyttämään laillista oikeuttaan hakea turvapaikkaa.

En syytä turvan hakijaa, vaan järjestelmää. Salakuljettajien on arvioitu tienanneen noin 4 miljardia euroa yksistään vuonna 2015. Salakuljettajien rooli tekee koko ilmiöstä vaikeasti hallittavan ja johtaa tuhansien ihmisten hukkumiseen Välimerellä.

Ongelma on elefantissa, mutta on helpompi ampua sen viereen. Viimeksi eilen Ranskan ja Saksan hallitusten yhteiskokouksen jälkeen kummankin maan johtajat korostivat kymmenen tuhannen hengen lisäystä yhteiseen ulkorajavalvontaan eli Frontexiin. Minulla ei ole mitään Frontexia vastaan, päinvastoin. Mutta siihen panostaminen ei estä laitonta maahantuloa, jos ei muuteta turvapaikan hakemisen sääntöjä. 

Pahimmillaan ruokitaan lähinnä salakuljettajien katetta. Turvan hakijat suostuvat heikompiin ja täydempiin veneisiin, kun tiedetään Frontexin pelastavan mereltä ja vievät Eurooppaan. Ja tietenkin pitääkin pelastaa, jos on ajettu ihmiset siihen tilanteeseen, että he siellä meressä ovat.

Elefantti vai Merkel?

Saksan hallituskriisi ja Italian uuden hallituksen rajut toimet ovat yllättäen kärjistäneet Euroopan turvapaikkakeskustelun. Taitaa olla käsillä EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan kohtalon kesä. Jos Eurooppa-neuvosto ei löydä suuntaviivoja ensi viikolla, Angela Merkelin 13 vuoden kausi Saksan liittokanslerina uhkaa katketa heinäkuun alussa. Pitkällä aikavälillä merkittävämpää on, että samalla todennäköisesti päättyy sisärajattoman EU:n aikakausi - ainakin nykymuodossa. 

Jäsenmaiden sooloratkaisut johtavat siihen, että ulkorajavaltiot ovat rajajärjestelyissään jatkuvasti naapureiden painostuksen ja kiskonnan kohteina: Kreikka Turkin, Italia Tunisian ja Libyan, Espanja Marokon, Suomi Venäjän, Puola Valko-Venäjän sekä Unkari Serbian ja Ukrainan. Suosittelen miettimään tätä strategisesti kunkin mainitun EU-maan pääkaupungeissa. Todellakin tarvitsemme EU:n yhteisen ratkaisun. 

Komission vastaus huutoon on ollut seitsemänosainen lainsäädäntöpaketti Euroopan yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä, jota sisäministereiden neuvostossa puimme. Sen kuuma pihvi on toisaalta vahventaa ensimmäisen vastaanottajavaltion vastuuta estää vapaa kulku eteenpäin Euroopassa ja toisaalta luoda automatiikka, jolla suuren vyöryn kohdalla ensimmäistä vastaanottajavaltiota autetaan, mukaan lukien automaattiset jälleensijoitukset muihin maihin viimeisenä keinona. 

Käsittelyssä olevat ehdotukset kannattaa paranneltuina hyväksyä. Ne eivät kuitenkaan anna riittäviä eväitä Euroopan johtajille päästä ensi viikolla yksimielisyyteen. Ainoa tie ratkaisuun voi olla hakea pakettiin ihan uutta liimaa, joka yhdistäisi eri leirejä, jotka ovat eri syistä tyytymättömiä komission ja puheenjohtajamaan pöydällä olevaan kompromissiin. Minusta liima voisi löytyä siitä, että tartutaan elefanttiin ja kesytetään se sellaiseksi, joka tuottaa suunnilleen nykyiseen tapaan turvapaikkoja, mutta enemmän inhimillisyyttä haavoittuvimmille ja vähemmän kaaosta.

Enemmän turvaa, vähemmän kaaosta

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Hyvän turvapaikkajärjestelmän on vastattava seuraaviin lähtökohtiin:

  1. Turvaa tulee antaa niille, joita uhkaa henkilökohtainen vaino ja jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.
  2. Suuret elintasoerot, korkea asumisperusteinen sosiaaliturva ja vapaa maahantulo eivät voi olla voimassa yhtä aikaa. Euroopan ulkorajoilla vallitsevat elämänlaadun jyrkät erot ovat kehitysyhteistyöstä huolimatta pitkäaikainen tosiasia.
  3. Rajanylittäjien määrä suhteessa vastaanottavan maan kokoon muodostuu väistämättä tavoitemuuttujaksi, jos turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa. 

Ensimmäinen periaate lienee laajasti hyväksytty. Henkilökohtaisen vainon logiikka on myös nykyisen turvapaikkalainsäädännön terve ydin. Turvan kohdentaminen erityisesti haavoittuvimmassa asemassa oleville ei nykyisin onnistu kovin hyvin. Rajan yli turvaa hakeva tarvitsee varoja salakuljettajille maksamiseen ja fyysistä kuntoa vaikeaan matkaan.

Myös toinen periaate myönnetään yleensä oikeaksi keskustelukumppanista riippumatta. Tästäkään ei pidä syyttää maahanmuuttajia. On täysin ymmärrettävää tavoitella parempaa elämää. Jos kaikki saisivat oleskeluluvan, Eurooppaan saattaisi muuttaa satoja miljoonia ihmisiä. Käytännössä heidän kotouttamisensa laillisille työmarkkinoille riittävän nopeasti olisi mahdotonta. Suoraan työsuhteeseen tulijat ainakin minä toivotan aina tervetulleiksi. Siihen on työperäisen oleskeluluvan menettely.

Kolmas periaate on tosiasia, jota ei saisi sanoa ääneen. Käytännössä jokainen Euroopan maa on kuitenkin huolissaan suurista rajan yli turvapaikkaa hakevien virroista ja pyrkii sopimaan naapuriensa kanssa niiden rajoittamisesta. Silloin puhutaan laittoman maahantulon estämisestä. Käytännössä samalla estetään tulijoita käyttämästä laillista oikeuttaan turvapaikan hakemiseen. Yhteiskuntien pelästyminen suurten turvapaikanhakijavirtojen ilmestyessä on viimeisen kolmen vuoden aikana yhdistänyt hyvin erilaisia demokratioita aina Italiasta Ruotsiin ja Hollannista Unkariin. 

Nykyinen rajan yli tapahtuvan turvapaikanhaun malli on mainittujen kolmen periaatteen valossa aika huono kaikille osapuolille. Köyhimmät ja haavoittuvimmassa asemassa olevat vainotut eivät yleensä pääse Eurooppaan. Salakuljettajat tienaavat ja tuhansia ihmisiä kuolee matkalla. Laittoman rajanylityksen ja rikollisten salakuljettajien osuus tekee prosessista hallitsemattoman tuntuisen. Seurauksena Eurooppa on valmis ottamaan suojiinsa pienemmän määrän hädänalaisia kuin se tekisi jos turvan haun mekanismi synnyttäisi vähemmän pelkoa.

Suoraan leireiltä

Järjellä ajatellen olisi kaikkien kannalta parempi siirtää painopiste suoraan pakolaisleireiltä otettaviin pakolaisiin rajan yli tapahtuvan turvapaikanhaun sijaan. Joissain maissa EU:n ulkopuolelle puuhataan järjestelykeskuksia, toisissa puhutaan pelastuskeskuksista. Välttämättä ei tarvittaisi mitään aivan uutta mekanismia. Meillähän on jo kiintiöpakolaiset. Esimerkiksi Suomi ottaa tänä vuonna 750 kiintiöpakolaista ja Ruotsi 5000. Yhteensä EU ottaa nykyisin noin 25 000 kiintiöpakolaista.

Mitäpä jos kymmenkertaistaisimme EU:n yhteisen kiintiöpakolaisten määrän ja rajoittaisimme turvapaikan hakemisen rajan yli poikkeustapauksiin? Tämä noin neljännesmiljoonan kiintiöpakolaisen taso vastaisi turvapaikanhakijoiden vuosittaista virtaa 2010-luvun alussa. Se olisi alle neljäsosa vuonna 2015 tulleiden turvapaikanhakijoiden määrästä, mutta suoraan leireiltä valikoitaessa kaikki saisivat turvapaikan, kun vuonna 2015 tulleista noin puolet näyttää saavan kielteisen päätöksen. Oleellista olisi, että tulovirta ei tuottaisi hallitsemattomuutta eikä syntyisi kielteisen päätöksen saaneiden palauttamisongelmaa. 

Pakettiin voisi kuulua siirtyminen EU:n yhteiseen pakolaiskiintiöön ja sen rahoittamiseen ainakin osin yhdessä. Tästä ei tietenkään päästä sopuun ilman, että samalla rajoitetaan tuntuvasti rajan yli tapahtuvaa turvapaikanhakua.

Turvapaikkajärjestelmä perustuu YK:n pakolaisyleissopimukseen vuodelta 1951. Sitä tarkentaa esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Olen kuullut eriäviä väitteitä siitä rikkoisiko rajan yli tapahtuvan turvapaikanhaun korvaaminen pakolaisleireiltä otettavilla hakijoilla kansainvälisiä sopimuksia tai niiden tulkintaa. En lähde tuomaroimaan, mutta ihmisethän näitä sopimuksia kirjoittavat ja tulkitsevat. 

Vuoden 1951 sopimuksen taustalla oli toisen maailmansodan pakolaiskriisin sääntöperäinen hoitaminen ja erityisesti suhtautuminen puna-armeijan miehittämillä alueilla vainottujen kohtaloon. Järjestelmää ei suunniteltu laajamittaiseen turvan hakuun Euroopan ulkopuolelta. Jos 2000-luvun tilanteessa olisi kaikille parempi, että Eurooppa ilmoittaa kymmenkertaistavansa kiintiöpakolaisten määrän ja rajoittavansa rajan yli hakemisen poikkeustapauksiin, meidän ihmisten pitäisi kyllä löytää oikeasuhtaiset keinot sen tekemiseen.

Kai Mykkänen

Sisäministeri

]]>
115 http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257205-turvapaikkoja-ilman-hallitsematonta-rajanylitysta#comments Kotimaa EU Frontex Kiintiöpakolaiset Maahanmuutto Turvapaikanhakijat Wed, 20 Jun 2018 11:55:38 +0000 Kai Mykkänen http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257205-turvapaikkoja-ilman-hallitsematonta-rajanylitysta
HX-hanke etenee kuin juna http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257206-hx-hanke-etenee-kuin-juna <p><a href="http://jussiniinisto.fi/wp-content/uploads/2018/06/Niinistö-veteraanit-ja-ilmavoimien-komentaja.jpg"><img alt="" height="2322" src="http://jussiniinisto.fi/wp-content/uploads/2018/06/Niinistö-veteraanit-ja-ilmavoimien-komentaja.jpg" width="4128" /></a></p><p>Kuvassa kanssani (vasemmalta lukien) veteraanit&nbsp; Mauri Maunula, Olli Kivioja ja Nils Hackzell sekä Ilmavoimien komentaja, prikaatikenraali Sampo Eskelinen. Maunula on lentänyt taustalla näkyvällä Gloster Gauntletilla 40 minuuttia 4.2.1941. Kone esiintyi Tikkakosken ilmailunäytöksessä viime viikonloppuna.&nbsp;</p><p>Satavuotiaan Suomen ilmavoimien &ndash; onneksi olkoon! &ndash; suuri ajankohtainen haaste on HX-hanke eli 2020-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ikääntyvien Hornet-hävittäjien suorituskyvyn korvaaminen. Tikkakosken juhlalentonäytöksessä yleisöllä oli mahdollisuus vertailla eri kandidaatteja, joita ovat Boieng F-18 Super Hornet, Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon, Lockheed Martin F-35 ja Saab Gripen E.</p><p>Uudet hävittäjät hankitaan tarjouskilpailun perusteella, jossa käytetään apuna vaiheittaista neuvottelumenettelyä. Käynnissä oleva tarjouspyyntövaihe tuottaa sitovaa tietoa eri valmistajien tarjoamista ratkaisuista.</p><p>Hankintamenettely jakautuu useampaan vaiheeseen. Huhtikuussa lähetetty alustava tarjouspyyntö käynnisti hävittäjähankinnan tarjouskilpailun ensimmäisen neuvotteluvaiheen, jonka aikana määritellään reunaehdot sekä vaatimukset täyttävät hankintakokonaisuudet. Tämä vaihe päättyy tammikuussa 2019.</p><p>Ensimmäisen vaiheen jälkeen virkamiehet laativat tarjouksiin ja neuvotteluihin perustuvan väliraportin. Sen tarkoituksena on esitellä analyysi puolustushallinnon johdolle sekä eduskuntavaalien aloittavalle hallitukselle.</p><p>Vuoden 2019 jälkimmäisellä puoliskolla lähetetään tarkentava tarjouspyyntö. Sen jälkeen käytävässä toisessa neuvotteluvaiheessa määritellään kunkin kandidaatin kanssa hankintakokonaisuuksien tarkat sisällöt.</p><p>Toisen vaiheen päätteeksi vuonna 2020 pyydetään lopulliset tarjoukset. Tarjoajien paremmuus ratkaistaan suorituskykyperusteisesti lopullisen tarjouspyynnön vastausten perusteella. Jokainen vastaus arvioidaan puolustushallinnon toimesta.</p><p>HX-hankinnasta päättää aikanaan seuraava hallitus vuonna 2021. Päätös perustuu puolustushallinnon esitykseen ja tarvittavien ministerivaliokuntien käsittelyyn.</p><p>Puolustusselonteon mukaisesti poistuva Hornetien suorituskyky korvataan täysimääräisesti monitoimihävittäjillä vuodesta 2025 alkaen. Tavoitteena ei ole pelkästään korvata nykyistä suorituskykyä, vaan tuoda mahdollisimman suuri lisäarvo koko puolustusjärjestelmällemme. Valittava hävittäjä ratkaisee ilmavoimien taistelukyvyn aina 2060-luvulle asti.</p><p>Julkisissa lähteissä liikkuu paljon tietoa hinnoista ja suorituskyvyistä. Ne tiedot eivät ole keskenään vertailukelpoisia, eikä hankinta perustu niihin. Tarjouspyyntövaiheessa haetaan sitovia ratkaisumalleja, joiden perusteella hankintapäätös tehdään.</p><p>HX-hankkeen yhteydessä kuulee monesti viitattavan Saksan ja Ranskan kaavailemaan yhteiseen hävittäjähankkeeseen, jonka ensimmäinen kone olisi tuotannossa aikaisintaan vuonna 2045. Suomi seuraa tuota hanketta mielenkiinnolla, mutta tässä tilanteessa se ei ole vaihtoehto. Hornet-kalusto alkaa poistua käytöstä vuonna 2025. Kahdenkymmenen vuoden väli on liian suuri ja vaarantaa puolustuskykymme vuosikymmeniksi.</p>

Kuvassa kanssani (vasemmalta lukien) veteraanit  Mauri Maunula, Olli Kivioja ja Nils Hackzell sekä Ilmavoimien komentaja, prikaatikenraali Sampo Eskelinen. Maunula on lentänyt taustalla näkyvällä Gloster Gauntletilla 40 minuuttia 4.2.1941. Kone esiintyi Tikkakosken ilmailunäytöksessä viime viikonloppuna. 

Satavuotiaan Suomen ilmavoimien – onneksi olkoon! – suuri ajankohtainen haaste on HX-hanke eli 2020-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ikääntyvien Hornet-hävittäjien suorituskyvyn korvaaminen. Tikkakosken juhlalentonäytöksessä yleisöllä oli mahdollisuus vertailla eri kandidaatteja, joita ovat Boieng F-18 Super Hornet, Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon, Lockheed Martin F-35 ja Saab Gripen E.

Uudet hävittäjät hankitaan tarjouskilpailun perusteella, jossa käytetään apuna vaiheittaista neuvottelumenettelyä. Käynnissä oleva tarjouspyyntövaihe tuottaa sitovaa tietoa eri valmistajien tarjoamista ratkaisuista.

Hankintamenettely jakautuu useampaan vaiheeseen. Huhtikuussa lähetetty alustava tarjouspyyntö käynnisti hävittäjähankinnan tarjouskilpailun ensimmäisen neuvotteluvaiheen, jonka aikana määritellään reunaehdot sekä vaatimukset täyttävät hankintakokonaisuudet. Tämä vaihe päättyy tammikuussa 2019.

Ensimmäisen vaiheen jälkeen virkamiehet laativat tarjouksiin ja neuvotteluihin perustuvan väliraportin. Sen tarkoituksena on esitellä analyysi puolustushallinnon johdolle sekä eduskuntavaalien aloittavalle hallitukselle.

Vuoden 2019 jälkimmäisellä puoliskolla lähetetään tarkentava tarjouspyyntö. Sen jälkeen käytävässä toisessa neuvotteluvaiheessa määritellään kunkin kandidaatin kanssa hankintakokonaisuuksien tarkat sisällöt.

Toisen vaiheen päätteeksi vuonna 2020 pyydetään lopulliset tarjoukset. Tarjoajien paremmuus ratkaistaan suorituskykyperusteisesti lopullisen tarjouspyynnön vastausten perusteella. Jokainen vastaus arvioidaan puolustushallinnon toimesta.

HX-hankinnasta päättää aikanaan seuraava hallitus vuonna 2021. Päätös perustuu puolustushallinnon esitykseen ja tarvittavien ministerivaliokuntien käsittelyyn.

Puolustusselonteon mukaisesti poistuva Hornetien suorituskyky korvataan täysimääräisesti monitoimihävittäjillä vuodesta 2025 alkaen. Tavoitteena ei ole pelkästään korvata nykyistä suorituskykyä, vaan tuoda mahdollisimman suuri lisäarvo koko puolustusjärjestelmällemme. Valittava hävittäjä ratkaisee ilmavoimien taistelukyvyn aina 2060-luvulle asti.

Julkisissa lähteissä liikkuu paljon tietoa hinnoista ja suorituskyvyistä. Ne tiedot eivät ole keskenään vertailukelpoisia, eikä hankinta perustu niihin. Tarjouspyyntövaiheessa haetaan sitovia ratkaisumalleja, joiden perusteella hankintapäätös tehdään.

HX-hankkeen yhteydessä kuulee monesti viitattavan Saksan ja Ranskan kaavailemaan yhteiseen hävittäjähankkeeseen, jonka ensimmäinen kone olisi tuotannossa aikaisintaan vuonna 2045. Suomi seuraa tuota hanketta mielenkiinnolla, mutta tässä tilanteessa se ei ole vaihtoehto. Hornet-kalusto alkaa poistua käytöstä vuonna 2025. Kahdenkymmenen vuoden väli on liian suuri ja vaarantaa puolustuskykymme vuosikymmeniksi.

]]>
1 http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257206-hx-hanke-etenee-kuin-juna#comments Kotimaa Hävittäjät HX-hanke HX-hävittäjähanke Puolustusvoimat Turpo Wed, 20 Jun 2018 07:08:37 +0000 Jussi Niinistö http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257206-hx-hanke-etenee-kuin-juna
Kilpeläinen sai jatkoaikaa http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257182-kilpelainen-sai-jatkoaikaa <p>Tänään Patentti- ja rekisterihallituksen piti päättää, hyväksyykö se 4.6. tekemäni ilmoituksen Kansalaispuolueen puheenjohtajan vaihtumisesta.</p><p>PRH oli ilmoittanut, että muutos tehdään, ellei Kilpeläinen toimita sille viimeistään eilen Helsingin käräjäoikeuden ratkaisua, jolla määrätään yhdistyslain 34. pykälän nojalla täytäntöönpanokieltoon sen kokouksen päätökset, jossa minun johtamani hallitus valittiin. Kilpeläinen kuitenkin haki ja sai jatkoaikaa 29.6. saakka.</p><p>Tilanne on nyt sellainen, että Kansalaispuolueella on kaksi keskenään kilpailevaa hallitusta.</p><p>Minun johtamani hallitus valittiin 3.3. kokouksessa, jonka päätöksiä ei yhdistyslain 32. pykälän nojalla moitittu, joten ne tulivat lainvoimaisiksi 3.6. Kokouksen päätöksiä voi pyrkiä jälkikäteen mitätöimään yhdistyslain 33. pykälän nojalla ja hakemaan täytäntöönpanokieltoa saman lain 34. pykälän nojalla. Tätä Kilpeläinen nyt yrittää.</p><p>Kilpeläisen samana päivänä järjestämää kokousta on moitittu, joten siinä tehdyt päätökset eivät ole lainvoimaisia. Tässä suhteessa käräjäoikeuden eilinen päätös ei muuttanut mitään. Päätökset tulisivat lainvoimaisiksi, jos käräjäoikeus hylkäisi moitekanteeni elokuun istunnossaan ja jos tästä ei valitettaisi. Tietysti valitettaisiin.</p><p>Näillä näkymin kiista ratkeaa 29.6. PRH:n käsittelyssä. Jos Kilpeläinen saa käräjäoikeudelta hakemansa täytäntöönpanokiellon ja hänen nimensä säilyy puolueen nimenkirjoittajana, voin Aluehallintovirastolta (AVI) saamani valtuutuksen nojalla järjestää yhdistyksen ylimääräisen kokouksen, jossa hallitus vaihdetaan. Kilpeläistä tukee vain ani harva puolueen jäsen.</p><p>AVI:n päätöksestä voi valitettavasti valittaa ja on ilmeistä, että siitäkin valitetaan. Tämä viivästyttäisi pahasti valmistautumista eduskuntavaaleihin.</p><p>Jos kiista ei ratkea minun johtamani hallituksen eduksi PRH:n antaman uuden aikataulun puitteissa tämän kuun lopussa, joudun harkitsemaan eri vaihtoehtoja sen turvaamiseksi, että voin johtaa kannattajani voitokkaaseen vaalitaisteluun ensi kevään eduskuntavaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään Patentti- ja rekisterihallituksen piti päättää, hyväksyykö se 4.6. tekemäni ilmoituksen Kansalaispuolueen puheenjohtajan vaihtumisesta.

PRH oli ilmoittanut, että muutos tehdään, ellei Kilpeläinen toimita sille viimeistään eilen Helsingin käräjäoikeuden ratkaisua, jolla määrätään yhdistyslain 34. pykälän nojalla täytäntöönpanokieltoon sen kokouksen päätökset, jossa minun johtamani hallitus valittiin. Kilpeläinen kuitenkin haki ja sai jatkoaikaa 29.6. saakka.

Tilanne on nyt sellainen, että Kansalaispuolueella on kaksi keskenään kilpailevaa hallitusta.

Minun johtamani hallitus valittiin 3.3. kokouksessa, jonka päätöksiä ei yhdistyslain 32. pykälän nojalla moitittu, joten ne tulivat lainvoimaisiksi 3.6. Kokouksen päätöksiä voi pyrkiä jälkikäteen mitätöimään yhdistyslain 33. pykälän nojalla ja hakemaan täytäntöönpanokieltoa saman lain 34. pykälän nojalla. Tätä Kilpeläinen nyt yrittää.

Kilpeläisen samana päivänä järjestämää kokousta on moitittu, joten siinä tehdyt päätökset eivät ole lainvoimaisia. Tässä suhteessa käräjäoikeuden eilinen päätös ei muuttanut mitään. Päätökset tulisivat lainvoimaisiksi, jos käräjäoikeus hylkäisi moitekanteeni elokuun istunnossaan ja jos tästä ei valitettaisi. Tietysti valitettaisiin.

Näillä näkymin kiista ratkeaa 29.6. PRH:n käsittelyssä. Jos Kilpeläinen saa käräjäoikeudelta hakemansa täytäntöönpanokiellon ja hänen nimensä säilyy puolueen nimenkirjoittajana, voin Aluehallintovirastolta (AVI) saamani valtuutuksen nojalla järjestää yhdistyksen ylimääräisen kokouksen, jossa hallitus vaihdetaan. Kilpeläistä tukee vain ani harva puolueen jäsen.

AVI:n päätöksestä voi valitettavasti valittaa ja on ilmeistä, että siitäkin valitetaan. Tämä viivästyttäisi pahasti valmistautumista eduskuntavaaleihin.

Jos kiista ei ratkea minun johtamani hallituksen eduksi PRH:n antaman uuden aikataulun puitteissa tämän kuun lopussa, joudun harkitsemaan eri vaihtoehtoja sen turvaamiseksi, että voin johtaa kannattajani voitokkaaseen vaalitaisteluun ensi kevään eduskuntavaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa.

 

 

 

 

 

]]>
33 http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257182-kilpelainen-sai-jatkoaikaa#comments Kotimaa Wed, 20 Jun 2018 05:19:57 +0000 Paavo Väyrynen http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257182-kilpelainen-sai-jatkoaikaa
Kansalaispuolue mediapyörityksessä http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257164-kansalaispuolue-mediapyorityksessa <p>Paavo Väyrynen ja kansalaispuolue ovat jälleen olleet mediassa esillä käräjäoikeuden eilisen päätöksen johdosta.&nbsp;<a href="https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolueen-puheenjohtaja/">https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolueen-puheenjohtaja/</a></p><p>&nbsp;</p><p>Keskustelu Väyrysen ja hänen puoluepoukkoilujensa ympärillä on ollut eloisaa ja monen mielestä jopa varsin viihdyttävää, mutta ei aina ihan reilua, ei ainakaan meille asianosaisille.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen itse sikäli asianosainen, että olen KP:n hallituksen jäsen. Olen siten saanut osani varsin hurjistakin syytteistä, joita mediassa on esiintynyt niin Paavon itsensä tiedotteissa kuin asiaa koskevassa nettikirjoittelussa.</p><p>&nbsp;</p><p>On ollut erityisen raskasta lukea olevansa &quot;kansanvallan vaarantaja&quot;, &quot;laittomuuksiin syyllistyjä&quot; ja jopa jonkinlaisen &quot;kaapparikoplan&quot; jäsen. Hurjimmissa nettikommenteissa on esitetty, että olemme olleet koko ajan Sipilän ja kumppaneiden asialla.</p><p>&nbsp;</p><p>Kansalaispuolue on syntynyt nimenomaan siksi, että se vastustaa Sipilän ja kokoomuksen, eurofederalistien ja natointoilijoiden politiikkaa. Paavo Väyrynen on ollut paitsi kansalaispuolueen perustaja, myös näkyvä osa tätä Sipilän ynnä muiden harjoittaman politiikan vastustusta. Siitä kaikki kunnia hänelle.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä politiikka on myös ollut se syy, miksi minä ja moni muu liittyi kansalaispuolueeseen. Emme siis lähteneet mukaan ensisijaisesti henkilökulttiin, vaan poliittiseen liikkeeseen. Liittyessään moni myös joutui katkomaan aiemmat poliittiset siteensä. Olimme yksityishenkilöinä täysillä mukana tukemassa Väyrysen presidentinvaalikampanjaa, vaikka puolueena emme osallistuneet vaaleihin. Miksi ihmeessä olisimme uhranneet aikaa ja rahaa sellaisen ehdokkaan tukemiseen, jota vastaan samalla muka suunnittelimme yhtä ja toista häijyä? Mitä olisimme sillä voittaneet?</p><p>&nbsp;</p><p>Asiahan ei edennyt niin päin, että kansalaispuolueen johto &quot;kaappasi vallan&quot; ja antoi rukkaset Paavolle. Päinvastoin. Se oli Paavo, joka heti presidentinvaalien jälkeen antoi rukkaset kansalaispuolueelle lähtemällä mieluummin kosiskelemaan keskustaa, meidän kaikkien harmiksi ja pettymykseksi. Tämän jälkeisiä käänteitä tuskin tarvitsee tässä selostaa. (Aiemmasta blogistani <a href="http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251772-vayrysen-blogin-selkoluentaa-ja-muutamia-ajatuksia-siita">http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251772-vayrysen-blogin-selkoluentaa-ja-muutamia-ajatuksia-siita</a>&nbsp;voi&nbsp;lukea lisää.) Enkä haluaisikaan, koska oikeusprosessi on vielä kesken.</p><p>&nbsp;</p><p>Niin hauskaa kuin poliittisen saippuaoopperan käänteiden seuraaminen ja salaliittoteorioiden rakentelu onkin, haluaisin omasta puolestani palauttaa keskustelun maan pinnalle. Haluaisin myös muistuttaa aiemmasta blogistani <a href="http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240174-vayrysen-vastustajilla-oudon-huteria-argumentteja">http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240174-vayrysen-vastustajilla-oudon-huteria-argumentteja</a>&nbsp;jossa tuskailin sitä, että keskustelijoilla menee koko ajan puurot ja vellit sekaisin. Kun halusin puolustaa Väyrysen poliittista linjaa, minulle vastattiin, että joo joo, mutta kun Väyrynen on luonteeltaan sitä-ja-tätä. Politiikka ja henkilön luonne sekoitettiin säännönmukaisesti toisiinsa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ja sitten kun kansalaispuolue joutui vastatusten Väyrysen aiheuttamien ongelmien kanssa presidentinvaalien jälkeen, asetelma kääntyi niin, että keskusteluissa ruvettiin puolustelemaan Väyrysen toimia hänen siihenastisella politiikallaan. Mutta sitähän ei kukaan KP:n johdossa ole halunnut missään vaiheessa kyseenalaistaa, eikä sillä ole ollut mitään tekemistä esim. mediassakin uutisoitujen vaalirahaepäselvyyksien kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tuntuu, että keskustelijoilla on pakottava tarve jakaa maailma mustaan ja valkoiseen, &quot;hyviksiin&quot; ja &quot;pahiksiin&quot;. Miksei voitaisi vain ottaa asiat asioina, liittyivät ne sitten politiikkaan tai oikeuslaitoksen päätöksiin?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Paavo Väyrynen ja kansalaispuolue ovat jälleen olleet mediassa esillä käräjäoikeuden eilisen päätöksen johdosta. https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolueen-puheenjohtaja/

 

Keskustelu Väyrysen ja hänen puoluepoukkoilujensa ympärillä on ollut eloisaa ja monen mielestä jopa varsin viihdyttävää, mutta ei aina ihan reilua, ei ainakaan meille asianosaisille.

 

Olen itse sikäli asianosainen, että olen KP:n hallituksen jäsen. Olen siten saanut osani varsin hurjistakin syytteistä, joita mediassa on esiintynyt niin Paavon itsensä tiedotteissa kuin asiaa koskevassa nettikirjoittelussa.

 

On ollut erityisen raskasta lukea olevansa "kansanvallan vaarantaja", "laittomuuksiin syyllistyjä" ja jopa jonkinlaisen "kaapparikoplan" jäsen. Hurjimmissa nettikommenteissa on esitetty, että olemme olleet koko ajan Sipilän ja kumppaneiden asialla.

 

Kansalaispuolue on syntynyt nimenomaan siksi, että se vastustaa Sipilän ja kokoomuksen, eurofederalistien ja natointoilijoiden politiikkaa. Paavo Väyrynen on ollut paitsi kansalaispuolueen perustaja, myös näkyvä osa tätä Sipilän ynnä muiden harjoittaman politiikan vastustusta. Siitä kaikki kunnia hänelle.

 

Tämä politiikka on myös ollut se syy, miksi minä ja moni muu liittyi kansalaispuolueeseen. Emme siis lähteneet mukaan ensisijaisesti henkilökulttiin, vaan poliittiseen liikkeeseen. Liittyessään moni myös joutui katkomaan aiemmat poliittiset siteensä. Olimme yksityishenkilöinä täysillä mukana tukemassa Väyrysen presidentinvaalikampanjaa, vaikka puolueena emme osallistuneet vaaleihin. Miksi ihmeessä olisimme uhranneet aikaa ja rahaa sellaisen ehdokkaan tukemiseen, jota vastaan samalla muka suunnittelimme yhtä ja toista häijyä? Mitä olisimme sillä voittaneet?

 

Asiahan ei edennyt niin päin, että kansalaispuolueen johto "kaappasi vallan" ja antoi rukkaset Paavolle. Päinvastoin. Se oli Paavo, joka heti presidentinvaalien jälkeen antoi rukkaset kansalaispuolueelle lähtemällä mieluummin kosiskelemaan keskustaa, meidän kaikkien harmiksi ja pettymykseksi. Tämän jälkeisiä käänteitä tuskin tarvitsee tässä selostaa. (Aiemmasta blogistani http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251772-vayrysen-blogin-selkoluentaa-ja-muutamia-ajatuksia-siita voi lukea lisää.) Enkä haluaisikaan, koska oikeusprosessi on vielä kesken.

 

Niin hauskaa kuin poliittisen saippuaoopperan käänteiden seuraaminen ja salaliittoteorioiden rakentelu onkin, haluaisin omasta puolestani palauttaa keskustelun maan pinnalle. Haluaisin myös muistuttaa aiemmasta blogistani http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240174-vayrysen-vastustajilla-oudon-huteria-argumentteja jossa tuskailin sitä, että keskustelijoilla menee koko ajan puurot ja vellit sekaisin. Kun halusin puolustaa Väyrysen poliittista linjaa, minulle vastattiin, että joo joo, mutta kun Väyrynen on luonteeltaan sitä-ja-tätä. Politiikka ja henkilön luonne sekoitettiin säännönmukaisesti toisiinsa.

 

Ja sitten kun kansalaispuolue joutui vastatusten Väyrysen aiheuttamien ongelmien kanssa presidentinvaalien jälkeen, asetelma kääntyi niin, että keskusteluissa ruvettiin puolustelemaan Väyrysen toimia hänen siihenastisella politiikallaan. Mutta sitähän ei kukaan KP:n johdossa ole halunnut missään vaiheessa kyseenalaistaa, eikä sillä ole ollut mitään tekemistä esim. mediassakin uutisoitujen vaalirahaepäselvyyksien kanssa.

 

Tuntuu, että keskustelijoilla on pakottava tarve jakaa maailma mustaan ja valkoiseen, "hyviksiin" ja "pahiksiin". Miksei voitaisi vain ottaa asiat asioina, liittyivät ne sitten politiikkaan tai oikeuslaitoksen päätöksiin?

]]>
9 http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257164-kansalaispuolue-mediapyorityksessa#comments Kotimaa Kansalaispuolue Paavo Väyrynen Tue, 19 Jun 2018 16:54:50 +0000 Tuula Komsi http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257164-kansalaispuolue-mediapyorityksessa
Hekan vuokrankorotukset estettävä http://mira-veeraauer.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257162-hekan-vuokrankorotukset-estettava <p>Hekan asunnot ovat Ara-vuokra-asuntoja ja niiden omistaja valitsee asukkaat ja määrittää vuokrat. Hekan ollessa 100 % Helsingin kaupungin omistuksessa on kaupungin päättäjillä mahdollisuus helpottaa ahtaalle ajettujen kaupunkilaistensa asumis-ja taloudellisia oloja. Kohtuuhintaisia asuntoja voidaan päättää rakentaa riittävästi ja huolellisesti.&nbsp;Varakas kaupunkimme Helsinki ei ole saanut hoidettua asumisen ongelmia ja pitää kaupungissa merkittävää määrää työssäkäyviä köyhiä.&nbsp;Haluja riittävän kohtuuhintaisen asuntokannan rakentamiseen ei ole löytynyt mutta kokoomuksen johdolla veroprosenttia on ollut varaa laskea ja samalla luopua 70 miljoonasta eurosta kunnallisvero tuottoja. Kuntaveron lasku ei tietenkään hyödyttänyt pienituloisia vaan suurituloisia.&nbsp;</p><p>Heka on nyt keksinyt ottaa käyttöön uuden tavan määritellä vuokriansa. Tämä uusi vuokranmääritysmalli on paikoitellen aivan kohtuuton ja hyvin keskeneräinen siitäkin huolimatta, että sen perusteella olisi tarkoitus määritellä tulevan vuoden vuokrat. Vuokranmäärityksen perusteet ovat vieläkin lausuttavana taloyhtiöillä ja kannattaakin olla yhteydessä omiin edustajiisi taloyhtiössä ja kaupungilla, jotta saamme vietyä viestin&nbsp;eteenpäin, ettei tämä uusi malli ole asukkaiden mieleen. Ei riitä, että stadissa asuminen on aivan naurettavan hintaista. Vielä päälle halutaan keinotekoisesti nostaa uusilla keksityillä perusteluilla vuokria. Tällä uudella vuokranmääritysmallilla voidaan nostaa joidenkin alueiden vuokria jopa 10%! Puhumattakaan siitä, että mallin tullessa käyttöön raamittaa se myös tulevina vuosina korotukset. Vaikka et olisi korotuspaineen alueella tänä vuonna olet kuitenkin joutunut vuokrankorotusautomaatin syliin.&nbsp;</p><p>Käytännössä kyse on siitä, että vuokria tasataan alueiden välillä ja Hekan vuokria verrataan alueen markkinavuokriin. Heka toimii lakisääteisesti omakustanneperiaatteella, jossa idea on, että vuokrat määrittyvät sen perusteella, millaisia remontteja ja muuta ylläpitoa tarvitaan. Tämä ei mielestäni mene yksiin nyt Hekan keksimän vuokrankorotusautomaatin kanssa. Perusteita korotuksille on mahdoton valvoa ja se millaiset pisteytykset ovat tuottamassa mitäkin statusta talolle ja alueelle arvoa on epämääräinen ja epäselkeä. Hekan käyttämät luvut ja tiedot vaikkapa korjaus-ja rakennusvuosista ovat olleet välillä virheellisiä ja on hyvin epäselvää miten markkinavuokriin vertaaminen ja niiden muodostaminen tapahtuu. Hekalla ei tunnu olevan kovin vankkaa käsitystä talojensa kunnosta ja arvosta tai varustelusta ja siksikin tuntuu ihan uskomattomalta, että tämän tyyppiset perustelut ovat kuitenkin keskeisesti nyt asetettu vuokrankorotussuunnitelmien perusteluksi.&nbsp;</p><p>Kysymys kuuluu toimiiko Heka vielä täysin lain puitteissa määrittäessään vuokrankorotuksen näillä uusilla perusteilla. Ara on tässä valvovana tahona enkä ihmettele lainkaan vaikka vielä näkisimme valituksia uuden vuokranmääritysmallin lainmukaisuudesta.</p><p>Hekan pitäisi ennemmin kantaa vastuunsa suurena kunnallisena vuokranantajana. Hekan pitäisi mielestäni kattavasti kartoittaa talojensa kuntoa ja korjata ne terveydelle turvallisiksi. Sisäilmaongelmaisessa talossa voi ihminen menettää terveytensä lopullisestikin. Helsingin tulisi kohdentaa tällaisiin asioihin voittorahojaan ja miettiä taloudenpitoaan inhimillisesti kestävämmin.&nbsp;Meidän taloyhtiössä Jakomäessä on juuri tehty kysely asukkaille sisäilmaongelmien kartoittamiseksi ja siihen vastattiin myös kiitettävästi asukkaiden taholta. Tämä prosessi on kesken mutta nyt jo tässä vaiheessa on täysin selvää, että ongelmia löytyy kyllä.&nbsp;</p><p>Helsingin kaupunki tavoittelee ohjelmissaan eriarvoisuuteen syrjäytymiseen puuttumista ja toteuttaa omalla bisneksellään juuri näiden kasvua. Vuokrankorotukset osuvat juuri kaikkein pienituloisimpiin Helsinkiläisiin ja he jotka saavat jo maksimimäärä asumistukea tai he jotka ovat syystä taikka toisesta velkaantuneita ajetaan elinkustannusten kohtuuttomilla korotuksilla osaksi uutta muodostuvaa leipäjonojen vakiintunutta yhteiskuntaa. Helsinki siis oletettavasti tuplaa leipäjononsa tällä bisnespolitiikallaan.&nbsp;</p><p>Tällainen politiikka on kyseenalaista myös työllisyyden näkökulmasta. Pääkaupunkiseudulla tarvitaan palveluita ja erityisesti naisvaltaisia aloja kuten kuntasektorin ja palvelualojen palveluja. Näiden alojen työntekijöiden palkkoja ei kuitenkaan olla oltu valmiita nostamaan riittävälle tasolle ja työntekijöiden on pärjättävä palkallaan ylihintaisessa Helsingissä. Onko tarkoitus ajaa pienituloiset pois Helsingistä? Työläisellä ei näytä olevan sellaista oikeutta, että hän saisi asua kohtuullisen matkan päässä työpaikastaan ja että työstä jäisi vielä vuokrankin jälkeen muihin välttämättömiin elinkustannuksiin rahaa.&nbsp;&nbsp;</p><p>Osallistuin alkuvuodesta ilta Hekan kanssa tilaisuuteen, jossa kysyin Hekan edustajilta, että eikö voitaisi ottaa sellaista painotusta yhtiön linjassa, ettei koroteta vuokria. ( tallenne:&nbsp;<a href="https://www.hekalaiset.fi/ilta-hekan-kanssa/">https://www.hekalaiset.fi/ilta-hekan-kanssa/</a>) Perusteeksi tähän esitin, että viime vuokrankorotukset perusteltiin veronkorotuksilla, jotka sittemmin peruttiin mutta vuokrankorotuksia ei peruttu ja että uskoisin, ettei nyt tehtyä fuusiota ole tehty aivan turhaan vaan se on varmaan tähdännyt säästöihin?&nbsp;</p><p>Olisiko Heka valmis tarkistamaan vuokrankorotusmalliaan näiden epäselvyyksien ja eriarvoisuutta lisäävän kehityksen tähden?&nbsp;</p><p><em>Kirjoittaja on Jakomäkeläisen taloyhtiön puheenjohtaja, Heka-Jakomäki vuokralaistoimikunnan varapuheenjohtaja ja vuokralaisneuvottelukunnan jäsen. Jakomäkeläinen aktivisti ja tuleva äiti sisäilmaongelmaisessa asunnossa.&nbsp;</em><br /><br />Julkaistu myös Kansan Uutiset blogissa ja miraveera.fi&nbsp;</p> Hekan asunnot ovat Ara-vuokra-asuntoja ja niiden omistaja valitsee asukkaat ja määrittää vuokrat. Hekan ollessa 100 % Helsingin kaupungin omistuksessa on kaupungin päättäjillä mahdollisuus helpottaa ahtaalle ajettujen kaupunkilaistensa asumis-ja taloudellisia oloja. Kohtuuhintaisia asuntoja voidaan päättää rakentaa riittävästi ja huolellisesti. Varakas kaupunkimme Helsinki ei ole saanut hoidettua asumisen ongelmia ja pitää kaupungissa merkittävää määrää työssäkäyviä köyhiä. Haluja riittävän kohtuuhintaisen asuntokannan rakentamiseen ei ole löytynyt mutta kokoomuksen johdolla veroprosenttia on ollut varaa laskea ja samalla luopua 70 miljoonasta eurosta kunnallisvero tuottoja. Kuntaveron lasku ei tietenkään hyödyttänyt pienituloisia vaan suurituloisia. 

Heka on nyt keksinyt ottaa käyttöön uuden tavan määritellä vuokriansa. Tämä uusi vuokranmääritysmalli on paikoitellen aivan kohtuuton ja hyvin keskeneräinen siitäkin huolimatta, että sen perusteella olisi tarkoitus määritellä tulevan vuoden vuokrat. Vuokranmäärityksen perusteet ovat vieläkin lausuttavana taloyhtiöillä ja kannattaakin olla yhteydessä omiin edustajiisi taloyhtiössä ja kaupungilla, jotta saamme vietyä viestin eteenpäin, ettei tämä uusi malli ole asukkaiden mieleen. Ei riitä, että stadissa asuminen on aivan naurettavan hintaista. Vielä päälle halutaan keinotekoisesti nostaa uusilla keksityillä perusteluilla vuokria. Tällä uudella vuokranmääritysmallilla voidaan nostaa joidenkin alueiden vuokria jopa 10%! Puhumattakaan siitä, että mallin tullessa käyttöön raamittaa se myös tulevina vuosina korotukset. Vaikka et olisi korotuspaineen alueella tänä vuonna olet kuitenkin joutunut vuokrankorotusautomaatin syliin. 

Käytännössä kyse on siitä, että vuokria tasataan alueiden välillä ja Hekan vuokria verrataan alueen markkinavuokriin. Heka toimii lakisääteisesti omakustanneperiaatteella, jossa idea on, että vuokrat määrittyvät sen perusteella, millaisia remontteja ja muuta ylläpitoa tarvitaan. Tämä ei mielestäni mene yksiin nyt Hekan keksimän vuokrankorotusautomaatin kanssa. Perusteita korotuksille on mahdoton valvoa ja se millaiset pisteytykset ovat tuottamassa mitäkin statusta talolle ja alueelle arvoa on epämääräinen ja epäselkeä. Hekan käyttämät luvut ja tiedot vaikkapa korjaus-ja rakennusvuosista ovat olleet välillä virheellisiä ja on hyvin epäselvää miten markkinavuokriin vertaaminen ja niiden muodostaminen tapahtuu. Hekalla ei tunnu olevan kovin vankkaa käsitystä talojensa kunnosta ja arvosta tai varustelusta ja siksikin tuntuu ihan uskomattomalta, että tämän tyyppiset perustelut ovat kuitenkin keskeisesti nyt asetettu vuokrankorotussuunnitelmien perusteluksi. 

Kysymys kuuluu toimiiko Heka vielä täysin lain puitteissa määrittäessään vuokrankorotuksen näillä uusilla perusteilla. Ara on tässä valvovana tahona enkä ihmettele lainkaan vaikka vielä näkisimme valituksia uuden vuokranmääritysmallin lainmukaisuudesta.

Hekan pitäisi ennemmin kantaa vastuunsa suurena kunnallisena vuokranantajana. Hekan pitäisi mielestäni kattavasti kartoittaa talojensa kuntoa ja korjata ne terveydelle turvallisiksi. Sisäilmaongelmaisessa talossa voi ihminen menettää terveytensä lopullisestikin. Helsingin tulisi kohdentaa tällaisiin asioihin voittorahojaan ja miettiä taloudenpitoaan inhimillisesti kestävämmin. Meidän taloyhtiössä Jakomäessä on juuri tehty kysely asukkaille sisäilmaongelmien kartoittamiseksi ja siihen vastattiin myös kiitettävästi asukkaiden taholta. Tämä prosessi on kesken mutta nyt jo tässä vaiheessa on täysin selvää, että ongelmia löytyy kyllä. 

Helsingin kaupunki tavoittelee ohjelmissaan eriarvoisuuteen syrjäytymiseen puuttumista ja toteuttaa omalla bisneksellään juuri näiden kasvua. Vuokrankorotukset osuvat juuri kaikkein pienituloisimpiin Helsinkiläisiin ja he jotka saavat jo maksimimäärä asumistukea tai he jotka ovat syystä taikka toisesta velkaantuneita ajetaan elinkustannusten kohtuuttomilla korotuksilla osaksi uutta muodostuvaa leipäjonojen vakiintunutta yhteiskuntaa. Helsinki siis oletettavasti tuplaa leipäjononsa tällä bisnespolitiikallaan. 

Tällainen politiikka on kyseenalaista myös työllisyyden näkökulmasta. Pääkaupunkiseudulla tarvitaan palveluita ja erityisesti naisvaltaisia aloja kuten kuntasektorin ja palvelualojen palveluja. Näiden alojen työntekijöiden palkkoja ei kuitenkaan olla oltu valmiita nostamaan riittävälle tasolle ja työntekijöiden on pärjättävä palkallaan ylihintaisessa Helsingissä. Onko tarkoitus ajaa pienituloiset pois Helsingistä? Työläisellä ei näytä olevan sellaista oikeutta, että hän saisi asua kohtuullisen matkan päässä työpaikastaan ja että työstä jäisi vielä vuokrankin jälkeen muihin välttämättömiin elinkustannuksiin rahaa.  

Osallistuin alkuvuodesta ilta Hekan kanssa tilaisuuteen, jossa kysyin Hekan edustajilta, että eikö voitaisi ottaa sellaista painotusta yhtiön linjassa, ettei koroteta vuokria. ( tallenne: https://www.hekalaiset.fi/ilta-hekan-kanssa/) Perusteeksi tähän esitin, että viime vuokrankorotukset perusteltiin veronkorotuksilla, jotka sittemmin peruttiin mutta vuokrankorotuksia ei peruttu ja että uskoisin, ettei nyt tehtyä fuusiota ole tehty aivan turhaan vaan se on varmaan tähdännyt säästöihin? 

Olisiko Heka valmis tarkistamaan vuokrankorotusmalliaan näiden epäselvyyksien ja eriarvoisuutta lisäävän kehityksen tähden? 

Kirjoittaja on Jakomäkeläisen taloyhtiön puheenjohtaja, Heka-Jakomäki vuokralaistoimikunnan varapuheenjohtaja ja vuokralaisneuvottelukunnan jäsen. Jakomäkeläinen aktivisti ja tuleva äiti sisäilmaongelmaisessa asunnossa. 

Julkaistu myös Kansan Uutiset blogissa ja miraveera.fi 

]]>
9 http://mira-veeraauer.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257162-hekan-vuokrankorotukset-estettava#comments Kotimaa Asuminen Heka Helsinki Kaupungin vuokra-asunnot Sisäilmaongelmat Tue, 19 Jun 2018 16:08:55 +0000 Mira-Veera Auer http://mira-veeraauer.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257162-hekan-vuokrankorotukset-estettava
Paavo Väyrysellä ei ole enää puoluetta http://valpperi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257124-paavo-vayrysella-ei-ole-enaa-puoluetta <p>Sinne meni käräjäoikeuden päätöksellä Väyrysen puolue.</p><p><a href="https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolueen-puheenjohtaja" title="https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolueen-puheenjohtaja">https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolu...</a></p><p>&nbsp;</p><p>Mitähän Paavo keksii seuraavaksi, varmaan ylempiin oikeusasteisiin valituksen ainakin.</p> Sinne meni käräjäoikeuden päätöksellä Väyrysen puolue.

https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolueen-puheenjohtaja

 

Mitähän Paavo keksii seuraavaksi, varmaan ylempiin oikeusasteisiin valituksen ainakin.

]]>
47 http://valpperi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257124-paavo-vayrysella-ei-ole-enaa-puoluetta#comments Kotimaa Kansalaispuole Paavo Väyrynen Tue, 19 Jun 2018 07:31:48 +0000 petteri ritala http://valpperi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257124-paavo-vayrysella-ei-ole-enaa-puoluetta
Hävittäjämarkkinoilla Tikkakoskella http://vinkuukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257119-havittajamarkkinoilla-tikkakoskella <p>Kävin lentonäytöksessä. Saabin esittelijä kertoi minulle JAS Gripenin tekniikasta. Hän oli ystävällinen. Ei minulla ole rahaa ostaa uutta autoakaan. En myöskään ole missään tekemisissä HX-hankkeen kanssa. Olen siviili.</p><p>Miksi mielikuvamarkkinointia tehdään ja kenelle sitä tehdään? Sotilaat luullakseni ovat kiinnostuneita enemmänkin siitä, millainen koneen pitää olla, jos yhteen hävittäjään on pakko sitoutua. Kiitoradan pituus, hyödynnettävät hajakentät, talvi, toimintavarmuus, aseet, elektroniikka ja erityisesti saatavuus kriisiaikana, huollettavuus&hellip; lista on pitkä.</p><p>Keitä varten kehitetään stooreja erilaisella konsulttipuheella, joka ei välttämättä kohtaa sen kanssa, mitä tapahtuu todella? Pyritäänkö äänestäjien kautta vaikuttamaan poliitikoihin, jotka päätöksen tekevät. Heillä lienee omia kaupallisteknisiä kuvitelmia ja toivon mukaan realistista tietoakin eikä vain lobbarivirsiä.</p><p>Kyse on miljardeista.</p><p>Pienet yksityiskohdat merkitsevät.</p><p>Miksi niin monta Typhoonia tuli Tikkakoskelle? Koska on väitetty, että Saksassa yhdessä vaiheessa toimintakuntoisena oli vain kuusi konetta.</p><p>Miksi JAS lentää näytöksissä aina ilman asekuormaa? Koska se näyttää silmään sujuvalta, ketterältä ja hiljaiselta. Maanäyttelyssä alustaan näytti mahtuvan risteilyohjus, ja myös Meteor on integroitu koneeseen. Aivan riittävä paketti Itämerelle.</p><p>Miksi koneiden kurvaillessa ja näyttäessä kaartojen tiukkuutta kuin Punainen Paroni konsanaan E-18 Growler otti muista poiketen asekuorman mukaan taivaalle, näytti rehvakasta mahaansa ilmasta ja laittoi pari kertaa hetkeksi puita uuniin sen enempää kiemurtelematta? Koska jokainen mekaaninen prikaati 800 kilometrin säteellä takuulla kuuli, että rock &#39;n&#39; roll.</p><p>Miksi F-35 oli kuin kirjaesittelijöiden tyhjät kannet? Että ostakaa, niin tehdään sivutkin. Miksi esittelijä puhuu ja puhuu kuin Microsoftin myyjä, miten sovelluksissa löytyy ja miten kukaan ei pysy koneen perässä eikä kukaan näe sitä ja muuta kiihottavaa? Koska nörtit rakastavat sellaista ja heitä nykyään riittää. Heität kiven ja osut yhteen sellaiseen. Heille on toki normaalia, että koneet lagaavat välillä niin että operatiivisessa iskussa on sitten ehkä kaksi konetta.</p><p>Miksi Tikkakoskella oli kaksi Rafalea? Periaatteessa tarkoitus oli sama kuin Gripenillä: näyttää sujuvuutta ja kauneutta. Yleisölle sellaista pitääkin olla. Pistin merkille, että toinen kone yritti lopussa jättää toista tiukalla kaarrolla mutta toinenkin kaarsi yhtä tiukasti eikä suostunut jätetyksi.</p><p>Näillä kaarroilla vain ei ole mitään merkitystä. Ei mitään. Tai mistä sitä tietää, kun ohjuskertoja on vähän. Jos kukaan ei toimita kriisissä liittoutumattomalle lisää, vain tykki jää. Sittenkö koiratappeluun?</p><p>Juu ei.</p><p>Itse toivon vain yhtä asiaa. Rauhaa. Sen vuoksi toivon, että Ilmavoimat saa sen, minkä haluaakin.</p> Kävin lentonäytöksessä. Saabin esittelijä kertoi minulle JAS Gripenin tekniikasta. Hän oli ystävällinen. Ei minulla ole rahaa ostaa uutta autoakaan. En myöskään ole missään tekemisissä HX-hankkeen kanssa. Olen siviili.

Miksi mielikuvamarkkinointia tehdään ja kenelle sitä tehdään? Sotilaat luullakseni ovat kiinnostuneita enemmänkin siitä, millainen koneen pitää olla, jos yhteen hävittäjään on pakko sitoutua. Kiitoradan pituus, hyödynnettävät hajakentät, talvi, toimintavarmuus, aseet, elektroniikka ja erityisesti saatavuus kriisiaikana, huollettavuus… lista on pitkä.

Keitä varten kehitetään stooreja erilaisella konsulttipuheella, joka ei välttämättä kohtaa sen kanssa, mitä tapahtuu todella? Pyritäänkö äänestäjien kautta vaikuttamaan poliitikoihin, jotka päätöksen tekevät. Heillä lienee omia kaupallisteknisiä kuvitelmia ja toivon mukaan realistista tietoakin eikä vain lobbarivirsiä.

Kyse on miljardeista.

Pienet yksityiskohdat merkitsevät.

Miksi niin monta Typhoonia tuli Tikkakoskelle? Koska on väitetty, että Saksassa yhdessä vaiheessa toimintakuntoisena oli vain kuusi konetta.

Miksi JAS lentää näytöksissä aina ilman asekuormaa? Koska se näyttää silmään sujuvalta, ketterältä ja hiljaiselta. Maanäyttelyssä alustaan näytti mahtuvan risteilyohjus, ja myös Meteor on integroitu koneeseen. Aivan riittävä paketti Itämerelle.

Miksi koneiden kurvaillessa ja näyttäessä kaartojen tiukkuutta kuin Punainen Paroni konsanaan E-18 Growler otti muista poiketen asekuorman mukaan taivaalle, näytti rehvakasta mahaansa ilmasta ja laittoi pari kertaa hetkeksi puita uuniin sen enempää kiemurtelematta? Koska jokainen mekaaninen prikaati 800 kilometrin säteellä takuulla kuuli, että rock 'n' roll.

Miksi F-35 oli kuin kirjaesittelijöiden tyhjät kannet? Että ostakaa, niin tehdään sivutkin. Miksi esittelijä puhuu ja puhuu kuin Microsoftin myyjä, miten sovelluksissa löytyy ja miten kukaan ei pysy koneen perässä eikä kukaan näe sitä ja muuta kiihottavaa? Koska nörtit rakastavat sellaista ja heitä nykyään riittää. Heität kiven ja osut yhteen sellaiseen. Heille on toki normaalia, että koneet lagaavat välillä niin että operatiivisessa iskussa on sitten ehkä kaksi konetta.

Miksi Tikkakoskella oli kaksi Rafalea? Periaatteessa tarkoitus oli sama kuin Gripenillä: näyttää sujuvuutta ja kauneutta. Yleisölle sellaista pitääkin olla. Pistin merkille, että toinen kone yritti lopussa jättää toista tiukalla kaarrolla mutta toinenkin kaarsi yhtä tiukasti eikä suostunut jätetyksi.

Näillä kaarroilla vain ei ole mitään merkitystä. Ei mitään. Tai mistä sitä tietää, kun ohjuskertoja on vähän. Jos kukaan ei toimita kriisissä liittoutumattomalle lisää, vain tykki jää. Sittenkö koiratappeluun?

Juu ei.

Itse toivon vain yhtä asiaa. Rauhaa. Sen vuoksi toivon, että Ilmavoimat saa sen, minkä haluaakin.

]]>
9 http://vinkuukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257119-havittajamarkkinoilla-tikkakoskella#comments Kotimaa HX-hanke HX-hävittäjähanke Tue, 19 Jun 2018 05:26:32 +0000 Väinö Kuukka http://vinkuukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257119-havittajamarkkinoilla-tikkakoskella
Siniset 1 v http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257118-siniset-1-v <p>Sininen tulevaisuus -yhdistyksen (joka sittemmin eteni puolueeksi) perustamisesta on tänään päivälleen vuosi. Valtava määrä työtä on takana. Lähdimme liikkeelle pelkkänä eduskuntaryhmänä, ilman rahoitusta, ilman kenttäorganisaatiota. Edes nimeä ei ollut valmiina, saatikka minkäänlaista suunnitelmaa. Ne harvat jotka yhä väittävät, että oli olemassa jokin ennakkosuunnitelma, valehtelevat räikeästi.</p><p>Nyt vuotta myöhemmin olemme rakentaneet maan kattavan piiriorganisaatioiden verkon, keränneet puolueen perustamiseksi vaadittavat kannattajakortit, tehneet kymmenittäin poliittisia avauksia ja perusteellista ohjelmatyötä. Meillä on visuaalinen ilme, kotisivut ja jäsenille yhteinen sähköinen keskustelualusta.</p><p>Kaikki tämä on tehty ilman puoluetukea ja samalla täysipainoisesti hallitustyötä jatkaen. Olisi ollut tuhoisaa päästää sosialistit hallitukseen vuosi sitten. Olimme sitoutuneet hallitusohjelman hyviin tavoitteisiin ja halusimme viedä ne maaliin. Siniset varmisti hallitukseen jäämisellään Suomen vuosi sitten vasta orastaneen talousnousun. Vuodessa on saatu noin 50&nbsp;000 uutta työpaikkaa ja paljon muita hyviä uudistuksia, kuten vapaampi alkoholilaki. Talous ja vienti ovat kunnossa, velkaantuminen taittuu. Suomi tulee vuoden päästä jäämään seuraavalle hallitukselle kiistattomasti paremmassa kunnossa kuin itse sen saimme.</p><p>Sininen liike on aatteellinen. Nimenomaan käytännön tulokset yhteisen hyvän edistymisestä ovat meille tärkeitä. Vastustajamme ja median kommentaattorit irvailevat gallupeista ja kertovat viisaina, ettei uudella liikkeellämme ole menestyksen mahdollisuuksia. Kiitos paljon, mutta ensinnäkään puoluepolitiikka ei ole meille ensisijaista, toisekseen kaikki uuden puolueen haasteet olivat kyllä ennakolta tiedossamme.</p><p>Kilpailu vuosisataisten vanhojen puolueiden koneistojen kanssa on uudelle tulokkaalle totta kai kova urakka, etenkin kun aloittaa aivan tyhjästä ja ilman puoluetukea. Jotta menestys on mahdollista, vaaditaan malttia. Kannatuksemme on nyt samaa luokkaa kuin Perussuomalaisilla oli 8 vuoden toiminnan jälkeen vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, joissa itsekin olin ensi kertaa mukana nuorena idealistina.</p><p>Kaikki sanoivat tuolloin, ettei toivoa menestyksestä ole. Uskoin, että oli. Samoin uskon ja tiedän nyt olevan.</p><p>Olemme tehneet valtavan työn puoluettamme rakentaessa. Kiitos siitä kaikille aktiiveillemme ja niille monille kansalaisille, jotka ovat meitä kannustaneet eteenpäin! Kaikkialla länsimaissa on suuri kaipuu politiikan toimintatapojen parantamiseen ja yhteiskunnallisiin uudistuksiin.</p><p>Me Siniset tarjoamme Suomessa rakentavan vaihtoehdon maamme uudistamiseen &ndash; perinteisten arvojen pohjalle. Meitä eivät ohjaa edunvalvontaryhmät. Me emme puoluepolitikoi. Me sanomme suoraan niin kuin asiat ovat.</p><p>Rakennetaan yhdessä Suomesta maailman vaurain ja vapain maa! Se on&nbsp;<a href="https://www.sininentulevaisuus.fi/periaateohjelma/">Sininen aate</a>&nbsp;ja tämän aatteen tiellä jatkamme.&nbsp;<a href="https://www.sininentulevaisuus.fi/liity/">Tervetuloa mukaan</a>&nbsp;jos haluat muutosta &ndash; se on mahdollista kun uskot siihen.</p><p>&nbsp;</p> Sininen tulevaisuus -yhdistyksen (joka sittemmin eteni puolueeksi) perustamisesta on tänään päivälleen vuosi. Valtava määrä työtä on takana. Lähdimme liikkeelle pelkkänä eduskuntaryhmänä, ilman rahoitusta, ilman kenttäorganisaatiota. Edes nimeä ei ollut valmiina, saatikka minkäänlaista suunnitelmaa. Ne harvat jotka yhä väittävät, että oli olemassa jokin ennakkosuunnitelma, valehtelevat räikeästi.

Nyt vuotta myöhemmin olemme rakentaneet maan kattavan piiriorganisaatioiden verkon, keränneet puolueen perustamiseksi vaadittavat kannattajakortit, tehneet kymmenittäin poliittisia avauksia ja perusteellista ohjelmatyötä. Meillä on visuaalinen ilme, kotisivut ja jäsenille yhteinen sähköinen keskustelualusta.

Kaikki tämä on tehty ilman puoluetukea ja samalla täysipainoisesti hallitustyötä jatkaen. Olisi ollut tuhoisaa päästää sosialistit hallitukseen vuosi sitten. Olimme sitoutuneet hallitusohjelman hyviin tavoitteisiin ja halusimme viedä ne maaliin. Siniset varmisti hallitukseen jäämisellään Suomen vuosi sitten vasta orastaneen talousnousun. Vuodessa on saatu noin 50 000 uutta työpaikkaa ja paljon muita hyviä uudistuksia, kuten vapaampi alkoholilaki. Talous ja vienti ovat kunnossa, velkaantuminen taittuu. Suomi tulee vuoden päästä jäämään seuraavalle hallitukselle kiistattomasti paremmassa kunnossa kuin itse sen saimme.

Sininen liike on aatteellinen. Nimenomaan käytännön tulokset yhteisen hyvän edistymisestä ovat meille tärkeitä. Vastustajamme ja median kommentaattorit irvailevat gallupeista ja kertovat viisaina, ettei uudella liikkeellämme ole menestyksen mahdollisuuksia. Kiitos paljon, mutta ensinnäkään puoluepolitiikka ei ole meille ensisijaista, toisekseen kaikki uuden puolueen haasteet olivat kyllä ennakolta tiedossamme.

Kilpailu vuosisataisten vanhojen puolueiden koneistojen kanssa on uudelle tulokkaalle totta kai kova urakka, etenkin kun aloittaa aivan tyhjästä ja ilman puoluetukea. Jotta menestys on mahdollista, vaaditaan malttia. Kannatuksemme on nyt samaa luokkaa kuin Perussuomalaisilla oli 8 vuoden toiminnan jälkeen vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, joissa itsekin olin ensi kertaa mukana nuorena idealistina.

Kaikki sanoivat tuolloin, ettei toivoa menestyksestä ole. Uskoin, että oli. Samoin uskon ja tiedän nyt olevan.

Olemme tehneet valtavan työn puoluettamme rakentaessa. Kiitos siitä kaikille aktiiveillemme ja niille monille kansalaisille, jotka ovat meitä kannustaneet eteenpäin! Kaikkialla länsimaissa on suuri kaipuu politiikan toimintatapojen parantamiseen ja yhteiskunnallisiin uudistuksiin.

Me Siniset tarjoamme Suomessa rakentavan vaihtoehdon maamme uudistamiseen – perinteisten arvojen pohjalle. Meitä eivät ohjaa edunvalvontaryhmät. Me emme puoluepolitikoi. Me sanomme suoraan niin kuin asiat ovat.

Rakennetaan yhdessä Suomesta maailman vaurain ja vapain maa! Se on Sininen aate ja tämän aatteen tiellä jatkamme. Tervetuloa mukaan jos haluat muutosta – se on mahdollista kun uskot siihen.

 

]]>
38 http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257118-siniset-1-v#comments Kotimaa Eduskuntapuolueet Sininen tulevaisuus Tue, 19 Jun 2018 05:18:45 +0000 Sampo Terho http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257118-siniset-1-v
Näkökulma: Hyvät, pahat ja rescue-koirat http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257039-nakokulma-hyvat-pahat-ja-rescue-koirat <p>Koiran adoptoiminen ulkomailta herättää eläinlääkäreissä huolta eikä syyttä &ndash; Suomeen ei kiistatta haluta ekinokokkia, rabiesta eikä resistenttejä bakteerikantoja. Toisinaan julkisessa keskustelussa unohtuu kuitenkin, että myös näyttelykoirat ja luonnoneläimet voivat tuoda mukanaan samat riesat, joten rescue-koiran käsitteeseen asetetaan mahdollisesti jo turhan raskaita konnotaatioita. Kritiikkiä herättää myös sääliadoptio, epämääräiset järjestöt, rahastaminen ja liian vaikeat koirat. Miten asiaan tulisi siis suhtautua?</p><p>Tässä blogimerkinnässä minä kerron omista kokemuksistani, ja miksi minä kaikesta huolimatta olen päätynyt adoptoimaan kodittomia koiria ulkomailta. Ei ole kyse siitä, ettenkö ottaisi esimerkiksi tautiriskejä vakavasti &ndash; otan ne äärimmäisen vakavasti jo ihan ammattini vuoksi. <strong>Kyse on erittäin harkitusta kanssakäymisestä vastuullisten toimijoiden kanssa.</strong></p><p>Edellistalvena matkailin sisareni kanssa Meksikossa, jossa näin muskeliautojen, uniformujen, tacojen, intiaanien, kiväärien ja merikilpikonnien ohella kaikkialla kauniita maatiaischihuahuoita, jotka edustavat luonnollisempaa &rdquo;kauriinkallo&rdquo;-tyyppiä. Tällaisia koiria ei Suomessa juuri näe, sillä jalostusohjeet kehottavat suosimaan omenakalloista tyyppiä, jolla on lyhyt kuono joka lyhenee lyhenemistään. Nuo meksikolaiset koirat näyttivät pienestä koostaan huolimatta koirilta pienoiskoossa, ja ajatukseni toivekoirasta alkoi vähitellen hioutua. Ihanteeni oli pikkuruinen sekarotuinen koira, jolla on koiramaiset mittasuhteet, kunnon kuono, raajat ja hyvä luonne maalaiselämään.</p><p>Tämä kertomukseni ei muuten tarkoita, että mielestäni sekarotuinen koira on automaattisesti kaikessa aina paras, eikä mielestäni koirarotuja kannata sekoittaa miten ihmisen mielestä sattuu, mutta nyt ei ole tarkoitus rönsyttää tarinaa. Kertomukseni ei myöskään johda siihen, että minusta olisi ollut hyvä idea adoptoida omin päin Meksikosta koiraa, vaan käännyin ihan muiden instanssien pariin.</p><p>Kun päädyin kodittomiin koiriin, sillä ei ollut mitään tekemistä säälin kanssa, vaan toimin täysin itsekkäistä lähtökohdista. En etsinyt pelastettavaa vaan nasevaa ihmis-koira-matchia. Omasta puolestani vaikeita eurooppalaisia kulkukoirakantoja voisi esimerkiksi hävittää kärsimyksen minimoimiseksi, tai ainakin huolehtia eläinten kastroimisesta. Se, että koirilla ei ollut kotia, oli kuitenkin eräänlainen plussa. Asian logiikkaa lienee turha selittää jos on päässyt blogin lukemisessa tähän asti.</p><p>Yritin aluksi etsiä kodinvaihtajakoiraa Suomesta, mutta en onnistunut. Näin vain kookkaita koiria jotka olivat joko metsästyskoiria tai isojen vartiokoirien sekoituksia tai käytösongelmaisia tapauksia. Siksi harmittelenkin tätä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10249552">tuoretta juttua suomalaisista kodinvaihtajakoirista jotka eivät tahdo löytää koteja.</a></p><p>Olin seuraillut vuosia yhdistystä, joka vaikutti välittävän Espanjasta Suomeen ainoastaan tarkoin harkittuja koiria, joilla on kaikki edellytykset kotikoiriksi, ja joista suuri osa on myös ollut kotikoiria. Koirat päätyivät uusiin koteihin huolellisen valintaprosessin kautta, koira-perhe-sopivuuden periaatteella sekä täysin testattuina, rokotettuina, kastroituina ja syynättyinä. Myös soveltuvuutta lapsiin ja muihin eläimiin testattiin koiratarhalla. Mitään rahastuksen makua en löytänyt, pikemminkin kiitosten aihetta miten monta lääketieteellistä seikkaa he onnistuivat kulukorvaukseen mahduttamaan.</p><p>Tokihan rescue-koiran hankkiva ymmärtää, että koiralla saattaa ilmetä jonkinlaista arkuutta, koulutuksen puutetta, eroahdistusta ja muita kommervenkkejä. Varauduin itse tähän kun leikkiin ryhdyin. Yhdistykseni teki huolellisen selvityksen siitä, mitä kyselemäni koirat pitävät ammattilaisten silmissä sisällään.</p><p>Minulle kävi hyvin.</p><p>Luokseni muutti kaksi pientä koiraa, jotka oltiin pelastettu viranomaisten taholta koiria pursuavasta kodista. Myös koiratarhalla pidettiin katselemiani koiria kotiini sopiviksi. Koirat olivat ujoja, mutta leimautuivat minuun ja läheisiini hetkessä. Edelleen ne ovat vieraita kohtaan varautuneita, mutta valmiita luomaan lämpimän suhteen.</p><p>Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että voisin suositella varauksettomasti rescue-koiraa millä ehdoin tahansa, mistä tahansa ja miten tahansa. Tarkka perehtyminen on ainoa tie tähän lajiin. Pakko kuitenkin sanoa, että tiedän yhdistyksen välittäneen Suomeen satoja terveitä, hienoluonteisia kodittomia koiria. Kerron yhdistyksen nimen halukkaille.</p><p>&nbsp;</p><p>Koirallani Nipponilla on asiaa:</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/v4-OY6bZ6zE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/v4-OY6bZ6zE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koiran adoptoiminen ulkomailta herättää eläinlääkäreissä huolta eikä syyttä – Suomeen ei kiistatta haluta ekinokokkia, rabiesta eikä resistenttejä bakteerikantoja. Toisinaan julkisessa keskustelussa unohtuu kuitenkin, että myös näyttelykoirat ja luonnoneläimet voivat tuoda mukanaan samat riesat, joten rescue-koiran käsitteeseen asetetaan mahdollisesti jo turhan raskaita konnotaatioita. Kritiikkiä herättää myös sääliadoptio, epämääräiset järjestöt, rahastaminen ja liian vaikeat koirat. Miten asiaan tulisi siis suhtautua?

Tässä blogimerkinnässä minä kerron omista kokemuksistani, ja miksi minä kaikesta huolimatta olen päätynyt adoptoimaan kodittomia koiria ulkomailta. Ei ole kyse siitä, ettenkö ottaisi esimerkiksi tautiriskejä vakavasti – otan ne äärimmäisen vakavasti jo ihan ammattini vuoksi. Kyse on erittäin harkitusta kanssakäymisestä vastuullisten toimijoiden kanssa.

Edellistalvena matkailin sisareni kanssa Meksikossa, jossa näin muskeliautojen, uniformujen, tacojen, intiaanien, kiväärien ja merikilpikonnien ohella kaikkialla kauniita maatiaischihuahuoita, jotka edustavat luonnollisempaa ”kauriinkallo”-tyyppiä. Tällaisia koiria ei Suomessa juuri näe, sillä jalostusohjeet kehottavat suosimaan omenakalloista tyyppiä, jolla on lyhyt kuono joka lyhenee lyhenemistään. Nuo meksikolaiset koirat näyttivät pienestä koostaan huolimatta koirilta pienoiskoossa, ja ajatukseni toivekoirasta alkoi vähitellen hioutua. Ihanteeni oli pikkuruinen sekarotuinen koira, jolla on koiramaiset mittasuhteet, kunnon kuono, raajat ja hyvä luonne maalaiselämään.

Tämä kertomukseni ei muuten tarkoita, että mielestäni sekarotuinen koira on automaattisesti kaikessa aina paras, eikä mielestäni koirarotuja kannata sekoittaa miten ihmisen mielestä sattuu, mutta nyt ei ole tarkoitus rönsyttää tarinaa. Kertomukseni ei myöskään johda siihen, että minusta olisi ollut hyvä idea adoptoida omin päin Meksikosta koiraa, vaan käännyin ihan muiden instanssien pariin.

Kun päädyin kodittomiin koiriin, sillä ei ollut mitään tekemistä säälin kanssa, vaan toimin täysin itsekkäistä lähtökohdista. En etsinyt pelastettavaa vaan nasevaa ihmis-koira-matchia. Omasta puolestani vaikeita eurooppalaisia kulkukoirakantoja voisi esimerkiksi hävittää kärsimyksen minimoimiseksi, tai ainakin huolehtia eläinten kastroimisesta. Se, että koirilla ei ollut kotia, oli kuitenkin eräänlainen plussa. Asian logiikkaa lienee turha selittää jos on päässyt blogin lukemisessa tähän asti.

Yritin aluksi etsiä kodinvaihtajakoiraa Suomesta, mutta en onnistunut. Näin vain kookkaita koiria jotka olivat joko metsästyskoiria tai isojen vartiokoirien sekoituksia tai käytösongelmaisia tapauksia. Siksi harmittelenkin tätä tuoretta juttua suomalaisista kodinvaihtajakoirista jotka eivät tahdo löytää koteja.

Olin seuraillut vuosia yhdistystä, joka vaikutti välittävän Espanjasta Suomeen ainoastaan tarkoin harkittuja koiria, joilla on kaikki edellytykset kotikoiriksi, ja joista suuri osa on myös ollut kotikoiria. Koirat päätyivät uusiin koteihin huolellisen valintaprosessin kautta, koira-perhe-sopivuuden periaatteella sekä täysin testattuina, rokotettuina, kastroituina ja syynättyinä. Myös soveltuvuutta lapsiin ja muihin eläimiin testattiin koiratarhalla. Mitään rahastuksen makua en löytänyt, pikemminkin kiitosten aihetta miten monta lääketieteellistä seikkaa he onnistuivat kulukorvaukseen mahduttamaan.

Tokihan rescue-koiran hankkiva ymmärtää, että koiralla saattaa ilmetä jonkinlaista arkuutta, koulutuksen puutetta, eroahdistusta ja muita kommervenkkejä. Varauduin itse tähän kun leikkiin ryhdyin. Yhdistykseni teki huolellisen selvityksen siitä, mitä kyselemäni koirat pitävät ammattilaisten silmissä sisällään.

Minulle kävi hyvin.

Luokseni muutti kaksi pientä koiraa, jotka oltiin pelastettu viranomaisten taholta koiria pursuavasta kodista. Myös koiratarhalla pidettiin katselemiani koiria kotiini sopiviksi. Koirat olivat ujoja, mutta leimautuivat minuun ja läheisiini hetkessä. Edelleen ne ovat vieraita kohtaan varautuneita, mutta valmiita luomaan lämpimän suhteen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että voisin suositella varauksettomasti rescue-koiraa millä ehdoin tahansa, mistä tahansa ja miten tahansa. Tarkka perehtyminen on ainoa tie tähän lajiin. Pakko kuitenkin sanoa, että tiedän yhdistyksen välittäneen Suomeen satoja terveitä, hienoluonteisia kodittomia koiria. Kerron yhdistyksen nimen halukkaille.

 

Koirallani Nipponilla on asiaa:

https://www.youtube.com/watch?v=v4-OY6bZ6zE

 

 

 

 

]]>
8 http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257039-nakokulma-hyvat-pahat-ja-rescue-koirat#comments Kotimaa Adoptio Eläinlääkäripalvelut Rescue-koira Sun, 17 Jun 2018 16:20:02 +0000 Petra Nyqvist http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257039-nakokulma-hyvat-pahat-ja-rescue-koirat