Terveydenhuolto http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132557/all Sun, 26 Nov 2017 10:08:00 +0200 fi Kuinka arvioida terveydenhuollon laatua http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246644-kuinka-arvioida-terveydenhuollon-laatua <p>Luentomateriaalin visualisointi on yksi tapa kiinnittää kuulijan huomiota ja helpottaa esitetyn asian mieleen painamista. Tekijänoikeuslaki antaa mahdollisuuden käyttää opetustarkoituksissa taitelijoiden teoksia ja olen itsekin tätä mahdollisuutta joskus hyödyntänyt. Lääke- ja potilasvahinkoja koskevan luentosarjani esitysmateriaalissa oli pitkään kuvia Lucky Luke sarjakuvakirjasta &rdquo;Tohtori Doxeyn eliksiiri&rdquo;. Siinä myrkyllisiä rohtoja kauppaava puoskari kiertää pitkin villin lännen kaupunkeja. Seurauksia Lucky Luke sanoo pahemmiksi kuin mitä sotapolulla oleva apassilauma saa aikaan.</p><p>Sekä terveydenhuollon ammatinharjoittamisen että lääkemarkkinoinnin tiukka sääntely on syntynyt tarpeesta suojata palvelujen käyttäjää markkinaehtoisen toiminnan ongelmilta. Terveydenhuollossa myyjän ja ostajan välillä on merkittävä tiedollinen epäsuhta. Palvelujen käyttäjän on vaikea arvioida sitä, onko lääkärin hänelle määräämä tutkimus taikka suosittelema hoito aidosti tarpeellinen. Lääkkeitä markkinoiva kauppamies puolestaan suosittelee joskus tuotettaan sellaisiinkin tilanteisiin, joissa tuotteen hyödyistä ei ole näyttöä. Onkin melkoista älyllistä epärehellisyyttä uskoa, että usein muutenkin heikossa asemassa olevat potilaat pystyisivät markkinoinnin paineessa ilman apua tekemään terveydenhuollossa sellaisia valintoja, jotka olisivat heidän kannaltaan aidosti hyödyllisiä.</p><p>Toimivan valinnanvapauden tueksi potilaan pitäisi saada runsaasti riippumatonta tietoa palvelujen laadusta ja hänen pitäisi myös osata tuota tietoa käyttää. Sitran vastikään julkaiseman tutkimusraportin perusteella esimerkiksi Ruotsissa potilaat kuitenkin nojaavat valinnoissaan useammin kuulopuheisiin, kuin malttavat perehtyä terveydenhuollon tietokantoihin. Potilaan kannalta laatutietojen tulisikin olla hyvin helposti käytettävissä hoidon valintatilanteessa.</p><p>Laatutietoa käyttävän pitää myös ymmärtää terveydenhuoltojärjestelmän rakennetta ja siinä tapahtuvaa potilasohjausta. Synnytyssairaalaa valitsevan äidin pitäisi siis tietää, että yliopistosairaalassa vastasyntyneiden kuolleisuus voi olla korkeampi kuin keskussairaalassa, koska riskisynnytykset on keskitetty sinne. Riskiraskausäidin ei kannata pienemmän lapsikuolleisuuden toivossa hakeutua synnyttämään yliopistosairaalan ulkopuolelle, koska juuri hänen oma riskinsä kasvaisi entisestään. Hyödyt laajojen hoitotuloksia koskevien tietokantojen avaamisesta potilaan katsottavaksi ovatkin olleet esim. Yhdysvalloissa ja Hollannissa vähäiset. Pahimmillaan Yhdysvalloissa laatutietojen esittäminen on johtanut sairaaloissa potilasvalintaan, jossa vaikeat potilaat on ohjattu muualle, jotteivat omat hoitotulokset näytä julkisuudessa huonolle.</p><p>Suomessa tietoja hoidon laadusta on huonosti saatavilla. Tietojen keräämisestä on valtionhallinnossa vastuussa lähinnä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, mutta sen resursseja on voimakkaasti leikattu. Valtion rahoitusta on sen sijaan kohdennettu uusien IT-yritysten perustamiseen, joiden pitäisi tarvittavia tietoja tietojärjestelmistä tulevaisuudessa tuottaa. Myöskään yliopistosairaaloiden omalla rahoituksella tehtävät hankkeet kliinisistä laaturekistereistä keskeisille tautiryhmille eivät ole saaneet STM:n tukea. Laadun määrittäminen ei ministeriön kannalta ole vain terveystiedettä vaan poliittisin perustein tehtävää asemointia. Sote-uudistuksessa laadun mittaamisen pitäisi ministeriön näkökulmasta keskittyä asiakaskokemuksen mittaamiseen hoitotulosten sijasta ja mieluiten tavalla, joka tukee ehdotettua valinnanvapausmallia.</p><p>Terveydenhuollon laatu on kuitenkin moniulotteinen kokonaisuus. Siihen kuuluvat hoidon potilaslähtöisyyden lisäksi hoidon lääketieteellinen asianmukaisuus, vaikuttavuus, turvallisuus, tehokkuus ja yhdenvertaisuus. Olin itse EU-komission asiantuntijaryhmässä selvittämässä, mille asioille pitäisi jäsenvaltioiden terveyspolitiikassa antaa painoa pyrittäessä parantamaan terveydenhuollon laatua Euroopassa (ks. <a href="https://ec.europa.eu/health/expert_panel/sites/expertpanel/files/006_safety_quality_of_care_en.pdf">https://ec.europa.eu/health/expert_panel/sites/expertpanel/files/006_safety_quality_of_care_en.pdf</a>). Potilaslähtöisyyden lisääminen terveydenhuollossa on tuon suosituksemme mukaan hyvin tärkeää. Ongelmia kuitenkin aiheutuu siitä, että kukaan ei oikein tiedä, miten potilaslähtöisyyttä terveydenhuollossa pitäisi arvioida. Tutkimukset osoittavat myös, että kokemus hoidosta muuttuu ajan myötä: Esimerkiksi päivystykseen tuleva potilas on lääkäriä odottaessaan tyytymätön hoitoonsa, lääkärin tavattuaan yleensä hyvin tyytyväinen hoitoonsa, mutta pari päivää kotiutumisensa jälkeen enää kohtuullisen tyytyväinen hoitoonsa. Mittausajankohdat pitäisi validoida eri hoitotilanteisiin sekä eri potilasryhmille, jotta tiedot olisivat vertailukelpoisia.</p><p>Myös potilastyytyväisyyskyselyn otoksen käsittely vaikuttaa voimakkaasti kyselyjen tuloksiin. Erillisiin asiakastyytyväisyyskyselyihin vastaa yleensä vain pieni osa potilaista ja kyselyn vastaamattomat jätetään tyypillisesti kokonaan analyysien ulkopuolelle. Joissain sairauksissa osa potilaista menehtyy seuranta-aikana, eikä esim. pelkkiin henkiin jääneisiin potilaisiin kohdennettu syöpähoidon tyytyväisyyskysely anna oikeaa kuvaa hoidon laadusta tai potilastyytyväisyydestä. Kuolleet kun eivät äänestä.</p><p>Pelkkien hymynaamanappien tuloksia ei siis voi pitää hoidon laadun arvioinnin perustana. Myös hoidon lääketieteellistä asianmukaisuutta, vaikuttavuutta sekä yhdenvertaisuutta tulee ajantasaisesti seurata. Tärkeää olisi varmistaa, että kuolleiden taikka työkyvyttömäksi jäävien potilaiden osuus ei sote-uudistuksen myötä lisäänny.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Luentomateriaalin visualisointi on yksi tapa kiinnittää kuulijan huomiota ja helpottaa esitetyn asian mieleen painamista. Tekijänoikeuslaki antaa mahdollisuuden käyttää opetustarkoituksissa taitelijoiden teoksia ja olen itsekin tätä mahdollisuutta joskus hyödyntänyt. Lääke- ja potilasvahinkoja koskevan luentosarjani esitysmateriaalissa oli pitkään kuvia Lucky Luke sarjakuvakirjasta ”Tohtori Doxeyn eliksiiri”. Siinä myrkyllisiä rohtoja kauppaava puoskari kiertää pitkin villin lännen kaupunkeja. Seurauksia Lucky Luke sanoo pahemmiksi kuin mitä sotapolulla oleva apassilauma saa aikaan.

Sekä terveydenhuollon ammatinharjoittamisen että lääkemarkkinoinnin tiukka sääntely on syntynyt tarpeesta suojata palvelujen käyttäjää markkinaehtoisen toiminnan ongelmilta. Terveydenhuollossa myyjän ja ostajan välillä on merkittävä tiedollinen epäsuhta. Palvelujen käyttäjän on vaikea arvioida sitä, onko lääkärin hänelle määräämä tutkimus taikka suosittelema hoito aidosti tarpeellinen. Lääkkeitä markkinoiva kauppamies puolestaan suosittelee joskus tuotettaan sellaisiinkin tilanteisiin, joissa tuotteen hyödyistä ei ole näyttöä. Onkin melkoista älyllistä epärehellisyyttä uskoa, että usein muutenkin heikossa asemassa olevat potilaat pystyisivät markkinoinnin paineessa ilman apua tekemään terveydenhuollossa sellaisia valintoja, jotka olisivat heidän kannaltaan aidosti hyödyllisiä.

Toimivan valinnanvapauden tueksi potilaan pitäisi saada runsaasti riippumatonta tietoa palvelujen laadusta ja hänen pitäisi myös osata tuota tietoa käyttää. Sitran vastikään julkaiseman tutkimusraportin perusteella esimerkiksi Ruotsissa potilaat kuitenkin nojaavat valinnoissaan useammin kuulopuheisiin, kuin malttavat perehtyä terveydenhuollon tietokantoihin. Potilaan kannalta laatutietojen tulisikin olla hyvin helposti käytettävissä hoidon valintatilanteessa.

Laatutietoa käyttävän pitää myös ymmärtää terveydenhuoltojärjestelmän rakennetta ja siinä tapahtuvaa potilasohjausta. Synnytyssairaalaa valitsevan äidin pitäisi siis tietää, että yliopistosairaalassa vastasyntyneiden kuolleisuus voi olla korkeampi kuin keskussairaalassa, koska riskisynnytykset on keskitetty sinne. Riskiraskausäidin ei kannata pienemmän lapsikuolleisuuden toivossa hakeutua synnyttämään yliopistosairaalan ulkopuolelle, koska juuri hänen oma riskinsä kasvaisi entisestään. Hyödyt laajojen hoitotuloksia koskevien tietokantojen avaamisesta potilaan katsottavaksi ovatkin olleet esim. Yhdysvalloissa ja Hollannissa vähäiset. Pahimmillaan Yhdysvalloissa laatutietojen esittäminen on johtanut sairaaloissa potilasvalintaan, jossa vaikeat potilaat on ohjattu muualle, jotteivat omat hoitotulokset näytä julkisuudessa huonolle.

Suomessa tietoja hoidon laadusta on huonosti saatavilla. Tietojen keräämisestä on valtionhallinnossa vastuussa lähinnä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, mutta sen resursseja on voimakkaasti leikattu. Valtion rahoitusta on sen sijaan kohdennettu uusien IT-yritysten perustamiseen, joiden pitäisi tarvittavia tietoja tietojärjestelmistä tulevaisuudessa tuottaa. Myöskään yliopistosairaaloiden omalla rahoituksella tehtävät hankkeet kliinisistä laaturekistereistä keskeisille tautiryhmille eivät ole saaneet STM:n tukea. Laadun määrittäminen ei ministeriön kannalta ole vain terveystiedettä vaan poliittisin perustein tehtävää asemointia. Sote-uudistuksessa laadun mittaamisen pitäisi ministeriön näkökulmasta keskittyä asiakaskokemuksen mittaamiseen hoitotulosten sijasta ja mieluiten tavalla, joka tukee ehdotettua valinnanvapausmallia.

Terveydenhuollon laatu on kuitenkin moniulotteinen kokonaisuus. Siihen kuuluvat hoidon potilaslähtöisyyden lisäksi hoidon lääketieteellinen asianmukaisuus, vaikuttavuus, turvallisuus, tehokkuus ja yhdenvertaisuus. Olin itse EU-komission asiantuntijaryhmässä selvittämässä, mille asioille pitäisi jäsenvaltioiden terveyspolitiikassa antaa painoa pyrittäessä parantamaan terveydenhuollon laatua Euroopassa (ks. https://ec.europa.eu/health/expert_panel/sites/expertpanel/files/006_safety_quality_of_care_en.pdf). Potilaslähtöisyyden lisääminen terveydenhuollossa on tuon suosituksemme mukaan hyvin tärkeää. Ongelmia kuitenkin aiheutuu siitä, että kukaan ei oikein tiedä, miten potilaslähtöisyyttä terveydenhuollossa pitäisi arvioida. Tutkimukset osoittavat myös, että kokemus hoidosta muuttuu ajan myötä: Esimerkiksi päivystykseen tuleva potilas on lääkäriä odottaessaan tyytymätön hoitoonsa, lääkärin tavattuaan yleensä hyvin tyytyväinen hoitoonsa, mutta pari päivää kotiutumisensa jälkeen enää kohtuullisen tyytyväinen hoitoonsa. Mittausajankohdat pitäisi validoida eri hoitotilanteisiin sekä eri potilasryhmille, jotta tiedot olisivat vertailukelpoisia.

Myös potilastyytyväisyyskyselyn otoksen käsittely vaikuttaa voimakkaasti kyselyjen tuloksiin. Erillisiin asiakastyytyväisyyskyselyihin vastaa yleensä vain pieni osa potilaista ja kyselyn vastaamattomat jätetään tyypillisesti kokonaan analyysien ulkopuolelle. Joissain sairauksissa osa potilaista menehtyy seuranta-aikana, eikä esim. pelkkiin henkiin jääneisiin potilaisiin kohdennettu syöpähoidon tyytyväisyyskysely anna oikeaa kuvaa hoidon laadusta tai potilastyytyväisyydestä. Kuolleet kun eivät äänestä.

Pelkkien hymynaamanappien tuloksia ei siis voi pitää hoidon laadun arvioinnin perustana. Myös hoidon lääketieteellistä asianmukaisuutta, vaikuttavuutta sekä yhdenvertaisuutta tulee ajantasaisesti seurata. Tärkeää olisi varmistaa, että kuolleiden taikka työkyvyttömäksi jäävien potilaiden osuus ei sote-uudistuksen myötä lisäänny.

]]>
6 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246644-kuinka-arvioida-terveydenhuollon-laatua#comments Kotimaa Laatu Sote-uudistus Terveydenhuolto Valinnanvapaus Sun, 26 Nov 2017 08:08:00 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246644-kuinka-arvioida-terveydenhuollon-laatua
Helsinki romuttaa turvapaikkaprosessia http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246363-helsinki-romuttaa-turvapaikkaprosessin <p>Helsingin kaupunginhallitus päätti äänestystuloksen jälkeen 20.11 lisätä laittomasti maassa oleskeleville oikeuden maksuttomiin</p> <p>lääkkeisiin</p> <p>majoitukseen</p> <p>ruokaan</p> <p>sairauksien hoitoon ja seurantaan</p> <p>rokotuksiin</p> <p>hammashoitoon</p> <p>raskaana oleville ja pienten lasten perheille pidempikestoisen majoitukseen</p> <p>apuun löytämään väyliä pois paperittomuudesta</p> <p>oikeudelliseen neuvontaan</p> <p>mielenterveyspalveluihin</p> <p>toimeentulotuen lisäämiseen</p> <p>Lisäksi kaikessa viisaudessaan kaupunginhallitus esittää, että edellä mainittuja palveluja tulee mainostaa kaupungin internet-sivuilla monilla kielillä mm. arabiaksi, somaliksi, bulgariaksi ja romaniaksi. Kaupungin henkilökunnan tulee myös tarjota palveluja aktiivisesti.</p> <p>Tilanne on täysin absurdi. Samaan aikaan kun valtio pohtii (tai ainakin sanoo pohtivansa) miten laittomasti maassa oleskelua vähennetään tehokkaasti, kutsuu Helsinki kaikki kylään. Ilmaiseksi. Koko kalliissa turvapaikkaprosessissa ei ole enää mitään järkeä. Sen lisäksi että tällainen syö uskon lain noudattamiseen, on se täysin helsinkiläisen veronmaksajan harteilla. Ja kuten kaikki tietävät raha ei tule seinästä vaan se leikataan muilta avun tarvitsijoilta. Ilmankos oli omaishoitajilta leikattava. Kiireesti.</p> <p>Mistä suomalainen saa ilmaiset palvelut ja lääkkeet? Ei mistään. Voiko tämä edes olla lain mukaista, että toiset maksaa, toiset eivät. Siis ne maksaa, joilla on laillinen oikeus olla ja ne eivät, joilla ei ole. Onko hullumpaa kuultu? Melkein tekisi mieleni kehottaa pienituloista suomalaista menemään ilmaisten palvelujen piiriin sanomalla huonolla suomella olevansa paperiton. Paperiton, jollaisella termillä pyritään koko asiaa legitimoimaan, kun kyse on tosiasiallisesti laittomasti maassa olemisesta.</p> <p>Helsinki kehottaa työntekijöitään toimimaan niin, että löydetään ihmisille väyliä pois paperittomuudesta eli laittomasti maassa oleskelusta. Se on helppoa, henkilö poistuu maasta ja henkilön tulee poistua maasta.</p> <p>Päätös on päätön ja täysin oikeudentajun vastainen. Puhumattakaan turvallisuudesta ja taloudellisuudesta. Lakia tai turvapaikkaprosessia ei tarvita? Mopo on lähtenyt täydellisesti käsistä.</p> <p>Not my Helsinki.</p> <p><a href="https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/paatoksenteko/kaupunginhallitus/paatostiedotteet/" title="https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/paatoksenteko/kaupunginhallitus/paatostiedotteet/">https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/paatoksenteko/kaupun...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin kaupunginhallitus päätti äänestystuloksen jälkeen 20.11 lisätä laittomasti maassa oleskeleville oikeuden maksuttomiin

lääkkeisiin

majoitukseen

ruokaan

sairauksien hoitoon ja seurantaan

rokotuksiin

hammashoitoon

raskaana oleville ja pienten lasten perheille pidempikestoisen majoitukseen

apuun löytämään väyliä pois paperittomuudesta

oikeudelliseen neuvontaan

mielenterveyspalveluihin

toimeentulotuen lisäämiseen

Lisäksi kaikessa viisaudessaan kaupunginhallitus esittää, että edellä mainittuja palveluja tulee mainostaa kaupungin internet-sivuilla monilla kielillä mm. arabiaksi, somaliksi, bulgariaksi ja romaniaksi. Kaupungin henkilökunnan tulee myös tarjota palveluja aktiivisesti.

Tilanne on täysin absurdi. Samaan aikaan kun valtio pohtii (tai ainakin sanoo pohtivansa) miten laittomasti maassa oleskelua vähennetään tehokkaasti, kutsuu Helsinki kaikki kylään. Ilmaiseksi. Koko kalliissa turvapaikkaprosessissa ei ole enää mitään järkeä. Sen lisäksi että tällainen syö uskon lain noudattamiseen, on se täysin helsinkiläisen veronmaksajan harteilla. Ja kuten kaikki tietävät raha ei tule seinästä vaan se leikataan muilta avun tarvitsijoilta. Ilmankos oli omaishoitajilta leikattava. Kiireesti.

Mistä suomalainen saa ilmaiset palvelut ja lääkkeet? Ei mistään. Voiko tämä edes olla lain mukaista, että toiset maksaa, toiset eivät. Siis ne maksaa, joilla on laillinen oikeus olla ja ne eivät, joilla ei ole. Onko hullumpaa kuultu? Melkein tekisi mieleni kehottaa pienituloista suomalaista menemään ilmaisten palvelujen piiriin sanomalla huonolla suomella olevansa paperiton. Paperiton, jollaisella termillä pyritään koko asiaa legitimoimaan, kun kyse on tosiasiallisesti laittomasti maassa olemisesta.

Helsinki kehottaa työntekijöitään toimimaan niin, että löydetään ihmisille väyliä pois paperittomuudesta eli laittomasti maassa oleskelusta. Se on helppoa, henkilö poistuu maasta ja henkilön tulee poistua maasta.

Päätös on päätön ja täysin oikeudentajun vastainen. Puhumattakaan turvallisuudesta ja taloudellisuudesta. Lakia tai turvapaikkaprosessia ei tarvita? Mopo on lähtenyt täydellisesti käsistä.

Not my Helsinki.

https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/paatoksenteko/kaupunginhallitus/paatostiedotteet/

]]>
46 http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246363-helsinki-romuttaa-turvapaikkaprosessin#comments Helsinki Laittomasti maassa olevat Terveydenhuolto Mon, 20 Nov 2017 19:15:02 +0000 Mari Rantanen http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246363-helsinki-romuttaa-turvapaikkaprosessin
Asiakas ja sote http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245919-asiakas-ja-sote <p>Kysyin laboratoriosta olisiko soten jälkeen enää mahdollista käydä missä vain julkisessa laboratoriossa Uudellamaalla antamassa vaaditut verinäytteet.&nbsp; Harvenevatko soten tultua julkiset laboratoriot tai piiloutuvatko kuin flunssarokotuspisteet, pitkien ja vaikeiden matkojen taakse?</p><p>&nbsp;</p><p>Joudummeko jatkossa valitsemaan suorittaako kuljetuksen onnettomuuspaikalta (yksityinen) ambulanssi vai tilaammeko taksin tai ystävän kuljettamaan kotiin kärsimään ja parantamaan itse itseä? Näin Amerikassa, ehkä pian Suomessa. &nbsp;Jos itse emme pysty, kuka valitsee puolestamme kuljetuksen?</p><p>&nbsp;</p><p>Onko poliitikoille maakunta- ja sote-taiston yhteydessä syntynyt minkäänlaista mielikuvaa asiakkaan todellisuudesta? Kovin pitkälle se palveluseteli ei auta. &nbsp;Sen olen jo ymmärtänyt. Erikoishoitoa sillä ei oikeasti saa, kun valtiolla ei tule olemaan &nbsp;varaa &nbsp;kustannuksiin. Setelillä saatava hoitovalikoima supistuu ja kallistuu.&nbsp; Jo tänä päivänä ilman soteakin joutuu maksamaan julkisistakin terveyspalveluista, mutta onneksi niitä vielä saa. Mitä joutuu soten tultua maksamaan, siitä ei ole kenties laskelmia tehty. Mikään ei ole ilmaista, eikä hintojen nousua mikään myöskään pysäytä.</p><p>&nbsp;</p><p>Vakuutuksiako jatkossa aletaan yhä enemmän tarjota. Niillä kenties sitten varaudumme tarvittaviin hoitoihin? Tässä esimerkki 1980-luvun alun Amerikasta, jossa kahden viikon hoito sairaalassa maksoi sukulaiselle 6000 dollaria. Vain osan siitä korvasi vakuutus. Sairaalaan joutuminen pelotti sukulaisia silloin. Vaikutti, että koko omaisuus menee sairastumisen myötä. Näinkö meillekin käy jatkossa?</p><p>&nbsp;</p><p>Sen jo tiedämme, että yksityisille yrittäjille avautuu jättipotti terveydenhuoltopalveluiden kautta ja näin muuttuu kaikki. Maksamme terveyspalveluista veroja riippumatta siitä käytämmekö niitä tai emme.&nbsp; Vähän niin kuin yleveroakin. Mitä oikeasti tulee vastineeksi?</p><p>&nbsp;</p><p>Ahneus näkyy hoivataloissa. Yksityisillä on pilviä hipovat hinnat. Hyvin tuottava Alzheimer-vanhus, joka olisi aika päivää sitten kuollut pidetään lääkkeillä hengissä. Hän &nbsp;on tuottavampi vanhan sopimuksen pitkäaikaisasiakas kuin ovat uuden sopimuksen asiakkaat. Hyöty näkökulmasta hengissä pidetään pelkkiä helppohoitoisia ihmisen kuoria. Sairastunut piti hyvää huolta hampaistaan, ei niitä kukaan hoida enää. &nbsp;Hän huolehti kunnostaan, on vahva ja siksi elää, mutta on kuin kuollut. Elämän turha pitkittäminen on piina läheisille.</p><p>&nbsp;</p><p>Saammeko laadukasta, hyvää vanhusten, vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja mielenterveyspotilaiden hoitoa?&nbsp; Siirtyvätkö nykyiset&nbsp; terveydenhuollon ammattilaiset julkiselta puolelta yksityiselle puolelle, jolloin henkilöstömäärän tiedetään pienenevän ja minuuttien asiakkaille vähenevän. Huolestuttavaa oman tulevaisuudenkin kannalta.</p><p>&nbsp;</p><p>Laboratoriossa työskentelevät naiset eivät ainakaan tienneet mitä sote merkitsee heidän tulevaisuudelleen. Sote on tuonut pelon työpaikkojen menetyksistä.&nbsp; Minäkin pelkään, että todellisuudessa joustavuus katoaa.&nbsp; Olen kuukausittain antanut verinäytteet välillä HUS-labrassa Tammisaaressa, välillä Helsingissä, mutta missä soten tultua?</p><p>&nbsp;</p><p>Tuntuu kuin sotesta olisi tullut poliitikoille ihmeitä tekevät uskonsuuntaus, ja paljon pelkkää puhetta vailla todellisuuspohjaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kysyin laboratoriosta olisiko soten jälkeen enää mahdollista käydä missä vain julkisessa laboratoriossa Uudellamaalla antamassa vaaditut verinäytteet.  Harvenevatko soten tultua julkiset laboratoriot tai piiloutuvatko kuin flunssarokotuspisteet, pitkien ja vaikeiden matkojen taakse?

 

Joudummeko jatkossa valitsemaan suorittaako kuljetuksen onnettomuuspaikalta (yksityinen) ambulanssi vai tilaammeko taksin tai ystävän kuljettamaan kotiin kärsimään ja parantamaan itse itseä? Näin Amerikassa, ehkä pian Suomessa.  Jos itse emme pysty, kuka valitsee puolestamme kuljetuksen?

 

Onko poliitikoille maakunta- ja sote-taiston yhteydessä syntynyt minkäänlaista mielikuvaa asiakkaan todellisuudesta? Kovin pitkälle se palveluseteli ei auta.  Sen olen jo ymmärtänyt. Erikoishoitoa sillä ei oikeasti saa, kun valtiolla ei tule olemaan  varaa  kustannuksiin. Setelillä saatava hoitovalikoima supistuu ja kallistuu.  Jo tänä päivänä ilman soteakin joutuu maksamaan julkisistakin terveyspalveluista, mutta onneksi niitä vielä saa. Mitä joutuu soten tultua maksamaan, siitä ei ole kenties laskelmia tehty. Mikään ei ole ilmaista, eikä hintojen nousua mikään myöskään pysäytä.

 

Vakuutuksiako jatkossa aletaan yhä enemmän tarjota. Niillä kenties sitten varaudumme tarvittaviin hoitoihin? Tässä esimerkki 1980-luvun alun Amerikasta, jossa kahden viikon hoito sairaalassa maksoi sukulaiselle 6000 dollaria. Vain osan siitä korvasi vakuutus. Sairaalaan joutuminen pelotti sukulaisia silloin. Vaikutti, että koko omaisuus menee sairastumisen myötä. Näinkö meillekin käy jatkossa?

 

Sen jo tiedämme, että yksityisille yrittäjille avautuu jättipotti terveydenhuoltopalveluiden kautta ja näin muuttuu kaikki. Maksamme terveyspalveluista veroja riippumatta siitä käytämmekö niitä tai emme.  Vähän niin kuin yleveroakin. Mitä oikeasti tulee vastineeksi?

 

Ahneus näkyy hoivataloissa. Yksityisillä on pilviä hipovat hinnat. Hyvin tuottava Alzheimer-vanhus, joka olisi aika päivää sitten kuollut pidetään lääkkeillä hengissä. Hän  on tuottavampi vanhan sopimuksen pitkäaikaisasiakas kuin ovat uuden sopimuksen asiakkaat. Hyöty näkökulmasta hengissä pidetään pelkkiä helppohoitoisia ihmisen kuoria. Sairastunut piti hyvää huolta hampaistaan, ei niitä kukaan hoida enää.  Hän huolehti kunnostaan, on vahva ja siksi elää, mutta on kuin kuollut. Elämän turha pitkittäminen on piina läheisille.

 

Saammeko laadukasta, hyvää vanhusten, vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja mielenterveyspotilaiden hoitoa?  Siirtyvätkö nykyiset  terveydenhuollon ammattilaiset julkiselta puolelta yksityiselle puolelle, jolloin henkilöstömäärän tiedetään pienenevän ja minuuttien asiakkaille vähenevän. Huolestuttavaa oman tulevaisuudenkin kannalta.

 

Laboratoriossa työskentelevät naiset eivät ainakaan tienneet mitä sote merkitsee heidän tulevaisuudelleen. Sote on tuonut pelon työpaikkojen menetyksistä.  Minäkin pelkään, että todellisuudessa joustavuus katoaa.  Olen kuukausittain antanut verinäytteet välillä HUS-labrassa Tammisaaressa, välillä Helsingissä, mutta missä soten tultua?

 

Tuntuu kuin sotesta olisi tullut poliitikoille ihmeitä tekevät uskonsuuntaus, ja paljon pelkkää puhetta vailla todellisuuspohjaa.

]]>
2 http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245919-asiakas-ja-sote#comments Hoito Laboratoriot Terveydenhuolto Vanhukset Sat, 11 Nov 2017 07:51:03 +0000 Irja Laamanen http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245919-asiakas-ja-sote
Avoin kirje Valviraan 2 http://kiiramhjaakkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245216-avoin-kirje-valviraan-2 <p>Arvoisat<br />Ylijohtaja Markus Henriksson,<br />Johtaja Tarja Holi ja<br />Ryhmäpäällikkö Kirsi Liukkonen,</p><p>&nbsp;</p><p>Julkaisimme 7.10.2017 tällä samalla foorumilla Valviran johtaja Tarja Holille ja ryhmäpäällikkö Kirsi Liukkoselle osoitetun avoimen kirjeen, jossa ehdotimme 5.9.2017 julkaisemassanne tiedotteessa olevan virheellisen tiedon julkista oikaisemista. Toistaiseksi emme ole nähneet minkäänlaista reagointia taholtanne.</p><p>Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on CFS-potilaiden hoidon tilaa tiedusteltaessa viitannut tuohon mainittuun tiedotteeseen ja yhtynyt virastonne asiantuntijalausuntoon, &ldquo;jonka mukaan GET:n ja kognitiivisen käyttäytymisterapian saatavuus tulee varmistaa ja hoitoja ja kuntoutusta tulee kehittää yhteistyössä Kansaneläkelaitoksen kanssa&rdquo;. Hän ilmoitti myös saattaneensa &ldquo;käsityksensä sosiaali- ja terveysministeriön tietoon&rdquo; ja pyytäneensä &ldquo;sitä käytettävissään olevin keinoin ohjaamaan sairaanhoitopiirejä ja kuntien perusterveydenhuollon yksiköitä KVO:n diagnosoinnissa ja hoidon toteuttamisessa&rdquo;.</p><p>Kritiikkimme kohteena olleen tiedotteenne mukaan &ldquo;Valviran tehtäviin ei kuulu arvioida eri hoitomuotoja&rdquo;. Asiantuntijalausunnossanne (johon on viitattu oikeusasiamiehen ratkaisussa Dnro 417/4/15) &nbsp;ja mainitussa tiedotteessanne kuitenkin esittelette GET:n ja CBT:n tehokkaina CFS:n hoitomuotoina. Tämä painaa paljon niin lääkäreiden keskuudessa kuin siellä, missä CFS-potilaille paraikaa luodaan virallisia hoitolinjauksia. Otettuanne kantaa olette paljosta vastuussa.</p><p>Haluamme kunnioittaa sitä, että tuotatte päteviä asiantuntijalausuntoja. Jotta edellä mainittu lausuntonne lunastaisi oman paikkansa niiden joukossa, ehdotamme, että palautatte sen asiantuntijoillenne ja pyydätte heitä päivittämään sen sisällön ajantasaisen tiedon mukaiseksi. &nbsp;</p><p>Aikaansa Lääkärin etiikan mukaisesti seuraavat lääkärit eivät suosittele asiantuntijalausuntonne esittämää, CBT:n ja GET:n yhdistävää hoitoa. Virastonne on kuitenkin sikäli vakavasti otettava auktoriteetti, että teillä on valta rajoittaa heidän työskentelyään erinäisin kurinpitotoimin, mistä tuossa tiedotteessannekin muistutitte. Heidän on nyt valittava Lääkärin etiikan ja virastonne kurinpitouhan välillä.</p><p>On hienoa, että korostatte yhtenäisten hoitosuositusten ja potilaiden hoitopolun merkitystä. Toivonette laillamme, että ne myös toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla. Pidätte kuitenkin yhä kiinni virheellisestä käsityksestänne CBT:n ja GET:n tehokkuudesta CFS:n hoidossa, vaikka tietoonne on jo useaan kertaan saatettu se tosiasia, että tuo näyttö perustuu tutkimushuijaukseen. Muissa maissa tämän hoitokäytännön on jo todettu aiheuttavan potilaille merkittävää vahinkoa, oireiden pahentumista ja kunnon alenemista. (Ks. Lähdeluettelo)</p><p>Suomen CFS-potilaille valmistellaan juuri nyt hoitopolkua Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, joten pyytämällämme oikaisulla on kiire. Milloin oikaisette julkisesti virheet tiedotteessanne? Milloin päivitätte asiantuntijalausuntonne ja korvaatte sen vanhentuneet sekä vääriksi osoitetut johtopäätökset ajantasaisilla tiedoilla?</p><p>Kyseessä on kansallinen potilasturvallisuus, jonka turvaaminen lienee virastonne tärkeimpiä prioriteetteja. Toivommekin, että suhtaudutte kysymyksiimme asian vaatimalla vakavuudella.</p><p>&nbsp;</p><p>Toivomme vastineenne julkaisua 24.11.2017 mennessä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kunnioittavasti<br />Kiira Jaakkola ja Pauliina Lehtonen<br />&nbsp;</p><hr /><p><u>Lähdeluettelo</u></p><p>Geraghty K, Hann M, Kurtev S. (2017). Myalgic encephalomyelitis/chronic fatigue syndrome patients&#39; reports of symptom changes following cognitive behavioural therapy, graded exercise therapy and pacing treatments: Analysis of a primary survey compared with secondary surveys<br />&lt;<a href="https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28847166">https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28847166</a>&gt;</p><p>Kindlon T (2011). Reporting of harms associated with graded exercise therapy and cognitive behavioural therapy in myalgic encephalomyelitis/chronic fatigue syndrome. Bulletin of the IACFS/ME 19(2): 59&ndash;111<br />&lt;<a href="http://rme.nu/sites/rme.nu/files/harms_associated_with_get_kindlon_2011_bulletin_of_iacfs-me_0.pdf">http://rme.nu/sites/rme.nu/files/harms_associated_with_get_kindlon_2011_bulletin_of_iacfs-me_0.pdf</a>&gt;</p><p>ME Association (2015). ME/CFS illness management survey results: No decisions about me without me.<br />&lt;<a href="http://www.meassociation.org.uk/wp-content/uploads/NO-DECISIONS-WITHOUT-ME-report.docx">http://www.meassociation.org.uk/wp-content/uploads/NO-DECISIONS-WITHOUT-ME-report.docx</a>&gt;&nbsp;&nbsp;</p><p>Lane RJ, Soteriou BA, Zhang H (2003). Enterovirus related metabolic myopathy: A postviral fatigue syndrome. Journal of Neurology, Neurosurgery &amp; Psychiatry 74: 1382&ndash;1386.<br />&lt;<a href="https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14570830">https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14570830</a>&gt;</p><p>Light AR, White AT, Hughen RW (2009). Moderate exercise increases expression for sensory, adrenergic, and immune genes in chronic fatigue syndrome patients but not in normal subjects. The Journal of Pain 10: 1099&ndash;1112.<br />&lt;<a href="https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2757484/">https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2757484/</a>&gt;</p><p>Sorensen B, Jones JF, Vernon SD (2009). Transcriptional control of complement activation in an exercise model of chronic fatigue syndrome. Molecular Medicine 15: 34&ndash;42.<br />&lt;<a href="https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2583111/">https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2583111/</a>&gt;</p><p>Twisk FN, Maes M (2009) A review on cognitive behavioral therapy (CBT) and graded exercise therapy (GET) in myalgic encephalomyelitis (ME)/chronic fatigue syndrome (CFS): CBT/GET is not only ineffective and not evidencebased, but also potentially harmful for many patients with ME/CFS. Neuroendocrinology Letters 30: 284&ndash;299.<br />&lt;<a href="http://europepmc.org/abstract/med/19855350">http://europepmc.org/abstract/med/19855350</a>&gt;</p><p>Mark Vink (2017). Assessment of Individual PACE Trial Data: in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome, Cognitive Behavioral and Graded Exercise Therapy are Ineffective, Do Not Lead to Actual Recovery and Negative Outcomes may be Higher than Reported<br />&lt;<a href="https://www.researchgate.net/publication/312328779_Assessment_of_Individual_PACE_Trial_Data_in_Myalgic_EncephalomyelitisChronic_Fatigue_Syndrome_Cognitive_Behavioral_and_Graded_Exercise_Therapy_are_Ineffective_Do_Not_Lead_to_Actual_Recovery_and_Negati">https://www.researchgate.net/publication/312328779_Assessment_of_Individual_PACE_Trial_Data_in_Myalgic_EncephalomyelitisChronic_Fatigue_Syndrome_Cognitive_Behavioral_and_Graded_Exercise_Therapy_are_Ineffective_Do_Not_Lead_to_Actual_Recovery_and_Negati</a>&gt;</p><p>Mark Vink (2016). The PACE Trial Invalidates the Use of Cognitive Behavioral and Graded Exercise Therapy in Myalgic Encephalomyelitis/ Chronic Fatigue Syndrome: A Review<br />&lt;<a href="https://www.researchgate.net/publication/301202396_The_PACE_Trial_Invalidates_the_Use_of_Cognitive_Behavioral_and_Graded_Exercise_Therapy_in_Myalgic_Encephalomyelitis_Chronic_Fatigue_Syndrome_A_Review">https://www.researchgate.net/publication/301202396_The_PACE_Trial_Invalidates_the_Use_of_Cognitive_Behavioral_and_Graded_Exercise_Therapy_in_Myalgic_Encephalomyelitis_Chronic_Fatigue_Syndrome_A_Review</a>&gt;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Arvoisat
Ylijohtaja Markus Henriksson,
Johtaja Tarja Holi ja
Ryhmäpäällikkö Kirsi Liukkonen,

 

Julkaisimme 7.10.2017 tällä samalla foorumilla Valviran johtaja Tarja Holille ja ryhmäpäällikkö Kirsi Liukkoselle osoitetun avoimen kirjeen, jossa ehdotimme 5.9.2017 julkaisemassanne tiedotteessa olevan virheellisen tiedon julkista oikaisemista. Toistaiseksi emme ole nähneet minkäänlaista reagointia taholtanne.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on CFS-potilaiden hoidon tilaa tiedusteltaessa viitannut tuohon mainittuun tiedotteeseen ja yhtynyt virastonne asiantuntijalausuntoon, “jonka mukaan GET:n ja kognitiivisen käyttäytymisterapian saatavuus tulee varmistaa ja hoitoja ja kuntoutusta tulee kehittää yhteistyössä Kansaneläkelaitoksen kanssa”. Hän ilmoitti myös saattaneensa “käsityksensä sosiaali- ja terveysministeriön tietoon” ja pyytäneensä “sitä käytettävissään olevin keinoin ohjaamaan sairaanhoitopiirejä ja kuntien perusterveydenhuollon yksiköitä KVO:n diagnosoinnissa ja hoidon toteuttamisessa”.

Kritiikkimme kohteena olleen tiedotteenne mukaan “Valviran tehtäviin ei kuulu arvioida eri hoitomuotoja”. Asiantuntijalausunnossanne (johon on viitattu oikeusasiamiehen ratkaisussa Dnro 417/4/15)  ja mainitussa tiedotteessanne kuitenkin esittelette GET:n ja CBT:n tehokkaina CFS:n hoitomuotoina. Tämä painaa paljon niin lääkäreiden keskuudessa kuin siellä, missä CFS-potilaille paraikaa luodaan virallisia hoitolinjauksia. Otettuanne kantaa olette paljosta vastuussa.

Haluamme kunnioittaa sitä, että tuotatte päteviä asiantuntijalausuntoja. Jotta edellä mainittu lausuntonne lunastaisi oman paikkansa niiden joukossa, ehdotamme, että palautatte sen asiantuntijoillenne ja pyydätte heitä päivittämään sen sisällön ajantasaisen tiedon mukaiseksi.  

Aikaansa Lääkärin etiikan mukaisesti seuraavat lääkärit eivät suosittele asiantuntijalausuntonne esittämää, CBT:n ja GET:n yhdistävää hoitoa. Virastonne on kuitenkin sikäli vakavasti otettava auktoriteetti, että teillä on valta rajoittaa heidän työskentelyään erinäisin kurinpitotoimin, mistä tuossa tiedotteessannekin muistutitte. Heidän on nyt valittava Lääkärin etiikan ja virastonne kurinpitouhan välillä.

On hienoa, että korostatte yhtenäisten hoitosuositusten ja potilaiden hoitopolun merkitystä. Toivonette laillamme, että ne myös toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla. Pidätte kuitenkin yhä kiinni virheellisestä käsityksestänne CBT:n ja GET:n tehokkuudesta CFS:n hoidossa, vaikka tietoonne on jo useaan kertaan saatettu se tosiasia, että tuo näyttö perustuu tutkimushuijaukseen. Muissa maissa tämän hoitokäytännön on jo todettu aiheuttavan potilaille merkittävää vahinkoa, oireiden pahentumista ja kunnon alenemista. (Ks. Lähdeluettelo)

Suomen CFS-potilaille valmistellaan juuri nyt hoitopolkua Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, joten pyytämällämme oikaisulla on kiire. Milloin oikaisette julkisesti virheet tiedotteessanne? Milloin päivitätte asiantuntijalausuntonne ja korvaatte sen vanhentuneet sekä vääriksi osoitetut johtopäätökset ajantasaisilla tiedoilla?

Kyseessä on kansallinen potilasturvallisuus, jonka turvaaminen lienee virastonne tärkeimpiä prioriteetteja. Toivommekin, että suhtaudutte kysymyksiimme asian vaatimalla vakavuudella.

 

Toivomme vastineenne julkaisua 24.11.2017 mennessä.

 

Kunnioittavasti
Kiira Jaakkola ja Pauliina Lehtonen
 


Lähdeluettelo

Geraghty K, Hann M, Kurtev S. (2017). Myalgic encephalomyelitis/chronic fatigue syndrome patients' reports of symptom changes following cognitive behavioural therapy, graded exercise therapy and pacing treatments: Analysis of a primary survey compared with secondary surveys
<https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28847166>

Kindlon T (2011). Reporting of harms associated with graded exercise therapy and cognitive behavioural therapy in myalgic encephalomyelitis/chronic fatigue syndrome. Bulletin of the IACFS/ME 19(2): 59–111
<http://rme.nu/sites/rme.nu/files/harms_associated_with_get_kindlon_2011_bulletin_of_iacfs-me_0.pdf>

ME Association (2015). ME/CFS illness management survey results: No decisions about me without me.
<http://www.meassociation.org.uk/wp-content/uploads/NO-DECISIONS-WITHOUT-ME-report.docx>  

Lane RJ, Soteriou BA, Zhang H (2003). Enterovirus related metabolic myopathy: A postviral fatigue syndrome. Journal of Neurology, Neurosurgery & Psychiatry 74: 1382–1386.
<https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14570830>

Light AR, White AT, Hughen RW (2009). Moderate exercise increases expression for sensory, adrenergic, and immune genes in chronic fatigue syndrome patients but not in normal subjects. The Journal of Pain 10: 1099–1112.
<https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2757484/>

Sorensen B, Jones JF, Vernon SD (2009). Transcriptional control of complement activation in an exercise model of chronic fatigue syndrome. Molecular Medicine 15: 34–42.
<https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2583111/>

Twisk FN, Maes M (2009) A review on cognitive behavioral therapy (CBT) and graded exercise therapy (GET) in myalgic encephalomyelitis (ME)/chronic fatigue syndrome (CFS): CBT/GET is not only ineffective and not evidencebased, but also potentially harmful for many patients with ME/CFS. Neuroendocrinology Letters 30: 284–299.
<http://europepmc.org/abstract/med/19855350>

Mark Vink (2017). Assessment of Individual PACE Trial Data: in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome, Cognitive Behavioral and Graded Exercise Therapy are Ineffective, Do Not Lead to Actual Recovery and Negative Outcomes may be Higher than Reported
<https://www.researchgate.net/publication/312328779_Assessment_of_Individual_PACE_Trial_Data_in_Myalgic_EncephalomyelitisChronic_Fatigue_Syndrome_Cognitive_Behavioral_and_Graded_Exercise_Therapy_are_Ineffective_Do_Not_Lead_to_Actual_Recovery_and_Negati>

Mark Vink (2016). The PACE Trial Invalidates the Use of Cognitive Behavioral and Graded Exercise Therapy in Myalgic Encephalomyelitis/ Chronic Fatigue Syndrome: A Review
<https://www.researchgate.net/publication/301202396_The_PACE_Trial_Invalidates_the_Use_of_Cognitive_Behavioral_and_Graded_Exercise_Therapy_in_Myalgic_Encephalomyelitis_Chronic_Fatigue_Syndrome_A_Review>

 

]]>
4 http://kiiramhjaakkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245216-avoin-kirje-valviraan-2#comments Krooninen väsymysoireyhtymä Lääketieteelliset perusteet Potilasturvallisuus Terveydenhuolto Valvira Sun, 29 Oct 2017 21:59:07 +0000 Kiira Jaakkola http://kiiramhjaakkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245216-avoin-kirje-valviraan-2
EU - kilpailutukset osa 1 , SOTE - säästöt ! http://janerikfinskas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242744-eu-kilpailutukset-osa-1-sote-saastot <p>Muutamia vuosia olemme saanet seurata edestakaista Sote - seli sosiaali - ja terveydenhoito uudistuksen etenemistä. Toisin sanoen asiaa käsittelevät puolueet ovat vaihtuneet, mutta silti se ei ole edennyt kuten annettiin ymmärtää.</p><p>Meille luvattiin seuraavaa: &quot;hoitoon pääsy helpottaa 2019 alussa ja lääkäriin pääsee helpommin kuin nyt&quot;. Sitten alkoi kiivas kädenvääntö ja jossa nousi myös esiin Keskussairaaloiden päivystämiset. Mieleeni jäi synnyinkaupungin Vaasan Keskussairaalan yö -ja viikonloppu päivystystysten siirtäminen Seinäjoelle ja Vaasan jättämistä ilman päivystystä.</p><p>Tämä on ihan käsittämätöntä, koska Vaasa ei ole mikään pieni kaupunki ja ymäpärillä on paljon kuntia joille Vaasan päivystys on tärkeää myös sen takia, että äidinkielenä Ruotsia puhuvat jäisivät ilman omalla kielellä saatavaa pelvelua.</p><p>Sipilän hallitus kuitenkin ilmoitti keväällä 2017 ettei Sote - uudistus olekaan valmis vielä 2019 vaan vasta 1/2020 kieppeillä. Tosin itse epäilen tuotakin rajaa !</p><p>Hallituspuolueista Kepu on hallunnut saada maakuntahimmelin, jossa Kepulla on hyvin hallitseva rooli ja siihen liittyvät Maakuntavaalit 10/2018.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Säästöt </strong></p><p>Sitten tullaan siihen ettei niin isolla rahamäärällä voida palveluita tarjota kuten nyt vaan kunnon leikkaukset päälle.</p><p><strong>&rdquo;Vammaisten palveluissa ja nuortenpsykiatriassa kohti avopalveluita</strong></p><p>Työn lähtökohtana on ollut hallituksen edellyttämä kolmen miljardin euron säästö odotettavissa olevista sote-kustannuksista, joita muun muassa väestön ikääntyminen nostaa ensi vuosikymmenellä.</p><p>Säästölista on äkkiseltään karua luettavaa, eikä yksikään ministeri ole esitellyt sitä julkisuudessa.</p><p>Julkisesti rahoitettavien sosiaali- ja terveyspalveluiden määrä ja taso ovat laskemassa ensi vuosikymmenellä.</p><p>Sote-uudistuksen valmistelua johtava perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) ei antanut 3 miljardin säästöjen toteuttamistavasta Lännen Medialle haastattelua, kun LM ensimmäisen kerran heinäkuussa kirjoitti listan olemassaolosta.</p><p>Tutkijoiden laatiman laskelman mukaan 3 miljardin vuotuinen sote-säästö on mahdollinen, jos vanhuksia siirretään &quot;kotihoivaan&quot; ja esimerkiksi vammaisten palveluissa ja nuortenpsykiatriassa siirrytään vielä nykyistä enemmän kohti avopalveluita.</p><p>NHG on Teknillisen korkeakoulun tutkijoiden vuonna 2004 perustama konsulttiyritys, jolla on vahva kytkös Aalto-yliopistoon. NHG:n hallituksen puheenjohtaja on laadunohjauksen ja palvelutuotannon professori Paul Lillrank, joka on itsekin osallistunut asiantuntijana sote-uudistuksen valmisteluun.</p><p>Lillrank on avoimesti todennut Lännen Medialle, että hallitus pystyy varmistamaan säästötavoitteensa toteuttamisen säätelemällä maakunnille annettavaa rahoitusta.</p><p>Säästölistoilla ja julkisen palvelulupauksen määrittelyllä hallitus pystyy osoittamaan maakunnille säästökohteet.</p><p><strong>Hallitus ei ole esitellyt säästölistaa julkisuudessa</strong></p><p>NHG:n säästölaskelmat ovat keskeinen osa hallituksen sote-uudistusta. STM toteaa, että &quot;tilattujen vaikutusarviointien keskeiset havainnot viedään osaksi hallituksen esityksen vaikutusarviointia&quot;.</p><p>Raportin suuresta painoarvosta huolimatta hallitus ei ole esitellyt sitä kertaakaan julkisuudessa, vaikka se on päivätty valmistuneeksi jo 2. päivä toukokuuta.</p><p>Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne kysyi keskiviikkona Kuntamarkkinoilla pääministeri Juha Sipilältä (kesk.) ja valtiovarainministeri Petteri Orpolta (kok.), miten hallitus aikoo toteuttaa vuotuiset 3 miljardin euron sote-säästöt.</p><p>Orpo sanoi, että laskelmia on olemassa.</p><p>NHG:n hallitukselle tekemä &quot;kehittämis- ja säästöpotentiaalin arviointi&quot; on kirjattu VNK TEAS -hankkeeksi, millä tarkoitetaan sitä, että laskelmat ovat valtioneuvoston kanslian koordinoimaa selvitys- ja tutkimustoimintaa. Tarkoituksena on tuottaa tietoa hallituksen päätöksenteon tueksi.</p><p>Valtioneuvoston kansliaa johtaa pääministeri Sipilä.</p><p><strong>Vanhukset asuvat nykyistä useammin omissa pienissä asunnoissaan</strong></p><p>NHG:n raportissa todetaan avoimesti, että vanhuspalveluiden suurin haaste on, miten &quot;saada resurssit riittämään väestön ikääntyessä ja erityisesti suurten ikäluokkien tullessa enemmän palveluita tarvitsevaan ikään&quot;.</p><p>Vaikutusarvion perusteella hallitus lähtee sote-uudistuksessa siitä, että vanhukset asuvat ensi vuosikymmenellä nykyistä useammin omissa pienissä asunnoissaan, joissa hoitajat käyvät huolehtimassa esimerkiksi lääkkeiden antamisesta.</p><p><strong>Vanhusten kotihoidon tuottavuuden kasvattamisella arvioidaan olevan 394 miljoonan euron säästövaikutus.</strong></p><p>Tuottavuuden kasvattaminen tarkoittaa ihmisten hoitamisessa usein sitä, että työntekijät tekevät välttämättömät työtehtävät nopeammin kuin nyt, jolloin työsuoritteita sisältyy työpäivään enemmän.</p><p><strong>Vammaispalveluissa keskeisin kehittämiskohde on laitoshoidon purkaminen</strong></p><p><strong>Vammaispalveluiden säästöpotentiaaliksi arvioidaan vuositasolla 210 miljoonaa euroa. Keskeisin kehittämiskohde on laitoshoidon purkaminen, vaikutusarviossa todetaan.</strong></p><p>&ndash; Vammaisten laitoshoidossa oli 1 117 pitkäaikaisasiakasta vuonna 2014. Laitoshoidon hoitopäivän keskihinta oli 347 euroa. Mikäli palvelu järjestettäisiin autettuna asumisena, syntyisi säästöä 65 miljoonaa euroa, NHG:n tutkijat laskevat.</p><p><strong>Lasten- ja nuortenpsykiatrian säästö olisi puoli miljardia 2020-luvulla</strong></p><p><strong>Lasten- ja nuortenpsykiatrian vuodeosastohoidon säästöpotentiaaliksi arvioidaan 50 miljoonaa euroa vuodessa. Kymmenessä vuodessa säästö olisi puoli miljardia euroa</strong>.</p><p>&ndash; Suurin säätöpotentiaali lasten ja perheiden palveluissa kohdistuu huostaanottoihin ja laitoshoitoon, arviossa kirjoitetaan.</p><p>Säästöarviossa lähdetään siitä, että alle 18-vuotiaita sijoitetaan kodin ulkopuolelle nykyistä vähemmän.</p><p>&ndash; Mikäli sijoituksissa päästäisiin ns. parhaiden kuntien nykyiselle keskiarvotasolle (0,9 sijoitettua per 100 alle 18-vuotiasta) on laskennallinen säästöpotentiaali noin 150 miljoonaa euroa, tutkijat toteavat.</p><p>Säästöjä laskettaessa vaikutusarviossa ei oteta lainkaan kantaa siihen, mitä seurauksia sillä on, jos niin lasten, nuorten, päihdeongelmaisten kuin mielenterveyspotilaiden palveluissa lisätään entistä enemmän avopalveluiden osuutta. Tämä ei ole tutkijoiden vika, sillä heiltä on tilattu ainoastaan laskelma keinoista toteuttaa miljardiluokan säästö.</p><p>Säästölaskelmassa arvioidaan, että päihde- ja mielenterveyspalveluissa olisi mahdollista vähentää vuodeosastohoidon kustannuksia 129 miljoonalla eurolla vuodessa.</p><p>Yleisten terveyspalveluiden säästöpotentiaaliksi tutkijat laskevat 1,7 miljardia euroa, josta suuri osa syntyy, kun vaativa ympärivuorokautinen päivystys keskitetään 12 sairaalaan. Esimerkiksi synnytyksien keskittämisellä haetaan miljoonien säästöjä.&rdquo;</p><p>Lähde: Aamulehti , Kotimaa15.09.2016</p><p><a href="https://www.aamulehti.fi/kotimaa/tasta-hallitus-ei-puhu-3-miljardin-sote-saastolistalla-vanhukset-vammaiset-ja-nuortenpsykiatria-23925134/" title="https://www.aamulehti.fi/kotimaa/tasta-hallitus-ei-puhu-3-miljardin-sote-saastolistalla-vanhukset-vammaiset-ja-nuortenpsykiatria-23925134/">https://www.aamulehti.fi/kotimaa/tasta-hallitus-ei-puhu-3-miljardin-sote...</a></p><p><a href="http://alueuudistus.fi/aikataulu" title="http://alueuudistus.fi/aikataulu">http://alueuudistus.fi/aikataulu</a></p><p>&nbsp;</p><p>Hallitus ei tunnu edes haluavan huomioida niitä tarpeita mitä Suomessa on lähivuosina. Meillä on suuret ikäluokat vanhenemassa siinä vaiheessa, jossa erilaisten hoivapalveluiden määrä kasvaa ja jokaisella ei ole varaa ollut ottaa vakuutusta tai varaa käyttää yksityisen puolen palveluita.</p><p>Tähän puoleen pitäisi tehdä järkeviä lisäyksiä ei leikkauksia.</p><p>Vammais &ndash;ja pitkäaikaissairaiden palveluihin kajoaminen on raukkamaista politiikkaa. Heissä on juuri niitä jotka eivät pysty puolustautumaan, joten sieltä on helppo leikata. Vaikka lääkäreitä, sekä hoitajia pitäisi tuntuvasti lisätä.</p><p>Myös Lasten &ndash; ja nuorten psykiatria on resurssien lisäys ei supistustarpeessa. Kouluihin pitäisi saada Lasten &ndash;ja nuorten psykiatriaan liittyviä palveluita lisää ja koska sillä voitaisiin ennaltaehkäistä ongelmien pahenemista kun niihin tartutaan ajoissa.</p><p>Myös yleisesti ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon tulisi satsata paljon enemmän, koska nopea hoidon saanti tuo todellisia säästöjä. Hoidon saannin tai sen pitkittymisen maksaa perusterveydenhuollon ja myös erikoissairaanhoidon osalta pidemmällä aikavälillä veronmaksaja.</p><p>Tässä on myös se ongelma, että jo kovilla olevat lääkärit ja hoitajat eivät saa lisää niitä käsiä mitä nyt tarvittaisiin. Pian ollaan tilanteessa ettei jokaista voida hoitaa kun resurssit eivät riitä.</p><p>Jokainen ihminen on hoidon arvoinen !</p><p>&nbsp;</p><p>Jan Finskas</p><p>Espoo</p><p>( pj IPU Itsenäisyyspuolue Uudenmaan piiri ry )</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muutamia vuosia olemme saanet seurata edestakaista Sote - seli sosiaali - ja terveydenhoito uudistuksen etenemistä. Toisin sanoen asiaa käsittelevät puolueet ovat vaihtuneet, mutta silti se ei ole edennyt kuten annettiin ymmärtää.

Meille luvattiin seuraavaa: "hoitoon pääsy helpottaa 2019 alussa ja lääkäriin pääsee helpommin kuin nyt". Sitten alkoi kiivas kädenvääntö ja jossa nousi myös esiin Keskussairaaloiden päivystämiset. Mieleeni jäi synnyinkaupungin Vaasan Keskussairaalan yö -ja viikonloppu päivystystysten siirtäminen Seinäjoelle ja Vaasan jättämistä ilman päivystystä.

Tämä on ihan käsittämätöntä, koska Vaasa ei ole mikään pieni kaupunki ja ymäpärillä on paljon kuntia joille Vaasan päivystys on tärkeää myös sen takia, että äidinkielenä Ruotsia puhuvat jäisivät ilman omalla kielellä saatavaa pelvelua.

Sipilän hallitus kuitenkin ilmoitti keväällä 2017 ettei Sote - uudistus olekaan valmis vielä 2019 vaan vasta 1/2020 kieppeillä. Tosin itse epäilen tuotakin rajaa !

Hallituspuolueista Kepu on hallunnut saada maakuntahimmelin, jossa Kepulla on hyvin hallitseva rooli ja siihen liittyvät Maakuntavaalit 10/2018. 

 

Säästöt

Sitten tullaan siihen ettei niin isolla rahamäärällä voida palveluita tarjota kuten nyt vaan kunnon leikkaukset päälle.

”Vammaisten palveluissa ja nuortenpsykiatriassa kohti avopalveluita

Työn lähtökohtana on ollut hallituksen edellyttämä kolmen miljardin euron säästö odotettavissa olevista sote-kustannuksista, joita muun muassa väestön ikääntyminen nostaa ensi vuosikymmenellä.

Säästölista on äkkiseltään karua luettavaa, eikä yksikään ministeri ole esitellyt sitä julkisuudessa.

Julkisesti rahoitettavien sosiaali- ja terveyspalveluiden määrä ja taso ovat laskemassa ensi vuosikymmenellä.

Sote-uudistuksen valmistelua johtava perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) ei antanut 3 miljardin säästöjen toteuttamistavasta Lännen Medialle haastattelua, kun LM ensimmäisen kerran heinäkuussa kirjoitti listan olemassaolosta.

Tutkijoiden laatiman laskelman mukaan 3 miljardin vuotuinen sote-säästö on mahdollinen, jos vanhuksia siirretään "kotihoivaan" ja esimerkiksi vammaisten palveluissa ja nuortenpsykiatriassa siirrytään vielä nykyistä enemmän kohti avopalveluita.

NHG on Teknillisen korkeakoulun tutkijoiden vuonna 2004 perustama konsulttiyritys, jolla on vahva kytkös Aalto-yliopistoon. NHG:n hallituksen puheenjohtaja on laadunohjauksen ja palvelutuotannon professori Paul Lillrank, joka on itsekin osallistunut asiantuntijana sote-uudistuksen valmisteluun.

Lillrank on avoimesti todennut Lännen Medialle, että hallitus pystyy varmistamaan säästötavoitteensa toteuttamisen säätelemällä maakunnille annettavaa rahoitusta.

Säästölistoilla ja julkisen palvelulupauksen määrittelyllä hallitus pystyy osoittamaan maakunnille säästökohteet.

Hallitus ei ole esitellyt säästölistaa julkisuudessa

NHG:n säästölaskelmat ovat keskeinen osa hallituksen sote-uudistusta. STM toteaa, että "tilattujen vaikutusarviointien keskeiset havainnot viedään osaksi hallituksen esityksen vaikutusarviointia".

Raportin suuresta painoarvosta huolimatta hallitus ei ole esitellyt sitä kertaakaan julkisuudessa, vaikka se on päivätty valmistuneeksi jo 2. päivä toukokuuta.

Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne kysyi keskiviikkona Kuntamarkkinoilla pääministeri Juha Sipilältä (kesk.) ja valtiovarainministeri Petteri Orpolta (kok.), miten hallitus aikoo toteuttaa vuotuiset 3 miljardin euron sote-säästöt.

Orpo sanoi, että laskelmia on olemassa.

NHG:n hallitukselle tekemä "kehittämis- ja säästöpotentiaalin arviointi" on kirjattu VNK TEAS -hankkeeksi, millä tarkoitetaan sitä, että laskelmat ovat valtioneuvoston kanslian koordinoimaa selvitys- ja tutkimustoimintaa. Tarkoituksena on tuottaa tietoa hallituksen päätöksenteon tueksi.

Valtioneuvoston kansliaa johtaa pääministeri Sipilä.

Vanhukset asuvat nykyistä useammin omissa pienissä asunnoissaan

NHG:n raportissa todetaan avoimesti, että vanhuspalveluiden suurin haaste on, miten "saada resurssit riittämään väestön ikääntyessä ja erityisesti suurten ikäluokkien tullessa enemmän palveluita tarvitsevaan ikään".

Vaikutusarvion perusteella hallitus lähtee sote-uudistuksessa siitä, että vanhukset asuvat ensi vuosikymmenellä nykyistä useammin omissa pienissä asunnoissaan, joissa hoitajat käyvät huolehtimassa esimerkiksi lääkkeiden antamisesta.

Vanhusten kotihoidon tuottavuuden kasvattamisella arvioidaan olevan 394 miljoonan euron säästövaikutus.

Tuottavuuden kasvattaminen tarkoittaa ihmisten hoitamisessa usein sitä, että työntekijät tekevät välttämättömät työtehtävät nopeammin kuin nyt, jolloin työsuoritteita sisältyy työpäivään enemmän.

Vammaispalveluissa keskeisin kehittämiskohde on laitoshoidon purkaminen

Vammaispalveluiden säästöpotentiaaliksi arvioidaan vuositasolla 210 miljoonaa euroa. Keskeisin kehittämiskohde on laitoshoidon purkaminen, vaikutusarviossa todetaan.

– Vammaisten laitoshoidossa oli 1 117 pitkäaikaisasiakasta vuonna 2014. Laitoshoidon hoitopäivän keskihinta oli 347 euroa. Mikäli palvelu järjestettäisiin autettuna asumisena, syntyisi säästöä 65 miljoonaa euroa, NHG:n tutkijat laskevat.

Lasten- ja nuortenpsykiatrian säästö olisi puoli miljardia 2020-luvulla

Lasten- ja nuortenpsykiatrian vuodeosastohoidon säästöpotentiaaliksi arvioidaan 50 miljoonaa euroa vuodessa. Kymmenessä vuodessa säästö olisi puoli miljardia euroa.

– Suurin säätöpotentiaali lasten ja perheiden palveluissa kohdistuu huostaanottoihin ja laitoshoitoon, arviossa kirjoitetaan.

Säästöarviossa lähdetään siitä, että alle 18-vuotiaita sijoitetaan kodin ulkopuolelle nykyistä vähemmän.

– Mikäli sijoituksissa päästäisiin ns. parhaiden kuntien nykyiselle keskiarvotasolle (0,9 sijoitettua per 100 alle 18-vuotiasta) on laskennallinen säästöpotentiaali noin 150 miljoonaa euroa, tutkijat toteavat.

Säästöjä laskettaessa vaikutusarviossa ei oteta lainkaan kantaa siihen, mitä seurauksia sillä on, jos niin lasten, nuorten, päihdeongelmaisten kuin mielenterveyspotilaiden palveluissa lisätään entistä enemmän avopalveluiden osuutta. Tämä ei ole tutkijoiden vika, sillä heiltä on tilattu ainoastaan laskelma keinoista toteuttaa miljardiluokan säästö.

Säästölaskelmassa arvioidaan, että päihde- ja mielenterveyspalveluissa olisi mahdollista vähentää vuodeosastohoidon kustannuksia 129 miljoonalla eurolla vuodessa.

Yleisten terveyspalveluiden säästöpotentiaaliksi tutkijat laskevat 1,7 miljardia euroa, josta suuri osa syntyy, kun vaativa ympärivuorokautinen päivystys keskitetään 12 sairaalaan. Esimerkiksi synnytyksien keskittämisellä haetaan miljoonien säästöjä.”

Lähde: Aamulehti , Kotimaa15.09.2016

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/tasta-hallitus-ei-puhu-3-miljardin-sote-saastolistalla-vanhukset-vammaiset-ja-nuortenpsykiatria-23925134/

http://alueuudistus.fi/aikataulu

 

Hallitus ei tunnu edes haluavan huomioida niitä tarpeita mitä Suomessa on lähivuosina. Meillä on suuret ikäluokat vanhenemassa siinä vaiheessa, jossa erilaisten hoivapalveluiden määrä kasvaa ja jokaisella ei ole varaa ollut ottaa vakuutusta tai varaa käyttää yksityisen puolen palveluita.

Tähän puoleen pitäisi tehdä järkeviä lisäyksiä ei leikkauksia.

Vammais –ja pitkäaikaissairaiden palveluihin kajoaminen on raukkamaista politiikkaa. Heissä on juuri niitä jotka eivät pysty puolustautumaan, joten sieltä on helppo leikata. Vaikka lääkäreitä, sekä hoitajia pitäisi tuntuvasti lisätä.

Myös Lasten – ja nuorten psykiatria on resurssien lisäys ei supistustarpeessa. Kouluihin pitäisi saada Lasten –ja nuorten psykiatriaan liittyviä palveluita lisää ja koska sillä voitaisiin ennaltaehkäistä ongelmien pahenemista kun niihin tartutaan ajoissa.

Myös yleisesti ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon tulisi satsata paljon enemmän, koska nopea hoidon saanti tuo todellisia säästöjä. Hoidon saannin tai sen pitkittymisen maksaa perusterveydenhuollon ja myös erikoissairaanhoidon osalta pidemmällä aikavälillä veronmaksaja.

Tässä on myös se ongelma, että jo kovilla olevat lääkärit ja hoitajat eivät saa lisää niitä käsiä mitä nyt tarvittaisiin. Pian ollaan tilanteessa ettei jokaista voida hoitaa kun resurssit eivät riitä.

Jokainen ihminen on hoidon arvoinen !

 

Jan Finskas

Espoo

( pj IPU Itsenäisyyspuolue Uudenmaan piiri ry )

 

 

]]>
0 http://janerikfinskas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242744-eu-kilpailutukset-osa-1-sote-saastot#comments Eu kilpailutukset Juha Sipilän hallitus Sote Terveydenhuolto Tue, 12 Sep 2017 11:31:05 +0000 Jan Finskas http://janerikfinskas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242744-eu-kilpailutukset-osa-1-sote-saastot
Sotesta ihmisen mittaiseksi http://tiinateittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241192-sotesta-ihmisen-mittaiseksi <p>Antero Putkiranta ja Pertti Sopanen ottivat aiheellisesti kantaa (Talouselämä 26/2017; Lean-ajattelu ei ulotu terveydenhuoltoon) terveydenhuollon jäykkiin toimintamalleihin ja resurssitehottomuuteen. Lisäisin tähän myös vanhoihin tapoihin jumiutuneen työnjaon, palveluajattelun puuttumisen sekä puutteellisen vuorovaikutuksen työyhteisöissä. Etenkin julkisen terveydenhuollon puolella törmää yhä sekä rakenteellisiin että asenteellisiin ongelmiin palvelujen tuottamisessa. Pitkät jonotusajat ovat arkea monilla terveysasemilla, eri toimenpiteet tapahtuvat eri yksiköissä ja henkilökunnan palveluasenne vaihtelee yksiköittäin. Joskus asiakas saa tuntea olevansa suorastaan häiritsemässä terveydenhuoltohenkilökunnan työpäivän sujuvuutta paikalle ilmaantuessaan.</p><p>Terveydenhuollon linnakkeissa työnjako on hierarkkista ja ammattiryhmien osaaminen ja palvelutarjonta eivät saisi työyhteisöissä ylittää virallisen koulutuksen antaman ammattipätevyyden rajoja. Sen alittavasta osaamisesta tuskin kukaan on huolissaan. Työnjakoa on yritetty kehittää ja osaamista laajentaa ennen kaikkea lääkäriresurssien vapauttamiseksi. Suurimpana esteenä uudelle työnjaolle ovat lääkärit itse.</p><p>Terveydenhuollosta on perinteisesti puuttunut &rdquo;tuotteistamisen&rdquo;, yrittämisen ja asiakkaan palvelemisen käsitteet. Isot lääkäriasemaketjut ovat osaltaan murtaneet vanhaa ajattelutapaa, ehkä paljolti siksi, että lääkärit, fysioterapeutit ja muutamat muut ammattiryhmät ovat tuoneet palvelukonseptin ja liiketoiminta-ajattelun työhönsä omasta yrittäjyydestään käsin. Lääkäriasemat työllistävät lukuisia ammatinharjoittajia vuokrasuhteen kautta.</p><p>Tunnistan hyvin omasta kokemuksestani käsin terveydenhuollossa Lean-toimintamallin kaikki seitsemän hukkaa ja voisin määritellä niihin myös useita sisältöjä. Terveydenhuollon organisointi, resursointi ja rahoitus vaativat kokonaisuudistusta, mutta uudistamisen vaatimus sisältyy myös työn tekemisen malleihin terveydenhuollon organisaatioissa ja työyksiköissä. Siellä missä palvelu lopputuotetaan ja asiakas kohdataan.</p><p>Vähimmäisvaatimukset täyttävästä ammatillisesta osaamisesta on pidettävä kiinni kaikenlaisissa terveydenhuollon ja hoivan yksiköissä, mutta perusosaamisen ylittävää ammatillista osaamista on myös pyrittävä hyödyntämään kaikin tavoin. Kuntoutustoiminnassa käytössä oleva moniammatillinen yhteistyö tulisi ulottaa koko asiakaspalvelujärjestelmään. Terveydenhuollon yksityistämisen haasteena on ammatinharjoittajista koostuvan henkilöstön asiakasta hyödyttävän yhteistyön ohuus ja heikko sitoutuminen tehokkaan ja osaavan palvelun tuottamisen yhteisiin tavoitteisiin. Eri aikoina vastaanottoa tarjoavat toimijat muodostavat hyvin sirpaleisen palvelukokonaisuuden ja heikot yhteistyömahdollisuudet asiakkaan moniammatilliselle palvelemiselle.</p><p>Lean-mallissa on mielestäni huomattavan monia terveydenhuollon palvelujen tuottamisen analysoimiseen ja muutosten käynnistämiseen sopivia välineitä. Pullonkaulojen poistaminen onnistuu vain tunnistamalla ne.</p><p>Kuten Osmo Soininvaara totesi Suomen Kuvalehden (SK 31/2017) näkökulmassaan, tekoäly tulee haastamaan lääkärin ylivertaisuutta diagnostisessa osaamisessa. Tulevaisuudessa perusterveydenhuollon palvelujen tarjonnassa asiakkaan valinnat tulevatkin perustumaan muille kuin puhtaasti lääketieteelliseen osaamiseen perustuville tekijöille. Kokonaisvaltainen ja asiakaslähtöinen palvelu pitäisi olla jokaisen asiakkaan/ potilaan perusoikeus tässäkin ajassa. Terveydenhuollossa ammattitaitoa on tunnistaa asiakkaan palveluntarve ja osata tarjota oikeita palveluja oikea-aikaisesti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Antero Putkiranta ja Pertti Sopanen ottivat aiheellisesti kantaa (Talouselämä 26/2017; Lean-ajattelu ei ulotu terveydenhuoltoon) terveydenhuollon jäykkiin toimintamalleihin ja resurssitehottomuuteen. Lisäisin tähän myös vanhoihin tapoihin jumiutuneen työnjaon, palveluajattelun puuttumisen sekä puutteellisen vuorovaikutuksen työyhteisöissä. Etenkin julkisen terveydenhuollon puolella törmää yhä sekä rakenteellisiin että asenteellisiin ongelmiin palvelujen tuottamisessa. Pitkät jonotusajat ovat arkea monilla terveysasemilla, eri toimenpiteet tapahtuvat eri yksiköissä ja henkilökunnan palveluasenne vaihtelee yksiköittäin. Joskus asiakas saa tuntea olevansa suorastaan häiritsemässä terveydenhuoltohenkilökunnan työpäivän sujuvuutta paikalle ilmaantuessaan.

Terveydenhuollon linnakkeissa työnjako on hierarkkista ja ammattiryhmien osaaminen ja palvelutarjonta eivät saisi työyhteisöissä ylittää virallisen koulutuksen antaman ammattipätevyyden rajoja. Sen alittavasta osaamisesta tuskin kukaan on huolissaan. Työnjakoa on yritetty kehittää ja osaamista laajentaa ennen kaikkea lääkäriresurssien vapauttamiseksi. Suurimpana esteenä uudelle työnjaolle ovat lääkärit itse.

Terveydenhuollosta on perinteisesti puuttunut ”tuotteistamisen”, yrittämisen ja asiakkaan palvelemisen käsitteet. Isot lääkäriasemaketjut ovat osaltaan murtaneet vanhaa ajattelutapaa, ehkä paljolti siksi, että lääkärit, fysioterapeutit ja muutamat muut ammattiryhmät ovat tuoneet palvelukonseptin ja liiketoiminta-ajattelun työhönsä omasta yrittäjyydestään käsin. Lääkäriasemat työllistävät lukuisia ammatinharjoittajia vuokrasuhteen kautta.

Tunnistan hyvin omasta kokemuksestani käsin terveydenhuollossa Lean-toimintamallin kaikki seitsemän hukkaa ja voisin määritellä niihin myös useita sisältöjä. Terveydenhuollon organisointi, resursointi ja rahoitus vaativat kokonaisuudistusta, mutta uudistamisen vaatimus sisältyy myös työn tekemisen malleihin terveydenhuollon organisaatioissa ja työyksiköissä. Siellä missä palvelu lopputuotetaan ja asiakas kohdataan.

Vähimmäisvaatimukset täyttävästä ammatillisesta osaamisesta on pidettävä kiinni kaikenlaisissa terveydenhuollon ja hoivan yksiköissä, mutta perusosaamisen ylittävää ammatillista osaamista on myös pyrittävä hyödyntämään kaikin tavoin. Kuntoutustoiminnassa käytössä oleva moniammatillinen yhteistyö tulisi ulottaa koko asiakaspalvelujärjestelmään. Terveydenhuollon yksityistämisen haasteena on ammatinharjoittajista koostuvan henkilöstön asiakasta hyödyttävän yhteistyön ohuus ja heikko sitoutuminen tehokkaan ja osaavan palvelun tuottamisen yhteisiin tavoitteisiin. Eri aikoina vastaanottoa tarjoavat toimijat muodostavat hyvin sirpaleisen palvelukokonaisuuden ja heikot yhteistyömahdollisuudet asiakkaan moniammatilliselle palvelemiselle.

Lean-mallissa on mielestäni huomattavan monia terveydenhuollon palvelujen tuottamisen analysoimiseen ja muutosten käynnistämiseen sopivia välineitä. Pullonkaulojen poistaminen onnistuu vain tunnistamalla ne.

Kuten Osmo Soininvaara totesi Suomen Kuvalehden (SK 31/2017) näkökulmassaan, tekoäly tulee haastamaan lääkärin ylivertaisuutta diagnostisessa osaamisessa. Tulevaisuudessa perusterveydenhuollon palvelujen tarjonnassa asiakkaan valinnat tulevatkin perustumaan muille kuin puhtaasti lääketieteelliseen osaamiseen perustuville tekijöille. Kokonaisvaltainen ja asiakaslähtöinen palvelu pitäisi olla jokaisen asiakkaan/ potilaan perusoikeus tässäkin ajassa. Terveydenhuollossa ammattitaitoa on tunnistaa asiakkaan palveluntarve ja osata tarjota oikeita palveluja oikea-aikaisesti.

]]>
4 http://tiinateittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241192-sotesta-ihmisen-mittaiseksi#comments Sote Terveydenhuolto Fri, 11 Aug 2017 19:38:47 +0000 Tiina Teittinen http://tiinateittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241192-sotesta-ihmisen-mittaiseksi
Eheytyshoidot brutaalia henkistä väkivaltaa – Pitäisi kieltää lailla http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240672-eheytyshoidot-brutaalia-henkista-vakivaltaa-pitaisi-kieltaa-lailla <p>Ensisijaisesti seksuaalisen suuntautumisen muuttamiseen pyrkivien eheytyshoitojen markkinointi käypinä terapiamuotoina on edelleenkin valitettavaa arkea terveydenhuollon ammattilaisten parissa. Terapiaa on perinteisesti markkinoitu kristillisten liikkeiden vaikutuspiirissä toimivien ammattilaisten taholta. Asia tuli jälleen esille Pirkanmaan Setan toiminnanjohtajan Tamperelainen-lehden kolumnissa (27.7). Kokemukset Setan Sinuiksi-neuvontapalvelussa kertovat karua kieltä siitä, mitä eheytyshoito pahimmillaan aiheuttaa.</p><p>Pirkanmaan Setan toiminnanjohtaja Mikko Väisänen kirjoittaa kolumnissaan muun muassa seuraavaa:</p><p>&rdquo;<em>Ikävä kyllä, kaksinaismoralistinen rooliristiriita on yhä luvallista terveydenhuollon ammattilaisille. On selvää, että psykologi syyllistyy hoitovirheeseen, jos hän yrittää manipuloida potilaansa seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä. Tällöin hän toimiisi ammattietiikkaansa vastaan. Sen sijaan samainen ammattilainen voi yksityishenkilönä työaikansa ulkopuolella &rsquo;&rsquo;eheyttää&rsquo;&rsquo; potilaita ilman seuraamuksia. Neuvontapalvelussamme kohtaamme näitä rikkimenneitä ihmisiä, jotka ovat täpärästi välttyneet lähtemästä oman käden kautta.</em>&rdquo;</p><p>Kolumnissa nostetaan esille myös terveydenhuollon ammattilaisen taustan omaavien poliitikkojen parissa ilmenevä HLBTI-vähemmistöihin kohdistuva eriasteinen kielteinen puhe. Ammattietiikan unohtaminen on tyypillistä näiden poliitikkojen parissa, jotka kuvittelevat voivansa huudella mitä tahansa poliitikon kuoren suojista.</p><p>Suomessa ei ole edelleenkään niin sanottua puoskarilakia, joka kieltää eheytyshoidot. Malta on Euroopan maista ensimmäinen, joka on kieltänyt eheytyshoidot.</p><p>Eheytyshoidot ovat virallisen lääketieteen ulkopuolelle kuuluvia uskomushoitoja, joilla kohteet altistetaan brutaalille henkiselle väkivallalle.</p><p>Viitteet:</p><p><a href="http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/543830-kolumni-pirkanmaan-setan-toiminnanjohtaja-osa-terveydenhuollon-ammattilaisista"><u>&rdquo;Kolumni: Pirkanmaan Setan toiminnanjohtaja: Osa terveydenhuollon ammattilaisista manipuloi potilaiden seksuaalista suuntautumista&rdquo;. Tamperelainen, 27.7.2017</u></a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ensisijaisesti seksuaalisen suuntautumisen muuttamiseen pyrkivien eheytyshoitojen markkinointi käypinä terapiamuotoina on edelleenkin valitettavaa arkea terveydenhuollon ammattilaisten parissa. Terapiaa on perinteisesti markkinoitu kristillisten liikkeiden vaikutuspiirissä toimivien ammattilaisten taholta. Asia tuli jälleen esille Pirkanmaan Setan toiminnanjohtajan Tamperelainen-lehden kolumnissa (27.7). Kokemukset Setan Sinuiksi-neuvontapalvelussa kertovat karua kieltä siitä, mitä eheytyshoito pahimmillaan aiheuttaa.

Pirkanmaan Setan toiminnanjohtaja Mikko Väisänen kirjoittaa kolumnissaan muun muassa seuraavaa:

Ikävä kyllä, kaksinaismoralistinen rooliristiriita on yhä luvallista terveydenhuollon ammattilaisille. On selvää, että psykologi syyllistyy hoitovirheeseen, jos hän yrittää manipuloida potilaansa seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä. Tällöin hän toimiisi ammattietiikkaansa vastaan. Sen sijaan samainen ammattilainen voi yksityishenkilönä työaikansa ulkopuolella ’’eheyttää’’ potilaita ilman seuraamuksia. Neuvontapalvelussamme kohtaamme näitä rikkimenneitä ihmisiä, jotka ovat täpärästi välttyneet lähtemästä oman käden kautta.

Kolumnissa nostetaan esille myös terveydenhuollon ammattilaisen taustan omaavien poliitikkojen parissa ilmenevä HLBTI-vähemmistöihin kohdistuva eriasteinen kielteinen puhe. Ammattietiikan unohtaminen on tyypillistä näiden poliitikkojen parissa, jotka kuvittelevat voivansa huudella mitä tahansa poliitikon kuoren suojista.

Suomessa ei ole edelleenkään niin sanottua puoskarilakia, joka kieltää eheytyshoidot. Malta on Euroopan maista ensimmäinen, joka on kieltänyt eheytyshoidot.

Eheytyshoidot ovat virallisen lääketieteen ulkopuolelle kuuluvia uskomushoitoja, joilla kohteet altistetaan brutaalille henkiselle väkivallalle.

Viitteet:

”Kolumni: Pirkanmaan Setan toiminnanjohtaja: Osa terveydenhuollon ammattilaisista manipuloi potilaiden seksuaalista suuntautumista”. Tamperelainen, 27.7.2017

]]>
12 http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240672-eheytyshoidot-brutaalia-henkista-vakivaltaa-pitaisi-kieltaa-lailla#comments Eheytyshoidot Puoskarointi Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Terveydenhuolto Sun, 30 Jul 2017 11:09:39 +0000 Vesa-Matti Louekoski http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240672-eheytyshoidot-brutaalia-henkista-vakivaltaa-pitaisi-kieltaa-lailla
Kuka valvoo terveydenhuoltoa sotessa http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239211-kuka-valvoo-terveydenhuoltoa-sotessa <p>Sote-uudistuksen vähän huomiota saanut osa ovat uudistuksen yhteydessä toteuttavat muutokset terveydenhuollon valvonnassa. Muutoksen suunta tässäkin on varsin erilainen siihen nähden, mitä terveydenhuollon asiantuntijat ovat toivoneet. Erityisesti lääkärit ovat vuosien mittaan toivoneet terveydenhuoltoon keskittyvän keskusviraston vahvistamista mm. hoidon indikaatioihin ja priorisointiin liittyvien kysymysten vaikeuden takia. Hoitoon pääsyn kriteerien, jotka luotiin osana ns. hoitotakuuta 2000-luvun alussa, pitäminen ajan tasalla ja uusien hoitomuotojen käyttöalan arviointi ei nykyjärjestelmässä ole onnistunut kovinkaan hyvin. Myöskään STM:n yhteyteen luotu palveluvalikoimaneuvosto ei ole pystynyt kattavasti arvioimaan julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimaa. Terveydenhuollon menetelmäarviointi on sekin toteutunut Suomessa melko heikosti ja arviointia ollaan säästösyistä nyt hajauttamassa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta eri yliopistosairaaloille. Jos tavoitteena on tarjota riittävää hoitoa yhdenvertaisesti jokaiselle, pitäisi kuitenkin ensin pystyä kansallisesti päättämään tarjotun hoidon laajuus ja sitten luoda mekanismit sen valvomiseksi, että kyseiset hoidot ovat myös tarjolla niitä tarvitseville.</p><p>Terveydenhuoltoa valvovalla keskusvirastolla on takanaan yli 300 vuoden historia. Tämä aiemmin Lääkintöhallituksena sekä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksena ja viimeksi Valvirana tunnettu virasto lakkaa sote-uudistuksen yhteydessä ja sen toiminnat yhdistetään valtioneuvoston alle perustettavaan lupa- ja valvontavirastoon. Jatkossa sama viranomainen valvoo niin kalastus- ja vesiasioita, työsuojelua, varautumissuunnittelua kuin terveydenhuoltoakin. On vielä epäselvää, minkälainen osaaminen ja minkälaiset resurssit valtioneuvoston alaiseen virastoon terveydenhuollon valvomiseksi sijoitetaan. Lähtökohtana toki on, että nykyiset aluehallintovirastojen ja Valviran resurssit siirtyvät tarkoituksenmukaiselta osin uuteen virastoon. Valitettavasti samanaikaisesti iso joukko Valviran seniorivirkamiehiä on eläköitymässä, eivätkä tehtävät valtionhallinnon taulukkopalkoilla välttämättä houkuttele ainakaan kokeneita erikoislääkäreitä terveydenhuollon valvontatehtäviin.</p><p>Samanaikaisesti kuin terveydenhuollon valvontaan keskittyvää virastoa ollaan ajamassa alas, ollaan joitain terveydenhuollon valvontatehtäviä siirtämässä Kuluttaja- ja kilpailuviraston tehtäväksi. Sen tulee valvoa mm. terveydenhuollon markkinoiden toimintaa, yrityskauppoja sekä sitä, etteivät julkiset toimijat yhtiöittämisvelvollisuuden vastaisesti tarjoa sellaisia terveydenhuollon palveluja potilaille, jotka sote-lainsäädännön mukaan kuuluvat yhtiöittämisen piiriin. Tämä kehitys soveltuu hyvin ajattelumalliin, jossa markkinat huolehtivat terveyspalvelujen saatavuudesta. Yksittäisen potilaan kannalta tilanne voi kuitenkin olla hankala, sillä markkinoiden toimivuutta odotellessa valvovan viranomaisen tulisi myös varmistaa hoidon saatavuus sitä tarvitsevalle potilaalle.</p><p>Samalla kun Valviran toimintoja siirretään uuteen virastoon, ollaan myös aluehallintovirastoja valvontatoimintoja lakkauttamassa. Tämän uskotaan tuovan lisää resursseja terveydenhuollon valvontaan, kun kaikki toimijat ovat samassa organisaatiossa, sekä yhdenmukaistavan valvontaa. Kyse tältä osin on kuitenkin silmänkääntötempusta, sillä aluehallintovirastojen (eli entisten lääninhallituksien) lakkauttamisen rinnalla uudessa lainsäädännössä edellytetään, että perustettaviin 18 maakuntaan luodaan toiminnot terveydenhuollon omavalvonnan toteuttamiseksi. Tosiasiassa siis valtion aluehallintoviranomaisten tekemä paikallinen valvonta lakkaa ja paikallinen valvonta siirretään itsehallinnollisten maakuntien tekemäksi omavalvonnaksi. On epäselvää, tuottaako tämä järjestely tehokkuutta taikka parempaa laatua terveydenhuollon valvontaan. Kunnolliset vaikutusarvioinnit valvonnan muutosten vaikutuksista puuttuvat hallituksen esityksistä melko lailla kokonaan, kun muutosta on lähinnä arvioitu vain valtionhallinnon henkilöstömuutosten kustannusten osalta.</p><p>Sote-uudistuksen yhteydessä muutetaan julkisen terveydenhuollon järjestämistä, tuottamista ja rahoitusta. Suurten muutosten yhteydessä tulisi toimintakykyisen valvontaviranomaisen avulla varmistaa, että muutokset eivät johda sekasortoon valvottavalla toimialalla. Käytännön tasolla valvovan viranomaisen tulisi olla toimintakykyinen ennen toteutettavia muutoksia ja hyvin perehtynyt muutosten sisältöön. Sote-uudistuksen yhteydessä toteutettavien muutosten valvonnan osalta tilanne on tässäkin suhteessa erikoinen, sillä myös valvova viranomainen alistetaan täydelliselle rakennemuutokselle osana uudistettavaa hallinnonalaa, jota sen pitäisi valvoa. Tähän liittyy melkoinen riski sen suhteen, että sote-uudistuksen yhteydessä tapahtuvat muutokset suomalaisessa terveydenhuollossa eivät ole kenenkään valvonnassa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sote-uudistuksen vähän huomiota saanut osa ovat uudistuksen yhteydessä toteuttavat muutokset terveydenhuollon valvonnassa. Muutoksen suunta tässäkin on varsin erilainen siihen nähden, mitä terveydenhuollon asiantuntijat ovat toivoneet. Erityisesti lääkärit ovat vuosien mittaan toivoneet terveydenhuoltoon keskittyvän keskusviraston vahvistamista mm. hoidon indikaatioihin ja priorisointiin liittyvien kysymysten vaikeuden takia. Hoitoon pääsyn kriteerien, jotka luotiin osana ns. hoitotakuuta 2000-luvun alussa, pitäminen ajan tasalla ja uusien hoitomuotojen käyttöalan arviointi ei nykyjärjestelmässä ole onnistunut kovinkaan hyvin. Myöskään STM:n yhteyteen luotu palveluvalikoimaneuvosto ei ole pystynyt kattavasti arvioimaan julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimaa. Terveydenhuollon menetelmäarviointi on sekin toteutunut Suomessa melko heikosti ja arviointia ollaan säästösyistä nyt hajauttamassa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta eri yliopistosairaaloille. Jos tavoitteena on tarjota riittävää hoitoa yhdenvertaisesti jokaiselle, pitäisi kuitenkin ensin pystyä kansallisesti päättämään tarjotun hoidon laajuus ja sitten luoda mekanismit sen valvomiseksi, että kyseiset hoidot ovat myös tarjolla niitä tarvitseville.

Terveydenhuoltoa valvovalla keskusvirastolla on takanaan yli 300 vuoden historia. Tämä aiemmin Lääkintöhallituksena sekä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksena ja viimeksi Valvirana tunnettu virasto lakkaa sote-uudistuksen yhteydessä ja sen toiminnat yhdistetään valtioneuvoston alle perustettavaan lupa- ja valvontavirastoon. Jatkossa sama viranomainen valvoo niin kalastus- ja vesiasioita, työsuojelua, varautumissuunnittelua kuin terveydenhuoltoakin. On vielä epäselvää, minkälainen osaaminen ja minkälaiset resurssit valtioneuvoston alaiseen virastoon terveydenhuollon valvomiseksi sijoitetaan. Lähtökohtana toki on, että nykyiset aluehallintovirastojen ja Valviran resurssit siirtyvät tarkoituksenmukaiselta osin uuteen virastoon. Valitettavasti samanaikaisesti iso joukko Valviran seniorivirkamiehiä on eläköitymässä, eivätkä tehtävät valtionhallinnon taulukkopalkoilla välttämättä houkuttele ainakaan kokeneita erikoislääkäreitä terveydenhuollon valvontatehtäviin.

Samanaikaisesti kuin terveydenhuollon valvontaan keskittyvää virastoa ollaan ajamassa alas, ollaan joitain terveydenhuollon valvontatehtäviä siirtämässä Kuluttaja- ja kilpailuviraston tehtäväksi. Sen tulee valvoa mm. terveydenhuollon markkinoiden toimintaa, yrityskauppoja sekä sitä, etteivät julkiset toimijat yhtiöittämisvelvollisuuden vastaisesti tarjoa sellaisia terveydenhuollon palveluja potilaille, jotka sote-lainsäädännön mukaan kuuluvat yhtiöittämisen piiriin. Tämä kehitys soveltuu hyvin ajattelumalliin, jossa markkinat huolehtivat terveyspalvelujen saatavuudesta. Yksittäisen potilaan kannalta tilanne voi kuitenkin olla hankala, sillä markkinoiden toimivuutta odotellessa valvovan viranomaisen tulisi myös varmistaa hoidon saatavuus sitä tarvitsevalle potilaalle.

Samalla kun Valviran toimintoja siirretään uuteen virastoon, ollaan myös aluehallintovirastoja valvontatoimintoja lakkauttamassa. Tämän uskotaan tuovan lisää resursseja terveydenhuollon valvontaan, kun kaikki toimijat ovat samassa organisaatiossa, sekä yhdenmukaistavan valvontaa. Kyse tältä osin on kuitenkin silmänkääntötempusta, sillä aluehallintovirastojen (eli entisten lääninhallituksien) lakkauttamisen rinnalla uudessa lainsäädännössä edellytetään, että perustettaviin 18 maakuntaan luodaan toiminnot terveydenhuollon omavalvonnan toteuttamiseksi. Tosiasiassa siis valtion aluehallintoviranomaisten tekemä paikallinen valvonta lakkaa ja paikallinen valvonta siirretään itsehallinnollisten maakuntien tekemäksi omavalvonnaksi. On epäselvää, tuottaako tämä järjestely tehokkuutta taikka parempaa laatua terveydenhuollon valvontaan. Kunnolliset vaikutusarvioinnit valvonnan muutosten vaikutuksista puuttuvat hallituksen esityksistä melko lailla kokonaan, kun muutosta on lähinnä arvioitu vain valtionhallinnon henkilöstömuutosten kustannusten osalta.

Sote-uudistuksen yhteydessä muutetaan julkisen terveydenhuollon järjestämistä, tuottamista ja rahoitusta. Suurten muutosten yhteydessä tulisi toimintakykyisen valvontaviranomaisen avulla varmistaa, että muutokset eivät johda sekasortoon valvottavalla toimialalla. Käytännön tasolla valvovan viranomaisen tulisi olla toimintakykyinen ennen toteutettavia muutoksia ja hyvin perehtynyt muutosten sisältöön. Sote-uudistuksen yhteydessä toteutettavien muutosten valvonnan osalta tilanne on tässäkin suhteessa erikoinen, sillä myös valvova viranomainen alistetaan täydelliselle rakennemuutokselle osana uudistettavaa hallinnonalaa, jota sen pitäisi valvoa. Tähän liittyy melkoinen riski sen suhteen, että sote-uudistuksen yhteydessä tapahtuvat muutokset suomalaisessa terveydenhuollossa eivät ole kenenkään valvonnassa.

 

]]>
10 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239211-kuka-valvoo-terveydenhuoltoa-sotessa#comments Kotimaa Sote Terveydenhuolto Valvira Valvonta Sun, 25 Jun 2017 14:46:40 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239211-kuka-valvoo-terveydenhuoltoa-sotessa
Sydämestäni löytyi rakennevika http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237593-sydamestani-loytyi-rakennevika <p>Ihmiset ovat joutuneet kohtaamaan tässä epävarmassa maailmassa niin paljon vakavampia vastoinkäymisiä kuin minä, että tuntuu vähän tyhmältä kirjoittaa itseeni liittyen. Mutta kirjoitan kuitenkin, koska haluan jakaa tarinani toivoen sen olevan jollain tavalla hyödyllistä.</p><p>Ehkä jotkut Uuden Suomen lukijat ovat ihmetelleet, että blogini on ollut viime aikoina hiljainen. Tässä tulee samalla vähän selitystä tuohon hiljaisuuteen.</p><p>Koetan joka tapauksessa laajentaa tarkasteluani itsestäni yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyen suomalaiseen terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon. Toivon niihin Uuden Suomen lukijoilta vastauksia, koska tiedän, että joukossa on päättäjien lisäksi myös terveydenhuollon asiantuntijoita.</p><p>Sitten itse tapaukseen. Minulle tehtiin Meilahdessa pari viikkoa sitten toimenpide sydämeen, josta oli kevättalvella tehtyjen tutkimusten jälkeen löytynyt eteisten väliseinästä aukko, synnynnäinen rakennevika. Katetritoimenpiteessä tuohon aukkoon asennettiin sulkulaite siten, että sisään verenkiertojärjestelmääni mentiin nivustaipeen kautta.</p><p>Tutkimusten ja lopulta operaation taustalla oli se, että olin saanut viime joulukuussa toisen aivoinfarktin, estolääkityksestä huolimatta. Ensimmäinen osui kohdalleni 2012 syksyllä, <a href="http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/119941-kiitos-rakkaat-ystavat-olen-ollut-onnekas">mistä kirjoitin myös blogissani.</a></p><p>Useimmiten eteisväliseinäaukko sulkeutuu ensimmäisen ikävuoden aikana, mutta ei läheskään aina. Aukko ei sydämeen jäädessäänkään yleensä aiheuta sen kummempia oireita joko pienen kokonsa vuoksi tai muuten, mutta minun tapauksessani saattoi olla niin, että sen kautta kulki verihyytymä oikotietä päähäni mainituin seurauksin. <a href="http://yle.fi/vintti/yle.fi/genreportaalit/portaali-577.html?genre=terveys&amp;osannimi=ajassa_tutkittua&amp;jutunid=9015">Lisää sydämen rakennevian ja aivohalvauksen yhteydestä tämän linkin alla</a>.</p><p>Operointipäivä oli 54-vuotiaan elämäni yksi jännittävimmistä tähän mennessä.&nbsp; Jännitystä lievensi se, että minut oli valmisteltu hyvin ennakkokirjein, tutkimuksin ja keskusteluin, mikä kaikki järjestelmämme eduksi mainittakoon.&nbsp;</p><p>Meilahden kolmiosairaala ja tornisairaala, Jorvin sairaala sekä Huslab hoitelivat osuutensa ammattitaitoisesti. Hyvää taustatukea antoi työterveyspalvelu. Nukutus, alle kahden tunnin toimenpide ja noin vuorokauden jälkihoito Meilahdessa eivät myöskään saa valitusvirttä minulta osakseen.</p><p>Tämänkeväiset myönteiset hoitokokemukseni ovat pääkaupunkiseudulta, mutta kuluneen viiden vuoden aikana ovat tutuksi tulleet myös Vaasan keskussairaalan ja Lohjan aluesairaalan erikoissairaanhoidon kovan tason osaaminen. Onko sitä maakunnissa vielä samalla tavalla sote-uudistuksen jälkeen 2020-luvulla ja siitä eteenpäin, en tiedä.</p><p>Itseäni pohdituttaa myös, miten minun aivoinfarkti/sydäntapaukseni olisi hoidettu esimerkiksi Yhdysvalloissa, Saksassa tai Ruotsissa, jotka edustavat minulle Suomen ohella sairaanhoidon huippua ainakin, jos yksilöllä on rahaa. &nbsp;</p><p>Eli onko julkinen ja siihen tukea antava yksityinen järjestelmämme parempi, huonompi vai yhtä hyvä kuin niissä? Mihin suuntaan olemme sote-uudistuksen myötä kehittymässä, parempaan vai huonompaan ja kenen kannalta?</p><p>Ja lisää kysymyksiä.</p><p>Olisiko sydäntoimenpiteeseen päädytty Yhdysvalloissa, Saksassa ja Ruotsissa kohdallani samalla tavalla kuin Suomessa?</p><p>Olisiko toisesta aivoinfarktista toimenpiteeseen mennyt muissa laadukkaan hoidon maissa pitempi vai lyhyempi aika (nyt viitisen kuukautta)?</p><p>Olisiko tästä kaikesta veloitettu minulta enemmän vai vähemmän (nyt kaikkiaan vain parisataa euroa, koska tutkimukset ja toimenpide tehtiin julkisen palvelun puolella)?</p><p>Lisäksi, vaikuttaako eri valtioiden erikoissairaanhoidossa tehtäviin toimenpidepäätöksiin se, miten potilas suhtautuu itse terveyteensä ja siihen vaikuttaviin tekijöihin, kuten vaikkapa omaan liikuntaansa ja ravintoonsa sekä tupakan ja alkoholin käyttöönsä?</p><p>Tietääkö joku?</p><p>PS. Oloni on parempi ja jaksavampi kuin ennen toimenpidettä. Kiitos kaikille hoitoon osallistuneille!</p><p>&nbsp;</p> Ihmiset ovat joutuneet kohtaamaan tässä epävarmassa maailmassa niin paljon vakavampia vastoinkäymisiä kuin minä, että tuntuu vähän tyhmältä kirjoittaa itseeni liittyen. Mutta kirjoitan kuitenkin, koska haluan jakaa tarinani toivoen sen olevan jollain tavalla hyödyllistä.

Ehkä jotkut Uuden Suomen lukijat ovat ihmetelleet, että blogini on ollut viime aikoina hiljainen. Tässä tulee samalla vähän selitystä tuohon hiljaisuuteen.

Koetan joka tapauksessa laajentaa tarkasteluani itsestäni yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyen suomalaiseen terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon. Toivon niihin Uuden Suomen lukijoilta vastauksia, koska tiedän, että joukossa on päättäjien lisäksi myös terveydenhuollon asiantuntijoita.

Sitten itse tapaukseen. Minulle tehtiin Meilahdessa pari viikkoa sitten toimenpide sydämeen, josta oli kevättalvella tehtyjen tutkimusten jälkeen löytynyt eteisten väliseinästä aukko, synnynnäinen rakennevika. Katetritoimenpiteessä tuohon aukkoon asennettiin sulkulaite siten, että sisään verenkiertojärjestelmääni mentiin nivustaipeen kautta.

Tutkimusten ja lopulta operaation taustalla oli se, että olin saanut viime joulukuussa toisen aivoinfarktin, estolääkityksestä huolimatta. Ensimmäinen osui kohdalleni 2012 syksyllä, mistä kirjoitin myös blogissani.

Useimmiten eteisväliseinäaukko sulkeutuu ensimmäisen ikävuoden aikana, mutta ei läheskään aina. Aukko ei sydämeen jäädessäänkään yleensä aiheuta sen kummempia oireita joko pienen kokonsa vuoksi tai muuten, mutta minun tapauksessani saattoi olla niin, että sen kautta kulki verihyytymä oikotietä päähäni mainituin seurauksin. Lisää sydämen rakennevian ja aivohalvauksen yhteydestä tämän linkin alla.

Operointipäivä oli 54-vuotiaan elämäni yksi jännittävimmistä tähän mennessä.  Jännitystä lievensi se, että minut oli valmisteltu hyvin ennakkokirjein, tutkimuksin ja keskusteluin, mikä kaikki järjestelmämme eduksi mainittakoon. 

Meilahden kolmiosairaala ja tornisairaala, Jorvin sairaala sekä Huslab hoitelivat osuutensa ammattitaitoisesti. Hyvää taustatukea antoi työterveyspalvelu. Nukutus, alle kahden tunnin toimenpide ja noin vuorokauden jälkihoito Meilahdessa eivät myöskään saa valitusvirttä minulta osakseen.

Tämänkeväiset myönteiset hoitokokemukseni ovat pääkaupunkiseudulta, mutta kuluneen viiden vuoden aikana ovat tutuksi tulleet myös Vaasan keskussairaalan ja Lohjan aluesairaalan erikoissairaanhoidon kovan tason osaaminen. Onko sitä maakunnissa vielä samalla tavalla sote-uudistuksen jälkeen 2020-luvulla ja siitä eteenpäin, en tiedä.

Itseäni pohdituttaa myös, miten minun aivoinfarkti/sydäntapaukseni olisi hoidettu esimerkiksi Yhdysvalloissa, Saksassa tai Ruotsissa, jotka edustavat minulle Suomen ohella sairaanhoidon huippua ainakin, jos yksilöllä on rahaa.  

Eli onko julkinen ja siihen tukea antava yksityinen järjestelmämme parempi, huonompi vai yhtä hyvä kuin niissä? Mihin suuntaan olemme sote-uudistuksen myötä kehittymässä, parempaan vai huonompaan ja kenen kannalta?

Ja lisää kysymyksiä.

Olisiko sydäntoimenpiteeseen päädytty Yhdysvalloissa, Saksassa ja Ruotsissa kohdallani samalla tavalla kuin Suomessa?

Olisiko toisesta aivoinfarktista toimenpiteeseen mennyt muissa laadukkaan hoidon maissa pitempi vai lyhyempi aika (nyt viitisen kuukautta)?

Olisiko tästä kaikesta veloitettu minulta enemmän vai vähemmän (nyt kaikkiaan vain parisataa euroa, koska tutkimukset ja toimenpide tehtiin julkisen palvelun puolella)?

Lisäksi, vaikuttaako eri valtioiden erikoissairaanhoidossa tehtäviin toimenpidepäätöksiin se, miten potilas suhtautuu itse terveyteensä ja siihen vaikuttaviin tekijöihin, kuten vaikkapa omaan liikuntaansa ja ravintoonsa sekä tupakan ja alkoholin käyttöönsä?

Tietääkö joku?

PS. Oloni on parempi ja jaksavampi kuin ennen toimenpidettä. Kiitos kaikille hoitoon osallistuneille!

 

]]>
54 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237593-sydamestani-loytyi-rakennevika#comments Kotimaa Terveydenhuolto Terveys Mon, 29 May 2017 08:28:11 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237593-sydamestani-loytyi-rakennevika
Apteekkimiljoonien sietämätön keveys http://petteripietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236320-apteekkimiljoonien-sietamaton-keveys <p>Hallituksen puoliväliriihen päätökset &quot;kehittää&quot; (hyvää on enää vaikeaa kehittää) suomalaista apteekkijärjestelmää varsin maltillisesti, on saanut jotkut tahot kommentoimaan varsin myrkyllisesti pitäen tätä kehitystä epäonnistuneena. Apteekkeja kun pitäisi saada lähes joka kadunkulmaan &quot;hetimulletännekaikkinyt&quot;-periaatteella.</p><p>Silmiinpistävää on, ettei kyseisessä keskustelussa kovinkaan usein ole ollut esillä potilasjärjestöt tai monisairaat apteekin &quot;suurkuluttajat&quot;. Varsin hyvinvoivilta näyttävät kansanedustajat ja toimittajat ovat yllättäen kiinnostuneet niistä miljoonista, joita kuluttajat kuulemma lapioivat kukkaroistaan lääkekustannusten kattamiseksi.</p><p>Ovatko he todella kiinnostuneet näistä ihmisistä - vai heidän rahoistaan? Ja jos heitä kiinnostaa vain raha, olisiko silloin luonnollista, että bisneksen laajentaminen on heidän puheenvuorojensa fokus - ei se, miten kansanterveyttä voitaisiin edistää - ja sitä kautta myös tarvetta vähentää lääkkeiden käyttöä?</p><p>Samaa keskustelua tosin käydään alkoholinkin suhteen: alkoholibisnes pitäisi laajentaa maitokauppoihin - on sivuseikka, miten se vaikuttaisi kansanterveyteemme.</p><p><strong>Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea</strong> päätyi jo varsin selväsanaiseen lopputulemaan apteekkisääntelyn purkamisen vaikutuksista lääkkeiden hintoihin:<br /><br /><strong><a href="http://www.fimea.fi/-/fimea-selvitti-apteekkijarjestelman-saantelyn-purkamisen-toimenpiteita-ja-vaikutuksia-euroopassa">&quot;Apteekkijärjestelmän sääntelyn purkamisen vaikutusta lääkkeiden hintoja alentavasti ei voida osoittaa julkaistun tutkimustiedon perusteella.&quot;</a></strong></p><p>Suomalaisia apteekkeja johtavat ja pyörittävät lääkealan asiantuntijat eli farmasistit, joiden fokus apteekkitoiminnassa on turvallinen, tehokas, taloudellinen ja tarkoituksenmukainen lääkehuolto.</p><p>Apteekin asiakas voi helposti valita apteekin hyllyltä lääkkeen ja mennä kassalle, mutta hänellä ei välttämättä ole enää kompetenssia tietää, miten kyseinen lääke vaikuttaa toisten hänen käyttämiensä lääkkeiden kanssa tai miten hänen elimistönsä geneettiset tekijät tulevat vaikuttamaan hänen valitsemansa lääkkeen tehokkuuteen.</p><p>Suomalainen apteekki on menestystarina, joka lukuisten potilaskohtaamisten kautta kykenee hieman helpottamaan niitä ongelmia, joista sote-puoli tällä hetkellä kärsii. Mutta potilas-lääkäri-suhdetta ei apteekissa pystytä korvaamaan - soisin siis kansanedustajien ja muiden vaikuttajien keskittyvän sote-uudistuksen saamiseen kunnialla maaliin. Suomalaisten suuresta luottamuksesta apteekkeja kohtaan saa lukea aina silloin tällöin <a href="http://www.is.fi/tyoelama/art-2000000776813.html?nomobile=4">tehdyistä tutkimuksista.</a>&nbsp;Apteekkien menestystarinaa voisi - peruskoulujen ohella - vallan hyvin viedä maailmalle: &quot;turvallinen, tehokas, taloudellinen ja tarkoituksenmukainen...&quot;.</p><p>Suutarit siis pysyköön lestissään.</p><p>LIITTEET:<br /><br /><a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005186746.html" title="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005186746.html">http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005186746.html</a></p><p><a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005185266.html" title="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005185266.html">http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005185266.html</a></p><p><a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005183865.html" title="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005183865.html">http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005183865.html</a></p><p><a href="http://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000005184576.html" title="http://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000005184576.html">http://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000005184576.html</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituksen puoliväliriihen päätökset "kehittää" (hyvää on enää vaikeaa kehittää) suomalaista apteekkijärjestelmää varsin maltillisesti, on saanut jotkut tahot kommentoimaan varsin myrkyllisesti pitäen tätä kehitystä epäonnistuneena. Apteekkeja kun pitäisi saada lähes joka kadunkulmaan "hetimulletännekaikkinyt"-periaatteella.

Silmiinpistävää on, ettei kyseisessä keskustelussa kovinkaan usein ole ollut esillä potilasjärjestöt tai monisairaat apteekin "suurkuluttajat". Varsin hyvinvoivilta näyttävät kansanedustajat ja toimittajat ovat yllättäen kiinnostuneet niistä miljoonista, joita kuluttajat kuulemma lapioivat kukkaroistaan lääkekustannusten kattamiseksi.

Ovatko he todella kiinnostuneet näistä ihmisistä - vai heidän rahoistaan? Ja jos heitä kiinnostaa vain raha, olisiko silloin luonnollista, että bisneksen laajentaminen on heidän puheenvuorojensa fokus - ei se, miten kansanterveyttä voitaisiin edistää - ja sitä kautta myös tarvetta vähentää lääkkeiden käyttöä?

Samaa keskustelua tosin käydään alkoholinkin suhteen: alkoholibisnes pitäisi laajentaa maitokauppoihin - on sivuseikka, miten se vaikuttaisi kansanterveyteemme.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea päätyi jo varsin selväsanaiseen lopputulemaan apteekkisääntelyn purkamisen vaikutuksista lääkkeiden hintoihin:

"Apteekkijärjestelmän sääntelyn purkamisen vaikutusta lääkkeiden hintoja alentavasti ei voida osoittaa julkaistun tutkimustiedon perusteella."

Suomalaisia apteekkeja johtavat ja pyörittävät lääkealan asiantuntijat eli farmasistit, joiden fokus apteekkitoiminnassa on turvallinen, tehokas, taloudellinen ja tarkoituksenmukainen lääkehuolto.

Apteekin asiakas voi helposti valita apteekin hyllyltä lääkkeen ja mennä kassalle, mutta hänellä ei välttämättä ole enää kompetenssia tietää, miten kyseinen lääke vaikuttaa toisten hänen käyttämiensä lääkkeiden kanssa tai miten hänen elimistönsä geneettiset tekijät tulevat vaikuttamaan hänen valitsemansa lääkkeen tehokkuuteen.

Suomalainen apteekki on menestystarina, joka lukuisten potilaskohtaamisten kautta kykenee hieman helpottamaan niitä ongelmia, joista sote-puoli tällä hetkellä kärsii. Mutta potilas-lääkäri-suhdetta ei apteekissa pystytä korvaamaan - soisin siis kansanedustajien ja muiden vaikuttajien keskittyvän sote-uudistuksen saamiseen kunnialla maaliin. Suomalaisten suuresta luottamuksesta apteekkeja kohtaan saa lukea aina silloin tällöin tehdyistä tutkimuksista. Apteekkien menestystarinaa voisi - peruskoulujen ohella - vallan hyvin viedä maailmalle: "turvallinen, tehokas, taloudellinen ja tarkoituksenmukainen...".

Suutarit siis pysyköön lestissään.

LIITTEET:

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005186746.html

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005185266.html

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005183865.html

http://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000005184576.html

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
14 http://petteripietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236320-apteekkimiljoonien-sietamaton-keveys#comments Kotimaa Apteekki Bisnes Motiivi Sote Terveydenhuolto Sat, 29 Apr 2017 09:02:45 +0000 Petteri Pietikäinen http://petteripietikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236320-apteekkimiljoonien-sietamaton-keveys
Oikeus kuolla, velvollisuus kuolla http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232512-oikeus-kuolla-velvollisuus-kuolla <p>Eutanasiakeskustelussa asiantuntijat liputtavat hyvän saattohoidon puolesta. Sen turvaavaa saattohoitolakia kannattaa 71 % saattohoidossa työskentelevistä lääkäreistä. Samasta joukosta vain 17 % kannattaa eutanasialakia.</p><p>Saattohoito on todella asetettava prioriteettiin.</p><p>Tälläkin hetkellä meillä on ihmisiä, jotka odottavat kuolemaa kovissa kivuissa. Loppupelissä tästä olemme vastuussa me, päättäjät. Me emme ole turvanneet saattohoidon resursseja. On häpeä, että kansalaisten pitää vaatia eutanasiaa, ennen kuin päättäjät heräävät tositilanteeseen. Tosin samassa yhteydessä on tunnustettava, että saattohoito on monin paikoin hyvää ja kehittynyt viime vuosina huimasti.</p><p>Emme elä enää 60- tai 80-lukua. Kivun hoitoon on nykyään menetelmät. Kipu pystytään hoitamaan. Kiista kivun hoidon riittävyydestä koskee lähinnä noin sataa potilaita vuodessa ja heidänkin kohdallaan vaihtoehtona on nukutus, palliatiivinen sedaatio, jonka aikana kipu osassa tapauksista saadaan myös hallintaan.</p><p>Selvää on, että saattohoidon kehittäminen on se ratkaisu, jolla saamme elämän loppumetrit inhimillisiksi kaikille kansalaisille. Eutanasian kannattajille jääkin käteen vain itsemääräämisoikeuskortti.</p><p>Oikeus eutanasiaan ei ole ainoastaan sinun asiasi.</p><p>Tapahtumien kulkua seuraa kenties 10-vuotias lapsenlapsesi. Viisi vuotta myöhemmin, masentuneena teininä, hän harkitsee, olisiko luovuttaminen vaihtoehto myös hänelle. Kuolinavun laillistaminen nostaa itsemurhakuolleisuutta, tutkitusti.</p><p>Kylmenevää kättäsi pitelevä tyttäresi miettii vielä 20 vuoden jälkeen, olisiko hän voinut tehdä jotain paremmin.</p><p>Päätöksesi nähnyt naapurihuoneen vaari, joka ei halua rasittaa ketään, alkaa myös pohtia eutanasiaa. Amerikassa yli 40 %:ssa tapauksista pelko taakkana olemisesta on kuolinavun taustasyynä.</p><p>Läheisten ohella eutanasian tehnyt lääkäri muistaa tapauksen loppuikänsä. Näin ainakin lääkärit Hollannissa kertovat. Ei ole kevyt asia velvoittaa toinen tappajaksi. Ei ole kevyt asia perustaa Suomeen ammattikunta, jolla on oikeus tappaa. Väärinkäytöksiä tapahtuu maailmalla jatkuvasti, Hollannissa virallinen arvio on, että 23 prosenttia eutanasioista jää raportoimatta. Todellinen luku voi olla isompi.</p><p>Ongelmamme on kunnioituksen ja hoidon puutteessa. Onko myrkkypiikki se ratkaisu, jonka rikas ja hyvinvoiva 2000-luvun Suomi tarjoaa ratkaisuksi vanhuksilleen? Kyse on priorisoinnista ja arvostuksesta niitä kohtaan, joiden elämälle ja työlle koko yhteiskuntamme rakentuu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eutanasiakeskustelussa asiantuntijat liputtavat hyvän saattohoidon puolesta. Sen turvaavaa saattohoitolakia kannattaa 71 % saattohoidossa työskentelevistä lääkäreistä. Samasta joukosta vain 17 % kannattaa eutanasialakia.

Saattohoito on todella asetettava prioriteettiin.

Tälläkin hetkellä meillä on ihmisiä, jotka odottavat kuolemaa kovissa kivuissa. Loppupelissä tästä olemme vastuussa me, päättäjät. Me emme ole turvanneet saattohoidon resursseja. On häpeä, että kansalaisten pitää vaatia eutanasiaa, ennen kuin päättäjät heräävät tositilanteeseen. Tosin samassa yhteydessä on tunnustettava, että saattohoito on monin paikoin hyvää ja kehittynyt viime vuosina huimasti.

Emme elä enää 60- tai 80-lukua. Kivun hoitoon on nykyään menetelmät. Kipu pystytään hoitamaan. Kiista kivun hoidon riittävyydestä koskee lähinnä noin sataa potilaita vuodessa ja heidänkin kohdallaan vaihtoehtona on nukutus, palliatiivinen sedaatio, jonka aikana kipu osassa tapauksista saadaan myös hallintaan.

Selvää on, että saattohoidon kehittäminen on se ratkaisu, jolla saamme elämän loppumetrit inhimillisiksi kaikille kansalaisille. Eutanasian kannattajille jääkin käteen vain itsemääräämisoikeuskortti.

Oikeus eutanasiaan ei ole ainoastaan sinun asiasi.

Tapahtumien kulkua seuraa kenties 10-vuotias lapsenlapsesi. Viisi vuotta myöhemmin, masentuneena teininä, hän harkitsee, olisiko luovuttaminen vaihtoehto myös hänelle. Kuolinavun laillistaminen nostaa itsemurhakuolleisuutta, tutkitusti.

Kylmenevää kättäsi pitelevä tyttäresi miettii vielä 20 vuoden jälkeen, olisiko hän voinut tehdä jotain paremmin.

Päätöksesi nähnyt naapurihuoneen vaari, joka ei halua rasittaa ketään, alkaa myös pohtia eutanasiaa. Amerikassa yli 40 %:ssa tapauksista pelko taakkana olemisesta on kuolinavun taustasyynä.

Läheisten ohella eutanasian tehnyt lääkäri muistaa tapauksen loppuikänsä. Näin ainakin lääkärit Hollannissa kertovat. Ei ole kevyt asia velvoittaa toinen tappajaksi. Ei ole kevyt asia perustaa Suomeen ammattikunta, jolla on oikeus tappaa. Väärinkäytöksiä tapahtuu maailmalla jatkuvasti, Hollannissa virallinen arvio on, että 23 prosenttia eutanasioista jää raportoimatta. Todellinen luku voi olla isompi.

Ongelmamme on kunnioituksen ja hoidon puutteessa. Onko myrkkypiikki se ratkaisu, jonka rikas ja hyvinvoiva 2000-luvun Suomi tarjoaa ratkaisuksi vanhuksilleen? Kyse on priorisoinnista ja arvostuksesta niitä kohtaan, joiden elämälle ja työlle koko yhteiskuntamme rakentuu.

]]>
11 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232512-oikeus-kuolla-velvollisuus-kuolla#comments Arvokas vanhuus Etiikka ja moraali Eutanasia Lääkäri Terveydenhuolto Thu, 02 Mar 2017 12:50:05 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232512-oikeus-kuolla-velvollisuus-kuolla
Lääkinnällinen laite - Määrääkö EU lainsäädäntöömme harhaanjohtavan termin? http://timolehtonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232511-laakinnallinen-laite-maaraako-eu-lainsaadantoomme-harhaanjohtavan-termin <p>EU on julkaissut 22.2.2017 kaksi suomenkielistä asetusehdotusta, joissa englanninkielinen termi &rsquo;medical device&rsquo; on käännetty harhaanjohtavalla ja tarkoitukseen huonosti sopivalla ilmauksella &rsquo;lääkinnällinen laite&rsquo;. EU-koneisto on siis tekemässä suomalaisille terveydenhuollon alan toimijoille kauaskantoisen ja ikävän karhunpalveluksen aikomalla tuoda Suomen lainsäädäntöön harhaanjohtavan termin vastoin Kotimaisten kielten keskuksen sekä teollisuusjärjestöjen Terveysteknologian Liitto ry (FiHTA) ja Yleinen Teollisuusliitto (YTL) kantaa.<br /><br />Mihin perustuen EU-koneistolla olisi oikeus jyrätä tässä kieliasiassa Suomen kanta niin, että Suomen lainsäädännössä pitäisi ottaa käyttöön tuo harhaanjohtava termi &rsquo;lääkinnällinen laite&rsquo;, vaikka on olemassa sitä paremmin tarkoitukseen soveltuva ja jo yli 30 vuoden aikana Suomessa käyttöön vakiintunut tuttu termi &rsquo;terveydenhuollon laite&rsquo;? Onko EU:lla oikeasti olemassa tuollainen oikeus?<br /><br />Edellä mainitut teollisuusjärjestöt ovat esittäneet STM:lle (sosiaali- ja terveysministeriö) termin &rsquo;terveydenhuollon laite&rsquo; käyttöä termin &rsquo;lääkinnällinen laite&rsquo; sijasta. Ilmeisesti STM on esittänyt EU:lle ilmaisun &rsquo;terveydenhuollon laite&rsquo; käyttöä termin &rsquo;medical device&rsquo; käännöksenä ko. asetuksissa, mutta en ole asiasta varma.<br /><br /><strong>Suomalainen arkijärki puhuu kaikin puolin sen puolesta, että termin &rsquo;medical device&rsquo; käännökseksi EU-asetuksiin pitää saada ilmaus &rsquo;terveydenhuollon laite&rsquo;! </strong><br /><br />Suomen kannalta asiaa ajateltuna on järkevämpää ottaa käyttöön EU-asiakirjoissa termi &rsquo;terveydenhuollon laite&rsquo;, kuin tuoda osaksi Suomen lainsäädäntöä harhaanjohtava ja sekaannusta aiheuttava termi &rsquo;lääkinnällinen laite&rsquo;.<br /><br />Kotimaisten kielten keskus suosittelee (lausunto Dnro 110/03/16), että EU:n uuden asetuksen suomenkieliseen versioon pyrittäisiin vaikuttamaan niin, että siinä käytettäisiin kansallisen lainsäädännön nykyistä termiä &rsquo;terveydenhuollon laite ja tarvike&rsquo; direktiivien termin &rsquo;lääkinnällinen laite&rsquo; sijasta.<br /><br />Kotimaisten kielten keskuksen virkakielenhuoltaja Matti Räsänen on todennut seuraavaa: <em>&rdquo;... voi todeta, että <u>suorastaan harhaanjohtavia ovat ilmaukset lääkinnällinen laite</u>, lääkintälaite, lääkintäväline ja lääkinnällinen laite ja tarvike riippumatta siitä, mikä on lähtötekstin sanamuoto. Näin siitä syystä, että nämä ilmaukset liittyvät lääkitsemiseen ja käsitteen sisältö on paljon laajempi. Nämä ilmaukset eivät sovellu termeiksi tähän yhteyteen.&rdquo; </em><br /><br />&rsquo;Lääkinnällinen laite&rsquo; viittaa määritteensä vuoksi ensisijaisesti sairaudenhoidossa käytettävään välineeseen. &rsquo;Terveydenhuollon laite&rsquo; viittaa laajempaan käyttöalueeseen kuin &rsquo;lääkinnällinen laite&rsquo;. Siihen (terveydenhuollon laite) kuuluvat myös välineet, joita käytetään paitsi sairauden hoidossa myös terveyttä ylläpitävissä ja sairauksia ehkäisevässä tarkoituksessa. Näistä kahdesta termistä &rsquo;terveydenhuollon laite&rsquo; kattaa laajemman merkityksen kuin &rsquo;lääkinnällinen laite&rsquo;. Termi &rsquo;terveydenhuollon laite&rsquo; on siis merkitykseltään laajempi kuin termi &rsquo;lääkinnällinen laite&rsquo; ja vastaa siksi paremmin asetuksissa määriteltyä termiä &rsquo;medical device&rsquo;.<br /><br />Hallituksen esityksessä HE 46/2010 todetaan mm. seuraavaa: <em>&rdquo;Euroopan unionin direktiiveissä on käytetty termiä lääkinnällinen laite. Ehdotetussa laissa terveydenhuollon laitteella ja tarvikkeella tarkoitetaan samaa kuin lääkinnällisellä laitteella direktiiveissä. Laissa käytetään direktiiveistä poikkeavaa termiä, koska direktiiveissä käytettävä lääkinnällisen laitteen käsite on huomattavasti suppeampi kuin säännösten kattama tuotteiden kirjo. Lain mukainen terveydenhuollon laitteet ja tarvikkeet&nbsp; -käsite kuvastaa direktiivejä paremmin niitä tuotteita, joihin lakia sovelletaan. Lakitekstissä käytetään terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista tekstin selkeyden vuoksi joko ilmaisua terveydenhuollon laite tai lyhyesti ilmaisua laite.&rdquo;</em><br /><br />Koska ko. asetusten teksti tulee olemaan sellaisenaan osa Suomen lainsäädäntöä, niin käännöksissä on järkevintä käyttää termistä &rsquo;medical device&rsquo; käännöstä &rsquo;terveydenhuollon laite&rsquo;, joka on vakiintunut käyttöön Suomen lainsäädännössä, Valviran määräyksissä ja lukuisissa alan suomenkielisissä standardeissa.<br /><br />Jos uusissa EU-asetuksissa lopulta käytettäisiin termiä &rsquo;lääkinnällinen laite,&rsquo; eli eri termiä kuin suomalaisessa lainsäädännössä tähän asti samasta käsitteestä, se aiheuttaisi paljon työtä ja arvaamatonta sekaannusta alan toimijoiden keskuudessa. Kahden erilaisen termin käyttö samasta asiasta on tarpeetonta ja on omiaan aiheuttamaan epävarmuutta termien merkityksestä ja keskinäisestä suhteesta ja näin hämmentämään ohjeistuksen ja viestinnän ymmärrettävyyttä.<br /><br />Suomen lainsäädännössä on ollut laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista jo 33 vuoden ajan (lait 997/1984, 1505/1994 ja 629/2010). Termi &rsquo;terveydenhuollon laite&rsquo; on siis ollut käytössä jo ennen Euroopan unionin jäsenyyttä.<br /><br />Kun vuosina 2008-2009 valmisteltiin lakia 629/2010, niin päätettiin vilkkaan keskustelun jälkeen, että säilytetään suomalaisessa lainsäädännössä termi &rsquo;terveydenhuollon laite ja tarvike&rsquo; eikä korvata sitä MD-direktiivin suomenkielisellä termillä &rsquo;lääkinnällinen laite&rsquo;. Näin tehtiin siksi, että katsottiin suomalaisen lainsäädännön termin kuvaavan paremmin niitä tuotteita, joihin lakia sovelletaan, kuin direktiivin termin &rsquo;lääkinnällinen laite&rsquo; (HE 46/2010). Laissa 629/2010 on määritelty termi &rsquo;terveydenhuollon laite&rsquo; (termin &rsquo;medical device&rsquo; käännös), vaikka lain nimike on laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista. Tuo on hyvä asia, koska ilmaus &rdquo;ja tarvike&rdquo; termin osana tekee termistä tarpeettoman hankalan käyttää.<br /><br />Standardisoimisorganisaatiot SFS, SESKO ja YTL ovat jo pitkän aikaa kääntäneet englanninkielisissä standardeissa esiintyvän käsitteen &rsquo;medical device&rsquo; suomenkielisiin standardeihin ilmauksella &rsquo;terveydenhuollon laite&rsquo; (joissain tapauksissa ilmauksella &rsquo;terveydenhuollon laite ja tarvike&rsquo;).<br /><br />Terveydenhuolto on käsitteenä nykypäivää. Nykyään ihmisiä kehotetaan hoitamaan ennakoivasti terveyttä, jotta ei tarvitsisi hoitaa sairautta &ndash; jotta ei tarvittaisi lääkintää / lääkinnällistä toimenpidettä. Termin &rsquo;lääkinnällinen laite&rsquo; käyttöön ottaminen termin &rsquo;terveydenhuollon laite&rsquo; sijasta Suomen lainsäädännössä, viranomaismääräyksissä ja standardeissa olisi ajassa taakse päin menemistä.<br /><br />Käyttämällä suomalaiseen lainsäädäntöön ja alan toimijoiden käyttöön jo vakiintunutta termiä &rsquo;terveydenhuollon laite&rsquo; ei jouduta tilanteeseen, jossa säädösten, määräysten ja standardien teksteissä tulisi olemaan pitkän aikaa samasta käsitteestä käytössä kaksi eri termiä. Euroopan unionissa kahden termin &rsquo;terveydenhuollon laite&rsquo; ja &rsquo;lääkinnällinen laite&rsquo; johdonmukaiseen käytäntöön olisi helpompi päästä kuin Suomessa, koska kysymys olisi EU:n sisäisestä kielenkäytöstä eikä vaikeammin hallittavasta suomalaisesta kielenkäytön kentästä, jonka toimijat ovat monenlaisia ja toisistaan erillään.<br /><br />Esimerkkejä kyseisen termin määritelmän mukaisista tuotteista: laastari, kuumemittari, röntgenlaite, sairaalasänky, kondomi, tekonivel, kirkasvalohoitolamppu, verenpainemittari, sydäntahdistin, EKG-piirturi, pyörätuoli, fysikaalinen hoitopöytä ja ohjelmisto. Noiden tuotteiden avulla ei lääkitä potilasta, eivätkä nuo tuotteet lääkitse potilasta.<br /><br />Valvira 28.2.2017: Lääkinnällisten laitteiden asetustekstit valmistuivat &ndash; seuraa lainsäädäntöuudistuksen etenemistä Valviran verkkosivuilla<br /><a href="http://www.valvira.fi/-/laakinnallisten-laitteiden-asetustekstit-valmistuivat-seuraa-lainsaadantouudistuksen-etenemista-valviran-verkkosivuilla">http://www.valvira.fi/-/laakinnallisten-laitteiden-asetustekstit-valmistuivat-seuraa-lainsaadantouudistuksen-etenemista-valviran-verkkosivuilla </a><br /><br />Timo Lehtonen<br />Conforman Oy</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU on julkaissut 22.2.2017 kaksi suomenkielistä asetusehdotusta, joissa englanninkielinen termi ’medical device’ on käännetty harhaanjohtavalla ja tarkoitukseen huonosti sopivalla ilmauksella ’lääkinnällinen laite’. EU-koneisto on siis tekemässä suomalaisille terveydenhuollon alan toimijoille kauaskantoisen ja ikävän karhunpalveluksen aikomalla tuoda Suomen lainsäädäntöön harhaanjohtavan termin vastoin Kotimaisten kielten keskuksen sekä teollisuusjärjestöjen Terveysteknologian Liitto ry (FiHTA) ja Yleinen Teollisuusliitto (YTL) kantaa.

Mihin perustuen EU-koneistolla olisi oikeus jyrätä tässä kieliasiassa Suomen kanta niin, että Suomen lainsäädännössä pitäisi ottaa käyttöön tuo harhaanjohtava termi ’lääkinnällinen laite’, vaikka on olemassa sitä paremmin tarkoitukseen soveltuva ja jo yli 30 vuoden aikana Suomessa käyttöön vakiintunut tuttu termi ’terveydenhuollon laite’? Onko EU:lla oikeasti olemassa tuollainen oikeus?

Edellä mainitut teollisuusjärjestöt ovat esittäneet STM:lle (sosiaali- ja terveysministeriö) termin ’terveydenhuollon laite’ käyttöä termin ’lääkinnällinen laite’ sijasta. Ilmeisesti STM on esittänyt EU:lle ilmaisun ’terveydenhuollon laite’ käyttöä termin ’medical device’ käännöksenä ko. asetuksissa, mutta en ole asiasta varma.

Suomalainen arkijärki puhuu kaikin puolin sen puolesta, että termin ’medical device’ käännökseksi EU-asetuksiin pitää saada ilmaus ’terveydenhuollon laite’!

Suomen kannalta asiaa ajateltuna on järkevämpää ottaa käyttöön EU-asiakirjoissa termi ’terveydenhuollon laite’, kuin tuoda osaksi Suomen lainsäädäntöä harhaanjohtava ja sekaannusta aiheuttava termi ’lääkinnällinen laite’.

Kotimaisten kielten keskus suosittelee (lausunto Dnro 110/03/16), että EU:n uuden asetuksen suomenkieliseen versioon pyrittäisiin vaikuttamaan niin, että siinä käytettäisiin kansallisen lainsäädännön nykyistä termiä ’terveydenhuollon laite ja tarvike’ direktiivien termin ’lääkinnällinen laite’ sijasta.

Kotimaisten kielten keskuksen virkakielenhuoltaja Matti Räsänen on todennut seuraavaa: ”... voi todeta, että suorastaan harhaanjohtavia ovat ilmaukset lääkinnällinen laite, lääkintälaite, lääkintäväline ja lääkinnällinen laite ja tarvike riippumatta siitä, mikä on lähtötekstin sanamuoto. Näin siitä syystä, että nämä ilmaukset liittyvät lääkitsemiseen ja käsitteen sisältö on paljon laajempi. Nämä ilmaukset eivät sovellu termeiksi tähän yhteyteen.”

’Lääkinnällinen laite’ viittaa määritteensä vuoksi ensisijaisesti sairaudenhoidossa käytettävään välineeseen. ’Terveydenhuollon laite’ viittaa laajempaan käyttöalueeseen kuin ’lääkinnällinen laite’. Siihen (terveydenhuollon laite) kuuluvat myös välineet, joita käytetään paitsi sairauden hoidossa myös terveyttä ylläpitävissä ja sairauksia ehkäisevässä tarkoituksessa. Näistä kahdesta termistä ’terveydenhuollon laite’ kattaa laajemman merkityksen kuin ’lääkinnällinen laite’. Termi ’terveydenhuollon laite’ on siis merkitykseltään laajempi kuin termi ’lääkinnällinen laite’ ja vastaa siksi paremmin asetuksissa määriteltyä termiä ’medical device’.

Hallituksen esityksessä HE 46/2010 todetaan mm. seuraavaa: ”Euroopan unionin direktiiveissä on käytetty termiä lääkinnällinen laite. Ehdotetussa laissa terveydenhuollon laitteella ja tarvikkeella tarkoitetaan samaa kuin lääkinnällisellä laitteella direktiiveissä. Laissa käytetään direktiiveistä poikkeavaa termiä, koska direktiiveissä käytettävä lääkinnällisen laitteen käsite on huomattavasti suppeampi kuin säännösten kattama tuotteiden kirjo. Lain mukainen terveydenhuollon laitteet ja tarvikkeet  -käsite kuvastaa direktiivejä paremmin niitä tuotteita, joihin lakia sovelletaan. Lakitekstissä käytetään terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista tekstin selkeyden vuoksi joko ilmaisua terveydenhuollon laite tai lyhyesti ilmaisua laite.”

Koska ko. asetusten teksti tulee olemaan sellaisenaan osa Suomen lainsäädäntöä, niin käännöksissä on järkevintä käyttää termistä ’medical device’ käännöstä ’terveydenhuollon laite’, joka on vakiintunut käyttöön Suomen lainsäädännössä, Valviran määräyksissä ja lukuisissa alan suomenkielisissä standardeissa.

Jos uusissa EU-asetuksissa lopulta käytettäisiin termiä ’lääkinnällinen laite,’ eli eri termiä kuin suomalaisessa lainsäädännössä tähän asti samasta käsitteestä, se aiheuttaisi paljon työtä ja arvaamatonta sekaannusta alan toimijoiden keskuudessa. Kahden erilaisen termin käyttö samasta asiasta on tarpeetonta ja on omiaan aiheuttamaan epävarmuutta termien merkityksestä ja keskinäisestä suhteesta ja näin hämmentämään ohjeistuksen ja viestinnän ymmärrettävyyttä.

Suomen lainsäädännössä on ollut laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista jo 33 vuoden ajan (lait 997/1984, 1505/1994 ja 629/2010). Termi ’terveydenhuollon laite’ on siis ollut käytössä jo ennen Euroopan unionin jäsenyyttä.

Kun vuosina 2008-2009 valmisteltiin lakia 629/2010, niin päätettiin vilkkaan keskustelun jälkeen, että säilytetään suomalaisessa lainsäädännössä termi ’terveydenhuollon laite ja tarvike’ eikä korvata sitä MD-direktiivin suomenkielisellä termillä ’lääkinnällinen laite’. Näin tehtiin siksi, että katsottiin suomalaisen lainsäädännön termin kuvaavan paremmin niitä tuotteita, joihin lakia sovelletaan, kuin direktiivin termin ’lääkinnällinen laite’ (HE 46/2010). Laissa 629/2010 on määritelty termi ’terveydenhuollon laite’ (termin ’medical device’ käännös), vaikka lain nimike on laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista. Tuo on hyvä asia, koska ilmaus ”ja tarvike” termin osana tekee termistä tarpeettoman hankalan käyttää.

Standardisoimisorganisaatiot SFS, SESKO ja YTL ovat jo pitkän aikaa kääntäneet englanninkielisissä standardeissa esiintyvän käsitteen ’medical device’ suomenkielisiin standardeihin ilmauksella ’terveydenhuollon laite’ (joissain tapauksissa ilmauksella ’terveydenhuollon laite ja tarvike’).

Terveydenhuolto on käsitteenä nykypäivää. Nykyään ihmisiä kehotetaan hoitamaan ennakoivasti terveyttä, jotta ei tarvitsisi hoitaa sairautta – jotta ei tarvittaisi lääkintää / lääkinnällistä toimenpidettä. Termin ’lääkinnällinen laite’ käyttöön ottaminen termin ’terveydenhuollon laite’ sijasta Suomen lainsäädännössä, viranomaismääräyksissä ja standardeissa olisi ajassa taakse päin menemistä.

Käyttämällä suomalaiseen lainsäädäntöön ja alan toimijoiden käyttöön jo vakiintunutta termiä ’terveydenhuollon laite’ ei jouduta tilanteeseen, jossa säädösten, määräysten ja standardien teksteissä tulisi olemaan pitkän aikaa samasta käsitteestä käytössä kaksi eri termiä. Euroopan unionissa kahden termin ’terveydenhuollon laite’ ja ’lääkinnällinen laite’ johdonmukaiseen käytäntöön olisi helpompi päästä kuin Suomessa, koska kysymys olisi EU:n sisäisestä kielenkäytöstä eikä vaikeammin hallittavasta suomalaisesta kielenkäytön kentästä, jonka toimijat ovat monenlaisia ja toisistaan erillään.

Esimerkkejä kyseisen termin määritelmän mukaisista tuotteista: laastari, kuumemittari, röntgenlaite, sairaalasänky, kondomi, tekonivel, kirkasvalohoitolamppu, verenpainemittari, sydäntahdistin, EKG-piirturi, pyörätuoli, fysikaalinen hoitopöytä ja ohjelmisto. Noiden tuotteiden avulla ei lääkitä potilasta, eivätkä nuo tuotteet lääkitse potilasta.

Valvira 28.2.2017: Lääkinnällisten laitteiden asetustekstit valmistuivat – seuraa lainsäädäntöuudistuksen etenemistä Valviran verkkosivuilla
http://www.valvira.fi/-/laakinnallisten-laitteiden-asetustekstit-valmistuivat-seuraa-lainsaadantouudistuksen-etenemista-valviran-verkkosivuilla

Timo Lehtonen
Conforman Oy

]]>
1 http://timolehtonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232511-laakinnallinen-laite-maaraako-eu-lainsaadantoomme-harhaanjohtavan-termin#comments EU lainsäädäntö Terminologia Terveydenhuolto Thu, 02 Mar 2017 12:49:16 +0000 Timo Lehtonen http://timolehtonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232511-laakinnallinen-laite-maaraako-eu-lainsaadantoomme-harhaanjohtavan-termin
Diabeetikon kannattaa testata ehdokkaan tietämystä http://sakarituomisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230768-diabeetikon-kannattaa-testata-ehdokkaan-tietamysta <p>Kuntavaaleihin on kaksi kuukautta. Itselle sopivan ehdokkaan etsimiseen ei ole vielä kiirettä, mutta omia toiveitaan kannattaa alkaa jo jäsennellä. Mitä asioita tahdot painottaa valinnassasi? Monelle korkealle kriteerien listalla nousee se, että ehdokas ymmärtää omaa elämäntilannetta. Esimerkiksi vanhemman on helppo äänestää ehdokasta, joka tuntee koulujen ja päiväkotien ajankohtaiset asiat ja pystyy ymmärtämään niitä käyvien lasten ja perheiden toivomuksia.</p><p>Kunnallisvaaleissa on lupa puhua itselle tärkeistä asioista. Suomessa on nykyään jo 500&nbsp;000 eri ikäistä ja eri elämäntilanteissa olevaa diabeetikkoa, joilla sairaus vaikuttaa jokapäiväiseen arkeen. Paljon on myös vanhempia ja perheenjäseniä, joiden apu ja tuki voivat olla korvaamattomia diabeetikon pärjäämisessä. Se joukko, jonka elämään diabetes vaikuttaa kouriintuntuvalla tavalla, on yllättävän suuri, mutta näkymätön.</p><p>Diabeetikon kannattaa testata ehdokkaansa tietämystä siitä, mitä diabeteksen hoito merkitsee sairastavan arjessa ja millaisia tarpeita se synnyttää kunnan muihin palveluihin liittyen. Tietääkö ehdokas, että diabeetikot käyvät säännöllisesti terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanotoilla ja noutavat itsehoitotarvikkeensa kunnan jakelupisteestä? Tietääkö ehdokas, millainen huoli diabeetikon vanhemmilla on, kun heidän lapsensa lähtee päivähoitoon tai kouluun? Tietääkö ehdokas, miten suuri merkitys terveydenhuollossa henkisellä tuella, ymmärtämisellä ja kannustamisella on diabeetikolle?</p><p>Diabetes on tavallaan kuntapolitiikkaa. Suomen yleisin kansansairaus rasittaa terveydenhoitoa ja on otettava huomioon myös monen muun palvelun järjestämisessä. Opettajilla ja sosiaalityöntekijöillä täytyy olla perustiedot hallussa sairauden luonteesta. Kunnilla on vastuu terveyden edistämisestä ja liikuntaa koskevista päätöksistä. Tämän työn merkitystä ei voi väheksyä, kun ehkäistään diabetesta ja muita elämäntapasairauksia. Yksikään diabeetikko ei varmasti tahdo muiden sairaustuvan, jos se on terveillä elämäntavoilla estettävissä.</p><p>Kuntapolitiikkaa on tehtävä ihmisläheisesti, ettei päättäjien maailma eriydy tavallisten ihmisten arjesta. Näissäkin vaaleissa on äänestäjän etu laittaa ehdokkaat puhumaan heille tärkeistä asioista. Diabeetikolle yksi niistä on aina diabetes. Rohkaisuksi käy tämä hyvä neuvo: Älä häpeä sairauttasi.<br /><br />Sakari Tuomisto<br />Kuntavaaliehdokas Helsingissä<br />1-tyypin diabeetikko</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuntavaaleihin on kaksi kuukautta. Itselle sopivan ehdokkaan etsimiseen ei ole vielä kiirettä, mutta omia toiveitaan kannattaa alkaa jo jäsennellä. Mitä asioita tahdot painottaa valinnassasi? Monelle korkealle kriteerien listalla nousee se, että ehdokas ymmärtää omaa elämäntilannetta. Esimerkiksi vanhemman on helppo äänestää ehdokasta, joka tuntee koulujen ja päiväkotien ajankohtaiset asiat ja pystyy ymmärtämään niitä käyvien lasten ja perheiden toivomuksia.

Kunnallisvaaleissa on lupa puhua itselle tärkeistä asioista. Suomessa on nykyään jo 500 000 eri ikäistä ja eri elämäntilanteissa olevaa diabeetikkoa, joilla sairaus vaikuttaa jokapäiväiseen arkeen. Paljon on myös vanhempia ja perheenjäseniä, joiden apu ja tuki voivat olla korvaamattomia diabeetikon pärjäämisessä. Se joukko, jonka elämään diabetes vaikuttaa kouriintuntuvalla tavalla, on yllättävän suuri, mutta näkymätön.

Diabeetikon kannattaa testata ehdokkaansa tietämystä siitä, mitä diabeteksen hoito merkitsee sairastavan arjessa ja millaisia tarpeita se synnyttää kunnan muihin palveluihin liittyen. Tietääkö ehdokas, että diabeetikot käyvät säännöllisesti terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanotoilla ja noutavat itsehoitotarvikkeensa kunnan jakelupisteestä? Tietääkö ehdokas, millainen huoli diabeetikon vanhemmilla on, kun heidän lapsensa lähtee päivähoitoon tai kouluun? Tietääkö ehdokas, miten suuri merkitys terveydenhuollossa henkisellä tuella, ymmärtämisellä ja kannustamisella on diabeetikolle?

Diabetes on tavallaan kuntapolitiikkaa. Suomen yleisin kansansairaus rasittaa terveydenhoitoa ja on otettava huomioon myös monen muun palvelun järjestämisessä. Opettajilla ja sosiaalityöntekijöillä täytyy olla perustiedot hallussa sairauden luonteesta. Kunnilla on vastuu terveyden edistämisestä ja liikuntaa koskevista päätöksistä. Tämän työn merkitystä ei voi väheksyä, kun ehkäistään diabetesta ja muita elämäntapasairauksia. Yksikään diabeetikko ei varmasti tahdo muiden sairaustuvan, jos se on terveillä elämäntavoilla estettävissä.

Kuntapolitiikkaa on tehtävä ihmisläheisesti, ettei päättäjien maailma eriydy tavallisten ihmisten arjesta. Näissäkin vaaleissa on äänestäjän etu laittaa ehdokkaat puhumaan heille tärkeistä asioista. Diabeetikolle yksi niistä on aina diabetes. Rohkaisuksi käy tämä hyvä neuvo: Älä häpeä sairauttasi.

Sakari Tuomisto
Kuntavaaliehdokas Helsingissä
1-tyypin diabeetikko

]]>
3 http://sakarituomisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230768-diabeetikon-kannattaa-testata-ehdokkaan-tietamysta#comments #kuntavaalit2017 Diabetes Helsinki Kansanterveys Terveydenhuolto Fri, 03 Feb 2017 12:59:15 +0000 Sakari Tuomisto http://sakarituomisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230768-diabeetikon-kannattaa-testata-ehdokkaan-tietamysta
Kolme heikkoa lenkkiä http://lilarahikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228896-kolme-heikkoa-lenkkia <p><br />Suomi on maa, jossa on pääosin toimiva julkinen terveydenhuolto sekä tukijärjestelmä, jolla pyritään turvaamaan yksilöiden perustoimeentulo sekä asuminen. Epäkohtia kuitenkin löytyy, joista tämän aamun lehdet ovat nostaneet pinnalle jo parikin.</p><p><strong>Perussairauksien lääkehoitoon ei ole enää varaa</strong></p><p><br />Iltalehti uutisoi suurella otsikolla: &quot;Eläkeläisellä ei enää varaa diabeteslääkkeeseen - &quot;hullua leikkiä ihmisten terveydellä&quot;. Artikkeli koskee vuodenvaihteessa muuttuneita lääkekorvauksien määrää. Esimerkiksi viime vuonna artikkelissa esiintyvä turkulainen eläkeläinen sai annoksen kakkostypin diabeteksen hoitoon tarkoitettua Victosa-lääkettä maksamalla 4,5&euro; omavastuu osuuden. Tästä lähtien hänen lääke-eränsä maksaa 133&euro;, joka on liian paljon eläkeläisen lompakolle.</p><p><br />Moni etsii apua luontaistuotteista, ulkomailta ja elintapojen muuttamisesta. Muutamat matkustavat halvempien klikoiden perässä Viroon ja muualle Eurooppaan. Toiset puolittavat lääkeensä ja luottavat ruokavaliohoitoon unohtaen, että tietyt sairaudet (kuten diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, muut kansansairaudet) aiheuttavat kehossa vakavia oireita ilman asiaan kuuluvaa hoitoa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kelan tukia Isis-taistelijoille</strong></p><p><br />Ilta-Sanomat puolestaan olivat julkaiseet artikkelin: &quot;Kelan tukia voi virrata yhä Isis-taistelijoille - asiantuntija: Sosiaaliturva on merkittävä terrorismin rahoittaja&quot;. &nbsp;Kela ei tilastoi sitä, kuinka paljon he maksavat tukia esimerkiksi Syyriaan tai Euroopan ulkopuolelle yleensä. Tilapäisesti ulkomailla oleskelevalle voidaan maksaa lähes kaikkia samoja tukia, joita Suomessakin maksetaan. Poisluettuna on äitiyspakkaus, jota ei lähetetä ulkomaille. Ilta-Sanomien mukaan lähes kaikki Isis-taistelijoiksi lähtevät saavat sosiaalitukia, koska sosiaalietuuksien maksamista ulkomaille ei kontrolloida riittävän tarkasti. Pienistä summista kasvaa suuri virta eivätkä viranomaiset pysty seuraamaan EU:n ulkopuolelle kulkevia rahavirtoja. &nbsp;</p><p>Asia on ollut esillä jo aiemmin. Vuonna 2015 silloinen sosiaali -ja terveysmisteri Mäntylä lupasi puuttua epäkohtaan, mutta asia on sittenmmin jäänyt ennalleen. Terrorismin tutkijan mielestä supon tulisikin tehdä yhteistyötä laajasti viranomaisten kanssa, jolloin Isisin rahoittaminen voitaisiin saada loppumaan.&nbsp;Iltalehden uutisen mukaan Pohjoismaista on lähtenyt konfliktialueille arviolta yhteen 500 vierastaistelijaa.</p>&nbsp;<p><strong>Hammashoitoa kartetaan viimeiseen asti</strong></p><p><br />Suomalaisten hammashoito ei ole onnistunutta. Yhden hampaan paikkaus maksaa hammaslääkäristä ja reiän koosta riippuen keskiverroin 30-100&euro;. &nbsp;Yhä useammalla suomalaisella paikattavia reikiä on suussa useampi. Hammaslääkäri käynteihin ei liity maksukattoa eikä niihin ole saatavissa samanlaista vuosimaksu järjestelmää kuin esimerkiksi kunnallisiin peruslääkärikäynteihin. Vaikkakin suurimassa osassa maata hammaslääkärikulut voi maksaa osissa ja niihin saa hakea toimeentuloatukea, lopulliset summat sekä pitkät jonot koetaan haastaviksi. Tällöin moni jättää menemättä hammashoitoon ennen kuin on välttämätön pakko.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kun kipu hampaassa yltyy ja hammasjuuret ovat jo ehtineet vahingoittua hakeudutaan särkyvastaanotolle tai suoraan hammaspäivystykseen, jolloin huonoimmalla onnella koko hammas joudutaan repimään irti.&nbsp;</p><p>Pitäisikö hammashuoltoonkin saada järjestelmä, jossa tiettyjen maksujen/käyntien jälkeen ei tarvitsisi enää sinä vuonna maksaa hoidosta?&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Maamme terveydenhuolto ja tukijärjestelmä on juuri niin onnistunutta, kuin on sen heikoin lenkkikin. Päättäjillemme riittääkin tekemistä, jotta he saisivat edes osittain korjattua maassamme olevat puutteet ja riskitekijät. Tässä tekstissä niitä oli esitelty vain kolme, todellinen määrä on jotain muuta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Suomi on maa, jossa on pääosin toimiva julkinen terveydenhuolto sekä tukijärjestelmä, jolla pyritään turvaamaan yksilöiden perustoimeentulo sekä asuminen. Epäkohtia kuitenkin löytyy, joista tämän aamun lehdet ovat nostaneet pinnalle jo parikin.

Perussairauksien lääkehoitoon ei ole enää varaa


Iltalehti uutisoi suurella otsikolla: "Eläkeläisellä ei enää varaa diabeteslääkkeeseen - "hullua leikkiä ihmisten terveydellä". Artikkeli koskee vuodenvaihteessa muuttuneita lääkekorvauksien määrää. Esimerkiksi viime vuonna artikkelissa esiintyvä turkulainen eläkeläinen sai annoksen kakkostypin diabeteksen hoitoon tarkoitettua Victosa-lääkettä maksamalla 4,5€ omavastuu osuuden. Tästä lähtien hänen lääke-eränsä maksaa 133€, joka on liian paljon eläkeläisen lompakolle.


Moni etsii apua luontaistuotteista, ulkomailta ja elintapojen muuttamisesta. Muutamat matkustavat halvempien klikoiden perässä Viroon ja muualle Eurooppaan. Toiset puolittavat lääkeensä ja luottavat ruokavaliohoitoon unohtaen, että tietyt sairaudet (kuten diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, muut kansansairaudet) aiheuttavat kehossa vakavia oireita ilman asiaan kuuluvaa hoitoa. 

 

Kelan tukia Isis-taistelijoille


Ilta-Sanomat puolestaan olivat julkaiseet artikkelin: "Kelan tukia voi virrata yhä Isis-taistelijoille - asiantuntija: Sosiaaliturva on merkittävä terrorismin rahoittaja".  Kela ei tilastoi sitä, kuinka paljon he maksavat tukia esimerkiksi Syyriaan tai Euroopan ulkopuolelle yleensä. Tilapäisesti ulkomailla oleskelevalle voidaan maksaa lähes kaikkia samoja tukia, joita Suomessakin maksetaan. Poisluettuna on äitiyspakkaus, jota ei lähetetä ulkomaille. Ilta-Sanomien mukaan lähes kaikki Isis-taistelijoiksi lähtevät saavat sosiaalitukia, koska sosiaalietuuksien maksamista ulkomaille ei kontrolloida riittävän tarkasti. Pienistä summista kasvaa suuri virta eivätkä viranomaiset pysty seuraamaan EU:n ulkopuolelle kulkevia rahavirtoja.  

Asia on ollut esillä jo aiemmin. Vuonna 2015 silloinen sosiaali -ja terveysmisteri Mäntylä lupasi puuttua epäkohtaan, mutta asia on sittenmmin jäänyt ennalleen. Terrorismin tutkijan mielestä supon tulisikin tehdä yhteistyötä laajasti viranomaisten kanssa, jolloin Isisin rahoittaminen voitaisiin saada loppumaan. Iltalehden uutisen mukaan Pohjoismaista on lähtenyt konfliktialueille arviolta yhteen 500 vierastaistelijaa.

 

Hammashoitoa kartetaan viimeiseen asti


Suomalaisten hammashoito ei ole onnistunutta. Yhden hampaan paikkaus maksaa hammaslääkäristä ja reiän koosta riippuen keskiverroin 30-100€.  Yhä useammalla suomalaisella paikattavia reikiä on suussa useampi. Hammaslääkäri käynteihin ei liity maksukattoa eikä niihin ole saatavissa samanlaista vuosimaksu järjestelmää kuin esimerkiksi kunnallisiin peruslääkärikäynteihin. Vaikkakin suurimassa osassa maata hammaslääkärikulut voi maksaa osissa ja niihin saa hakea toimeentuloatukea, lopulliset summat sekä pitkät jonot koetaan haastaviksi. Tällöin moni jättää menemättä hammashoitoon ennen kuin on välttämätön pakko.  

Kun kipu hampaassa yltyy ja hammasjuuret ovat jo ehtineet vahingoittua hakeudutaan särkyvastaanotolle tai suoraan hammaspäivystykseen, jolloin huonoimmalla onnella koko hammas joudutaan repimään irti. 

Pitäisikö hammashuoltoonkin saada järjestelmä, jossa tiettyjen maksujen/käyntien jälkeen ei tarvitsisi enää sinä vuonna maksaa hoidosta? 

 

Maamme terveydenhuolto ja tukijärjestelmä on juuri niin onnistunutta, kuin on sen heikoin lenkkikin. Päättäjillemme riittääkin tekemistä, jotta he saisivat edes osittain korjattua maassamme olevat puutteet ja riskitekijät. Tässä tekstissä niitä oli esitelty vain kolme, todellinen määrä on jotain muuta. 

 

]]>
1 http://lilarahikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228896-kolme-heikkoa-lenkkia#comments KELA Terveydenhuolto Yhteiskunta Wed, 04 Jan 2017 07:36:21 +0000 Lila Rahikka http://lilarahikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228896-kolme-heikkoa-lenkkia
Julkisen terveydenhuollon laajamittainen alasajo on globaali ilmiö http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226729-julkisen-terveydenhuollon-laajamittainen-alasajo-on-globaali-ilmio <p>Julkiset terveyspalvelut ovat pian historiaa ja kansa taputtaa tyytyväisenä käsiään. Heille on luvattu jotain paljon parempaa, vaikka etukäteen onkin mahdotonta sanoa, tullaako tätä lupausta koskaan lunastamaan. Hallituksen kärkihankkeeksikin nimetyssä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistuksessa on perusajatuksena, että kansalainen voisi valita itse vapaasti lääkärinsä sekä terveyskeskuksensa. Komeista puheista huolimatta terveydenhuollon yksityistämisestä on tullut kuuma peruna, joka herättää syviä tunteita kansalaisten keskuudessa.</p><p><strong>- Kuinka tällainen järjestelmä pystytään rahoittamaan muutenkin tukalassa taloustilanteessa, ja kuinka palveluiden uudistaminen tulee käytännössä toteutumaan?</strong></p><p>Julkisuudessa liikkuu monenlaisia huhuja sosiaali- ja terveysalan julkisten toimijoiden yhtioittämisestä ja palveluiden ostamisesta. Yhtiöittämistä on perusteltu tehokkuudella, kilpailulla sekä juridisilla velvotteilla ja Euroopan unionin vaatimuksilla, jotta markkinoiden toiminta ei häiriintyisi ja erilaisilla palveluntuottajilla olisi tasavertainen asema kilpailussa. Luulo ei ole tiedon väärti - edellä mainituista väittämistä yksikään ei pidä täysin paikkaansa. Julkisia palveluita ei ole pakko yksityistää, mikäli valtio ei halua yksityistää niitä tai sitä ei muuten vain huvita leikkiä mukana. Tällä hetkellä yksityistämiseen ei ole olemassa minkään maailman juridisia velvotteita, eikä unioni ole ajanut meitä yksityistämään sosiaali- ja terveyspalveluitamme. Euroopan unionin perussopimukset eivät näin yleisesti ottaenkaan puutu jäsenvaltioiden peruspalveluiden tuotannon tapaan ellei maan sisämarkkinoita ole erikseen säännelty tai avattu, sillä tietyt palvelut ovat unionin oikeudessakin suojattu osana valtion käsitettä.</p><p>Suomessa julkinen terveydenhuolto on tarkoitettu kaikille avoimeksi ja ilmaiseksi palveluksi, joka on jokaisen kansalaisen oikeus ja perustuslakiin hakattu sosiaalinen julkishyödyke. Laki myöntää yksityisille tarjoajille mahdollisuuden ja oikeuden tuottaa kaupallisia sosiaali- ja terveyspalveluita, jotka voivat toimia julkisen terveydenhuollon rinnalla. Lähes samankaltainen järjestely on havaittavissa myös järjestyksenpidossa, jota poliisit ja turvayhtiöt hoitavat yhteistuumin sulassa sovussa. Tosin erona on se, että maassamme Kansaneläkelaitos Kela korvaa kansalaiselle osan kustannuksista, jotka aiheutuvat käynnistä yksityisessä terveydenhuollossa. Korvaus maksetaan tarpeellisista sairauden hoidon kustannuksista. Tarpeellisena hoitona pidetään sairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi annettua yleisesti hyväksytyn hyvän hoitokäytännön mukaista hoitoa. Kelan sairaanhoitokorvaukset ovat merkittävä menoerä, sillä esimerkiksi <a href="https://helda.helsinki.fi/handle/10138/154606">vuonna 2013 ne muodostivat</a> noin 14 prosenttia Kelan kaikista etuuskuluista.</p><p>Suomessa kuulemmamme perustelut julkisen terveydenhuollon yksityistämiselle eivät ole lainkaan uusi juttu.&nbsp;Kunnallisten palveluiden yksityistämisestä on tehty&nbsp;eräänlainen pakkopulla, joka näkyy kasvavana trendinä kaikkialla läntisessä maailmassa.&nbsp;</p><p><strong>Julkisen terveydenhuollon alasajo on globaali ilmiö</strong></p><p>Useat teistä on varmasti laittanut merkille kuinka Britannian julkisia terveyspalveluita tuottavan National Healthcare Services&nbsp;NHS:n &nbsp;lopullinen yksityistäminen on seissyt pöydällä jo vuosien ajan odottamassa tarpeeksi myötämielistä ja rohkeaa hallintoa, vaikka <a href="https://www.theguardian.com/society/2016/nov/23/nhs-private-providers-part-of-problem-not-solution">monet katsovatkin&nbsp;</a>yksityisen sektorin palveluntuottajien olevan ennen kaikkea osa ongelmaa eikä ratkaisua. Kanadassa julkisesta terveydenhuollosta on väännetty lobbareiden kesken kättä jo viime vuosikymmeneltä lähtien. Markkinavoimien raivoratsut ovat julistaneet 80-luvulta lähtien vapaan markkinatalouden kasvattamaa kustannustehokkuutta sekä sen luomaa joustavuutta, jota jokaisen maan peruspalvelut kaipaavat kipeästi. Puhutaan&nbsp;valinnanvapauden suomasta autuudesta, jota pidetään kuin itsensä messiaan toisena tulemisena ja todellisena talvivaaralaisena ihmeenä.&nbsp;Julkisessa keskustelussa kuntien tuottamien terveyspalveluiden kerrotaan olevan tehottomia sekä kärsivän huomattavista taloudellisista ongelmista, jotka vain vapaus ja yksityistäminen voivat korjata. Hurmos tarttuu nopeasti.&nbsp;Samat pohjattomat argumentit ovat ponnahdelleet väsymättömästi esiin joka puolella läntistä maailmaa, eikä meidän metsäinen kotimaamme ole siinä suhteessa mikään poikkeus. &nbsp;</p><p>Brittien NHS:n kunnianhimoinen yksityistämishanke on ollut siinä mielessä mielenkiintoista seurattavaa, että se on edennyt lähes yhtä matkaa suomalaisen julkisen terveydenhuollon laajamittaisen alasajon kanssa. Ensin palveluita sekä työpanoksia alettiin ostamaan yksityisiltä palveluidentuottajilta, jonka yhdeydessä kustannukset pomppasivat taivaisiin ja julkisen sektorin tuottamien peruspalveluiden laatu kärsi merkittävästi. Pian nämä kaksi sektoria olivat sekoittuneet niin tahmeaksi soosiksi, että harva siinä pystyi enää selvittämään julkisen terveydenhuollon todellisia kustannuksia, ja sitä kuinka paljon terveydenhuoltoon korvamerkityistä varoista valui yksityiselle sektorille. Noinhan siinä helposti tosiaan käy, kun terveydenhuollon perimmäisenä tarkoituksena ei ole enää palvella ihmisten terveyttä ja hyvinvointia, vaan imuroida mahdollisimman paljon veronmaksajien varoja valtion tyhjyyttä ammottavasta kassasta.&nbsp;Teoriassahan kaikki lobbareiden väittämistä kuulostavat paperilla ja oikein puhuttuna ihan järkevältä, mutta valitettavasti käytäntö ja todellisuus eivät aina vastaa teoriaa.&nbsp;</p><p><strong>Yhdysvallat, jota muuten pidetään vapaan markkinatalouden kehtona ja luvattuna maana, havainnollistaa erinomaisesti sitä kehityskaarta, mihin julkisen terveydenhuollon yksityistäminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa, ja joka meillä suomalaisillakin saattaa olla vielä edessämme.</strong></p><p>Yhdysvalloissa terveydenhuolto ei ole <a href="http://www.commonwealthfund.org/publications/press-releases/2015/oct/us-spends-more-on-health-care-than-other-nations">pelkästään kalliimpaa</a> ja <a href="http://www.commonwealthfund.org/publications/issue-briefs/2015/oct/us-health-care-from-a-global-perspective">tehottomampaa</a>, vaan samaan aikaan se myös epäonnistuu toistuvasti vakavien sairauksien ennaltaehkäisyssä.&nbsp;Edellä mainittujen ongelmien lisäksi yksityistäminen on tuonut mukanaan petoksia, ylidiagnosointeja, lobbausta, eriarvoisuutta sekä rakenteellisia ja byrokraattisia esteitä vakavien kroonisten terveysongelmien hoitamisen suhteen. Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestö <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/OECD">OECD:n mukaan</a> Yhdysvallat käyttää vauraista länsimaisista valtioista selvästi eniten rahaa terveydenhuoltoonsa, mutta tästä huolimatta lähes 20 miljoonaa amerikkalaista köyhää on kokonaan terveydenhuollon ulkopuolella ja kymmenet miljoonat pienipalkkaiset työntekijät kärsivät sairauksista, joita heidän kehnot vakuutuksensa eivät kata. National Institute of Healthin mukaan Yhdysvalloissa ihmisten <a href="https://www.wsws.org/en/articles/2013/01/11/life-j11.html">keskimääräinen eliniänennuste</a> on teollistuneiden maiden alhaisin, eikä edes huomattavan kokoinen terveydenhuoltoon käytetty budjetti ole kääntänyt suuntaa parempaan.</p><p>Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n&nbsp;<a href="https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/sosiaali-ja-terveydenhuollon-talous/terveydenhuollon-menot-ja-rahoitus">raportin mukaan</a>&nbsp;Suomen &nbsp;terveydenhuoltomenojen suhde bruttokansantuotteeseen vuonna 2014 oli 9,4 prosenttia eli sama kuin ajankohtaa edeltäneenä vuonna. Tosin edelliseen vuoteen verrattuna 19,5 miljardiin euroon nouseet terveydenhuollon menot olivat kasvaneet reaalisesti 0,6 prosenttia. Terveydenhuollon julkisen rahoituksen osuus oli 75,6 prosenttia ja yksityisen rahoituksen osuus 24,4 prosenttia. Aikaisemmin mainitsemassani Yhdysvalloissa terveydenhuoltoon kaadetaan jopa 18,5 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, kun taas Saksassa luku on 11,4 prosenttia. Tässä valossa tarkasteltuna suomalainen terveydenhuolto on edelleen hintasuhteeltaan varsin maltillinen sekä kansainvälisesti tarkasteltuna kustannustehokas ja kattava. Hyvin tehty, suomalainen terveydenhuolto.&nbsp;</p><p>Julkisuudessa toistuvasti keskustelua herättäneessä valinnanvapaudessa tulisi pitää lähtökohtaisesti merkityksellisempänä sitä kuinka paljon sinun valintasi loppujen lopuksi tulee maksamaan, eikä suinkaan sitä kuinka vapaa sinä olet valitsemaan. &nbsp;</p><p><strong>Vapaudellakin on hintalappunsa ja se voi olla suurempi kuin luulit</strong></p><p>Terveyspalveluiden yksityistämisessä on olemassa riski siitä, että kustannukset nousevat vaikka niiden pitäisi laskea. Tyypillisestihän terveyspalveluiden kustannustehokkuuden uskotaan syntyvän kilpailun kautta, mutta valitettavasti kontrolloidut ja pienet markkinat harvoin toimivat niin.&nbsp;Suomen kokoisessa valtiossa palveluiden tarjoajia on sen verran vähän, että kilpailun vääristäminen ja markkinoiden dominointi eivät vaadi kovinkaan kummoisia ponnisteluja. Käytännössä palveluiden keskittyminen mahdollistaa sen, että ne harvat jäljelle jääneet tarjoajat voivat käytännössä itse nimetä ja sanella hintansa, koska yhteiskunnallinen riippuvuus on päässyt jo syntymään. Suuret terveysalantoimijat ovat aloittaneet jo nyt pienten kilpailijoiden ostamisen, ja samaan aikaan käynnissä on myös <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/terveystalo-nielaisee-diakonissalaitoksen-omistaman-diacorin/6180620">mittavia fuusioit</a>a. Tuoreimpana esimerkkinä <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/terveystalo-nielaisee-diakonissalaitoksen-omistaman-diacorin/6180620">Suomen Terveystalon ja Diakonissalaitoksen omistaman Diacorin</a> fuusioituminen, jonka myötä terveyspalveluiden tuottajalla tulee olemaan maassamme yhteensä 183 toimipaikan jättiläisverkosto. Terveystalon terveyspalvelujen kokonaismyynti oli viime vuonna 505,6 miljoonaa euroa, kun taas Diacorin kokonaismyynti oli 129,2 miljoonaa euroa.&nbsp;</p><p>Tällä hetkellä valloilla on jossain määrin virheellinen käsitys, jonka mukaan yksityiset palveluntarjoajat olisivat automaattisesti toimintaperiaatteiltaan julkista sektoria tehokkaampia, ja pystyisivät tätä kautta säästämään pitkän pennin veronmaksajan lompakkoon. Säästöt eivät kuitenkaan synny pelkästä pyhästä hengestä ja sektorimasturbaatiosta, vaan organisaation keveydestä, henkilöstön määrästä sekä työntekijöiden palkkarakenteista, joita voidaan halutessa viilata julkisella sektorilla.&nbsp;Kansantaloutta tulisi muutenkin tarkastella sen kiertokulun kautta. En kai voi korostaa liikaa sitä pelkokuvaa, jossa terveydenhuoltoon korvamerkatut varat katoavat kokonaan Suomen talousalueelta ja kierrosta eri puolilla maailmaa sijaitseviin veroparatiiseihin. Tähän astiset kokemukset ovat osoittaneet, etteivät yksityiset terveyspalveluiden tarjoajat ole olleet erityisen innokkaita maksamaan voitoistaan veroja.&nbsp;Voidaankin siis todeta, että pelkästään kustannustehokkuutta, asiakkaita ja tyytyväisyyttä tarkastelemalla syntyy hyvin vääristynyt kokonaiskuva. Me puhumme nyt kuitenkin palveluista, jotka ahmaisevat tällä hetkellä noin 9,4 prosenttia koko bruttokansantuotteestamme - tulevaisuudessa todennäköisesti vielä tätäkin enemmän.</p><p>Kaikesta tästä jupinastani huolimatta minä en ammu&nbsp;sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta ainakaan toistaiseksi täysin alas, vaan suhtaudun siihen epäilevästi ja vähän pelokkaasti. Toivon hallituspuolueiden tekevän jotain, mitä ne eivät ole tehneet koko hallituskautensa aikana - nimittäin yllättämään minut positiivisesti. Edetään varovaisen harkiten. Nyt meinaan ei ole varaa enää mennä perse edellä puuhun - takki alkaa olemaan tyhjä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkiset terveyspalvelut ovat pian historiaa ja kansa taputtaa tyytyväisenä käsiään. Heille on luvattu jotain paljon parempaa, vaikka etukäteen onkin mahdotonta sanoa, tullaako tätä lupausta koskaan lunastamaan. Hallituksen kärkihankkeeksikin nimetyssä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistuksessa on perusajatuksena, että kansalainen voisi valita itse vapaasti lääkärinsä sekä terveyskeskuksensa. Komeista puheista huolimatta terveydenhuollon yksityistämisestä on tullut kuuma peruna, joka herättää syviä tunteita kansalaisten keskuudessa.

- Kuinka tällainen järjestelmä pystytään rahoittamaan muutenkin tukalassa taloustilanteessa, ja kuinka palveluiden uudistaminen tulee käytännössä toteutumaan?

Julkisuudessa liikkuu monenlaisia huhuja sosiaali- ja terveysalan julkisten toimijoiden yhtioittämisestä ja palveluiden ostamisesta. Yhtiöittämistä on perusteltu tehokkuudella, kilpailulla sekä juridisilla velvotteilla ja Euroopan unionin vaatimuksilla, jotta markkinoiden toiminta ei häiriintyisi ja erilaisilla palveluntuottajilla olisi tasavertainen asema kilpailussa. Luulo ei ole tiedon väärti - edellä mainituista väittämistä yksikään ei pidä täysin paikkaansa. Julkisia palveluita ei ole pakko yksityistää, mikäli valtio ei halua yksityistää niitä tai sitä ei muuten vain huvita leikkiä mukana. Tällä hetkellä yksityistämiseen ei ole olemassa minkään maailman juridisia velvotteita, eikä unioni ole ajanut meitä yksityistämään sosiaali- ja terveyspalveluitamme. Euroopan unionin perussopimukset eivät näin yleisesti ottaenkaan puutu jäsenvaltioiden peruspalveluiden tuotannon tapaan ellei maan sisämarkkinoita ole erikseen säännelty tai avattu, sillä tietyt palvelut ovat unionin oikeudessakin suojattu osana valtion käsitettä.

Suomessa julkinen terveydenhuolto on tarkoitettu kaikille avoimeksi ja ilmaiseksi palveluksi, joka on jokaisen kansalaisen oikeus ja perustuslakiin hakattu sosiaalinen julkishyödyke. Laki myöntää yksityisille tarjoajille mahdollisuuden ja oikeuden tuottaa kaupallisia sosiaali- ja terveyspalveluita, jotka voivat toimia julkisen terveydenhuollon rinnalla. Lähes samankaltainen järjestely on havaittavissa myös järjestyksenpidossa, jota poliisit ja turvayhtiöt hoitavat yhteistuumin sulassa sovussa. Tosin erona on se, että maassamme Kansaneläkelaitos Kela korvaa kansalaiselle osan kustannuksista, jotka aiheutuvat käynnistä yksityisessä terveydenhuollossa. Korvaus maksetaan tarpeellisista sairauden hoidon kustannuksista. Tarpeellisena hoitona pidetään sairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi annettua yleisesti hyväksytyn hyvän hoitokäytännön mukaista hoitoa. Kelan sairaanhoitokorvaukset ovat merkittävä menoerä, sillä esimerkiksi vuonna 2013 ne muodostivat noin 14 prosenttia Kelan kaikista etuuskuluista.

Suomessa kuulemmamme perustelut julkisen terveydenhuollon yksityistämiselle eivät ole lainkaan uusi juttu. Kunnallisten palveluiden yksityistämisestä on tehty eräänlainen pakkopulla, joka näkyy kasvavana trendinä kaikkialla läntisessä maailmassa. 

Julkisen terveydenhuollon alasajo on globaali ilmiö

Useat teistä on varmasti laittanut merkille kuinka Britannian julkisia terveyspalveluita tuottavan National Healthcare Services NHS:n  lopullinen yksityistäminen on seissyt pöydällä jo vuosien ajan odottamassa tarpeeksi myötämielistä ja rohkeaa hallintoa, vaikka monet katsovatkin yksityisen sektorin palveluntuottajien olevan ennen kaikkea osa ongelmaa eikä ratkaisua. Kanadassa julkisesta terveydenhuollosta on väännetty lobbareiden kesken kättä jo viime vuosikymmeneltä lähtien. Markkinavoimien raivoratsut ovat julistaneet 80-luvulta lähtien vapaan markkinatalouden kasvattamaa kustannustehokkuutta sekä sen luomaa joustavuutta, jota jokaisen maan peruspalvelut kaipaavat kipeästi. Puhutaan valinnanvapauden suomasta autuudesta, jota pidetään kuin itsensä messiaan toisena tulemisena ja todellisena talvivaaralaisena ihmeenä. Julkisessa keskustelussa kuntien tuottamien terveyspalveluiden kerrotaan olevan tehottomia sekä kärsivän huomattavista taloudellisista ongelmista, jotka vain vapaus ja yksityistäminen voivat korjata. Hurmos tarttuu nopeasti. Samat pohjattomat argumentit ovat ponnahdelleet väsymättömästi esiin joka puolella läntistä maailmaa, eikä meidän metsäinen kotimaamme ole siinä suhteessa mikään poikkeus.  

Brittien NHS:n kunnianhimoinen yksityistämishanke on ollut siinä mielessä mielenkiintoista seurattavaa, että se on edennyt lähes yhtä matkaa suomalaisen julkisen terveydenhuollon laajamittaisen alasajon kanssa. Ensin palveluita sekä työpanoksia alettiin ostamaan yksityisiltä palveluidentuottajilta, jonka yhdeydessä kustannukset pomppasivat taivaisiin ja julkisen sektorin tuottamien peruspalveluiden laatu kärsi merkittävästi. Pian nämä kaksi sektoria olivat sekoittuneet niin tahmeaksi soosiksi, että harva siinä pystyi enää selvittämään julkisen terveydenhuollon todellisia kustannuksia, ja sitä kuinka paljon terveydenhuoltoon korvamerkityistä varoista valui yksityiselle sektorille. Noinhan siinä helposti tosiaan käy, kun terveydenhuollon perimmäisenä tarkoituksena ei ole enää palvella ihmisten terveyttä ja hyvinvointia, vaan imuroida mahdollisimman paljon veronmaksajien varoja valtion tyhjyyttä ammottavasta kassasta. Teoriassahan kaikki lobbareiden väittämistä kuulostavat paperilla ja oikein puhuttuna ihan järkevältä, mutta valitettavasti käytäntö ja todellisuus eivät aina vastaa teoriaa. 

Yhdysvallat, jota muuten pidetään vapaan markkinatalouden kehtona ja luvattuna maana, havainnollistaa erinomaisesti sitä kehityskaarta, mihin julkisen terveydenhuollon yksityistäminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa, ja joka meillä suomalaisillakin saattaa olla vielä edessämme.

Yhdysvalloissa terveydenhuolto ei ole pelkästään kalliimpaa ja tehottomampaa, vaan samaan aikaan se myös epäonnistuu toistuvasti vakavien sairauksien ennaltaehkäisyssä. Edellä mainittujen ongelmien lisäksi yksityistäminen on tuonut mukanaan petoksia, ylidiagnosointeja, lobbausta, eriarvoisuutta sekä rakenteellisia ja byrokraattisia esteitä vakavien kroonisten terveysongelmien hoitamisen suhteen. Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestö OECD:n mukaan Yhdysvallat käyttää vauraista länsimaisista valtioista selvästi eniten rahaa terveydenhuoltoonsa, mutta tästä huolimatta lähes 20 miljoonaa amerikkalaista köyhää on kokonaan terveydenhuollon ulkopuolella ja kymmenet miljoonat pienipalkkaiset työntekijät kärsivät sairauksista, joita heidän kehnot vakuutuksensa eivät kata. National Institute of Healthin mukaan Yhdysvalloissa ihmisten keskimääräinen eliniänennuste on teollistuneiden maiden alhaisin, eikä edes huomattavan kokoinen terveydenhuoltoon käytetty budjetti ole kääntänyt suuntaa parempaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n raportin mukaan Suomen  terveydenhuoltomenojen suhde bruttokansantuotteeseen vuonna 2014 oli 9,4 prosenttia eli sama kuin ajankohtaa edeltäneenä vuonna. Tosin edelliseen vuoteen verrattuna 19,5 miljardiin euroon nouseet terveydenhuollon menot olivat kasvaneet reaalisesti 0,6 prosenttia. Terveydenhuollon julkisen rahoituksen osuus oli 75,6 prosenttia ja yksityisen rahoituksen osuus 24,4 prosenttia. Aikaisemmin mainitsemassani Yhdysvalloissa terveydenhuoltoon kaadetaan jopa 18,5 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, kun taas Saksassa luku on 11,4 prosenttia. Tässä valossa tarkasteltuna suomalainen terveydenhuolto on edelleen hintasuhteeltaan varsin maltillinen sekä kansainvälisesti tarkasteltuna kustannustehokas ja kattava. Hyvin tehty, suomalainen terveydenhuolto. 

Julkisuudessa toistuvasti keskustelua herättäneessä valinnanvapaudessa tulisi pitää lähtökohtaisesti merkityksellisempänä sitä kuinka paljon sinun valintasi loppujen lopuksi tulee maksamaan, eikä suinkaan sitä kuinka vapaa sinä olet valitsemaan.  

Vapaudellakin on hintalappunsa ja se voi olla suurempi kuin luulit

Terveyspalveluiden yksityistämisessä on olemassa riski siitä, että kustannukset nousevat vaikka niiden pitäisi laskea. Tyypillisestihän terveyspalveluiden kustannustehokkuuden uskotaan syntyvän kilpailun kautta, mutta valitettavasti kontrolloidut ja pienet markkinat harvoin toimivat niin. Suomen kokoisessa valtiossa palveluiden tarjoajia on sen verran vähän, että kilpailun vääristäminen ja markkinoiden dominointi eivät vaadi kovinkaan kummoisia ponnisteluja. Käytännössä palveluiden keskittyminen mahdollistaa sen, että ne harvat jäljelle jääneet tarjoajat voivat käytännössä itse nimetä ja sanella hintansa, koska yhteiskunnallinen riippuvuus on päässyt jo syntymään. Suuret terveysalantoimijat ovat aloittaneet jo nyt pienten kilpailijoiden ostamisen, ja samaan aikaan käynnissä on myös mittavia fuusioita. Tuoreimpana esimerkkinä Suomen Terveystalon ja Diakonissalaitoksen omistaman Diacorin fuusioituminen, jonka myötä terveyspalveluiden tuottajalla tulee olemaan maassamme yhteensä 183 toimipaikan jättiläisverkosto. Terveystalon terveyspalvelujen kokonaismyynti oli viime vuonna 505,6 miljoonaa euroa, kun taas Diacorin kokonaismyynti oli 129,2 miljoonaa euroa. 

Tällä hetkellä valloilla on jossain määrin virheellinen käsitys, jonka mukaan yksityiset palveluntarjoajat olisivat automaattisesti toimintaperiaatteiltaan julkista sektoria tehokkaampia, ja pystyisivät tätä kautta säästämään pitkän pennin veronmaksajan lompakkoon. Säästöt eivät kuitenkaan synny pelkästä pyhästä hengestä ja sektorimasturbaatiosta, vaan organisaation keveydestä, henkilöstön määrästä sekä työntekijöiden palkkarakenteista, joita voidaan halutessa viilata julkisella sektorilla. Kansantaloutta tulisi muutenkin tarkastella sen kiertokulun kautta. En kai voi korostaa liikaa sitä pelkokuvaa, jossa terveydenhuoltoon korvamerkatut varat katoavat kokonaan Suomen talousalueelta ja kierrosta eri puolilla maailmaa sijaitseviin veroparatiiseihin. Tähän astiset kokemukset ovat osoittaneet, etteivät yksityiset terveyspalveluiden tarjoajat ole olleet erityisen innokkaita maksamaan voitoistaan veroja. Voidaankin siis todeta, että pelkästään kustannustehokkuutta, asiakkaita ja tyytyväisyyttä tarkastelemalla syntyy hyvin vääristynyt kokonaiskuva. Me puhumme nyt kuitenkin palveluista, jotka ahmaisevat tällä hetkellä noin 9,4 prosenttia koko bruttokansantuotteestamme - tulevaisuudessa todennäköisesti vielä tätäkin enemmän.

Kaikesta tästä jupinastani huolimatta minä en ammu sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta ainakaan toistaiseksi täysin alas, vaan suhtaudun siihen epäilevästi ja vähän pelokkaasti. Toivon hallituspuolueiden tekevän jotain, mitä ne eivät ole tehneet koko hallituskautensa aikana - nimittäin yllättämään minut positiivisesti. Edetään varovaisen harkiten. Nyt meinaan ei ole varaa enää mennä perse edellä puuhun - takki alkaa olemaan tyhjä.

 

]]>
12 http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226729-julkisen-terveydenhuollon-laajamittainen-alasajo-on-globaali-ilmio#comments Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus Sote Terveydenhuolto Yksityistäminen Thu, 24 Nov 2016 10:41:56 +0000 Martti Asikainen http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226729-julkisen-terveydenhuollon-laajamittainen-alasajo-on-globaali-ilmio