kestävyysvaje http://nurmenmarkku.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132494/all Tue, 20 Mar 2018 13:56:05 +0200 fi Valtion säästötavoite toteutuu pomminvarmasti sotessa http://askolampikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252595-valtion-saastotavoite-toteutuu-pomminvarmasti-sotessa <p>Valtio vie ensin puolet kuntien rahoista, jakaa niitä sitten maakunnille ja muuttaa kuntien valtionosuuksia laskennallisesti mielensä mukaan. Kuntien ja kansalaisten näkökulmasta tähän voi todeta laulun sanoin &rdquo; Ota sinä vastaan kiitellen, mitä ylhäältä annetaan&rdquo;. Suomi alkaa muistuttaa vuosi vuodelta yhä enemmän keskusjohtoista byrokratiaa, jossa kaikki sanellaan ylhäältä käsin ja jossa suhteellisen harvat loppujen lopuksi päättävät kansalaisten kannalta kaikista tärkeistä asioista. Sanelu tapahtuu hienovaraisesti. Sitä kutsutaan ohjaukseksi, jonka takana on suhteellisen vähän vallan käyttäjiä. Ohjaus on kategorisia määräyksiä, perusteetonta vakuuttelua, tietoista asioiden vääristelyä, salailua, pelottelua ikävistä seurauksista, jos ohjeita ei noudateta yms. Maakuntauudistus ja sote on on melko kattava esimerkki näistä.&nbsp;</p> <p>Valtion mukaan soten kustannukset nousevat kymmenen miljardia euroa nykyisestä vuoteen 2030 mennessä. Se pahentaa kestävyysvajettamme, jos mitään säästöjä ei tehdä. Siksi se on asettanut kolmen miljardin euron säästötavoitteen soten menoissa samana ajanjaksona. Valtio ei ole katsonut tarpelliseksi esittää selkeästi ja julkisesti, mihin laskelmat perustuvat. Tämä on kaiketi sitä läpinäkyvyyttä, mitä valtiovallan taholtakin mielellään korostetaan. Voidaan jo nyt sanoa, että valtion säästötavoite toteutuu aivan varmasti pääasiassa kahdesta eri syystä.&nbsp;</p> <p>Täysin riippumatta siitä, mikä terveys- ja sosiaalimenojen kasvu tulee olemaan, voidaan aina jälkikäteen sanoa, että ne olisivat olleet kolme miljadia suuremmat, jos sotea ei olisi tehty.</p> <p>Valtio päättää lopulta maakuntien budjetit. On ilman muuta selvää, että budjetit määräytyvät kolmen miljardin säästötavoitteen mukaisesti. Maakuntien on sitten yritettävä tulla toimeen niillä budjeteilla, jotka niille annetaan. Monet maakunnat joutuvatkin taloudellisiin vaikeuksiin. Ne hyväksyvät tuottajiksi mahdollisimman halvat tarjoukset kriteerit täyttäviä yksityisiä. Yksityiset yritykset eivät kuitenkaan voi vuositolkulla toimia kannattamattomasti. Saavuttaakseen tulostavoitteensa yritykset pyrkivät alentamaan kustannuksia ja parantamaan tuottavuutta. Volyymin kasvattaminen samoilla resursseilla ei paranna sopimuksen voimassa ollen kannattavuutta, vaan päinvastoin heikentää sitä. Siksi palvelutarjontaa supistetaan ja asiakkaita lähetetään mieluiten eteenpäin hoitoketjusssa, jotta niistä aiheutuisi yritykselle mahdollisimman vähän kustannuksia. Myös henkilöresursseja vähennetään. Sopeutustoimenpitein joka tapauksessa yksityiset ja erityisesti suuret kansainväliset yritykset keräävät kansalaisten verorahoja sotessa, vuositasolla satojen miljoonien voitot ja miljardivoitot satavarmasti vuoteen 2030 mennessä.&nbsp;</p> <p>Jotkut maakunnat joutuvat turvautumaan talousongelmissaan lain tarjoamiin mahdollisuuksiin. Pahimmassa tapauksessa myös monet yksityiset eivät anna lainkaan palvelutarjousta siihen sisällytettävien lukuisten vaatimusten takia. Monet pienyritykset myös syrjäytetään lainvastaisesti tarjouksista, koska niille määrätään sellaiset reunaehdot, etteivät ne niitä kykene täyttämään. Tällaisia ovat esimerkiksi yrityksen koko, henkilöstön määrä ja laatu ja muut resurssit. Nämä olivat aiemman hankintalainkin voimassa ollen tavallisimpia perusteita, joilla pienyritykset suljettiin pois kilpailusta. Valtion ja kuntien hankinnat suuntautuivatkin paljolti niitä lähellä oleville laitoksille ja suurille yrityksille.&nbsp;</p> <p>Sotea on markkinoitu myös sillä, että julkinen sektori ja yksityinen sektori kirittävät toisiaan, jolloin päästään kustannussäästöihin. Millä tavalla nämä kirittävät toisiaan, sitä ei ole selitetty, kun budjetit maakunnille ja sitä kautta laitosten ja yritysten toimintaedellytykset määräytyvät ensisijaisesti tiukasti valtion taholta ja ohjauksessa.</p> <p>Valtion&rdquo; kustannussäästöt&rdquo; ja yksityisten eritoten suurten yritysten miljardivoitot jäävät veronmaksajien harteille palvelujen oikea-aikaisen saatavuuden, hyvän hoidon, hoitointegraation ja kansalaisten tasa-arvon jäädessä pääosin toteutumatta. Maakuntaorganisaatio ja sote, joista kumpikaan ei tarvitsisi toista, on sekasikiö, jota on lähdetty kehittämään liian monista vääristä lähtökohdista ja väärällä tavalla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valtio vie ensin puolet kuntien rahoista, jakaa niitä sitten maakunnille ja muuttaa kuntien valtionosuuksia laskennallisesti mielensä mukaan. Kuntien ja kansalaisten näkökulmasta tähän voi todeta laulun sanoin ” Ota sinä vastaan kiitellen, mitä ylhäältä annetaan”. Suomi alkaa muistuttaa vuosi vuodelta yhä enemmän keskusjohtoista byrokratiaa, jossa kaikki sanellaan ylhäältä käsin ja jossa suhteellisen harvat loppujen lopuksi päättävät kansalaisten kannalta kaikista tärkeistä asioista. Sanelu tapahtuu hienovaraisesti. Sitä kutsutaan ohjaukseksi, jonka takana on suhteellisen vähän vallan käyttäjiä. Ohjaus on kategorisia määräyksiä, perusteetonta vakuuttelua, tietoista asioiden vääristelyä, salailua, pelottelua ikävistä seurauksista, jos ohjeita ei noudateta yms. Maakuntauudistus ja sote on on melko kattava esimerkki näistä. 

Valtion mukaan soten kustannukset nousevat kymmenen miljardia euroa nykyisestä vuoteen 2030 mennessä. Se pahentaa kestävyysvajettamme, jos mitään säästöjä ei tehdä. Siksi se on asettanut kolmen miljardin euron säästötavoitteen soten menoissa samana ajanjaksona. Valtio ei ole katsonut tarpelliseksi esittää selkeästi ja julkisesti, mihin laskelmat perustuvat. Tämä on kaiketi sitä läpinäkyvyyttä, mitä valtiovallan taholtakin mielellään korostetaan. Voidaan jo nyt sanoa, että valtion säästötavoite toteutuu aivan varmasti pääasiassa kahdesta eri syystä. 

Täysin riippumatta siitä, mikä terveys- ja sosiaalimenojen kasvu tulee olemaan, voidaan aina jälkikäteen sanoa, että ne olisivat olleet kolme miljadia suuremmat, jos sotea ei olisi tehty.

Valtio päättää lopulta maakuntien budjetit. On ilman muuta selvää, että budjetit määräytyvät kolmen miljardin säästötavoitteen mukaisesti. Maakuntien on sitten yritettävä tulla toimeen niillä budjeteilla, jotka niille annetaan. Monet maakunnat joutuvatkin taloudellisiin vaikeuksiin. Ne hyväksyvät tuottajiksi mahdollisimman halvat tarjoukset kriteerit täyttäviä yksityisiä. Yksityiset yritykset eivät kuitenkaan voi vuositolkulla toimia kannattamattomasti. Saavuttaakseen tulostavoitteensa yritykset pyrkivät alentamaan kustannuksia ja parantamaan tuottavuutta. Volyymin kasvattaminen samoilla resursseilla ei paranna sopimuksen voimassa ollen kannattavuutta, vaan päinvastoin heikentää sitä. Siksi palvelutarjontaa supistetaan ja asiakkaita lähetetään mieluiten eteenpäin hoitoketjusssa, jotta niistä aiheutuisi yritykselle mahdollisimman vähän kustannuksia. Myös henkilöresursseja vähennetään. Sopeutustoimenpitein joka tapauksessa yksityiset ja erityisesti suuret kansainväliset yritykset keräävät kansalaisten verorahoja sotessa, vuositasolla satojen miljoonien voitot ja miljardivoitot satavarmasti vuoteen 2030 mennessä. 

Jotkut maakunnat joutuvat turvautumaan talousongelmissaan lain tarjoamiin mahdollisuuksiin. Pahimmassa tapauksessa myös monet yksityiset eivät anna lainkaan palvelutarjousta siihen sisällytettävien lukuisten vaatimusten takia. Monet pienyritykset myös syrjäytetään lainvastaisesti tarjouksista, koska niille määrätään sellaiset reunaehdot, etteivät ne niitä kykene täyttämään. Tällaisia ovat esimerkiksi yrityksen koko, henkilöstön määrä ja laatu ja muut resurssit. Nämä olivat aiemman hankintalainkin voimassa ollen tavallisimpia perusteita, joilla pienyritykset suljettiin pois kilpailusta. Valtion ja kuntien hankinnat suuntautuivatkin paljolti niitä lähellä oleville laitoksille ja suurille yrityksille. 

Sotea on markkinoitu myös sillä, että julkinen sektori ja yksityinen sektori kirittävät toisiaan, jolloin päästään kustannussäästöihin. Millä tavalla nämä kirittävät toisiaan, sitä ei ole selitetty, kun budjetit maakunnille ja sitä kautta laitosten ja yritysten toimintaedellytykset määräytyvät ensisijaisesti tiukasti valtion taholta ja ohjauksessa.

Valtion” kustannussäästöt” ja yksityisten eritoten suurten yritysten miljardivoitot jäävät veronmaksajien harteille palvelujen oikea-aikaisen saatavuuden, hyvän hoidon, hoitointegraation ja kansalaisten tasa-arvon jäädessä pääosin toteutumatta. Maakuntaorganisaatio ja sote, joista kumpikaan ei tarvitsisi toista, on sekasikiö, jota on lähdetty kehittämään liian monista vääristä lähtökohdista ja väärällä tavalla.

]]>
5 http://askolampikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252595-valtion-saastotavoite-toteutuu-pomminvarmasti-sotessa#comments Byrokratia kestävyysvaje Maakuntauudistus Sote Voitot Tue, 20 Mar 2018 11:56:05 +0000 Asko Lampikari http://askolampikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252595-valtion-saastotavoite-toteutuu-pomminvarmasti-sotessa
Sipilän hallituksen vihdoin laskettava Soten kustannusvaikutukset http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251063-sipilan-hallituksen-vihdoin-laskettava-soten-kustannusvaikutukset <p>Olisikohan itse asetetun lainsäädännön arviointineuvoston lausunto vihdoin se, joka saisi Sipilän hallituksen oikeasti laskemaan Sote-esityksensä kustannusvaikutukset? Parisen vuotta on kritisoitu sitä, mistä hihasta on revitty kolmen miljardin säästöt saamatta selitystä tai näkemättä oikeita laskelmia. Ottaisikohan diplomi-insinööri ja bisnesmies vihdoin käteensä laskimen, jotta selviäisi koko hallituksen keskeisimmän uudistuksen todennäköiset vaikutukset? Tuskin sitä itse ottaa, mutta nyt viimeistään on aika luotettavan tahon laskea arviot vaikutuksesta Suomen julkiselle taloudelle ennen uuden lakiesityksen antamista.</p><p><strong><a href="http://vnk.fi/documents/10616/6601425/Lausunto+luonnoksesta+hallituksen+esitykseksi+laiksi+asiakkaan+valinnanvapaudesta+sosiaali-+ja+terveydenhuollossa+16.2.2018/388663ab-f25c-434a-9677-b2a0be2b5cc3?version=1.2">Arviointineuvoston lausunnon</a> mukaan esitysluonnoksen keskeisimmät kehittämiskohteet ovat:</strong></p><p><em>i) Esitysluonnoksessa tulisi esittää enemmän määrällisiä arvioita keskeisimmistä vaikutuksista.</em></p><p><em>ii) Esitysluonnoksesta tulisi ilmetä vähintään likimääräisellä tasolla uudistuksen kokonaishyötyjen suuruusluokka verrattuna uudistuksesta aiheutuvien kustannusten suuruusluokkaan.</em></p><p><em>iii)Esitysluonnoksesta puuttuu kokonaisarvio uudistuksen nettovaikutuksesta julkisiin sosiaali- ja terveysmenoihin. Esitysluonnosta tulisi täydentää tältä osin, sillä menojen kasvun hillintä on sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan uudistuksen keskeinen tavoite.</em></p><p><em>iv) Esitysluonnoksessa kuvattuun uudistukseen liittyy monia tavoitteita, joista osa saattaa olla vaikutuksiltaan toisilleen vastakkaisia. Vaikutusten arvioinnissa tulisi nykyistä selkeämmin tuoda esiin uudistuksen monitavoitteisuuteen liittyviä riskejä.</em></p><p><em>v) Esitysluonnoksen vaikutusarvioita koskevat yhteenvedot ovat yleisluonteisia ja painottuvat hyötyjen kuvaamiseen. Yhteenvedoissa tulisi esittää valinnanvapausuudistuksen keskeiset vaikutukset sekä hyötyjen että kustannusten näkökulmasta.</em></p><p><strong>Yritysmaailmassa ei menisi mitenkään läpi näillä puutteilla</strong></p><p>Olen työurallani arvioinut sekä tehnyt useita liiketoimintasuunnitelmia ja tällaisilla puutteilla ei koskaan missään tilanteessa menisi läpi esitys, jossa tehdään merkittäviä investointeja ja jonka vaikutus yrityksen tulevaisuuteen olisi näin suuri. Jos saisin eteeni suunnitelman, jossa heitetään ilman kunnollisia laskelmia mukava tasaluku 3 miljardia säästöjä, niin voisi samantien jättää loput lukematta ja palauttaa valmisteluun kunnes laskelmat on tehty.</p><p>Jos tuota arviontineuvoston listaa katselee, niin käytännössä todelliset vaikutusarvioinnit puuttuvat kokonaan. Säästöille ei ole kunnollisia perusteita ja ollaan vain luvattu kymmenen hyvää ja kaunista.</p><p>Yritysmaailmassa tällaisen suunnitelman keskeisimpiä osia ovat laskelma todennäköisistä kustannuksista ja tuotoista, mieluiten tämän lisäksi best case -&nbsp; ja worst case -skenaariot. Lisäksi riskianalyysi kuvaten riskien todennäköisyydet sekä vaikutukset niiden toteutuessa on ensiarvoisen tärkeä arvioitaessa toteutettavuutta.</p><p>En näe mitään järkevää syytä sille, miksi hallituksen suurimmassa hankkeessaan tulisi toimia näin leväperäisesti. Jos kerran Sipilä halusi tuoda yritysmaailman oppeja hallitustyöhön, niin nyt olisi vihdoin sen aika.</p><p><strong>Aika katsoa kunnolla mihin suunniteltu uudistus Suomea vie</strong></p><p>Keskusta himoitsee maakuntamallia, jonne siirtyy merkittäviä toimintoja ja esimerkiksi alueellisten yritystukien jako. Kokoomuksen päätavoite näyttää olevan valinnavapauden kautta siirtää mahdollisimman paljon palveluja ostettavaksi yrityksiltä julkisen palvelun sijaan. Siniset ovat jälleen arvoitus - aika sivussa pysyttelevät koko asiasta.</p><p>Sote-uudistuksen keskeinen tavoite palveluiden saatavuuden lisäksi on kuitenkin luoda malli, joka vastaa tulevaisuuden haasteisiin väestön ikääntyessä ja pitää kustannukset kurissa. Tämän toteutumisen varmistamikseksi tarvitaan kunnolliset laskelmat ja nyt ne pitää vihdoin tehdä.</p><p>Katseet on suunnattava tähän tärkeään tavoitteeseen kansalaisten edun vuoksi. Ei voida vetäytyä sen tekosyyn taakse, että toimeenpano sitten ratkaisee. Laskelmat eivät tule olemaan helppoja, mutta ei se ole syy jättää niitä tekemättä. Uudistuksen siirtyessä yhä lähemmäs vaalikauden loppua ja toimeenpanon jo seuraavalle kaudelle on vastuutonta hyväksyä laki ilman kunnollista valmistelua ja vaikutusarviointeja.</p><p>Kantakaa hallitus vastuunne ja tehkää kuten arviontineuvosto ehdottaa!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olisikohan itse asetetun lainsäädännön arviointineuvoston lausunto vihdoin se, joka saisi Sipilän hallituksen oikeasti laskemaan Sote-esityksensä kustannusvaikutukset? Parisen vuotta on kritisoitu sitä, mistä hihasta on revitty kolmen miljardin säästöt saamatta selitystä tai näkemättä oikeita laskelmia. Ottaisikohan diplomi-insinööri ja bisnesmies vihdoin käteensä laskimen, jotta selviäisi koko hallituksen keskeisimmän uudistuksen todennäköiset vaikutukset? Tuskin sitä itse ottaa, mutta nyt viimeistään on aika luotettavan tahon laskea arviot vaikutuksesta Suomen julkiselle taloudelle ennen uuden lakiesityksen antamista.

Arviointineuvoston lausunnon mukaan esitysluonnoksen keskeisimmät kehittämiskohteet ovat:

i) Esitysluonnoksessa tulisi esittää enemmän määrällisiä arvioita keskeisimmistä vaikutuksista.

ii) Esitysluonnoksesta tulisi ilmetä vähintään likimääräisellä tasolla uudistuksen kokonaishyötyjen suuruusluokka verrattuna uudistuksesta aiheutuvien kustannusten suuruusluokkaan.

iii)Esitysluonnoksesta puuttuu kokonaisarvio uudistuksen nettovaikutuksesta julkisiin sosiaali- ja terveysmenoihin. Esitysluonnosta tulisi täydentää tältä osin, sillä menojen kasvun hillintä on sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan uudistuksen keskeinen tavoite.

iv) Esitysluonnoksessa kuvattuun uudistukseen liittyy monia tavoitteita, joista osa saattaa olla vaikutuksiltaan toisilleen vastakkaisia. Vaikutusten arvioinnissa tulisi nykyistä selkeämmin tuoda esiin uudistuksen monitavoitteisuuteen liittyviä riskejä.

v) Esitysluonnoksen vaikutusarvioita koskevat yhteenvedot ovat yleisluonteisia ja painottuvat hyötyjen kuvaamiseen. Yhteenvedoissa tulisi esittää valinnanvapausuudistuksen keskeiset vaikutukset sekä hyötyjen että kustannusten näkökulmasta.

Yritysmaailmassa ei menisi mitenkään läpi näillä puutteilla

Olen työurallani arvioinut sekä tehnyt useita liiketoimintasuunnitelmia ja tällaisilla puutteilla ei koskaan missään tilanteessa menisi läpi esitys, jossa tehdään merkittäviä investointeja ja jonka vaikutus yrityksen tulevaisuuteen olisi näin suuri. Jos saisin eteeni suunnitelman, jossa heitetään ilman kunnollisia laskelmia mukava tasaluku 3 miljardia säästöjä, niin voisi samantien jättää loput lukematta ja palauttaa valmisteluun kunnes laskelmat on tehty.

Jos tuota arviontineuvoston listaa katselee, niin käytännössä todelliset vaikutusarvioinnit puuttuvat kokonaan. Säästöille ei ole kunnollisia perusteita ja ollaan vain luvattu kymmenen hyvää ja kaunista.

Yritysmaailmassa tällaisen suunnitelman keskeisimpiä osia ovat laskelma todennäköisistä kustannuksista ja tuotoista, mieluiten tämän lisäksi best case -  ja worst case -skenaariot. Lisäksi riskianalyysi kuvaten riskien todennäköisyydet sekä vaikutukset niiden toteutuessa on ensiarvoisen tärkeä arvioitaessa toteutettavuutta.

En näe mitään järkevää syytä sille, miksi hallituksen suurimmassa hankkeessaan tulisi toimia näin leväperäisesti. Jos kerran Sipilä halusi tuoda yritysmaailman oppeja hallitustyöhön, niin nyt olisi vihdoin sen aika.

Aika katsoa kunnolla mihin suunniteltu uudistus Suomea vie

Keskusta himoitsee maakuntamallia, jonne siirtyy merkittäviä toimintoja ja esimerkiksi alueellisten yritystukien jako. Kokoomuksen päätavoite näyttää olevan valinnavapauden kautta siirtää mahdollisimman paljon palveluja ostettavaksi yrityksiltä julkisen palvelun sijaan. Siniset ovat jälleen arvoitus - aika sivussa pysyttelevät koko asiasta.

Sote-uudistuksen keskeinen tavoite palveluiden saatavuuden lisäksi on kuitenkin luoda malli, joka vastaa tulevaisuuden haasteisiin väestön ikääntyessä ja pitää kustannukset kurissa. Tämän toteutumisen varmistamikseksi tarvitaan kunnolliset laskelmat ja nyt ne pitää vihdoin tehdä.

Katseet on suunnattava tähän tärkeään tavoitteeseen kansalaisten edun vuoksi. Ei voida vetäytyä sen tekosyyn taakse, että toimeenpano sitten ratkaisee. Laskelmat eivät tule olemaan helppoja, mutta ei se ole syy jättää niitä tekemättä. Uudistuksen siirtyessä yhä lähemmäs vaalikauden loppua ja toimeenpanon jo seuraavalle kaudelle on vastuutonta hyväksyä laki ilman kunnollista valmistelua ja vaikutusarviointeja.

Kantakaa hallitus vastuunne ja tehkää kuten arviontineuvosto ehdottaa!

]]>
15 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251063-sipilan-hallituksen-vihdoin-laskettava-soten-kustannusvaikutukset#comments Juha Sipilän hallitus Julkiset säästöt kestävyysvaje Kunta ja sote-uudistus Rakenneuudistus Sat, 17 Feb 2018 13:16:51 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251063-sipilan-hallituksen-vihdoin-laskettava-soten-kustannusvaikutukset
Mitä yhteistä on sotella ja Concordella http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250420-mita-yhteista-on-sotella-ja-concordella <p>Concorde-lentokone oli aikansa huipputeknologiaa. Vaikka nykypäivänä ajatus pientä joukkoa ihmisiä Atlantin yli kuljettavasta epäekologisesta yliäänikoneesta lähinnä hirvittää, sai ajatus alle 4 tunnin lentoyhteydestä Pariisin ja New Yorkin välillä 1970 -luvulla paljon kiinnostusta osakseen. Concorde ei kuitenkaan ollut taloudellinen tai poliittinen menestys. Koneen suunnittelun aikana puhjennut öljykriisi ja polttoaineen hinnannousu nostivat sen käyttökustannukset hyvin korkeiksi. Kun kone oli rakennettu Ranskan ja Iso-Britannian yhteishankkeena, jatkui koneen käyttö kritiikistä huolimatta vuoteen 2003 asti.</p><p>Concorde-lentokoneen kehittäminen on antanut nimensä myös Concorde-vaikutuksena tunnetulle ilmiölle. Tällä ilmiöllä kuvataan järjestelmän ja sen toimintaympäristön yhteensopimattomuutta. Mitä huonommin toimintaympäristö ja institutionaalinen rakenne sopivat yhteen, sitä todennäköisimmin hankkeen institutionaalinen rakenne lopulta romahtaa.</p><p>Yrityksenä sote-uudistuksessa on sopeuttaa Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltoa muuttuneen ikärakenteen ja kestävyysvajeen mukaiseen toimintaympäristöön. Uudistuksen tavoitteeksi on asetettu palvelujen saatavuuden parantaminen, asiakaslähtöisyyden lisääminen, terveyserojen pienentäminen sekä kustannusten kasvun hillitseminen. Asiantuntijoille on jo nyt varsin selvää, että Sipilän hallituksen soteen ehdottama toimintamalli ei noita tavoitteita tule saavuttamaan.</p><p>Palvelujen tarjonnan lisääntyminen tulee hallituksen sote-mallissa nostamaan veronmaksajien maksettavaksi tulevia kustannuksia. Vaikka hallitus ajaa yhtäällä julkisen tuotannon keskittämistä kustannusten säästämiseksi, ehdottaa se nyt soten osana yksityisten tuottajien määrän lisäämistä ja tuotannon hajauttamista. Tämä nostaa väistämättä palvelutuotannon kustannuksia. Kustannusten kasvun lisääjinä sote-mallissa toimii myös palvelujen ympärille syntyvä järjestämisbyrokratia. Tilaaja-tuottaja -mallissa, josta sitä kokeilleet maat (kuten Uusi Seelanti ja Iso-Britannia) ovat jo luopuneet, ovat lisäksi hallinnointikustannukset hyvin korkeat.</p><p>Terveyserojen kaventamisen kannalta hallituksen ehdottama valinnanvapausmalli on haitallinen. Se ei kohdenna palveluja niille väestöryhmille, jotka niitä eniten tarvitsisivat. Malli lisää palvelujen käyttöä siinä suhteellisen terveen väestön ryhmässä, joka pystyy valinnanvapautta hyödyntämään. Palvelujen käyttö kasvavaa, mutta niiden vaikuttavuus huononee ja terveyserot lisääntyvät.</p><p>Valinnanvapaus voi lisätä asiakaslähtöisyyttä, jos oman lääkärin valinta olisi oikeasti mahdollista. Palvelujen käytön koordinaatiota joudutaan sote-mallissa kuitenkin tiukentamaan mm. edellyttämällä erillisen asiakassuunnitelman laatimista. Uudistuksessa ehdotettu valinnanvapauden malli tulee asiakkaalle näyttäytymään hankalalle ja byrokraattiselle. Sote-malliin rahoitukseen liittyvät ongelmat johtavat myös todennäköisesti asiakasmaksujen nousuun, mikä ei asiakastyytyväisyyttä paranna. Korkeat asiakasmaksut lisäävät tunnetusti myös eri väestöryhmien terveyseroja.</p><p>Perusterveydenhuollon palvelujen saatavuus voi valinnanvapauden myötä lisääntyä alueellisesti kasvukeskuksissa. Haja-asutusalueiden ja sosiaalihuollon palvelujen osalta tilanne on todennäköisesti päinvastainen. Soten rahoituksen ongelmat voivat lopulta huonontaa myös erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuutta.</p><p>Kaiken kaikkiaan Sipilän hallituksen sote-ratkaisu ennakoi Concorde -efektiä varsin hyvin. Se luo nyt mallia, jossa uudistukselle asetetut tavoitteet eivät 2020-luvun toimintaympäristössä toteudu, mutta synnyttää mallille institutionaaliset rakenteet (maakunnat).</p><p>Sote-mallia viedään nyt eteenpäin ns. upotettujen kustannusten vaikutuksen avulla. Tuo taloustieteilijöille tuttu käsite tarkoittaa ilmiötä, jossa hankkeen lopettaminen tulee sitä vaikeammaksi, mitä enemmän siihen on sidottu kustannuksia. Kukaan ei halua ottaa syytä varojen hukkaamisesta, vaan toivoo, että vielä hiukan lisää investoimalla hanke saataisiin onnistumaan. Näin myös silloin, kun objektiiviselta kannalta katsoen hanke on tuhoon tuomittu. Erityisesti moni IT-projekti on upotettujen kustannusten vaikutusten takia jatkunut pitkään yli sen, mikä olisi ollut taloudellisesti järkevää.</p><p>Sote-uudistuksen tilannetta kuvaa, että Helsingin Sanomien haastattelussa hankkeen johdosta vastaava alivaltiosihteeri toteaa 3.2.2018 &rdquo;maakuntien olevan jo tosi pitkällä&rdquo;. Lähes samaan aikaan Kuntaliitto uutisoi, että maakuntien muutoskustannukset vuosina 2018&ndash;19 ovat yli 500 miljoonaa euroa. Sipilän hallitus onkin upottanut soten, maakuntien ja niihin liittyvien IT-järjestelmien valmisteluun jo satoja miljoonia euroja. Valmistelutyöhön on palkattu tai sijoitettu tuhatlukuinen virkamies- ja konsulttijoukko, joista osa jo rakentaa itselleen sopivaa ekologista lokeroa uuteen byrokratiaan. Tuolla panostuksella ja rahoituksella perusterveydenhuollon saatavuusongelmat olisi helposti korjattu ilman soteakin.</p><p>Sote- ja maakuntauudistukseen liittyvä lainsäädäntö on kuitenkin vasta eduskunnan arvioitavana. Maakuntien valmistelun rahoitus perustuu istuvan enemmistöhallituksen (eli toimeenpanovallan) ja sen Keskustapuoluetta edustavien vastuuministerien tahtotilaan sekä eduskunnan tähän valtion tulo- ja menoarviossa osoittamiin rahoihin. Lainsäädäntövaltaa käyttävä Suomen korkein valtioelin, eduskunta ei kuitenkaan ehdotettuja institutionaalisia ratkaisuja ole vielä hyväksynyt. Se on sen sijaan valiokuntiensa kannanotoissa edellyttänyt sote-mallin perusteellista vaikutusarviointia. Tällainen asiantuntija-arvio onkin todella tärkeä osa sote-paketin eduskuntakäsittelyä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Concorde-lentokone oli aikansa huipputeknologiaa. Vaikka nykypäivänä ajatus pientä joukkoa ihmisiä Atlantin yli kuljettavasta epäekologisesta yliäänikoneesta lähinnä hirvittää, sai ajatus alle 4 tunnin lentoyhteydestä Pariisin ja New Yorkin välillä 1970 -luvulla paljon kiinnostusta osakseen. Concorde ei kuitenkaan ollut taloudellinen tai poliittinen menestys. Koneen suunnittelun aikana puhjennut öljykriisi ja polttoaineen hinnannousu nostivat sen käyttökustannukset hyvin korkeiksi. Kun kone oli rakennettu Ranskan ja Iso-Britannian yhteishankkeena, jatkui koneen käyttö kritiikistä huolimatta vuoteen 2003 asti.

Concorde-lentokoneen kehittäminen on antanut nimensä myös Concorde-vaikutuksena tunnetulle ilmiölle. Tällä ilmiöllä kuvataan järjestelmän ja sen toimintaympäristön yhteensopimattomuutta. Mitä huonommin toimintaympäristö ja institutionaalinen rakenne sopivat yhteen, sitä todennäköisimmin hankkeen institutionaalinen rakenne lopulta romahtaa.

Yrityksenä sote-uudistuksessa on sopeuttaa Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltoa muuttuneen ikärakenteen ja kestävyysvajeen mukaiseen toimintaympäristöön. Uudistuksen tavoitteeksi on asetettu palvelujen saatavuuden parantaminen, asiakaslähtöisyyden lisääminen, terveyserojen pienentäminen sekä kustannusten kasvun hillitseminen. Asiantuntijoille on jo nyt varsin selvää, että Sipilän hallituksen soteen ehdottama toimintamalli ei noita tavoitteita tule saavuttamaan.

Palvelujen tarjonnan lisääntyminen tulee hallituksen sote-mallissa nostamaan veronmaksajien maksettavaksi tulevia kustannuksia. Vaikka hallitus ajaa yhtäällä julkisen tuotannon keskittämistä kustannusten säästämiseksi, ehdottaa se nyt soten osana yksityisten tuottajien määrän lisäämistä ja tuotannon hajauttamista. Tämä nostaa väistämättä palvelutuotannon kustannuksia. Kustannusten kasvun lisääjinä sote-mallissa toimii myös palvelujen ympärille syntyvä järjestämisbyrokratia. Tilaaja-tuottaja -mallissa, josta sitä kokeilleet maat (kuten Uusi Seelanti ja Iso-Britannia) ovat jo luopuneet, ovat lisäksi hallinnointikustannukset hyvin korkeat.

Terveyserojen kaventamisen kannalta hallituksen ehdottama valinnanvapausmalli on haitallinen. Se ei kohdenna palveluja niille väestöryhmille, jotka niitä eniten tarvitsisivat. Malli lisää palvelujen käyttöä siinä suhteellisen terveen väestön ryhmässä, joka pystyy valinnanvapautta hyödyntämään. Palvelujen käyttö kasvavaa, mutta niiden vaikuttavuus huononee ja terveyserot lisääntyvät.

Valinnanvapaus voi lisätä asiakaslähtöisyyttä, jos oman lääkärin valinta olisi oikeasti mahdollista. Palvelujen käytön koordinaatiota joudutaan sote-mallissa kuitenkin tiukentamaan mm. edellyttämällä erillisen asiakassuunnitelman laatimista. Uudistuksessa ehdotettu valinnanvapauden malli tulee asiakkaalle näyttäytymään hankalalle ja byrokraattiselle. Sote-malliin rahoitukseen liittyvät ongelmat johtavat myös todennäköisesti asiakasmaksujen nousuun, mikä ei asiakastyytyväisyyttä paranna. Korkeat asiakasmaksut lisäävät tunnetusti myös eri väestöryhmien terveyseroja.

Perusterveydenhuollon palvelujen saatavuus voi valinnanvapauden myötä lisääntyä alueellisesti kasvukeskuksissa. Haja-asutusalueiden ja sosiaalihuollon palvelujen osalta tilanne on todennäköisesti päinvastainen. Soten rahoituksen ongelmat voivat lopulta huonontaa myös erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuutta.

Kaiken kaikkiaan Sipilän hallituksen sote-ratkaisu ennakoi Concorde -efektiä varsin hyvin. Se luo nyt mallia, jossa uudistukselle asetetut tavoitteet eivät 2020-luvun toimintaympäristössä toteudu, mutta synnyttää mallille institutionaaliset rakenteet (maakunnat).

Sote-mallia viedään nyt eteenpäin ns. upotettujen kustannusten vaikutuksen avulla. Tuo taloustieteilijöille tuttu käsite tarkoittaa ilmiötä, jossa hankkeen lopettaminen tulee sitä vaikeammaksi, mitä enemmän siihen on sidottu kustannuksia. Kukaan ei halua ottaa syytä varojen hukkaamisesta, vaan toivoo, että vielä hiukan lisää investoimalla hanke saataisiin onnistumaan. Näin myös silloin, kun objektiiviselta kannalta katsoen hanke on tuhoon tuomittu. Erityisesti moni IT-projekti on upotettujen kustannusten vaikutusten takia jatkunut pitkään yli sen, mikä olisi ollut taloudellisesti järkevää.

Sote-uudistuksen tilannetta kuvaa, että Helsingin Sanomien haastattelussa hankkeen johdosta vastaava alivaltiosihteeri toteaa 3.2.2018 ”maakuntien olevan jo tosi pitkällä”. Lähes samaan aikaan Kuntaliitto uutisoi, että maakuntien muutoskustannukset vuosina 2018–19 ovat yli 500 miljoonaa euroa. Sipilän hallitus onkin upottanut soten, maakuntien ja niihin liittyvien IT-järjestelmien valmisteluun jo satoja miljoonia euroja. Valmistelutyöhön on palkattu tai sijoitettu tuhatlukuinen virkamies- ja konsulttijoukko, joista osa jo rakentaa itselleen sopivaa ekologista lokeroa uuteen byrokratiaan. Tuolla panostuksella ja rahoituksella perusterveydenhuollon saatavuusongelmat olisi helposti korjattu ilman soteakin.

Sote- ja maakuntauudistukseen liittyvä lainsäädäntö on kuitenkin vasta eduskunnan arvioitavana. Maakuntien valmistelun rahoitus perustuu istuvan enemmistöhallituksen (eli toimeenpanovallan) ja sen Keskustapuoluetta edustavien vastuuministerien tahtotilaan sekä eduskunnan tähän valtion tulo- ja menoarviossa osoittamiin rahoihin. Lainsäädäntövaltaa käyttävä Suomen korkein valtioelin, eduskunta ei kuitenkaan ehdotettuja institutionaalisia ratkaisuja ole vielä hyväksynyt. Se on sen sijaan valiokuntiensa kannanotoissa edellyttänyt sote-mallin perusteellista vaikutusarviointia. Tällainen asiantuntija-arvio onkin todella tärkeä osa sote-paketin eduskuntakäsittelyä.

]]>
10 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250420-mita-yhteista-on-sotella-ja-concordella#comments kestävyysvaje Kustannukset Maakunta Sote-uudistus Sun, 04 Feb 2018 06:37:53 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250420-mita-yhteista-on-sotella-ja-concordella
Sote ja tuottavuusparadoksi http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246277-sote-ja-tuottavuusparadoksi <p>Kansantalouden rahakirstun vartijat astuivat 13.11. parrasvaloihin. Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki piti sote-uudistusta välttämättömänä kestävyysvajeen kukistamiseksi. Hänen edeltäjänsä Raimo Sailas taas piti sote-uudistusta niin huonosti valmisteltuna, etteivät sen tavoitteet kustannusten kasvun hillinnässä voi toteutua. Molemmat suuresti arvostetut virkamiehet ovat kommenteissaan varmasti aivan oikeassa.</p><p>Jotta kestävyysvajeen nujertamisessa voitaisiin onnistua, tulisi sote-kulujen kasvun seurata kansantalouden kasvua. Muutoin sairaanhoidon ja sosiaalihuollon kuluja joudutaan rahoittamaan syömävelalla ja lasku jää tulevien sukupolvien maksettavaksi. Korkean verotuksen hyväksyttävyys pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa perustuu toisaalta ajatukseen siitä, että veroja vastaan yhteiskunta antaa turvaa sosiaalisten riskien varalta. Suomessa ei - ainakaan vielä &ndash; syöpäsairas joudu myymään taloaan korkeiden hoitokustannusten takia.</p><p>Valtiovarainministeriön laskelmat sote-kulujen kasvusta perustuvat pitkälti oletukseen, että sote-kulut kasvavat samassa vauhdissa yli 75-vuotiaiden määrän kasvun kanssa. Mitä paremmin terveydenhuolto onnistuu tehtävässään elinikäennusteemme pidentämisessä, sitä huonommin maalla tuon ajatusmallin mukaan menee. On toki totta, että kuollut potilas tulee usein paljon halvemmaksi, kuin hengissä oleva hoitoa tarvitseva, mutta vanhusten näkeminen pelkkänä kulueränä ei tee oikeutta veronsa tunnollisesti maksaneille seniorikansalaisille. Kaiken lisäksi tilastot osoittavat, että merkittävät hoito- ja hoivakulut painottuvat vasta viimeiseen elinvuoteen. Tosiasiassa väestön eliniän pidentymien ei siis suoraan lisää hoivan ja hoidon kuluja, vaan siirtää niitä eteenpäin. Esimerkiksi Tanskassa 75 % yli 75-vuotiaista on nettoveronmaksajia eli maksavat valtiolle veroja enemmän kuin aiheuttavat kuluja. Pohjoismainen sosiaaliturvajärjestelmä on näin ollen onnistunut erittäin hyvin tuottaessaan terveitä elinvuosia ja hyvinvointia.</p><p>Valtiovarainministeriö on myös huolissaan sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuuskehityksestä. EU-tilastoja varten tehdyissä Tilastokeskuksen raporteissa sote-alojen tuottavuus on laskenut koko 2000-luvun. Mainitsematta kuitenkin jää, että Suomen terveydenhuollon tuottavuus on parempi kuin kilpailijamaissa ja että työvoimavaltaisten julkisen sektorin alojen tuottavuuden arvioimista vaikeuttaa tuotosten rahamääräinen arvottaminen. Ongelmaa on kuvannut hyvin Osmo Soinivaara kirjassaan &rdquo;Julkisen sektorin tuottavuus&rdquo;. Hän toteaa mm, että kansantalouden mittarit eivät tunnusta tuottavuuden nousuksi sairaanhoidon suuria edistysaskelia, vaikka hoito tuottaa nyt samalla rahalla enemmän terveyttä kuin aikaisemmin, eikä potilaan toipuminen leikkauksista vie enää niin kauan kuin ennen. Esimerkiksi syöpähoidon paremmat tulokset näkyvät joissain mittareissa tuottavuuden alenemisena, koska kuolevassa potilaassa on vähemmän hoitamista kuin potilaassa, joka hoidetaan terveeksi. Siirtyminen moderniin päiväkirurgiaan näkyy sekin tuottavuuden laskuna, koska potilas pääsee kotiin jo samana päivänä ja kustannukset hoitopäivää kohden ovat tällöin korkeammat kuin sellaisessa leikkauksessa, josta potilas toipui sairaalasängyssä pari viikkoa.</p><p>Olen itse joutunut urallani usein arvioimaan hoidon taloudellista arvoa. Eräs menetelmä tähän on ns. trade off -metodi, jossa sairas henkilö saa itse arvioida, kuinka paljon hän olisi valmis maksamaan terveestä elinvuodestaan. Tällä metodilla arvioiden terveydenhuollon tuotoksen rahallinen arvo nousee hyvin korkeaksi. Trade off -menetelmä on hyvin tunnettu myös kirjallisuushistoriasta, sillä Faust -niminen fiktionaalinen henkilö oli valmis antamaan jopa kuolemattoman sielunsa saadakseen nuoruuden ja terveyden takaisin.</p><p>Käytännössä Sipilän hallituksen ja valtiovarainministeriön toiveet sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuuden paranemisesta sote-uudistuksessa perustuvat lähes kokonaan IT-ratkaisujen mahdollisesti tuomiin tuottavuushyötyihin. Tuottavuuden ja tietotekniikan suhde on kuitenkin ongelmallinen. Kansantalouden tutkijat tuntevat hyvin ns. tuottavuusparadoksin, jolla tarkoitetaan sitä, että missään maailmassa tuottavuus ei ole kasvanut samassa tahdissa informaatioteknologian kehityksen kanssa. Esimerkkinä käytetään usein Yhdysvaltain talouden kehitystä 1970-80 -luvulla. Samaan aikaan kuin Yhdysvaltojen tietokonekapasiteetti yli satakertaistui, puolittui tuottavuuden kasvu aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna. Useimmat kansantaloustieteilijät varoittavatkin laskemasta tuottavuuskehitystä vain tietoteknologian varaan. Samasta varoittavat myös terveydenhuollon asiantuntijat. Maailman arvostetuin lääketieteellinen aikakauslehti New England Journal of Medicine totesi (&rdquo;Unraveling the IT Productivity Paradox&rdquo;) Obamacaren odotuksia vuonna 2012 arvioidessaan, että suurten ja näyttöön perustumattomien tietoteknologian hyötyjä koskevien väitteiden sijasta pitäisi keskittyä optimaalisten ratkaisujen hakemiseen IT:n käytölle terveydenhuollossa.</p><p>Monet sote-uudistuksen tuottavuuden paranemista koskevat odotukset ovatkin melko lailla uskon ja toivon varassa. Valtiovarainministeriön sote-laskuharjoituksiin sopii siksi hyvin vanha lastenloru: Tule, tule hyvä sote, älä tule kallis sote.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansantalouden rahakirstun vartijat astuivat 13.11. parrasvaloihin. Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki piti sote-uudistusta välttämättömänä kestävyysvajeen kukistamiseksi. Hänen edeltäjänsä Raimo Sailas taas piti sote-uudistusta niin huonosti valmisteltuna, etteivät sen tavoitteet kustannusten kasvun hillinnässä voi toteutua. Molemmat suuresti arvostetut virkamiehet ovat kommenteissaan varmasti aivan oikeassa.

Jotta kestävyysvajeen nujertamisessa voitaisiin onnistua, tulisi sote-kulujen kasvun seurata kansantalouden kasvua. Muutoin sairaanhoidon ja sosiaalihuollon kuluja joudutaan rahoittamaan syömävelalla ja lasku jää tulevien sukupolvien maksettavaksi. Korkean verotuksen hyväksyttävyys pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa perustuu toisaalta ajatukseen siitä, että veroja vastaan yhteiskunta antaa turvaa sosiaalisten riskien varalta. Suomessa ei - ainakaan vielä – syöpäsairas joudu myymään taloaan korkeiden hoitokustannusten takia.

Valtiovarainministeriön laskelmat sote-kulujen kasvusta perustuvat pitkälti oletukseen, että sote-kulut kasvavat samassa vauhdissa yli 75-vuotiaiden määrän kasvun kanssa. Mitä paremmin terveydenhuolto onnistuu tehtävässään elinikäennusteemme pidentämisessä, sitä huonommin maalla tuon ajatusmallin mukaan menee. On toki totta, että kuollut potilas tulee usein paljon halvemmaksi, kuin hengissä oleva hoitoa tarvitseva, mutta vanhusten näkeminen pelkkänä kulueränä ei tee oikeutta veronsa tunnollisesti maksaneille seniorikansalaisille. Kaiken lisäksi tilastot osoittavat, että merkittävät hoito- ja hoivakulut painottuvat vasta viimeiseen elinvuoteen. Tosiasiassa väestön eliniän pidentymien ei siis suoraan lisää hoivan ja hoidon kuluja, vaan siirtää niitä eteenpäin. Esimerkiksi Tanskassa 75 % yli 75-vuotiaista on nettoveronmaksajia eli maksavat valtiolle veroja enemmän kuin aiheuttavat kuluja. Pohjoismainen sosiaaliturvajärjestelmä on näin ollen onnistunut erittäin hyvin tuottaessaan terveitä elinvuosia ja hyvinvointia.

Valtiovarainministeriö on myös huolissaan sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuuskehityksestä. EU-tilastoja varten tehdyissä Tilastokeskuksen raporteissa sote-alojen tuottavuus on laskenut koko 2000-luvun. Mainitsematta kuitenkin jää, että Suomen terveydenhuollon tuottavuus on parempi kuin kilpailijamaissa ja että työvoimavaltaisten julkisen sektorin alojen tuottavuuden arvioimista vaikeuttaa tuotosten rahamääräinen arvottaminen. Ongelmaa on kuvannut hyvin Osmo Soinivaara kirjassaan ”Julkisen sektorin tuottavuus”. Hän toteaa mm, että kansantalouden mittarit eivät tunnusta tuottavuuden nousuksi sairaanhoidon suuria edistysaskelia, vaikka hoito tuottaa nyt samalla rahalla enemmän terveyttä kuin aikaisemmin, eikä potilaan toipuminen leikkauksista vie enää niin kauan kuin ennen. Esimerkiksi syöpähoidon paremmat tulokset näkyvät joissain mittareissa tuottavuuden alenemisena, koska kuolevassa potilaassa on vähemmän hoitamista kuin potilaassa, joka hoidetaan terveeksi. Siirtyminen moderniin päiväkirurgiaan näkyy sekin tuottavuuden laskuna, koska potilas pääsee kotiin jo samana päivänä ja kustannukset hoitopäivää kohden ovat tällöin korkeammat kuin sellaisessa leikkauksessa, josta potilas toipui sairaalasängyssä pari viikkoa.

Olen itse joutunut urallani usein arvioimaan hoidon taloudellista arvoa. Eräs menetelmä tähän on ns. trade off -metodi, jossa sairas henkilö saa itse arvioida, kuinka paljon hän olisi valmis maksamaan terveestä elinvuodestaan. Tällä metodilla arvioiden terveydenhuollon tuotoksen rahallinen arvo nousee hyvin korkeaksi. Trade off -menetelmä on hyvin tunnettu myös kirjallisuushistoriasta, sillä Faust -niminen fiktionaalinen henkilö oli valmis antamaan jopa kuolemattoman sielunsa saadakseen nuoruuden ja terveyden takaisin.

Käytännössä Sipilän hallituksen ja valtiovarainministeriön toiveet sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuuden paranemisesta sote-uudistuksessa perustuvat lähes kokonaan IT-ratkaisujen mahdollisesti tuomiin tuottavuushyötyihin. Tuottavuuden ja tietotekniikan suhde on kuitenkin ongelmallinen. Kansantalouden tutkijat tuntevat hyvin ns. tuottavuusparadoksin, jolla tarkoitetaan sitä, että missään maailmassa tuottavuus ei ole kasvanut samassa tahdissa informaatioteknologian kehityksen kanssa. Esimerkkinä käytetään usein Yhdysvaltain talouden kehitystä 1970-80 -luvulla. Samaan aikaan kuin Yhdysvaltojen tietokonekapasiteetti yli satakertaistui, puolittui tuottavuuden kasvu aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna. Useimmat kansantaloustieteilijät varoittavatkin laskemasta tuottavuuskehitystä vain tietoteknologian varaan. Samasta varoittavat myös terveydenhuollon asiantuntijat. Maailman arvostetuin lääketieteellinen aikakauslehti New England Journal of Medicine totesi (”Unraveling the IT Productivity Paradox”) Obamacaren odotuksia vuonna 2012 arvioidessaan, että suurten ja näyttöön perustumattomien tietoteknologian hyötyjä koskevien väitteiden sijasta pitäisi keskittyä optimaalisten ratkaisujen hakemiseen IT:n käytölle terveydenhuollossa.

Monet sote-uudistuksen tuottavuuden paranemista koskevat odotukset ovatkin melko lailla uskon ja toivon varassa. Valtiovarainministeriön sote-laskuharjoituksiin sopii siksi hyvin vanha lastenloru: Tule, tule hyvä sote, älä tule kallis sote. 

 

]]>
15 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246277-sote-ja-tuottavuusparadoksi#comments Kotimaa IT-järjestelmät kestävyysvaje Sote-uudistus Tuottavuus Sun, 19 Nov 2017 06:58:33 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246277-sote-ja-tuottavuusparadoksi
Vihreät nuoret: Työeläkemenojen kasvua hillittävä, uusi eläkepamfletti julkaistu http://lukaskorpelainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245866-vihreat-nuoret-tyoelakemenojen-kasvua-hillittava-uusi-elakepamfletti-julkaistu <p>Vihreät nuoret vaatii 10.11. julkaistussa&nbsp;<a href="http://www.vino.fi/pdf/elakepamfletti2017.pdf">eläkepamfletissaan</a>, että tulevien sukupolvien eläkkeet on turvattava muun muassa uudelleenarvioimalla eläkkeiden omaisuudensuojaa sekä siirtymällä taitetusta indeksistä kansaneläkeindeksiin. Pamfletin taustalla on huoli nykyisen järjestelmän taloudellisesta kestävyydestä, rasituksesta hyvinvointivaltiolle sekä sukupolvien sisäisestä ja välisestä oikeudenmukaisuudesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen tänä vuonna toiminut Vihreiden nuorten sosiaalipoliittisessa työryhmässä varapuheenjohtajana ja olen yksi vastuullisista kannan kehittämisessä. Työryhmässä päätimme ottaa härkää sarvista ja todella syventyä eläkkeisiin ja järjestelmässä ilmenneisiin ongelmiin. Tiiviin työstämisen pohjalta syntyi eläkepamfletti. Tiedostamme, että aihe herättää kiihkeää keskustelua, mutta se on keskustelu, joka Suomessa täytyy aloittaa.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.vino.fi/blog/2017/11/10/elakepamfletti/">Tiedotteesta</a>:</p><p>&rdquo;Vihreät nuoret ovat huolissaan julkisiin palveluihin kohdistuvista jatkuvista leikkauksista sekä kansaneläkkeiden indeksijäädytyksistä. Samaan aikaan kun kaikista köyhimpien kansaneläkkeitä heikennetään, työeläkemenojen annetaan kasvaa sadoilla miljoonilla joka vuosi. Vaikka eläkkeet maksetaan työeläkeyhtiöiden kautta, ne rahoitetaan pääosin työikäisen väestön eläkemaksuista, joiden taso vaikuttaa suoraan työn verotuksen tasoon. Kasvavat eläkemenot lisäävät painetta nostaa eläkemaksuja, mikä taas heikentää valtion verotuloja. Siksi Vihreät nuoret vaatii, että työeläkkeitä on voitava tarkastella kriittisesti siinä missä muutakin julkisen sektorin toimintaa. Eläkekeskustelun tabut on purettava.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Voit lukea lisää tiedotteesta, mutta suosittelen saman tien lukemaan läpi lyhyt pamflettimme, jossa käymme läpi selkeästi järjestelmän ongelmia ja ratkaisuja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vihreät nuoret vaatii 10.11. julkaistussa eläkepamfletissaan, että tulevien sukupolvien eläkkeet on turvattava muun muassa uudelleenarvioimalla eläkkeiden omaisuudensuojaa sekä siirtymällä taitetusta indeksistä kansaneläkeindeksiin. Pamfletin taustalla on huoli nykyisen järjestelmän taloudellisesta kestävyydestä, rasituksesta hyvinvointivaltiolle sekä sukupolvien sisäisestä ja välisestä oikeudenmukaisuudesta.

 

Olen tänä vuonna toiminut Vihreiden nuorten sosiaalipoliittisessa työryhmässä varapuheenjohtajana ja olen yksi vastuullisista kannan kehittämisessä. Työryhmässä päätimme ottaa härkää sarvista ja todella syventyä eläkkeisiin ja järjestelmässä ilmenneisiin ongelmiin. Tiiviin työstämisen pohjalta syntyi eläkepamfletti. Tiedostamme, että aihe herättää kiihkeää keskustelua, mutta se on keskustelu, joka Suomessa täytyy aloittaa.

 

Tiedotteesta:

”Vihreät nuoret ovat huolissaan julkisiin palveluihin kohdistuvista jatkuvista leikkauksista sekä kansaneläkkeiden indeksijäädytyksistä. Samaan aikaan kun kaikista köyhimpien kansaneläkkeitä heikennetään, työeläkemenojen annetaan kasvaa sadoilla miljoonilla joka vuosi. Vaikka eläkkeet maksetaan työeläkeyhtiöiden kautta, ne rahoitetaan pääosin työikäisen väestön eläkemaksuista, joiden taso vaikuttaa suoraan työn verotuksen tasoon. Kasvavat eläkemenot lisäävät painetta nostaa eläkemaksuja, mikä taas heikentää valtion verotuloja. Siksi Vihreät nuoret vaatii, että työeläkkeitä on voitava tarkastella kriittisesti siinä missä muutakin julkisen sektorin toimintaa. Eläkekeskustelun tabut on purettava.”

 

Voit lukea lisää tiedotteesta, mutta suosittelen saman tien lukemaan läpi lyhyt pamflettimme, jossa käymme läpi selkeästi järjestelmän ongelmia ja ratkaisuja.

]]>
60 http://lukaskorpelainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245866-vihreat-nuoret-tyoelakemenojen-kasvua-hillittava-uusi-elakepamfletti-julkaistu#comments Eläkeet Eläkeuudistus kestävyysvaje Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus Fri, 10 Nov 2017 08:42:06 +0000 Lukas Korpelainen http://lukaskorpelainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245866-vihreat-nuoret-tyoelakemenojen-kasvua-hillittava-uusi-elakepamfletti-julkaistu
Toimintatavan muutos, joka tuo jopa 170 euroa/kk lisää rahaa eläkeläiselle http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242736-toimintatavan-muutos-joka-tuo-jopa-170-euroakk-lisaa-rahaa-elakelaiselle <p>Lähes kaikissa poliittissa keskusteluissa mainitaan huoli eläkeläisten pärjäämisestä: esillä on &nbsp;mm. &nbsp;niiden pienituloisten eläkeläisten ongelmat, joiden &rdquo;pitää valita ostaako lääkkeitä vai ruokaa&rdquo;. Puhutaan myös ikääntyneiden toimintakyvyn heikentymisestä aiheutuvista pärjäämishaasteista ja kotiin vietävien palveluiden riittävyydestä. &nbsp;</p> <p>Myös kolikon toinen puoli on aktiivisesti esillä: päättäjät tietävät, että väestön ikääntyminen kasvattaa julkisen talouden kuluja. Puhetta on paljon, innovatiivisia kehittämisideoita on kuultu vähemmän. Uusia ratkaisuja eläkeläisten taloudelliseen ahdinkoon tai arkipäivän selviytymiseen ei ole juurikaan löydetty. Muutaman euron korotukset eläkkeisiin vaativat edelleenkin vuosikausia kestävän poliittisen väännön eikä apteekkireformiakaan haluta tehdä, vaikka sen myötä lääkekustannukset voitaisiin saada alenemaan.</p> <p>Seuraavissa kappaleissa esittelen idean, joka voidaan ottaa käyttöön heti, eikä se vaadi kalliita infrainvestointeja. Toteutuessaan se säästää sote-menoissa ja lisää eläkeläisen ostovoimaa.</p> <p>Tästä käynnistyy toivottavasti myös keskustelu siitä, voimmeko me kansalaiset lisätä omaa aktiivisuuttamme hyvinvointiyhteiskunnassa? Käsitykseni mukaan olemme laitostuneet odottamaan rahallista tukea ja julkisen sektorin huolenpitoa elämän eri käänteissä. Lukuisat tukimuodot alkaen lapsilisistä ja opintotuesta aina ikäihmisten ateriatukeen otetaan annettuina ja keskustelua käydään vain tuen lisäämisen puolesta. Aivan liian usein jätämme oman arkisen pärjäämisemme yhteiskunnan huoleksi, vaikka vaihtoehtojakin olisi tarjolla.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>TAUSTA</strong></p> <p>Suomessa on 1,2 miljoonaa yli 65-vuotiasta ja heistä joka kolmas kokee tarvitsevansa apua arkitoimissaan (Helsingin kaupunki. Tilastoja 2016.). Yksi ensimmäisistä ikäihmisten avuntarpeista on ruoka. Kuinka järjestetään ateria, jos kauppaan ei pääse tai jos ruuanlaitto vie voimat?</p> <p>Kaupungit ovat järjestäneet erinomaisen palvelun, jonka kautta ikääntyeet henkilöt&nbsp; voivat tilata päivittäisen aterian kotiin. Todettakoon, että tässä kirjoituksessa ei moitita tuota elintärkeää palvelua, vaan mietitään, voisiko sen toteuttaa vielä nykyistä paremmin. Väitän, että ikääntyneiden ruokapalvelu voidaan toteuttaa selvästi nykyistä halvemmalla palvelun samalla jopa parantuessa.</p> <p>Seurasin erään vanhuksen arkea. Ruokapalvelu toi hänelle päivittäisen aterian, mutta ruuan kanssa nautittava maito, leipä ja voi piti hakea erikseen kaupasta.</p> <p>Kalakeiton kanssa oli tarjolla tomaattia ja boysenmarjakiisseliä. Keitto maistui, mutta tomaatit ja jälkiruoka jäi vanhukselta syömättä, jolloin aterian hinta 9,50 &euro; tuntui aika kovalta. Ihmettelin ääneen, miksi hän ei tilaa kaupasta yksittäispakattua kalakeittoa samalla kun ostaa muita elintarvikkeita? Valmisateriaksi pakattu kirjolohikeittoannos kun maksaa kaupassa vain 1,79 &euro; ja tulisi samassa kuormassa kotiin kun muutkin ostokset.</p> <p>Tässä on selvä innovaation paikka. Vanhus sai apua muiden ruoka- ja tarvikeostosten tekemisessä, mutta kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi, että ateriapalvelu hoituisi täsmälleen yhtä hyvin kaupan toimittamana kuin kaupungin palvelunkin kautta tilattuna.</p> <p>Kaupungin toimittamaan ateriaan sisältyy pääruoka, kasvislisäke, salaatti/mehu ja jälkiruoka. Tuotteet toimitetaan kylmänä ja asiakas lämmittää ruuan itse.&nbsp; Käsitykseni mukaan Saarioisen, HK:n tai vaikkapa Atrian vakuumiin pakkaama lindströminpihvi muusilla on ihan yhtä hyvää ruokaa kuin kaupungin ateriapalvelunkin valmistama ja vakuumiin pakkaama ruoka. Mutta kuinka suuresta hintaerosta on kysymys?</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>SÄÄSTÖ ON MERKITTÄVÄ</strong></p> <p>Itä-Helsingissä asuvalle vanhukselle Palvelukeskus Helsingin kotiin toimittaman aterian hinta on 9,50 &euro; sisältäen toimituskulut. Ne, jotka ovat Kotihoidon asiakkaita, voivat saada kaupungilta rahallista tukea ateriakustannuksiin. Tällöin yhden aterian hinnaksi tulee toimituskuluineen 7,36 &euro;.</p> <p>Tein hintavertailun yhden viikon ajalta. Otin Palvelukeskus Helsingin viikon 36 ruokalistan ja etsin vastaavat tuotteet erään verkkokaupan valikoimasta. Tuotteet valittiin valmisruokien annosaterioiden joukosta, jolloin ruoka on ateriakohtaisesti pakattu, lämmittämistä vaille valmis. Eli se on vertailukelpoinen kokonaisuus kaupungin palveluun verrattuna.</p> <p><strong>Kaupungin ruokalistalla oli päivittäin 3 ateriavaihtoehtoa, joten yhteensä hintavertailuja kertyi 21 kappaletta. Verkkokaupasta tilattuna keskimääräisen aterian hinnaksi toimituskuluineen tuli 4,54 &euro;. Se on puolet vähemmän kuin kaupungilta ostettaessa.</strong></p> <p>Jos asiakas olisi valinnut aina päivän vaihtoehdoista halvimman, olisi viikon aterioiden keskihinnaksi toimituskuluineen tullut verkkokaupassa 3,91 &euro;. Nyt puhutaan jo lähes 60%:n hintaerosta kaupungin kiinteään hintaan verrattuna.</p> <p>Laskin vielä yhden variaation, jossa asiakas valitsi kolmena päivänä halvimman ateriakokonaisuuden ja neljänä päivänä kalleimman vaihtoehdon. Tällöin viikon aterian keskihinnaksi tuli 4,70 &euro; sisältäen toimituskulut.&nbsp; Ero on edelleen merkittävä niin normaalihintaan kuin tuettuunkin hintaan verrattuna.&nbsp;</p> <p><strong>Tässä esimerkissä vuoden ateriat maksavat vanhukselle halvimmillaan 1.427 euroa tai kalleimmillaan (kaupungin palvelu) 3.468 euroa ostopaikasta ja ruokavalinnoista riippuen. Kaikissa edellä esitetyissä esimerkeissä asiakkaan säästö kaupungin hintaan verrattuna on 145-170 euroa kuukaudessa.&nbsp;</strong></p> <p>Vuonna 2014 vanhuuseläkettä saavien keskimääräinen kokonaiseläke oli 1.598 &euro;/kk. On selvä, että tarjolla olevalla jopa 170 euron kuukausisäästöllä&nbsp; on todellista merkitystä ihmisten arkeen.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>TARVITTAVA INFRA ON JO OLEMASSA</strong></p> <p>On mielenkiintoista huomata, että kaupungin palvelussa ruuan hinta ei jousta. Veloitus on sama riippumatta siitä, valitseeko asiakas halvemman keiton tai kalliimman leikkeen. Kaupan valmisruokavalikoimasta ostettaessa hinta sitä vastoin joustaa ja hintaero jää asiakkaalle. Asiakas ei myöskään ole sidottu ruokalistan kolmeen vaihtoehtoon, vaan voi päivittäin valita kaupan koko valikoimasta. Ruokahävikki pienenee, kun valinnanmahdollisuus ulottuu myös jälkiruokiin ja salaatteihin. Tällöin kustannushyöty paranee edelleen.</p> <p>En tiedä Helsingin kaupungin ateriatukikustannuksia, mutta käsitykseni mukaan tukea maksetaan ainakin 1 &euro;/ateria. Helsingissä on 106.000 yli 65-vuotiasta henkilöä. Tiedetään, että heistä noin 40 % toimintakyky on heikentynyt tai jopa huono (Helsingin kaupunki. Tilastoja 2016.).</p> <p>Jos tästä joukosta 25 % (10.600 henkilöä) tarvitsee ateriapalvelua ja saa siihen tukea kaupungilta, niin puhutaan ainakin noin 4 miljoonan euron suuruisesta vuotuisesta tukisummasta. Nämä miljoonat voitaisiin käyttää paremmin ikäihmisten hyvinvoinnin puolesta, jos ihmiset tilaisivat ateriat halvemmalla verkkokaupasta tai jostain muusta vastaavasta palvelusta.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>TOTEUTUS</strong></p> <p>Meillä on toiminnassa luotettavia verkkokauppoja, joiden kautta voi tilata valmisaterioita (ja myös muita tuotteita) kotiin toimitettuna. Verkkokauppa kotiinkuljetuspalveluineen löytyy jo laajasti Suomessa. &nbsp;</p> <p>Osa ikäihmisistä varmasti kokee tilaamisen helppona ja voi tehdä sen itse. On kuitenkin tärkeää, että mietitään sopiva toimintamalli, jonka avulla asiointi on mahdollista myös nettiä käyttämättömille. Tuotevarastot, logistiset ratkaisut ja maksujärjestelmät ovat jo olemassa.</p> <p>Tämä esimerkki osoittaa, että keskittyneeksi parjatusta vähittäiskaupasta on aidosti hyötyä kansalaisille. Julkisen vallan ei kannata yrittää rikkoa kaupan alan kilpailukykyä, vaan siitä kannattaa ottaa kaikki hyöty irti.</p> <p>Kaupan alan toimijat voisivat oma-aloitteisesti tehdä palvelumuotoilua teemalla &rdquo;ikäihmisten valmisruoka&rdquo; ja siten luoda edellytyksiä palvelun yleistymiselle. Samalla kaupalle syntyy mahdollisuuksia myös muiden palveluiden tarjoamiseen (turvallisuus, terveys, parafarmasia, käyttötavarat jne.).</p> <p>Ateriabisneksessä on lisämyyntipotentiaalia jopa satojen miljoonien eurojen arvosta, joten business case on tästä löydettävissä myös kaupan näkökulmasta katsottuna. Kaupan kannattaa kasvattaa markkinaosuuttaan ikäihmisten ruokapalvelusektorilla. Myös valmisaterioiden valmistajat varmaan kiinnostuvat pääsystä mukaan tähän julkisen puolen perinteisesti dominoimaan markkinaan.</p> <p>Kaupunki ja kauppa voisivat tehdä enemmän yhteistyötä. Molemmilla on siihen intressi. Tiedän, että syntyy melkoinen mekkala siitä, voiko näin tehdä. Luvut puhuvat puolestaan ja on kansalaisten etu hyödyntää olemassa oleva infra mahdollisimman hyvin. Poliitikot puhuvat mielellään rakenteiden uudistamisesta. Esimerkiksi Helsingin kaupungin talousarviossa sanotaan, että &rdquo;palvelujen tuottamistapoja uudistetaan ja asiakkaan rooli vahvistuu&rdquo;. Tässä olisi yksi hyvä sauma uudistaa rakenteita ja palveluiden tuottamistapoja ihan konkreettisesti.</p> <p><strong>Poliitikot puhuvat mielellään myös lisäarvoa tuottavien innovaatioiden puolesta. Heidän on syytä sietää se, että erityisesti sosiaalisissa innovaatiossa yhdistellään jo olemassa olevia, mutta ennestään &rdquo;toisiinsa sopimattomia&rdquo; asioita. Nyt pitäisi uskaltaa ottaa kaupan varasto- ja logistiikkapalvelu yhdeksi osaksi hyvinvointiyhteiskunnan palvelutuotantoa.</strong></p> <p>Helpoimmin muutos tapahtuu, jos ikäihmiset itse tai heidän läheisensä muuttavat ajatteluaan ja näkevät kaupan tarjonnan vaihtoehtona julkiselle palvelulle. Tämä edellyttää itsenäisen vastuunkannon lisäämistä: uskalletaan tehdä arjen ratkaisuja ilman virkamieskoneiston väliintuloa.</p> <p>Jos kaupungin intressi ei olisi ylläpitää perinteistä ruokapalvelua, se varmaan aika luonostaan &nbsp;ohjaisi valmisateriahankintoja asiakkaan kannalta edullisempiin vaihtoehtoihin. Samalla se vähentäisi omalla vastuullaan olevia kustannustehottomia toimintoja. Ateriatuotantoon ja jakeluun liittyvien asioiden lisäksi kaupunki voisi luopua esimerkiksi työläistä &nbsp;kilpailuttamisista (kun ihmiset itse valitsevat ruoantuottajansa) ja myös kaikenlainen ateriapalveluun liittyvä laskutusyö ja hallinnollinen ruljanssi vähenisi. Aikaa jäisi ikäihmisten kohtaamiseen.</p> <p>Vietämme Suomi 100 vuotta &ndash;juhlaa. Juhlavuoden pääteema on YHDESSÄ. Tässä on hyvä paikka tehdä yhdessä parempi Suomi. Se vaatii julkisen puolen toimijoilta hiukan pokkaa ja vähän vaivannäköä, mutta ei merkittäviä investointeja. Riittää, että tehdään innovaatio: muutetaan ajattelutapaa ja tehdään julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä lisäarvoa tuottaen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lähes kaikissa poliittissa keskusteluissa mainitaan huoli eläkeläisten pärjäämisestä: esillä on  mm.  niiden pienituloisten eläkeläisten ongelmat, joiden ”pitää valita ostaako lääkkeitä vai ruokaa”. Puhutaan myös ikääntyneiden toimintakyvyn heikentymisestä aiheutuvista pärjäämishaasteista ja kotiin vietävien palveluiden riittävyydestä.  

Myös kolikon toinen puoli on aktiivisesti esillä: päättäjät tietävät, että väestön ikääntyminen kasvattaa julkisen talouden kuluja. Puhetta on paljon, innovatiivisia kehittämisideoita on kuultu vähemmän. Uusia ratkaisuja eläkeläisten taloudelliseen ahdinkoon tai arkipäivän selviytymiseen ei ole juurikaan löydetty. Muutaman euron korotukset eläkkeisiin vaativat edelleenkin vuosikausia kestävän poliittisen väännön eikä apteekkireformiakaan haluta tehdä, vaikka sen myötä lääkekustannukset voitaisiin saada alenemaan.

Seuraavissa kappaleissa esittelen idean, joka voidaan ottaa käyttöön heti, eikä se vaadi kalliita infrainvestointeja. Toteutuessaan se säästää sote-menoissa ja lisää eläkeläisen ostovoimaa.

Tästä käynnistyy toivottavasti myös keskustelu siitä, voimmeko me kansalaiset lisätä omaa aktiivisuuttamme hyvinvointiyhteiskunnassa? Käsitykseni mukaan olemme laitostuneet odottamaan rahallista tukea ja julkisen sektorin huolenpitoa elämän eri käänteissä. Lukuisat tukimuodot alkaen lapsilisistä ja opintotuesta aina ikäihmisten ateriatukeen otetaan annettuina ja keskustelua käydään vain tuen lisäämisen puolesta. Aivan liian usein jätämme oman arkisen pärjäämisemme yhteiskunnan huoleksi, vaikka vaihtoehtojakin olisi tarjolla.

 

TAUSTA

Suomessa on 1,2 miljoonaa yli 65-vuotiasta ja heistä joka kolmas kokee tarvitsevansa apua arkitoimissaan (Helsingin kaupunki. Tilastoja 2016.). Yksi ensimmäisistä ikäihmisten avuntarpeista on ruoka. Kuinka järjestetään ateria, jos kauppaan ei pääse tai jos ruuanlaitto vie voimat?

Kaupungit ovat järjestäneet erinomaisen palvelun, jonka kautta ikääntyeet henkilöt  voivat tilata päivittäisen aterian kotiin. Todettakoon, että tässä kirjoituksessa ei moitita tuota elintärkeää palvelua, vaan mietitään, voisiko sen toteuttaa vielä nykyistä paremmin. Väitän, että ikääntyneiden ruokapalvelu voidaan toteuttaa selvästi nykyistä halvemmalla palvelun samalla jopa parantuessa.

Seurasin erään vanhuksen arkea. Ruokapalvelu toi hänelle päivittäisen aterian, mutta ruuan kanssa nautittava maito, leipä ja voi piti hakea erikseen kaupasta.

Kalakeiton kanssa oli tarjolla tomaattia ja boysenmarjakiisseliä. Keitto maistui, mutta tomaatit ja jälkiruoka jäi vanhukselta syömättä, jolloin aterian hinta 9,50 € tuntui aika kovalta. Ihmettelin ääneen, miksi hän ei tilaa kaupasta yksittäispakattua kalakeittoa samalla kun ostaa muita elintarvikkeita? Valmisateriaksi pakattu kirjolohikeittoannos kun maksaa kaupassa vain 1,79 € ja tulisi samassa kuormassa kotiin kun muutkin ostokset.

Tässä on selvä innovaation paikka. Vanhus sai apua muiden ruoka- ja tarvikeostosten tekemisessä, mutta kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi, että ateriapalvelu hoituisi täsmälleen yhtä hyvin kaupan toimittamana kuin kaupungin palvelunkin kautta tilattuna.

Kaupungin toimittamaan ateriaan sisältyy pääruoka, kasvislisäke, salaatti/mehu ja jälkiruoka. Tuotteet toimitetaan kylmänä ja asiakas lämmittää ruuan itse.  Käsitykseni mukaan Saarioisen, HK:n tai vaikkapa Atrian vakuumiin pakkaama lindströminpihvi muusilla on ihan yhtä hyvää ruokaa kuin kaupungin ateriapalvelunkin valmistama ja vakuumiin pakkaama ruoka. Mutta kuinka suuresta hintaerosta on kysymys?

 

SÄÄSTÖ ON MERKITTÄVÄ

Itä-Helsingissä asuvalle vanhukselle Palvelukeskus Helsingin kotiin toimittaman aterian hinta on 9,50 € sisältäen toimituskulut. Ne, jotka ovat Kotihoidon asiakkaita, voivat saada kaupungilta rahallista tukea ateriakustannuksiin. Tällöin yhden aterian hinnaksi tulee toimituskuluineen 7,36 €.

Tein hintavertailun yhden viikon ajalta. Otin Palvelukeskus Helsingin viikon 36 ruokalistan ja etsin vastaavat tuotteet erään verkkokaupan valikoimasta. Tuotteet valittiin valmisruokien annosaterioiden joukosta, jolloin ruoka on ateriakohtaisesti pakattu, lämmittämistä vaille valmis. Eli se on vertailukelpoinen kokonaisuus kaupungin palveluun verrattuna.

Kaupungin ruokalistalla oli päivittäin 3 ateriavaihtoehtoa, joten yhteensä hintavertailuja kertyi 21 kappaletta. Verkkokaupasta tilattuna keskimääräisen aterian hinnaksi toimituskuluineen tuli 4,54 €. Se on puolet vähemmän kuin kaupungilta ostettaessa.

Jos asiakas olisi valinnut aina päivän vaihtoehdoista halvimman, olisi viikon aterioiden keskihinnaksi toimituskuluineen tullut verkkokaupassa 3,91 €. Nyt puhutaan jo lähes 60%:n hintaerosta kaupungin kiinteään hintaan verrattuna.

Laskin vielä yhden variaation, jossa asiakas valitsi kolmena päivänä halvimman ateriakokonaisuuden ja neljänä päivänä kalleimman vaihtoehdon. Tällöin viikon aterian keskihinnaksi tuli 4,70 € sisältäen toimituskulut.  Ero on edelleen merkittävä niin normaalihintaan kuin tuettuunkin hintaan verrattuna. 

Tässä esimerkissä vuoden ateriat maksavat vanhukselle halvimmillaan 1.427 euroa tai kalleimmillaan (kaupungin palvelu) 3.468 euroa ostopaikasta ja ruokavalinnoista riippuen. Kaikissa edellä esitetyissä esimerkeissä asiakkaan säästö kaupungin hintaan verrattuna on 145-170 euroa kuukaudessa. 

Vuonna 2014 vanhuuseläkettä saavien keskimääräinen kokonaiseläke oli 1.598 €/kk. On selvä, että tarjolla olevalla jopa 170 euron kuukausisäästöllä  on todellista merkitystä ihmisten arkeen.

 

TARVITTAVA INFRA ON JO OLEMASSA

On mielenkiintoista huomata, että kaupungin palvelussa ruuan hinta ei jousta. Veloitus on sama riippumatta siitä, valitseeko asiakas halvemman keiton tai kalliimman leikkeen. Kaupan valmisruokavalikoimasta ostettaessa hinta sitä vastoin joustaa ja hintaero jää asiakkaalle. Asiakas ei myöskään ole sidottu ruokalistan kolmeen vaihtoehtoon, vaan voi päivittäin valita kaupan koko valikoimasta. Ruokahävikki pienenee, kun valinnanmahdollisuus ulottuu myös jälkiruokiin ja salaatteihin. Tällöin kustannushyöty paranee edelleen.

En tiedä Helsingin kaupungin ateriatukikustannuksia, mutta käsitykseni mukaan tukea maksetaan ainakin 1 €/ateria. Helsingissä on 106.000 yli 65-vuotiasta henkilöä. Tiedetään, että heistä noin 40 % toimintakyky on heikentynyt tai jopa huono (Helsingin kaupunki. Tilastoja 2016.).

Jos tästä joukosta 25 % (10.600 henkilöä) tarvitsee ateriapalvelua ja saa siihen tukea kaupungilta, niin puhutaan ainakin noin 4 miljoonan euron suuruisesta vuotuisesta tukisummasta. Nämä miljoonat voitaisiin käyttää paremmin ikäihmisten hyvinvoinnin puolesta, jos ihmiset tilaisivat ateriat halvemmalla verkkokaupasta tai jostain muusta vastaavasta palvelusta.

 

TOTEUTUS

Meillä on toiminnassa luotettavia verkkokauppoja, joiden kautta voi tilata valmisaterioita (ja myös muita tuotteita) kotiin toimitettuna. Verkkokauppa kotiinkuljetuspalveluineen löytyy jo laajasti Suomessa.  

Osa ikäihmisistä varmasti kokee tilaamisen helppona ja voi tehdä sen itse. On kuitenkin tärkeää, että mietitään sopiva toimintamalli, jonka avulla asiointi on mahdollista myös nettiä käyttämättömille. Tuotevarastot, logistiset ratkaisut ja maksujärjestelmät ovat jo olemassa.

Tämä esimerkki osoittaa, että keskittyneeksi parjatusta vähittäiskaupasta on aidosti hyötyä kansalaisille. Julkisen vallan ei kannata yrittää rikkoa kaupan alan kilpailukykyä, vaan siitä kannattaa ottaa kaikki hyöty irti.

Kaupan alan toimijat voisivat oma-aloitteisesti tehdä palvelumuotoilua teemalla ”ikäihmisten valmisruoka” ja siten luoda edellytyksiä palvelun yleistymiselle. Samalla kaupalle syntyy mahdollisuuksia myös muiden palveluiden tarjoamiseen (turvallisuus, terveys, parafarmasia, käyttötavarat jne.).

Ateriabisneksessä on lisämyyntipotentiaalia jopa satojen miljoonien eurojen arvosta, joten business case on tästä löydettävissä myös kaupan näkökulmasta katsottuna. Kaupan kannattaa kasvattaa markkinaosuuttaan ikäihmisten ruokapalvelusektorilla. Myös valmisaterioiden valmistajat varmaan kiinnostuvat pääsystä mukaan tähän julkisen puolen perinteisesti dominoimaan markkinaan.

Kaupunki ja kauppa voisivat tehdä enemmän yhteistyötä. Molemmilla on siihen intressi. Tiedän, että syntyy melkoinen mekkala siitä, voiko näin tehdä. Luvut puhuvat puolestaan ja on kansalaisten etu hyödyntää olemassa oleva infra mahdollisimman hyvin. Poliitikot puhuvat mielellään rakenteiden uudistamisesta. Esimerkiksi Helsingin kaupungin talousarviossa sanotaan, että ”palvelujen tuottamistapoja uudistetaan ja asiakkaan rooli vahvistuu”. Tässä olisi yksi hyvä sauma uudistaa rakenteita ja palveluiden tuottamistapoja ihan konkreettisesti.

Poliitikot puhuvat mielellään myös lisäarvoa tuottavien innovaatioiden puolesta. Heidän on syytä sietää se, että erityisesti sosiaalisissa innovaatiossa yhdistellään jo olemassa olevia, mutta ennestään ”toisiinsa sopimattomia” asioita. Nyt pitäisi uskaltaa ottaa kaupan varasto- ja logistiikkapalvelu yhdeksi osaksi hyvinvointiyhteiskunnan palvelutuotantoa.

Helpoimmin muutos tapahtuu, jos ikäihmiset itse tai heidän läheisensä muuttavat ajatteluaan ja näkevät kaupan tarjonnan vaihtoehtona julkiselle palvelulle. Tämä edellyttää itsenäisen vastuunkannon lisäämistä: uskalletaan tehdä arjen ratkaisuja ilman virkamieskoneiston väliintuloa.

Jos kaupungin intressi ei olisi ylläpitää perinteistä ruokapalvelua, se varmaan aika luonostaan  ohjaisi valmisateriahankintoja asiakkaan kannalta edullisempiin vaihtoehtoihin. Samalla se vähentäisi omalla vastuullaan olevia kustannustehottomia toimintoja. Ateriatuotantoon ja jakeluun liittyvien asioiden lisäksi kaupunki voisi luopua esimerkiksi työläistä  kilpailuttamisista (kun ihmiset itse valitsevat ruoantuottajansa) ja myös kaikenlainen ateriapalveluun liittyvä laskutusyö ja hallinnollinen ruljanssi vähenisi. Aikaa jäisi ikäihmisten kohtaamiseen.

Vietämme Suomi 100 vuotta –juhlaa. Juhlavuoden pääteema on YHDESSÄ. Tässä on hyvä paikka tehdä yhdessä parempi Suomi. Se vaatii julkisen puolen toimijoilta hiukan pokkaa ja vähän vaivannäköä, mutta ei merkittäviä investointeja. Riittää, että tehdään innovaatio: muutetaan ajattelutapaa ja tehdään julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä lisäarvoa tuottaen.

]]>
6 http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242736-toimintatavan-muutos-joka-tuo-jopa-170-euroakk-lisaa-rahaa-elakelaiselle#comments Ateriapalvelu Eläkeläiset Eläkeläisten ostovoimasta huolehtiminen Kauppa kestävyysvaje Tue, 12 Sep 2017 09:15:17 +0000 Minna Isoaho http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242736-toimintatavan-muutos-joka-tuo-jopa-170-euroakk-lisaa-rahaa-elakelaiselle
Syntyvyyden laskusta saa syyttää onnistunutta politiikkaa http://perttukoistinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241844-syntyvyyden-laskusta-saa-syyttaa-onnistunutta-politiikkaa <p>Sosialidemokraattien Antti Rinne päätti eilen kannustaa kansaa &rdquo;synnytystalkoisiin&rdquo;, mikä ei julkisuudessa juuri riemuhuutoja herättänyt. Taustalla on tietenkin&nbsp; tälläkin kertaa väestön ikärakenteesta johtuva kestävyysvaje, johon ratkaisuja voi ja pitääkin etsiä.</p><p>Suomen osalta Rinteen huoli syntyvyydestä tulee kuitenkin aivan yhtä myöhään kuin sosialidemokraattien uudistaminen, molemmat kun olisi pitänyt hoitaa jo 25 vuotta sitten. Toisaalta syntyvyyden kasvulla ja sitä tukevalla politiikalla on lopulta enää aika vähän tekemistä keskenään. Suunta on aika pitkälti päinvastainen.</p><p>Jos syntyvyyden &nbsp;radikaali kääntäminen nousuun onnistuisi talkoohengellä tai politiikan keinoin, se olisi varmasti jo tehty. Mikään kehittynyt maa kun ei ole tähän vielä pystynyt erinäköisistä yrityksistä huolimatta. Ikärakenteen ongelma on niissä kaikissa enemmän tai vähemmän sama.</p><p>YK:n ihmimillisen kehityksen indeksi mittaa odotettavissa olevaa elinaikaa, koulutusta sekä elintasoa eri maiden kesken. Kärkisijoille sijoittuvat maat ovat pitkälti samoja, jotka painivat myös syntyvyyden laskun kanssa. Voisi siis jopa sanoa onnistuneen politiikan johtaneen voimakkaaseen käänteiseen korrelaatioon väestönkasvun kanssa. Mahdollisilla perhepoliittisilla lisäparannuskeinoilla tuskin on tästä trendistä merkittävästi poikkeavaa vaikutusta.</p><p>Voi tuntua yllättävältä, että olosuhteiden paraneminen ei edesautakaan syntyvyyden kasvua. On hyvä kuitenkin muistaa, että lapsimäärät olivat länsimaissakin aivan toista luokkaa vielä aivan lähihistoriassa. Tuolloin toki myös eliniänodote, lapsikuolleisuus, koulutustaso ja elinolosuhteet olivat aivan muuta kuin nyt. Tämä ei sinänsä poikkea aivan kauheasti kehitysmaiden nykyisestä tilanteesta. Elintason paraneminen johtaa niilläkin ensin väestön kasvuun, jonka jälkeen ne ovat todennäköisesti jollain aikajänteellä saman tilanteen edessä.</p><p>Näyttääkin siltä, että kehittyneiden maiden vanhemmat panostavat ennemmin laatuun kuin määrään. Olosuhteiden kehittyminen tuo siis yksilötasolla lapsille parannusta aiempiin sukupolviin, mutta johtaa samalla väistämättä syntyvyyden jopa jyrkkäänkin laskuun. &nbsp;</p><p>Huoltosuhteelle olisi kuitenkin pakko tehdä jotain, sillä työssäkäyvän ikäluokan tai tulevienkaan rasitetta ei voida kiristää loputtomiin. Esimakua on saatu jo mm. veronkorotuksina, eläkemaksujen kasvuna sekä eläkeikärajan venymisellä ylöspäin. &nbsp;Syntyvyyden merkittäväkään kasvu ei sinänsä ihan heti auttaisi, sillä se heikentäisi huoltosuhdetta väliaikaisesti entisestään ja syntyneet olisivat käytännössä töissä vasta 2040-luvulla.</p><p>Monien maiden ratkaisuksi toivomasta työperäisestä maahanmuutosta taas on kova kisa ja on vaikea uskoa sen yksin riittävän pelastusveneeksi kaikille. Muun maahanmuuton osalta taas työllistymisaste jää Suomessa tällä hetkellä melkoisen alhaiseksi kantaväestön (jo sinänsä liian alhaiseen) työllisyyteen verrattuna useamman sukupolven ajaksi. Asiaa ei toki auta sijainti, kieli, työmarkkinat tai lainsäädäntö tarveharkintoineen.</p><p>Suuremmiksi keinoksi kestävyysvajeen ratkaisemiseksi jää oikeastaan lainsäädännön ja työmarkkinoiden merkittävä uudistaminen, joustavuuden lisääminen sekä yhteiskunnan mukauttaminen tulevaan väestörakenteeseen ja teknologisiin mahdollisuuksiin. Se ajatus sosialidemokraattienkin pitäisi pystyä synnyttämään ilman talkoita.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sosialidemokraattien Antti Rinne päätti eilen kannustaa kansaa ”synnytystalkoisiin”, mikä ei julkisuudessa juuri riemuhuutoja herättänyt. Taustalla on tietenkin  tälläkin kertaa väestön ikärakenteesta johtuva kestävyysvaje, johon ratkaisuja voi ja pitääkin etsiä.

Suomen osalta Rinteen huoli syntyvyydestä tulee kuitenkin aivan yhtä myöhään kuin sosialidemokraattien uudistaminen, molemmat kun olisi pitänyt hoitaa jo 25 vuotta sitten. Toisaalta syntyvyyden kasvulla ja sitä tukevalla politiikalla on lopulta enää aika vähän tekemistä keskenään. Suunta on aika pitkälti päinvastainen.

Jos syntyvyyden  radikaali kääntäminen nousuun onnistuisi talkoohengellä tai politiikan keinoin, se olisi varmasti jo tehty. Mikään kehittynyt maa kun ei ole tähän vielä pystynyt erinäköisistä yrityksistä huolimatta. Ikärakenteen ongelma on niissä kaikissa enemmän tai vähemmän sama.

YK:n ihmimillisen kehityksen indeksi mittaa odotettavissa olevaa elinaikaa, koulutusta sekä elintasoa eri maiden kesken. Kärkisijoille sijoittuvat maat ovat pitkälti samoja, jotka painivat myös syntyvyyden laskun kanssa. Voisi siis jopa sanoa onnistuneen politiikan johtaneen voimakkaaseen käänteiseen korrelaatioon väestönkasvun kanssa. Mahdollisilla perhepoliittisilla lisäparannuskeinoilla tuskin on tästä trendistä merkittävästi poikkeavaa vaikutusta.

Voi tuntua yllättävältä, että olosuhteiden paraneminen ei edesautakaan syntyvyyden kasvua. On hyvä kuitenkin muistaa, että lapsimäärät olivat länsimaissakin aivan toista luokkaa vielä aivan lähihistoriassa. Tuolloin toki myös eliniänodote, lapsikuolleisuus, koulutustaso ja elinolosuhteet olivat aivan muuta kuin nyt. Tämä ei sinänsä poikkea aivan kauheasti kehitysmaiden nykyisestä tilanteesta. Elintason paraneminen johtaa niilläkin ensin väestön kasvuun, jonka jälkeen ne ovat todennäköisesti jollain aikajänteellä saman tilanteen edessä.

Näyttääkin siltä, että kehittyneiden maiden vanhemmat panostavat ennemmin laatuun kuin määrään. Olosuhteiden kehittyminen tuo siis yksilötasolla lapsille parannusta aiempiin sukupolviin, mutta johtaa samalla väistämättä syntyvyyden jopa jyrkkäänkin laskuun.  

Huoltosuhteelle olisi kuitenkin pakko tehdä jotain, sillä työssäkäyvän ikäluokan tai tulevienkaan rasitetta ei voida kiristää loputtomiin. Esimakua on saatu jo mm. veronkorotuksina, eläkemaksujen kasvuna sekä eläkeikärajan venymisellä ylöspäin.  Syntyvyyden merkittäväkään kasvu ei sinänsä ihan heti auttaisi, sillä se heikentäisi huoltosuhdetta väliaikaisesti entisestään ja syntyneet olisivat käytännössä töissä vasta 2040-luvulla.

Monien maiden ratkaisuksi toivomasta työperäisestä maahanmuutosta taas on kova kisa ja on vaikea uskoa sen yksin riittävän pelastusveneeksi kaikille. Muun maahanmuuton osalta taas työllistymisaste jää Suomessa tällä hetkellä melkoisen alhaiseksi kantaväestön (jo sinänsä liian alhaiseen) työllisyyteen verrattuna useamman sukupolven ajaksi. Asiaa ei toki auta sijainti, kieli, työmarkkinat tai lainsäädäntö tarveharkintoineen.

Suuremmiksi keinoksi kestävyysvajeen ratkaisemiseksi jää oikeastaan lainsäädännön ja työmarkkinoiden merkittävä uudistaminen, joustavuuden lisääminen sekä yhteiskunnan mukauttaminen tulevaan väestörakenteeseen ja teknologisiin mahdollisuuksiin. Se ajatus sosialidemokraattienkin pitäisi pystyä synnyttämään ilman talkoita.

]]>
1 http://perttukoistinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241844-syntyvyyden-laskusta-saa-syyttaa-onnistunutta-politiikkaa#comments kestävyysvaje Synnytystalkoot Syntyvyys Työmarkkinat Väestörakenne Thu, 24 Aug 2017 19:32:25 +0000 Perttu Koistinen http://perttukoistinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241844-syntyvyyden-laskusta-saa-syyttaa-onnistunutta-politiikkaa
Nobel-palkittu Holmström puhuu kevyesti eläkevaroista http://kiljunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241165-nobel-palkittu-holmstrom-puhuu-kevyesti-elakevaroista <p>&nbsp;</p> <p>Professori Bengt Holmström on huolissaan Suomen eläkevarojen riittävyydestä seuraaville sukupolville. Yhdysvalloissa asuva, Nobel-palkinnon saanut taloustieteilijä pelkää, että Suomen kestävyysvajeen vuoksi kärsijöiksi joutuu seuraava sukupolvi, joka saattaa jäädä ilman eläkkeitä.</p> <p>&rdquo;Suomi tulee maksamaan eläkkeensä tälle sukupolvelle, mutta mun huoli on seuraava sukupolvi. Se, että saako se sukupolvi eläkkeet, ei näytä realistiselta&rdquo;, Holmstöm arvioi Kauppalehden (11.8.) mukaan. Holström puhui kauppakamarien 100 vuotta tulevaisuutta &ndash; juhlaseminaarissa.</p> <p>Mihin perustuu Holmströmin väite siitä, ettei näytä realistiselta, että seuraava sukupolvi saisi eläkkeensä? Väite on täysin hatusta vedetty. Se ei ainakaan pohjaudu tietoihin menneestä kehityksestä.</p> <p>Eläkevarat ovat nousseet vuoden 1995 38 miljardista eurosta tämän hetkiseen 195 miljardiin euroon. Vuosina 1996-2016 varojen reaalituotto on ollut 4,3 % vuodessa. Viime vuosina kasvu on ollut vieläkin hurjempaa: vuosina 2012-16 reaalituotto on ollut 6,1 %. Mikään ei viittaa siihen, että rahastojen kasvu jatkossakaan heikkenisi.</p> <p>Eläkerahastoja ei ole paria viime vuotta lukuun ottamatta käytetty lainkaan eläkkeisiin. Rahastot ovat vain koskemattomina kasvaneet.</p> <p>Joka vuosi työeläkemaksut ovat olleet suuremmat kuin maksetut eläkkeet, paitsi kahtena viime vuonna johtuen ensi sijassa laman aiheuttamasta jättityöttömyydestä. Toisin sanoen kautta aikojen eläketurvasta on vastannut kulloinenkin työntekijäpolvi. Kukin sukupolvi on hoitanut vanhempiensa eläkkeet.</p> <p>Kuvitteleeko taloustieteilijä Holmström, että Suomesta loppuu työnteko? Miksi maalata sellaista tulevaisuudenkuvaa, että jatkossa nuoremmat eivät enää kantaisi vastuuta eläköityvistä vanhemmistaan. Onko syy se, että nykyeläkeläisten ansaittua eläketurvaa ei haluta ylläpitää ja siksi pelätään myös tulevaa?</p> <p>Nykyeläkeläiset ovat Suomessa ainoa tulonsaajaryhmä, jonka elintaso lakisääteisesti laskee taitetun indeksin vuoksi. Miksi taloustieteilijä Holmström ei puhu tästä?</p> <p>Eläkkeiden korotus olisi ylivoimaisesti kustannustehokkainta elvytystä. Ostovoima lisääntyisi ja nuoret saisivat töitä. Varat saataisiin eläkeläisten omista säästöistä, lähes koskemattomina kasvavista eläkerahastoista.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kimmo Kiljunen</p> <p>Suomen Senioriliikkeen puheenjohtaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Professori Bengt Holmström on huolissaan Suomen eläkevarojen riittävyydestä seuraaville sukupolville. Yhdysvalloissa asuva, Nobel-palkinnon saanut taloustieteilijä pelkää, että Suomen kestävyysvajeen vuoksi kärsijöiksi joutuu seuraava sukupolvi, joka saattaa jäädä ilman eläkkeitä.

”Suomi tulee maksamaan eläkkeensä tälle sukupolvelle, mutta mun huoli on seuraava sukupolvi. Se, että saako se sukupolvi eläkkeet, ei näytä realistiselta”, Holmstöm arvioi Kauppalehden (11.8.) mukaan. Holström puhui kauppakamarien 100 vuotta tulevaisuutta – juhlaseminaarissa.

Mihin perustuu Holmströmin väite siitä, ettei näytä realistiselta, että seuraava sukupolvi saisi eläkkeensä? Väite on täysin hatusta vedetty. Se ei ainakaan pohjaudu tietoihin menneestä kehityksestä.

Eläkevarat ovat nousseet vuoden 1995 38 miljardista eurosta tämän hetkiseen 195 miljardiin euroon. Vuosina 1996-2016 varojen reaalituotto on ollut 4,3 % vuodessa. Viime vuosina kasvu on ollut vieläkin hurjempaa: vuosina 2012-16 reaalituotto on ollut 6,1 %. Mikään ei viittaa siihen, että rahastojen kasvu jatkossakaan heikkenisi.

Eläkerahastoja ei ole paria viime vuotta lukuun ottamatta käytetty lainkaan eläkkeisiin. Rahastot ovat vain koskemattomina kasvaneet.

Joka vuosi työeläkemaksut ovat olleet suuremmat kuin maksetut eläkkeet, paitsi kahtena viime vuonna johtuen ensi sijassa laman aiheuttamasta jättityöttömyydestä. Toisin sanoen kautta aikojen eläketurvasta on vastannut kulloinenkin työntekijäpolvi. Kukin sukupolvi on hoitanut vanhempiensa eläkkeet.

Kuvitteleeko taloustieteilijä Holmström, että Suomesta loppuu työnteko? Miksi maalata sellaista tulevaisuudenkuvaa, että jatkossa nuoremmat eivät enää kantaisi vastuuta eläköityvistä vanhemmistaan. Onko syy se, että nykyeläkeläisten ansaittua eläketurvaa ei haluta ylläpitää ja siksi pelätään myös tulevaa?

Nykyeläkeläiset ovat Suomessa ainoa tulonsaajaryhmä, jonka elintaso lakisääteisesti laskee taitetun indeksin vuoksi. Miksi taloustieteilijä Holmström ei puhu tästä?

Eläkkeiden korotus olisi ylivoimaisesti kustannustehokkainta elvytystä. Ostovoima lisääntyisi ja nuoret saisivat töitä. Varat saataisiin eläkeläisten omista säästöistä, lähes koskemattomina kasvavista eläkerahastoista.

 

Kimmo Kiljunen

Suomen Senioriliikkeen puheenjohtaja

]]>
43 http://kiljunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241165-nobel-palkittu-holmstrom-puhuu-kevyesti-elakevaroista#comments Bengt Holmström Eläketurva Eläkevarat kestävyysvaje Fri, 11 Aug 2017 08:03:11 +0000 Kimmo Kiljunen http://kiljunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241165-nobel-palkittu-holmstrom-puhuu-kevyesti-elakevaroista
SOTE-uudistusta ei voi perustella valtiontaloudella http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239282-sote-uudistusta-ei-voi-perustella-valtiontaloudella <p>Tällä viikolla selviää perustuslakivaliokunnan kanta hallituksen esittämään SOTE-uudistukseen. Ennakkotietojen mukaan perustuslakivaliokunta on päätymässä siihen, ettei maakuntia voi velvoittaa yhtiöittämään SOTE-palveluita. Tämä on ollut Kokoomukselle tärkeä tavoite ja siitä perääntyminen saattaa aiheuttaa poliittista turbulenssia.</p><p>SOTE-uudistus on yksi hallituksen merkittävimmistä keinoista pienentää valtiontalouden kestävyysvajetta. Hallitus haluaa, että SOTE-palveluiden kustannukset pienenevät vuositasolla kolme miljardia euroa vuoteen 2029 mennessä.</p><p>Samalla hallitus on kyseenalaistanut ihmisten oikeudet nykyisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Hallitus on halunnut virittää keskustelua julkisesta &rdquo;palvelulupauksesta&rdquo;, mikä tarkoittaa käytännössä keskustelua siitä kuinka paljon oikeuksia kavennetaan. Kolme miljardia on lähes viidesosa SOTE-palveluiden nykyisestä budjetista. Hallitus ei siis luota siihen, että kolme miljardia säästyisi pelkästään organisoimalla palvelut uudelleen.</p><p>Oikeuksien kaventaminen olisi tietysti helppo tapa pienentää palveluiden kustannuksia. Jos palveluita on määrällisesti vähemmän, niihin menee vähemmän rahaa.</p><p>Oikeudellisia muutoksia ei kuitenkaan voi perustella taloudellisilla syillä. Oikeus ja talous ovat erillisiä alueita yhteiskunnassa. Jos hallitus haluaa muutta oikeuksia, pitää sen kertoa&nbsp;ihmisille ne oikeudelliset periaatteet joiden mukaan muutoksia tehdään. Jos&nbsp; hallituksella ei riitä oikeuksien toimeenpanoon rahaa tai tahtoa, sen pitää tinkiä oikeuksien toimeenpanosta, mutta itse oikeuksia se ei voi muuttaa taloudellisiin syihin vedoten.</p><p>Suomalaiseen hyvinvointimalliin on kuulunut tasavertaiset oikeudet sosiaali- ja terveyspalveluihin riippumatta ihmisen asuinpaikasta, sukupuolesta, taloudellisesta tai yhteiskunnallisesta asemasta tai iästä. Tämä oikeusperiaate ei ole vanhentunut. Sen sijaan julkisten palveluiden käytännön organisointi saattaa olla vanhentunutta ja hallituksen pitäisi saattaa ne ajantasalle. Lakiuudistusten korkeimpana tavoitteena pitäisi olla tavoite ulottaa sosiaali- ja terveyspalvelut mahdollisimman tasaisesti kaikkien saataville.</p><p>SOTE-uudistuksessa hallitus näyttää törmäävän kerta toisensa jälkeen perustuslain muodostamaan seinään. Tämä johtuu siitä, että hallitus yrittää alistaa lainsäädännölliset muutokset palveleman tavoitteita, jotka liittyvät valtiontalouteen. Kolmen miljardin säästötavoite on myös järjetön tilanteessa, jossa varsinkin perusterveydenhuolto ja vanhustenhoiva kärsivät resurssipulasta. Olemassa olevia oikeuksia on jo nyt vaikea toimeenpanna. Myös siksi on tärkeää, että emme hyväksy lainsäädännön muutoksia taloudellisin perustein.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tällä viikolla selviää perustuslakivaliokunnan kanta hallituksen esittämään SOTE-uudistukseen. Ennakkotietojen mukaan perustuslakivaliokunta on päätymässä siihen, ettei maakuntia voi velvoittaa yhtiöittämään SOTE-palveluita. Tämä on ollut Kokoomukselle tärkeä tavoite ja siitä perääntyminen saattaa aiheuttaa poliittista turbulenssia.

SOTE-uudistus on yksi hallituksen merkittävimmistä keinoista pienentää valtiontalouden kestävyysvajetta. Hallitus haluaa, että SOTE-palveluiden kustannukset pienenevät vuositasolla kolme miljardia euroa vuoteen 2029 mennessä.

Samalla hallitus on kyseenalaistanut ihmisten oikeudet nykyisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Hallitus on halunnut virittää keskustelua julkisesta ”palvelulupauksesta”, mikä tarkoittaa käytännössä keskustelua siitä kuinka paljon oikeuksia kavennetaan. Kolme miljardia on lähes viidesosa SOTE-palveluiden nykyisestä budjetista. Hallitus ei siis luota siihen, että kolme miljardia säästyisi pelkästään organisoimalla palvelut uudelleen.

Oikeuksien kaventaminen olisi tietysti helppo tapa pienentää palveluiden kustannuksia. Jos palveluita on määrällisesti vähemmän, niihin menee vähemmän rahaa.

Oikeudellisia muutoksia ei kuitenkaan voi perustella taloudellisilla syillä. Oikeus ja talous ovat erillisiä alueita yhteiskunnassa. Jos hallitus haluaa muutta oikeuksia, pitää sen kertoa ihmisille ne oikeudelliset periaatteet joiden mukaan muutoksia tehdään. Jos  hallituksella ei riitä oikeuksien toimeenpanoon rahaa tai tahtoa, sen pitää tinkiä oikeuksien toimeenpanosta, mutta itse oikeuksia se ei voi muuttaa taloudellisiin syihin vedoten.

Suomalaiseen hyvinvointimalliin on kuulunut tasavertaiset oikeudet sosiaali- ja terveyspalveluihin riippumatta ihmisen asuinpaikasta, sukupuolesta, taloudellisesta tai yhteiskunnallisesta asemasta tai iästä. Tämä oikeusperiaate ei ole vanhentunut. Sen sijaan julkisten palveluiden käytännön organisointi saattaa olla vanhentunutta ja hallituksen pitäisi saattaa ne ajantasalle. Lakiuudistusten korkeimpana tavoitteena pitäisi olla tavoite ulottaa sosiaali- ja terveyspalvelut mahdollisimman tasaisesti kaikkien saataville.

SOTE-uudistuksessa hallitus näyttää törmäävän kerta toisensa jälkeen perustuslain muodostamaan seinään. Tämä johtuu siitä, että hallitus yrittää alistaa lainsäädännölliset muutokset palveleman tavoitteita, jotka liittyvät valtiontalouteen. Kolmen miljardin säästötavoite on myös järjetön tilanteessa, jossa varsinkin perusterveydenhuolto ja vanhustenhoiva kärsivät resurssipulasta. Olemassa olevia oikeuksia on jo nyt vaikea toimeenpanna. Myös siksi on tärkeää, että emme hyväksy lainsäädännön muutoksia taloudellisin perustein.

]]>
17 http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239282-sote-uudistusta-ei-voi-perustella-valtiontaloudella#comments Kansalaisoikeudet kestävyysvaje Sote-uudistus Valinnanvapaus Tue, 27 Jun 2017 07:52:08 +0000 Johannes Kananen http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239282-sote-uudistusta-ei-voi-perustella-valtiontaloudella
"Suomi on matkalla kohti konkurssia" http://jukkalaulajainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235505-suomi-on-matkalla-kohti-konkurssia <p>Teemu Muhonen kirjoittaa: &quot;Sukupolvien tuloerot paljastavat myrkyllisen yhtälön &ndash; Suomi on matkalla kohti konkurssia&quot;</p><p><a href="http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005165696.html" target="_blank">http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005165696.html</a></p><p>Nytkö tähän on heräämässä? Kirjoitin jo 2015 asiaa vuokratyöstä ja tes:sta.&nbsp;</p><p><a href="http://jukkalaulajainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186065-vuokratyon-vaikutus-tyontekijaan-ja-tes-kiertaminen">http://jukkalaulajainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186065-vuokratyon-vaikutus-tyontekijaan-ja-tes-kiertaminen</a></p><p>Jos nykyaikana yhä enemmän on tarjolla vain pätkätöitä, 0-tuntisopimuksia ja vuokratöitä, ei liene ihme että ansiotaso laskee kuin lehmän häntä. Vuokratyössä kierretään virallisia työehtosopimuksia eri aloilla käyttäen tämän omaa TES:iä. Työt ovat ketjutettuja määräaikaisia, eikä tietoa tulevasta ole. Jos rupeat asiasta liikaa elämää pitämään, voidaan sopimus jättää uusimatta. Tällainen kuvio ei myöskään kauheasti rohkaise tekemään lapsia, kun ei ole tietoa, onko työpaikkaa enää 6kk kuluttua. Joudutaan elämään kädestä suuhun ja kilpailu vapaista työpaikoista on kovaa ja omasta palkkatoiveesta on jouduttava tinkimään.&nbsp;</p><p>Virolaiset, Puolalaiset ja kohta ilmeisesti kiinalaisetkin työläiset vievät kantasuomalaisilta viimeisetkin työpaikat esim. Rakennus alalla. &nbsp;Samaan aikaan valtion tukea tarvitsevien määrä kasvaa, jopa työssä käyvät tarvitsevat esim. asumistukea. &nbsp;Suomessa yrittäminen on tehty hankalaksi, ja pienen yrityksen rekrytointi on suunnaton riski, joka saattaa huonoimmassa tapauksessa ajaa sen selvitystilaan. Kaikenlaista vyrokratiaa vaaditaan pienimmänkin putiikin perustamiseksi. Tämä on varmasti yksi syy vuokratyövoiman käyttöön pienissä puljuissa, ja väliaikaisissa tarpeissa. Mutta kun isot yritykset joilla on pysyvä työvoiman tarve käyttävät jatkuvasti vuokratyövoimaa.&nbsp;</p><p>Tämänhetikisessä järjestelmässä on vakavia valuvikoja, jotka johtuvat lyhytnäköisestä ajattelusta. Jossain vaiheessa romahduksen on tultava, jollei radikaaleja muutoksia ruveta tekemään välittömästi.</p><p>Miten näette, Voiko tämänhetkisellä yhteiskuntasuunnittelulla kehittää jatkuvaa ja kestävää valtiota?&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Teemu Muhonen kirjoittaa: "Sukupolvien tuloerot paljastavat myrkyllisen yhtälön – Suomi on matkalla kohti konkurssia"

http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005165696.html

Nytkö tähän on heräämässä? Kirjoitin jo 2015 asiaa vuokratyöstä ja tes:sta. 

http://jukkalaulajainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186065-vuokratyon-vaikutus-tyontekijaan-ja-tes-kiertaminen

Jos nykyaikana yhä enemmän on tarjolla vain pätkätöitä, 0-tuntisopimuksia ja vuokratöitä, ei liene ihme että ansiotaso laskee kuin lehmän häntä. Vuokratyössä kierretään virallisia työehtosopimuksia eri aloilla käyttäen tämän omaa TES:iä. Työt ovat ketjutettuja määräaikaisia, eikä tietoa tulevasta ole. Jos rupeat asiasta liikaa elämää pitämään, voidaan sopimus jättää uusimatta. Tällainen kuvio ei myöskään kauheasti rohkaise tekemään lapsia, kun ei ole tietoa, onko työpaikkaa enää 6kk kuluttua. Joudutaan elämään kädestä suuhun ja kilpailu vapaista työpaikoista on kovaa ja omasta palkkatoiveesta on jouduttava tinkimään. 

Virolaiset, Puolalaiset ja kohta ilmeisesti kiinalaisetkin työläiset vievät kantasuomalaisilta viimeisetkin työpaikat esim. Rakennus alalla.  Samaan aikaan valtion tukea tarvitsevien määrä kasvaa, jopa työssä käyvät tarvitsevat esim. asumistukea.  Suomessa yrittäminen on tehty hankalaksi, ja pienen yrityksen rekrytointi on suunnaton riski, joka saattaa huonoimmassa tapauksessa ajaa sen selvitystilaan. Kaikenlaista vyrokratiaa vaaditaan pienimmänkin putiikin perustamiseksi. Tämä on varmasti yksi syy vuokratyövoiman käyttöön pienissä puljuissa, ja väliaikaisissa tarpeissa. Mutta kun isot yritykset joilla on pysyvä työvoiman tarve käyttävät jatkuvasti vuokratyövoimaa. 

Tämänhetikisessä järjestelmässä on vakavia valuvikoja, jotka johtuvat lyhytnäköisestä ajattelusta. Jossain vaiheessa romahduksen on tultava, jollei radikaaleja muutoksia ruveta tekemään välittömästi.

Miten näette, Voiko tämänhetkisellä yhteiskuntasuunnittelulla kehittää jatkuvaa ja kestävää valtiota? 

]]>
13 http://jukkalaulajainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235505-suomi-on-matkalla-kohti-konkurssia#comments kestävyysvaje Mon, 10 Apr 2017 20:07:29 +0000 Jukka Laulajainen http://jukkalaulajainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235505-suomi-on-matkalla-kohti-konkurssia
Voisivatko reseptilääkkeet olla ilmaisia? http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230411-voisivatko-reseptilaakkeet-olla-ilmaisia <p>Julkaisin syyskuussa 2016 kuusikohtaisen ehdotukseni apteekkijärjestelmän tervehdyttämisestä, koska olin tutkimuksissani havainnut, että lääkkeet ovat Suomessa ylihinnoiteltuja ja alan tehottomuus on hätkähdyttävän korkea.</p> <p>Tehottomuus näkyy erityisesti kuluttajien kukkarossa, samaan aikaan kun nykyinen lääkejakelujärjestelmämme huolehtii siitä, että apteekkari pärjää taloudellisesti erinomaisesti, oli toiminta kuinka tehotonta tahansa. On kestämätöntä, että käytämme valtavat summat verovaroja lääkejakelun järjestämiseen vanhanaikaisella tavalla.</p> <p>Lähetin Apteekkireformi-kirjan jokaiselle kansanedustajalle luettavaksi ja kannustin heitä miettimään alan kehittämistä vakavissaan, sillä yli sadan vuoden ajan alan reformiehdotukset olivat karahtaneet karahtaneet kerta toisensa jälkeen kiville eikä muutoksia ole saatu aikaan. Nyt tilanne on toinen. Syksyn ja talven mittaan takit ovat kääntyneet ja mielipiteet muuttuneet. Lähes kaikki puolueet taitavat jo liputtaa apteekkireformin puolesta. Sisältö hiukan vaihtelee, mutta uudistuksia on luvassa.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Sote-hanke herätti minut pohtimaan Apteekkireformia uudelleen</strong></p> <p>Olin jo ajatellut siirtyä ajatuspajassani seuraavan aiheen pariin, kun näytti siltä että Apteekkireformi on hyvässä vauhdissa eikä se tarvitse enää perään katsomista: kansanedustajat tekevät työnsä ja uudistavat lääkejakelua tarvittavalla tavalla.</p> <p>Mutta sitten tuli Sote. Tutustuin Soten vaikutuksista tehtyyn yhteenvetoon ja huomasin, että eihän siinä ole juuri villoja kansalaisten kannalta. Lyhyesti sanottuna, Sote ei näytä kovin selkeältä eikä uskottavalta. Paljon on vielä kehitettävää ja toivonkin ettei Sotea (ja erityisesti maakuntamallia) oteta nykymuodossaan käyttöön. Olen kirjoittanut Sotesta monta analyysiä, eikä niistä sen enempää, mutta miten Sote liittyy apteekkeihin? Ei mitenkään. Lääkejakelua ei ole pohdittu Soten yhteydessä, vaikka olisi pitänyt.</p> <p>Sote-ehdotuksen mukaan terveyskeskukset muutetaan Sote-keskuksiksi ja myös yksityiset tahot voivat perustaa näitä keskuksia. Koska en löytänyt konkreettista hyötyä kuvatusta uudistuksesta, niin ryhdyin miettimään, mitä asialle voisi tehdä.</p> <p><strong>Oivalsin pian, että Apteekkireformiin on liitettävä vielä yksi asia: Reseptilääkkeitä on voitava jatkossa ostaa lääkärissäkäynnin yhteydessä lääkäriasemalta tai Sote-keskuksesta.</strong> Se on kätevää ja potilaalle lisäarvoa tuovaa. Käytännössä se tarkoittaa, että nykyinen systeemi, jossa lääkkeiden määrääminen ja niiden myyminen on pidetty visusti erillään, on siis purettava.</p> <p><strong>Jos tuo uudistus tehdään, pitää varmistaa, ettei lääkäreille tule kiusausta kirjoittaa turhia reseptejä ja siten lisätä oman Sote-keskuksen tai lääkäriaseman myyntiä aiheettomasti. Tämä pohdinta puolestaan johti ajatukseen, että voisivatko reseptilääkkeet olla ilmaisia?</strong> Ei olisi kiusausta lisämyynnin luomiseen, kun siitä ei saa liikevaihtoakaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Kyllä, reseptilääkkeet voisivat olla ilmaisia</strong></p> <p>Kuvasta 1 näkyy, että meillä on jo nyt käytännössä valtion antama lupaus ilmaisista lääkkeistä.</p> <p>Reseptilääkkeistä 94 % kuuluu Kela-korvattavien lääkkeiden joukkoon. Korvausluokkia on kolme: 40%, 65% ja 100%. Apteekin asiakas maksaa lääkkeensä täysimääräisesti 50 euroon asti (alkuomavastuu), jonka jälkeen hän saa ostoista korvausluokan mukaisen Kela-korvauksen. Näin edetään, kunnes lääkekatto eli vuosiomavastuu (605,13 &euro;) täyttyy. Sen jälkeen Kela-korvattavat lääkkeet ovat ilmaisia.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kuvasta 2 näkyy, että vuonna 2015 Kela-korvattavien lääkkeiden verollinen vähittäismyynti oli 1,9 Mrd&euro;. Näistä ostoista maksettiin Kela-korvauksia 1,4 Mrd&euro;. Eli 71% reseptilääkkeiden myyntihinnasta kilahti apteekin kassaan verovaroista. Onko Suomi tukipolitiikan hölmölä vai mistä on kyse?</p> <p>Apteekin asiakkaalta veloittamassa myyntihinnassa on lääkkeen tukkuhinnan lisäksi mukana&nbsp; apteekin kate, apteekkiveron osuus ja arvonlisävero. Jos kerran verovaroin maksetaan 71% tuosta hinnasta, niin kannattaisiko valtion ylläpitää reseptilääkkeiden varasto itse ja jakaa lääkkeet kansalaisille ilman välikäsiä? Paljonko reseptilääkkeet maksaisivat valtiolle? Julkisista lähteistä ei ole saatavilla tarkkaa tietoa reseptilääkkeiden tukkuhinnoista. Arvioin Fimean ja Kelan julkaiseman &rdquo;Suomen lääketilasto 2015&rdquo; &ndash;tietojen perusteella, että reseptilääkkeiden tukkuhinta olisi vuonna 2015 ollut 1,5 Mrd&euro;.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Periaatteessa reseptilääkkeet voisivat olla ilmaisia seuraavien edellytysten täyttyessä:</strong></p> <ul><li>3,8 miljoonaa suomalaista sai Kela-korvausta vuonna 2015. Jos 3,8 miljoonaa ihmistä maksaa 50&euro; alkuomavastuun, saadaan valtion kassaan 190 milj.&euro;.</li><li>Jos tukkuhinta oli 1,5 Mrd&euro;, niin Kela-korvaukseen käytettävät varat 1,4 Mrd&euro; ja alkuomavastuulla kerätyt 190 milj.&euro; riittävät kattamaan lääkkeiden hankintahinnan ja ne voitaisiin antaa kansalaisille ilmaiseksi.</li></ul> <p>Tietenkään asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Seuraavassa listassa on asioita puolesta ja vastaan, joita on myös tarkasteltava tässä yhteydessä.</p> <ul><li>Kuluttajien ostovoima paranee, jos reseptilääkkeet olisivat ilmaisia. On hyvin todennäköistä, että aikaisemmin reseptilääkkeisiin käytetyt menevät suoraan kulutukseen ja siten lisäävät kansantalouden aktiivisuutta. Nykysysteemillä rahoitetaan verovaroin apteekin tulosta ja kun privileegiojärjestelmässä tulos kasaantuu harvoille, niin se ei myöskään palaudu yhtä tehokkaasti takaisin kotimaiseen kulutukseen.</li><li>On mahdollista, että toimeentulotukien tarve pienenee, kun ihmisille jää aikaisempaa enemmän rahaa käytettäväksi.</li><li>Apteekkiveroa ei enää perittäisi. Sen myötä säästetään hallinnollisissa kuluissa ja yksinkertaistetaan toimintaa. Apteekkiveron poistuminen vähentää valtion saamaa apteekkiverotuloa noin 160 milj. euroa vuodessa. Tätä menetystä kompensoi se, että kun apteekkivero poistuu, sitä ei tarvitse hinnoitella lääkkeiden myyntihintaan eli lääkkeiden hinnat voivat laskea heti keskimäärin noin 7 %.</li><li>Huomattava on, että apteekkiveron poistaminen alentaa reseptilääkkeiden lisäksi myös itsehoitolääkkeiden hintoja. Todennäköisesti apteekkivero kannattaa poistaa siis myös itsehoitolääkkeiden myynnistä. Tällöin on valvottava, että muutos näkyy kuluttajahintoja alentavasti.</li><li>Valtion lääkkeistä saama alv-tulo vähenee, kun alvia ei tule lainkaan reseptilääkkeistä ja itseoitolääkkeiden osalta sitä maksetaan aikaisempaa pienemmästä summasta. Toki kokonaistaloudellisesti asia on positiivinen, vaikka pelkän verokertymän näkökulmasta katsottuna näin ei ole. Toisaalta muutoksen myötä ostovoima paranee sadoilla miljoonilla euroilla ja ne rahat todennäköisesti menevät kulutukseen ja korkeamman alv-luokan ostoihin. Eli lopulta alv-kertymä taitaakin kasvaa tämän muutoksen myötä.</li><li>Apteekkareilta saatu tuloverokertymä pienenee, jos osa liiketoiminnasta katoaa tämän muutoksen johdosta. Kertymää ei kuitenkaan menetetä kokonaan. Joka tapauksessa apteekkari-proviisorit ovat todennäköisesti jatkossakin työmarkkinoilla ja siten maksavat tuloveroa valtiolle.</li><li>Joka tapauksessa toiminimipohjainen apteekkitoiminta pitää tulevaisuudessa muuttaa oy-muotoiseksi toiminnaksi. Tällöin verokertymä pienenee automaattisesti yhteisöverokannan piiriin siirtymisen johdosta.</li><li>Neuvontapalvelun heikentymisellä ei pidä pelotella ihmisiä. Neuvonta voidaan suunnitella tehtäväksi monissa eri kanavissa: sähköisesti, kirjallisesti, suullisesti, chattina ja henkilökohtaisena palveluna. Asiakas valitsee itselleen sopivimman tavan. Nykyäänkin vuosikaton täyttymisen jälkeen asiakas maksaa 2,50 &euro; suuruisen kiinteän maksun per asiointikerta. Sillä katetaan neuvontapalvelun järjestäminen. Sama toimintamalli voisi toimia jatkossakin.</li><li>Yliopistojen apteekit pitää myös ottaa mukaan suunnitteluun. Tässä ei ole niitä käsitelty lainkaan. Selvää on, että uudistuksen myötä Yliopistojen apteekkien tulonmuodostus muuttuisi. Mutta Apteekkireformia ei voi jättää tekemättä sen vuoksi, että yliopistojen rahoitukseen tulee paikattavaa. Apteekkitoimialaa on voitava kehittää toimialan ehdoilla, eikä lääkkeiden käyttäjiä voi pitää maksumiehinä koulutusmenoille.</li></ul> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Ovatko päättäjät ideologioidensa vankeja?</strong></p> <p>Tässä esitetty pohdinta ilmaisista reseptilääkkeistä osoittaa, että uudelleen ajattelulle kannattaa uhrata muutama hetki. Meidän on tasapainotettava Suomen talous ja meidän on löydettävä keinot kestävyysvajeen taltuttamiseksi.</p> <p>Onnistuneissa toimialareformeissa on kyse innovaatioista, ei pikkuviilauksesta. Innovaatiot tarkoittavat mullistavia ajatuksia ja oikeasti uusia tapoja toimia. Lean-ajattelu ja asiakkaille lisäarvoa tuottavat prosessit on oltava lähtökohtana. Mitään ratkaisua ei saa sulkea alkuvaiheessa pois ideologisiin syihin vedoten. Vain kansalaisten etu saa olla ohjenuorana.</p> <p>Kokoomuslaisena yksityisyrittäjänä voin sanoa, että ilmaiset lääkkeet ja valtio-ohjattu 0-tulosyksikkömallinen reseptilääkejakelu kuulostaa sosialisoinnilta ja sopimattomalta puheelta kokoomuslaisen suuhun. Sitä se ei kuitenkaan ole. Joissakin tilanteissa yksityistäminen on oikea ratkaisu, joissain tilanteissa taas valtion asiaan puuttuminen on järkevin tapa pitää hyvinvointivaltio hengissä. Lääkejakelu on toimintaa, jossa voidaan hyödyntää teknologiaa, logistisia ratkaisuja, palvelumuotoilua, verkostoja jne. paljon nykyistä paremmin. Lääkejakelulle on muitakin vaihtoehtoja kuin nykyinen apteekkiverkko. Myös etätoimitukset ja monet muut verkkokauppojen käytännöt ovat jo arkipäivää ja niitä voidaan edelleen kehittää osana toimialan muutosta. Jakeluratkaisuja on mietittävä, jos tätä ehdotusta edistetään ja varmaa on, että hyviä ratkaisuja on olemassa.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Uudistus ei edellytä merkittäviä investointeja</strong></p> <p>Valtakunnallisesti käytössä oleva sähköinen e-reseptijärjestelmä kuin myös omavastuun kertymisen seurantaan suunniteltu tietojärjestelmä toimivat hyvin. &nbsp;Viimeisin kehitysaskel otettiin huhtikuussa 2015, kun siirryttiin reaaliaikaiseen lääkeostotietojen siirtoon Kelan ja apteekkien välillä.</p> <p>Jos päätettäisiin siirtyä malliin, jossa kansalaiset maksavat 50 &euro; alkuomavastuun ja sen jälkeen lääkkeet ovat ilmaisia, niin ei tarvita uusia tietojärjestelmäinvestointeja. Tarvittava toiminnallisuus on jo olemassa ja käytössä. Systeemeistä vain poistettaisiin korvausluokkien ja vuosiomavastuun käsittely. Tietojärjestelmät on rakennettu julkisin varoin, joten mitään ongelmaa niiden käytöstä tähän tarkoitukseen ei ymmärtääkseni ole.</p> <p>Luonnollisestikin hankintaprosesseihin tarvitaan tietojärjestelmä, mutta niitä on tarjolla runsaasti. Voisi kuvitella, että lääkefirmat toimivat mielellään yhden hankintatahon kanssa verrattuna siihen, että ne nyt palvelevat jokaista yksittäistä apteekkia. Tehostumishyötyjä syntyy heti ja mahdollisuuksia myös tukkuhintojen alentamiseen.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>LOPUKSI</strong></p> <p>Kun kansanedustajat, ministerit ja virkamiehet seuraavan kerran pohtivat Apteekkireformia, niin toivon että he tekevät sen avoimin mielin. Toivon, että tämä kirjoitus innostaa heidät miettimään asioita eri näkökulmilta. Lisäksi toivon, että heillä on halua tehdä merkittävä, positiivinen jälki historiaan. Ei tyydytä ympäripyöreisiin näennäisuudistuksiin, vaan tehdään lisäarvoa tuottava ja kansalaisia palveleva ratkaisu. Suomi kiittää.</p> <p>Tukipolitiikan hölmölässä on uskallettava tehdä uudistuksia. Apteekkitoimiala ei poikkea muista toimialoista: maailman muutosten myötä liiketoimintaympäristö muuttuu ja rajuimmillaan bisnes voi sulaa alta pois kokonaan. Niin kävi myös C-kasettimiehelle. Uutta toimintaa oli keksittävä, kun vanha tuote ei enää käynyt kaupaksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Lukujen lähteet:&nbsp;Suomen lääketilasto 2015, (Fimea ja Kela)</p> <p>&nbsp;</p> <p>#tolkunpolitiikkaa #isoaho</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaisin syyskuussa 2016 kuusikohtaisen ehdotukseni apteekkijärjestelmän tervehdyttämisestä, koska olin tutkimuksissani havainnut, että lääkkeet ovat Suomessa ylihinnoiteltuja ja alan tehottomuus on hätkähdyttävän korkea.

Tehottomuus näkyy erityisesti kuluttajien kukkarossa, samaan aikaan kun nykyinen lääkejakelujärjestelmämme huolehtii siitä, että apteekkari pärjää taloudellisesti erinomaisesti, oli toiminta kuinka tehotonta tahansa. On kestämätöntä, että käytämme valtavat summat verovaroja lääkejakelun järjestämiseen vanhanaikaisella tavalla.

Lähetin Apteekkireformi-kirjan jokaiselle kansanedustajalle luettavaksi ja kannustin heitä miettimään alan kehittämistä vakavissaan, sillä yli sadan vuoden ajan alan reformiehdotukset olivat karahtaneet karahtaneet kerta toisensa jälkeen kiville eikä muutoksia ole saatu aikaan. Nyt tilanne on toinen. Syksyn ja talven mittaan takit ovat kääntyneet ja mielipiteet muuttuneet. Lähes kaikki puolueet taitavat jo liputtaa apteekkireformin puolesta. Sisältö hiukan vaihtelee, mutta uudistuksia on luvassa.

 

Sote-hanke herätti minut pohtimaan Apteekkireformia uudelleen

Olin jo ajatellut siirtyä ajatuspajassani seuraavan aiheen pariin, kun näytti siltä että Apteekkireformi on hyvässä vauhdissa eikä se tarvitse enää perään katsomista: kansanedustajat tekevät työnsä ja uudistavat lääkejakelua tarvittavalla tavalla.

Mutta sitten tuli Sote. Tutustuin Soten vaikutuksista tehtyyn yhteenvetoon ja huomasin, että eihän siinä ole juuri villoja kansalaisten kannalta. Lyhyesti sanottuna, Sote ei näytä kovin selkeältä eikä uskottavalta. Paljon on vielä kehitettävää ja toivonkin ettei Sotea (ja erityisesti maakuntamallia) oteta nykymuodossaan käyttöön. Olen kirjoittanut Sotesta monta analyysiä, eikä niistä sen enempää, mutta miten Sote liittyy apteekkeihin? Ei mitenkään. Lääkejakelua ei ole pohdittu Soten yhteydessä, vaikka olisi pitänyt.

Sote-ehdotuksen mukaan terveyskeskukset muutetaan Sote-keskuksiksi ja myös yksityiset tahot voivat perustaa näitä keskuksia. Koska en löytänyt konkreettista hyötyä kuvatusta uudistuksesta, niin ryhdyin miettimään, mitä asialle voisi tehdä.

Oivalsin pian, että Apteekkireformiin on liitettävä vielä yksi asia: Reseptilääkkeitä on voitava jatkossa ostaa lääkärissäkäynnin yhteydessä lääkäriasemalta tai Sote-keskuksesta. Se on kätevää ja potilaalle lisäarvoa tuovaa. Käytännössä se tarkoittaa, että nykyinen systeemi, jossa lääkkeiden määrääminen ja niiden myyminen on pidetty visusti erillään, on siis purettava.

Jos tuo uudistus tehdään, pitää varmistaa, ettei lääkäreille tule kiusausta kirjoittaa turhia reseptejä ja siten lisätä oman Sote-keskuksen tai lääkäriaseman myyntiä aiheettomasti. Tämä pohdinta puolestaan johti ajatukseen, että voisivatko reseptilääkkeet olla ilmaisia? Ei olisi kiusausta lisämyynnin luomiseen, kun siitä ei saa liikevaihtoakaan.

 

Kyllä, reseptilääkkeet voisivat olla ilmaisia

Kuvasta 1 näkyy, että meillä on jo nyt käytännössä valtion antama lupaus ilmaisista lääkkeistä.

Reseptilääkkeistä 94 % kuuluu Kela-korvattavien lääkkeiden joukkoon. Korvausluokkia on kolme: 40%, 65% ja 100%. Apteekin asiakas maksaa lääkkeensä täysimääräisesti 50 euroon asti (alkuomavastuu), jonka jälkeen hän saa ostoista korvausluokan mukaisen Kela-korvauksen. Näin edetään, kunnes lääkekatto eli vuosiomavastuu (605,13 €) täyttyy. Sen jälkeen Kela-korvattavat lääkkeet ovat ilmaisia.

 

Kuvasta 2 näkyy, että vuonna 2015 Kela-korvattavien lääkkeiden verollinen vähittäismyynti oli 1,9 Mrd€. Näistä ostoista maksettiin Kela-korvauksia 1,4 Mrd€. Eli 71% reseptilääkkeiden myyntihinnasta kilahti apteekin kassaan verovaroista. Onko Suomi tukipolitiikan hölmölä vai mistä on kyse?

Apteekin asiakkaalta veloittamassa myyntihinnassa on lääkkeen tukkuhinnan lisäksi mukana  apteekin kate, apteekkiveron osuus ja arvonlisävero. Jos kerran verovaroin maksetaan 71% tuosta hinnasta, niin kannattaisiko valtion ylläpitää reseptilääkkeiden varasto itse ja jakaa lääkkeet kansalaisille ilman välikäsiä? Paljonko reseptilääkkeet maksaisivat valtiolle? Julkisista lähteistä ei ole saatavilla tarkkaa tietoa reseptilääkkeiden tukkuhinnoista. Arvioin Fimean ja Kelan julkaiseman ”Suomen lääketilasto 2015” –tietojen perusteella, että reseptilääkkeiden tukkuhinta olisi vuonna 2015 ollut 1,5 Mrd€.

 

Periaatteessa reseptilääkkeet voisivat olla ilmaisia seuraavien edellytysten täyttyessä:

  • 3,8 miljoonaa suomalaista sai Kela-korvausta vuonna 2015. Jos 3,8 miljoonaa ihmistä maksaa 50€ alkuomavastuun, saadaan valtion kassaan 190 milj.€.
  • Jos tukkuhinta oli 1,5 Mrd€, niin Kela-korvaukseen käytettävät varat 1,4 Mrd€ ja alkuomavastuulla kerätyt 190 milj.€ riittävät kattamaan lääkkeiden hankintahinnan ja ne voitaisiin antaa kansalaisille ilmaiseksi.

Tietenkään asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Seuraavassa listassa on asioita puolesta ja vastaan, joita on myös tarkasteltava tässä yhteydessä.

  • Kuluttajien ostovoima paranee, jos reseptilääkkeet olisivat ilmaisia. On hyvin todennäköistä, että aikaisemmin reseptilääkkeisiin käytetyt menevät suoraan kulutukseen ja siten lisäävät kansantalouden aktiivisuutta. Nykysysteemillä rahoitetaan verovaroin apteekin tulosta ja kun privileegiojärjestelmässä tulos kasaantuu harvoille, niin se ei myöskään palaudu yhtä tehokkaasti takaisin kotimaiseen kulutukseen.
  • On mahdollista, että toimeentulotukien tarve pienenee, kun ihmisille jää aikaisempaa enemmän rahaa käytettäväksi.
  • Apteekkiveroa ei enää perittäisi. Sen myötä säästetään hallinnollisissa kuluissa ja yksinkertaistetaan toimintaa. Apteekkiveron poistuminen vähentää valtion saamaa apteekkiverotuloa noin 160 milj. euroa vuodessa. Tätä menetystä kompensoi se, että kun apteekkivero poistuu, sitä ei tarvitse hinnoitella lääkkeiden myyntihintaan eli lääkkeiden hinnat voivat laskea heti keskimäärin noin 7 %.
  • Huomattava on, että apteekkiveron poistaminen alentaa reseptilääkkeiden lisäksi myös itsehoitolääkkeiden hintoja. Todennäköisesti apteekkivero kannattaa poistaa siis myös itsehoitolääkkeiden myynnistä. Tällöin on valvottava, että muutos näkyy kuluttajahintoja alentavasti.
  • Valtion lääkkeistä saama alv-tulo vähenee, kun alvia ei tule lainkaan reseptilääkkeistä ja itseoitolääkkeiden osalta sitä maksetaan aikaisempaa pienemmästä summasta. Toki kokonaistaloudellisesti asia on positiivinen, vaikka pelkän verokertymän näkökulmasta katsottuna näin ei ole. Toisaalta muutoksen myötä ostovoima paranee sadoilla miljoonilla euroilla ja ne rahat todennäköisesti menevät kulutukseen ja korkeamman alv-luokan ostoihin. Eli lopulta alv-kertymä taitaakin kasvaa tämän muutoksen myötä.
  • Apteekkareilta saatu tuloverokertymä pienenee, jos osa liiketoiminnasta katoaa tämän muutoksen johdosta. Kertymää ei kuitenkaan menetetä kokonaan. Joka tapauksessa apteekkari-proviisorit ovat todennäköisesti jatkossakin työmarkkinoilla ja siten maksavat tuloveroa valtiolle.
  • Joka tapauksessa toiminimipohjainen apteekkitoiminta pitää tulevaisuudessa muuttaa oy-muotoiseksi toiminnaksi. Tällöin verokertymä pienenee automaattisesti yhteisöverokannan piiriin siirtymisen johdosta.
  • Neuvontapalvelun heikentymisellä ei pidä pelotella ihmisiä. Neuvonta voidaan suunnitella tehtäväksi monissa eri kanavissa: sähköisesti, kirjallisesti, suullisesti, chattina ja henkilökohtaisena palveluna. Asiakas valitsee itselleen sopivimman tavan. Nykyäänkin vuosikaton täyttymisen jälkeen asiakas maksaa 2,50 € suuruisen kiinteän maksun per asiointikerta. Sillä katetaan neuvontapalvelun järjestäminen. Sama toimintamalli voisi toimia jatkossakin.
  • Yliopistojen apteekit pitää myös ottaa mukaan suunnitteluun. Tässä ei ole niitä käsitelty lainkaan. Selvää on, että uudistuksen myötä Yliopistojen apteekkien tulonmuodostus muuttuisi. Mutta Apteekkireformia ei voi jättää tekemättä sen vuoksi, että yliopistojen rahoitukseen tulee paikattavaa. Apteekkitoimialaa on voitava kehittää toimialan ehdoilla, eikä lääkkeiden käyttäjiä voi pitää maksumiehinä koulutusmenoille.

 

Ovatko päättäjät ideologioidensa vankeja?

Tässä esitetty pohdinta ilmaisista reseptilääkkeistä osoittaa, että uudelleen ajattelulle kannattaa uhrata muutama hetki. Meidän on tasapainotettava Suomen talous ja meidän on löydettävä keinot kestävyysvajeen taltuttamiseksi.

Onnistuneissa toimialareformeissa on kyse innovaatioista, ei pikkuviilauksesta. Innovaatiot tarkoittavat mullistavia ajatuksia ja oikeasti uusia tapoja toimia. Lean-ajattelu ja asiakkaille lisäarvoa tuottavat prosessit on oltava lähtökohtana. Mitään ratkaisua ei saa sulkea alkuvaiheessa pois ideologisiin syihin vedoten. Vain kansalaisten etu saa olla ohjenuorana.

Kokoomuslaisena yksityisyrittäjänä voin sanoa, että ilmaiset lääkkeet ja valtio-ohjattu 0-tulosyksikkömallinen reseptilääkejakelu kuulostaa sosialisoinnilta ja sopimattomalta puheelta kokoomuslaisen suuhun. Sitä se ei kuitenkaan ole. Joissakin tilanteissa yksityistäminen on oikea ratkaisu, joissain tilanteissa taas valtion asiaan puuttuminen on järkevin tapa pitää hyvinvointivaltio hengissä. Lääkejakelu on toimintaa, jossa voidaan hyödyntää teknologiaa, logistisia ratkaisuja, palvelumuotoilua, verkostoja jne. paljon nykyistä paremmin. Lääkejakelulle on muitakin vaihtoehtoja kuin nykyinen apteekkiverkko. Myös etätoimitukset ja monet muut verkkokauppojen käytännöt ovat jo arkipäivää ja niitä voidaan edelleen kehittää osana toimialan muutosta. Jakeluratkaisuja on mietittävä, jos tätä ehdotusta edistetään ja varmaa on, että hyviä ratkaisuja on olemassa.

 

Uudistus ei edellytä merkittäviä investointeja

Valtakunnallisesti käytössä oleva sähköinen e-reseptijärjestelmä kuin myös omavastuun kertymisen seurantaan suunniteltu tietojärjestelmä toimivat hyvin.  Viimeisin kehitysaskel otettiin huhtikuussa 2015, kun siirryttiin reaaliaikaiseen lääkeostotietojen siirtoon Kelan ja apteekkien välillä.

Jos päätettäisiin siirtyä malliin, jossa kansalaiset maksavat 50 € alkuomavastuun ja sen jälkeen lääkkeet ovat ilmaisia, niin ei tarvita uusia tietojärjestelmäinvestointeja. Tarvittava toiminnallisuus on jo olemassa ja käytössä. Systeemeistä vain poistettaisiin korvausluokkien ja vuosiomavastuun käsittely. Tietojärjestelmät on rakennettu julkisin varoin, joten mitään ongelmaa niiden käytöstä tähän tarkoitukseen ei ymmärtääkseni ole.

Luonnollisestikin hankintaprosesseihin tarvitaan tietojärjestelmä, mutta niitä on tarjolla runsaasti. Voisi kuvitella, että lääkefirmat toimivat mielellään yhden hankintatahon kanssa verrattuna siihen, että ne nyt palvelevat jokaista yksittäistä apteekkia. Tehostumishyötyjä syntyy heti ja mahdollisuuksia myös tukkuhintojen alentamiseen.

 

LOPUKSI

Kun kansanedustajat, ministerit ja virkamiehet seuraavan kerran pohtivat Apteekkireformia, niin toivon että he tekevät sen avoimin mielin. Toivon, että tämä kirjoitus innostaa heidät miettimään asioita eri näkökulmilta. Lisäksi toivon, että heillä on halua tehdä merkittävä, positiivinen jälki historiaan. Ei tyydytä ympäripyöreisiin näennäisuudistuksiin, vaan tehdään lisäarvoa tuottava ja kansalaisia palveleva ratkaisu. Suomi kiittää.

Tukipolitiikan hölmölässä on uskallettava tehdä uudistuksia. Apteekkitoimiala ei poikkea muista toimialoista: maailman muutosten myötä liiketoimintaympäristö muuttuu ja rajuimmillaan bisnes voi sulaa alta pois kokonaan. Niin kävi myös C-kasettimiehelle. Uutta toimintaa oli keksittävä, kun vanha tuote ei enää käynyt kaupaksi.

 

Lukujen lähteet: Suomen lääketilasto 2015, (Fimea ja Kela)

 

#tolkunpolitiikkaa #isoaho

]]>
10 http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230411-voisivatko-reseptilaakkeet-olla-ilmaisia#comments Apteekit Apteekkireformi Eduskunta hallitus kestävyysvaje Sun, 29 Jan 2017 19:31:50 +0000 Minna Isoaho http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230411-voisivatko-reseptilaakkeet-olla-ilmaisia
Välivuosi kunniaan http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221101-valivuosi-kunniaan <p>Opiskelupaikat on jälleen jaettu ja onnekkaimmat pääsevät aloittamaan lähiviikkoina opinnot unelma-alallaan. Toinen osa sitten kärvistelee ilman opiskelupaikkaa ja suunnittelee pääsykoekirjojen lukemisen aloittamista heti syyskuussa.&nbsp;</p><p>Olemme vuosikaudet jankuttaneet nuorille, että välivuosi on pahasta ja mikä tahansa opiskelupaikka pelastaa sinut katuojasta. Välivuosihan on melkein sama kuin kokeilisi heroiinia: todennäköisyys suistua yhteiskunnan rattailta valtaisa.&nbsp;</p><p>Tosiasiassa heroiini on vaarallista, mutta välivuosi hyödyllisimpiä asioita, mitä nuori voi tulevaisuuttaan ajatellen tehdä.&nbsp;</p><p>Moni nuori suuntaa välivuotena ulkomaille töihin. Aivan loistava juttu niin kielitaidon, elämänkokemuksen kuin työkokemuksenkin kannalta.&nbsp;</p><p>Osa nuorista löytää työpaikan Suomesta ja samalla saattaa löytää ihan uusia puolia itsestään. Pitkään haaveiltu ura opettajana, lääkärinä, juristina jne. voi vaikuttaa vielä oikeammalta - tai sitten ihan väärältä. Seuraavana keväänä hankitaan pääsykoekirjat, jotka johtavat nuoren urapolulle, jossa oikeasti viihtyy.</p><p>On toki nuoria, jotka jäävät vuodeksi lukemaan pääsykokeisiin tai sitten niitä, jotka jäävät miettimään omaan huoneeseen, mitä tekisi isona. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ehkä ole nuoren itsensä kannalta aivan paras mahdollinen. Toki, jos pääsykokeisiin valmistautuu myös avoimen yliopiston kursseilla tai kotona on töitä tarjolla.&nbsp;</p><p>Mikään ei kuitenkaan ole niin kallista yhteiskunnalle kuin väärä opiskelupaikka, jota ei sitten suoritakaan valmiiksi tutkinnoksi ja rannalle jää joku todella motivoitunut. Tai väärä opiskelupaikka, jossa väkisin sinnitellään tutkintoon saakka ja päädytään lopulta työttömäksi, kun ala oli alunperinkin väärä.&nbsp;</p><p>Välivuosia pitäisi arvostaa enemmän myös opiskeluiden aikana. Portaaton siirtyminen työelämään ja takaisin koulun penkille pitäisi tehdä nykyistä vaivattomammaksi, mutta myös hyväksyttävämmäksi. Työskentelystä opintojen ohessa pitäisi palkita, ei rangaista. Nykymallissahan parasta on, kun töitä ei tee ja elää pelkkien opintotukien varassa.</p><p>Kanditutkinnon jälkeen kaikkien kannattaisi tehdä vuosi pari töitä ja 40 vuoden työuraan pitäisi osua useampikin opiskelujakso sen ensimmäisen jälkeen. Muuten puhe elinikäisestä oppimisesta on tyhjää ja turhaa.&nbsp;</p><p>Ehdotankin, että annetaan arvo välivuosille, jotka johdattavat parempiin ja oikeampiin valintoihin, syvempään itsetuntemukseen ja työelämätaitojen kehittymiseen. Välivuosi kannattaa käyttää hyödyksi ja opetella ainakin yksi uusi taito, jota ei ehkä myöhemmin ehtisi opetella, mutta mistä voi olla suurta hyötyä, esimerkiksi uusi kieli, myyntitaidot tai ruuan laitto. &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Opiskelupaikat on jälleen jaettu ja onnekkaimmat pääsevät aloittamaan lähiviikkoina opinnot unelma-alallaan. Toinen osa sitten kärvistelee ilman opiskelupaikkaa ja suunnittelee pääsykoekirjojen lukemisen aloittamista heti syyskuussa. 

Olemme vuosikaudet jankuttaneet nuorille, että välivuosi on pahasta ja mikä tahansa opiskelupaikka pelastaa sinut katuojasta. Välivuosihan on melkein sama kuin kokeilisi heroiinia: todennäköisyys suistua yhteiskunnan rattailta valtaisa. 

Tosiasiassa heroiini on vaarallista, mutta välivuosi hyödyllisimpiä asioita, mitä nuori voi tulevaisuuttaan ajatellen tehdä. 

Moni nuori suuntaa välivuotena ulkomaille töihin. Aivan loistava juttu niin kielitaidon, elämänkokemuksen kuin työkokemuksenkin kannalta. 

Osa nuorista löytää työpaikan Suomesta ja samalla saattaa löytää ihan uusia puolia itsestään. Pitkään haaveiltu ura opettajana, lääkärinä, juristina jne. voi vaikuttaa vielä oikeammalta - tai sitten ihan väärältä. Seuraavana keväänä hankitaan pääsykoekirjat, jotka johtavat nuoren urapolulle, jossa oikeasti viihtyy.

On toki nuoria, jotka jäävät vuodeksi lukemaan pääsykokeisiin tai sitten niitä, jotka jäävät miettimään omaan huoneeseen, mitä tekisi isona. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ehkä ole nuoren itsensä kannalta aivan paras mahdollinen. Toki, jos pääsykokeisiin valmistautuu myös avoimen yliopiston kursseilla tai kotona on töitä tarjolla. 

Mikään ei kuitenkaan ole niin kallista yhteiskunnalle kuin väärä opiskelupaikka, jota ei sitten suoritakaan valmiiksi tutkinnoksi ja rannalle jää joku todella motivoitunut. Tai väärä opiskelupaikka, jossa väkisin sinnitellään tutkintoon saakka ja päädytään lopulta työttömäksi, kun ala oli alunperinkin väärä. 

Välivuosia pitäisi arvostaa enemmän myös opiskeluiden aikana. Portaaton siirtyminen työelämään ja takaisin koulun penkille pitäisi tehdä nykyistä vaivattomammaksi, mutta myös hyväksyttävämmäksi. Työskentelystä opintojen ohessa pitäisi palkita, ei rangaista. Nykymallissahan parasta on, kun töitä ei tee ja elää pelkkien opintotukien varassa.

Kanditutkinnon jälkeen kaikkien kannattaisi tehdä vuosi pari töitä ja 40 vuoden työuraan pitäisi osua useampikin opiskelujakso sen ensimmäisen jälkeen. Muuten puhe elinikäisestä oppimisesta on tyhjää ja turhaa. 

Ehdotankin, että annetaan arvo välivuosille, jotka johdattavat parempiin ja oikeampiin valintoihin, syvempään itsetuntemukseen ja työelämätaitojen kehittymiseen. Välivuosi kannattaa käyttää hyödyksi ja opetella ainakin yksi uusi taito, jota ei ehkä myöhemmin ehtisi opetella, mutta mistä voi olla suurta hyötyä, esimerkiksi uusi kieli, myyntitaidot tai ruuan laitto.  

]]>
0 http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221101-valivuosi-kunniaan#comments kestävyysvaje Opiskelu Opiskelupaikat Sivistyspolitiikka Työ Wed, 10 Aug 2016 12:35:26 +0000 Sanna Vauranoja http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221101-valivuosi-kunniaan
Nigerialainen huijaus mahdollista vain Suomessa http://toniseppnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216086-nigerialainen-huijaus-mahdollista-vain-suomessa <p>Tovi sitten luin Hesarista artikkelin päivähoito-oikeuden rajaamisesta joka mielestäni on aivan oikein.</p><p>Jos vanhempi tai vanhemmat ovat kotona siellä on myös lapsen paikka, kuka on lapselle parempi kasvattaja kuin omat vanhemmat ?</p><p>Keskustelu asian tiimoilta on yhtä vinksahtanutta kuin sokeiden suvakkien argumentointi maahanmuuttoasioissa.</p><p>Kerronta antaa ymmärtää että kotona kasvatetut lapset kasvaisivat vinoon ja pieleen, vain &rdquo;varhaiskasvatetusta&rdquo; lapsesta tulee normaali.</p><p>Sairasta mutta niin kuvaavaa tämän päivän älyllisesti vajaalle yhteiskunnalliselle keskustelulle.</p><p>Kaikki normaali yritetään vääntää epänormaaliksi ja epänormaali normaaliksi, kunniallinen kunniattomaksi ja taakka rikkaudeksi.</p><p>Pthyi!</p><p>No niin, nyt artikkelin ytimeen ja maahanmuuton rikkauteen joka on pelkkä nigerialaiskirje.</p><p>Lupaa paljon mutta vie kaiken.</p><p>* * *</p><p><em>&rdquo;Päivähoitoleikkaukset ovat herättäneet keskustelua myös tässä kerhossa. Neljän pojan äiti, Vantaalla asuva nigerialainen Uche Nwankwo Ezeonwukaike on huolissaan.</em></p><p><em>&rdquo;Nuorin lapseni on aloittamassa päiväkodin elokuussa. Päivästä tulisi yhtä juoksemista, jos lapset olisi siellä vain muutaman tunnin. Minulla ei ole nytkään kovin paljon omaa aikaa, kunnes kaksi vanhinta lasta tulevat koulusta&rdquo;, hän sanoo.</em></p><p><em>Turvapaikanhakijana Nigeriasta vuonna 2005 Suomeen tullut Nwankwo Ezeonwukaike on hakenut töitä, mutta törmännyt kieliongelmaan. Syksyllä hän on menossa opiskelemaan suomea, minkä jälkeen hän aikoo hakea ammattikouluun.</em></p><p><em>&rdquo;Harkitsen kokin, henkilökohtaisen avustajan ja kuljettajan ammattien väliltä. Ongelmana on, että myös mieheni haluaisi kuljettajaksi, emmekä voi olla samaan aikaan vuorotyössä. Kuka muuten pitää huolta lapsista?&rdquo; hän pohtii.&rdquo;</em></p><p><em>* * *</em></p><p>Edellinen lainaus kertoo karua kieltään siitä minkälainen rikkaus maahanmuuttajat isossa kuvassa Suomelle ovat, eivät he rikkautta ole vaan ylivoimainen sosiaalinen ja taloudellinen taakka.</p><p>Niin se on, esimerkkinä somalit ja irakilaiset joiden työllisyysprosentit huitelee 15%:ssa kun suomalaisilla se on 70%.</p><p>Minkä kiven tai kannon alle se rikkaus ja aarre on haudattu?</p><p>Nämä Nigerian toivot ovat siis elelleet 11-vuotta Suomessa suomalaisen veronmaksajan rahoilla ja siinneet maahamme neljä uutta kunniakansalaista.</p><p>He eivät siis ole tehneet päivääkään töitä eivätkä vaivautuneet opettelemaan suomenkieltä, uskomatonta.</p><p>Huvita itseäsi lukemalla lainaus kertaalleen, on se arbsurdia ja mahdollista vain Suomessa.</p><p>Jokainen voi laskea mitä yksi nigerialainen Ezeonwaikuken perhe on yhteiskunnalle maksanut, satoja ja taas satojatuhansia.</p><p>Aika moni kantasuomalainen on puskenut vuosia duunia ja maksanut veroja että tämä yksi perhe on voinut ottaa rennosti, hieman hölläillä.</p><p>Ajattele.</p><p>Hypätään me suomalaiset tuottavuusloikkaa ja tehdään työtä jolla todella on merkitystä.</p><p>Kyllä motivoi, eikö.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tovi sitten luin Hesarista artikkelin päivähoito-oikeuden rajaamisesta joka mielestäni on aivan oikein.

Jos vanhempi tai vanhemmat ovat kotona siellä on myös lapsen paikka, kuka on lapselle parempi kasvattaja kuin omat vanhemmat ?

Keskustelu asian tiimoilta on yhtä vinksahtanutta kuin sokeiden suvakkien argumentointi maahanmuuttoasioissa.

Kerronta antaa ymmärtää että kotona kasvatetut lapset kasvaisivat vinoon ja pieleen, vain ”varhaiskasvatetusta” lapsesta tulee normaali.

Sairasta mutta niin kuvaavaa tämän päivän älyllisesti vajaalle yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Kaikki normaali yritetään vääntää epänormaaliksi ja epänormaali normaaliksi, kunniallinen kunniattomaksi ja taakka rikkaudeksi.

Pthyi!

No niin, nyt artikkelin ytimeen ja maahanmuuton rikkauteen joka on pelkkä nigerialaiskirje.

Lupaa paljon mutta vie kaiken.

* * *

”Päivähoitoleikkaukset ovat herättäneet keskustelua myös tässä kerhossa. Neljän pojan äiti, Vantaalla asuva nigerialainen Uche Nwankwo Ezeonwukaike on huolissaan.

”Nuorin lapseni on aloittamassa päiväkodin elokuussa. Päivästä tulisi yhtä juoksemista, jos lapset olisi siellä vain muutaman tunnin. Minulla ei ole nytkään kovin paljon omaa aikaa, kunnes kaksi vanhinta lasta tulevat koulusta”, hän sanoo.

Turvapaikanhakijana Nigeriasta vuonna 2005 Suomeen tullut Nwankwo Ezeonwukaike on hakenut töitä, mutta törmännyt kieliongelmaan. Syksyllä hän on menossa opiskelemaan suomea, minkä jälkeen hän aikoo hakea ammattikouluun.

”Harkitsen kokin, henkilökohtaisen avustajan ja kuljettajan ammattien väliltä. Ongelmana on, että myös mieheni haluaisi kuljettajaksi, emmekä voi olla samaan aikaan vuorotyössä. Kuka muuten pitää huolta lapsista?” hän pohtii.”

* * *

Edellinen lainaus kertoo karua kieltään siitä minkälainen rikkaus maahanmuuttajat isossa kuvassa Suomelle ovat, eivät he rikkautta ole vaan ylivoimainen sosiaalinen ja taloudellinen taakka.

Niin se on, esimerkkinä somalit ja irakilaiset joiden työllisyysprosentit huitelee 15%:ssa kun suomalaisilla se on 70%.

Minkä kiven tai kannon alle se rikkaus ja aarre on haudattu?

Nämä Nigerian toivot ovat siis elelleet 11-vuotta Suomessa suomalaisen veronmaksajan rahoilla ja siinneet maahamme neljä uutta kunniakansalaista.

He eivät siis ole tehneet päivääkään töitä eivätkä vaivautuneet opettelemaan suomenkieltä, uskomatonta.

Huvita itseäsi lukemalla lainaus kertaalleen, on se arbsurdia ja mahdollista vain Suomessa.

Jokainen voi laskea mitä yksi nigerialainen Ezeonwaikuken perhe on yhteiskunnalle maksanut, satoja ja taas satojatuhansia.

Aika moni kantasuomalainen on puskenut vuosia duunia ja maksanut veroja että tämä yksi perhe on voinut ottaa rennosti, hieman hölläillä.

Ajattele.

Hypätään me suomalaiset tuottavuusloikkaa ja tehdään työtä jolla todella on merkitystä.

Kyllä motivoi, eikö.

]]>
5 http://toniseppnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216086-nigerialainen-huijaus-mahdollista-vain-suomessa#comments Elintasopakolainen Julkinen velka kestävyysvaje Maahanmuuttajien työttömyys Segregaatio Wed, 27 Apr 2016 15:55:41 +0000 Toni Seppänen http://toniseppnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216086-nigerialainen-huijaus-mahdollista-vain-suomessa
Onko Sipilän hallituksen prosessikaavio kopioitu vitsikirjasta? http://milkoaikio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215786-onko-sipilan-hallituksen-prosessikaavio-kopioitu-vitsikirjasta <p>Lama-ajan varma merkki on taas täällä: kirpputorit. Vaihdantatalous ja tavaroiden kierrätys käy kuumana Facebookin kirpputoripalstoilla.</p> <p>Myös musta pörssi rehottaa: nuuskaryhmissä kiekot vaihtavat omistajaa, eikä toimintaa vaivauduta edes peittelemään. Poliisikin on sanonut, että ei kiinnosta, on tärkeämpääkin tekemistä. En tiedä viitattiinko tällä sakkojen keräämiseen valtiolle ansaintatarkoituksessa - kassa kun on sielläkin tyhjä.</p> <p>Ehkäpä innovaatioseteli tai työn näytteleminen kuitenkin vielä pelastaa meidät. Verotustahan ei missään tapauksessa kannata laskea, eikä sääntelyyn tule koskea, vaan pistää kansalaiset entistäkin tiukempaan ruotuun.</p> <p>Työttömille onkin tulossa uusia velvoitteita nykyisen pakkokurssituksen lisäksi. Toimenpiteet purevat ainakin valtion virkailijoiden työttömyyteen, joita tarvitaan lisää työttömiä paimentamaaan - tai &quot;aktivoimaan&quot;, kuten hienosti sanotaan. Virkamies heilauttaa taikasauvaa, sanoo <em>simsalabim</em> ja taas yksi työtön on aktivoitu. Työvoimatoimiston toisesta ovesta menee työttömiä sisään ja toisesta ovesta tulee työntekijöitä ulos. Helppoa, kun sen osaa.</p> <p>GPS-paikannukseen perustuvilla tietulleilla saadaan aktivoimiseen rahat - eikä tässä vielä kaikki, parempaa on luvassa: innovaatioseteleillä palkataan muutama entinen Nokian insinööri kortistosta suunnittelemaan 9 euron päiväpalkalla kyseistä kilometrilaskuria, jota valmistamaan perustetaan valtionyritys, jonka toiminta turvataan tietenkin lakisääteisellä monipoliasemalla liikenneturvallisuuteen vedoten.</p> <p>Eiköhän näillä toimilla vakuuteta luotonantajat ja vedetä vielä seuraavakin hallituskausi firman piikkiin. Mietitään sitten sen jälkeen, mitä tehdään. Toivotaan, että niitä innovaatioseteleitä on silloin vielä jäljellä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lama-ajan varma merkki on taas täällä: kirpputorit. Vaihdantatalous ja tavaroiden kierrätys käy kuumana Facebookin kirpputoripalstoilla.

Myös musta pörssi rehottaa: nuuskaryhmissä kiekot vaihtavat omistajaa, eikä toimintaa vaivauduta edes peittelemään. Poliisikin on sanonut, että ei kiinnosta, on tärkeämpääkin tekemistä. En tiedä viitattiinko tällä sakkojen keräämiseen valtiolle ansaintatarkoituksessa - kassa kun on sielläkin tyhjä.

Ehkäpä innovaatioseteli tai työn näytteleminen kuitenkin vielä pelastaa meidät. Verotustahan ei missään tapauksessa kannata laskea, eikä sääntelyyn tule koskea, vaan pistää kansalaiset entistäkin tiukempaan ruotuun.

Työttömille onkin tulossa uusia velvoitteita nykyisen pakkokurssituksen lisäksi. Toimenpiteet purevat ainakin valtion virkailijoiden työttömyyteen, joita tarvitaan lisää työttömiä paimentamaaan - tai "aktivoimaan", kuten hienosti sanotaan. Virkamies heilauttaa taikasauvaa, sanoo simsalabim ja taas yksi työtön on aktivoitu. Työvoimatoimiston toisesta ovesta menee työttömiä sisään ja toisesta ovesta tulee työntekijöitä ulos. Helppoa, kun sen osaa.

GPS-paikannukseen perustuvilla tietulleilla saadaan aktivoimiseen rahat - eikä tässä vielä kaikki, parempaa on luvassa: innovaatioseteleillä palkataan muutama entinen Nokian insinööri kortistosta suunnittelemaan 9 euron päiväpalkalla kyseistä kilometrilaskuria, jota valmistamaan perustetaan valtionyritys, jonka toiminta turvataan tietenkin lakisääteisellä monipoliasemalla liikenneturvallisuuteen vedoten.

Eiköhän näillä toimilla vakuuteta luotonantajat ja vedetä vielä seuraavakin hallituskausi firman piikkiin. Mietitään sitten sen jälkeen, mitä tehdään. Toivotaan, että niitä innovaatioseteleitä on silloin vielä jäljellä.

]]>
0 http://milkoaikio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215786-onko-sipilan-hallituksen-prosessikaavio-kopioitu-vitsikirjasta#comments Juha Sipilän hallitus kestävyysvaje Talouden taantuma Thu, 21 Apr 2016 21:25:41 +0000 Milko Aikio http://milkoaikio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215786-onko-sipilan-hallituksen-prosessikaavio-kopioitu-vitsikirjasta
Plaseboja työllisyyden parantamiseksi http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215703-plaseboja-tyollisyyden-parantamiseksi <p>Hallitus laajentaa työssäkäyntialuetta. Esitys on täysin riittämätön. Työssäkäyntialuetta tulisi laajentaa niin paljon, että työttömiä velvoitettaisiin ottamaan vastaan työtä myös kokonaan toisesta ulottuvuudesta. Siis siitä ulottuvuudesta, jossa sijaitsevat muun muassa työministeriö ja ne suomalaiset kylät ja kaupungit, joissa ei ole omia työttömiä. Mielestäni työtä tulee ottaa vastaan myös Kuusta, Marsista tai kansainväliseltä avaruusasemalta. Jos ei ole omaa kuurakettia, voi lainata naapurilta, mennä julkisilla tai pian villillä ja vapaalla taksilla.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Henkilökohtaisesti en sillä tavalla tuosta työssäkäyntialueesta välitä, että olen koska tahansa valmis ottamaan vastaan vaikkapa toimitusjohtajan töitä aina Panamasta saakka. Hommat hoitunevat kuitenkin osittain etänä, mutta toki, vaikka se raskaalta tuntuukin, olen tarvittaessa valmis pitämään lähipäiviä vaikka koko talven, saahan asunnon ja työpaikan väliset matkakulut vähentää verotuksessa. Mikäli kiinnostuit, voit ottaa yhteyttä vaikka faksilla, niin laitan CV:n ja hakemuspaperit tulemaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Työllisyyden parantamiseksi kannatan lämpimästi myös Markus Kärkisen Kalajoki Seutu-lehdessä esittämää uudistusta, jossa työnantajille suunnattaisiin hieman työttömien työnäytettä vastaava, ns. palkanmaksunäyte. Siinä työnantajille avautuisi mahdollisuus maksaa työnhakijalle koeluontoisesti palkkaa esimerkiksi kaksituhattaviisisataa euroa kuukaudessa plus terveydenhuolto neljän kuukauden ajan. Työtä työnhakija ei valitettavasti tänä aikana pystyisi tarjoamaan vaihdossa, mutta yritys saisi arvokasta kokemusta palkanmaksusta. (Markus Kärkinen: Haetaan yrityksiä palkanmaksukokeiluun - <a href="http://www.kalajokiseutu.fi/sisalto/3371/haetaan-yrityksia-palkanmaksunaytekokeiluun/c/0cf0dada" title="http://www.kalajokiseutu.fi/sisalto/3371/haetaan-yrityksia-palkanmaksunaytekokeiluun/c/0cf0dada">http://www.kalajokiseutu.fi/sisalto/3371/haetaan-yrityksia-palkanmaksuna...</a>)</p> <p>&nbsp;</p> <p>--</p> <p>&nbsp;</p> <p>Panamasta tuli muuten tässä vielä mieleeni, että niistä papereista kannattaa tallettaa muistiin älyttömän hyvää oppia työurien pidentämiseen ja kestävyysvajeen taklaamiseen. Jos jokainen suomalainen työskentelisi keskimäärin vielä 5 vuotta kuolemansa jälkeenkin, niin sillähän olisi ihan mieletön vaikutus kestävyysvajeeseen!</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kaikkien on osallistuttava talkoisiin. Taklataan kestävyysvaje ja määrätään plaseboja työllisyyden parantamiseksi. Revitään yhdessä tulppa irti paatista. Sen jälkeen voimme turvata Jean-Paul Sartren viisaisiin sanoihin: &quot;Vain sillä, joka ei souda, on aikaa keikuttaa venettä!&quot;</p> <p>&nbsp;</p> <p><em>Pahoittelen tätä vitsiksi vetämistä. Ei tätä hallitusta voi ottaa vakavasti.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitus laajentaa työssäkäyntialuetta. Esitys on täysin riittämätön. Työssäkäyntialuetta tulisi laajentaa niin paljon, että työttömiä velvoitettaisiin ottamaan vastaan työtä myös kokonaan toisesta ulottuvuudesta. Siis siitä ulottuvuudesta, jossa sijaitsevat muun muassa työministeriö ja ne suomalaiset kylät ja kaupungit, joissa ei ole omia työttömiä. Mielestäni työtä tulee ottaa vastaan myös Kuusta, Marsista tai kansainväliseltä avaruusasemalta. Jos ei ole omaa kuurakettia, voi lainata naapurilta, mennä julkisilla tai pian villillä ja vapaalla taksilla.

 

Henkilökohtaisesti en sillä tavalla tuosta työssäkäyntialueesta välitä, että olen koska tahansa valmis ottamaan vastaan vaikkapa toimitusjohtajan töitä aina Panamasta saakka. Hommat hoitunevat kuitenkin osittain etänä, mutta toki, vaikka se raskaalta tuntuukin, olen tarvittaessa valmis pitämään lähipäiviä vaikka koko talven, saahan asunnon ja työpaikan väliset matkakulut vähentää verotuksessa. Mikäli kiinnostuit, voit ottaa yhteyttä vaikka faksilla, niin laitan CV:n ja hakemuspaperit tulemaan.

 

Työllisyyden parantamiseksi kannatan lämpimästi myös Markus Kärkisen Kalajoki Seutu-lehdessä esittämää uudistusta, jossa työnantajille suunnattaisiin hieman työttömien työnäytettä vastaava, ns. palkanmaksunäyte. Siinä työnantajille avautuisi mahdollisuus maksaa työnhakijalle koeluontoisesti palkkaa esimerkiksi kaksituhattaviisisataa euroa kuukaudessa plus terveydenhuolto neljän kuukauden ajan. Työtä työnhakija ei valitettavasti tänä aikana pystyisi tarjoamaan vaihdossa, mutta yritys saisi arvokasta kokemusta palkanmaksusta. (Markus Kärkinen: Haetaan yrityksiä palkanmaksukokeiluun - http://www.kalajokiseutu.fi/sisalto/3371/haetaan-yrityksia-palkanmaksunaytekokeiluun/c/0cf0dada)

 

--

 

Panamasta tuli muuten tässä vielä mieleeni, että niistä papereista kannattaa tallettaa muistiin älyttömän hyvää oppia työurien pidentämiseen ja kestävyysvajeen taklaamiseen. Jos jokainen suomalainen työskentelisi keskimäärin vielä 5 vuotta kuolemansa jälkeenkin, niin sillähän olisi ihan mieletön vaikutus kestävyysvajeeseen!

 

Kaikkien on osallistuttava talkoisiin. Taklataan kestävyysvaje ja määrätään plaseboja työllisyyden parantamiseksi. Revitään yhdessä tulppa irti paatista. Sen jälkeen voimme turvata Jean-Paul Sartren viisaisiin sanoihin: "Vain sillä, joka ei souda, on aikaa keikuttaa venettä!"

 

Pahoittelen tätä vitsiksi vetämistä. Ei tätä hallitusta voi ottaa vakavasti.

]]>
3 http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215703-plaseboja-tyollisyyden-parantamiseksi#comments kestävyysvaje Palkaton työnäyte Työllisyyspolitiikka Työssäkäyntialue Wed, 20 Apr 2016 08:30:07 +0000 Kimmo Kautio http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215703-plaseboja-tyollisyyden-parantamiseksi