Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallintoylilääkärinä ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Osallistun terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH).
Jaan tässä blogissa tietoa ja ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.
Tekeillä oleva hallituksen maakunta- ja soteuudistus on kolmen puolueen lehmänkauppa. Kokoomus haluaa yksityistää terveydenhoitopalvelut, Keskustapuolue haluaa lisää valtaa maakunnissa ja hallituksen kolmas puolue on valmis mihin vain. Tällä tavoin se voi säilyttää omat positionsa ja hillotolppansa. On sanomattakin selvää että näistä lähtökohdista tehtävät uudistukset eivät voi olla veronmaksajan edun mukaisia.
Sote-uudistuksen IT-palvelujen organisoinnin haasteet pompahtivat julkisuuteen, kun eduskunnan hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa oli 13.4. keskusteltu pääkaupunkiseudun Apotti-tietojärjestelmähankkeen tulevaisuudesta. Perusterveydenhuollon yksityistäminen sote-uudistuksessa vie näet pohjaa toimintamallilta, jossa perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito toimisivat yhteisessä tietojärjestelmässä. Apotti-hankkeessa on ollut tarkoituksena tuoda vielä sosiaalitoimen asiakastiedot samaan tietojärjestelemään.
Poliittisten mannerlaattojen liike vaikuttaa jatkuvan. Ensiksi perussuomalaiset nousivat, vajosivat ja hajosivat. Seuraavana vuorossa on ilmeisesti oikeistokentässä tapahtuva murros. Hjallis Harkimo ja Mikael Jungner kun ovat ilmeisesti puuhaamassa uutta liikettä, jonka johtotähtenä lienee oikeistolainen markkinaliberalismi.
1) Valtakunnanlaajuisena, joka olisi poistanut riskin liiallisesta lokalisoinnista (Uusimaa räätälöi omiin tarpeisiinsa, eikä kaikille toimijoille yhteistä perustarvetta varten).
Sote- ja maakuntauudistukset on tarkoitus saattaa maaliin v. 2020 alusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nykyiset sairaanhoitopiirit ja maakuntien liitot lakkaavat. Mitä tämä mahtaa tarkoittaa kunnille jotka ovat aikaisemmin omistaneet sairaanhoitopiirit ja maakuntien liitot ovat olleet niiden edunvalvojia?
Kysymys on perustavaa laatua oleva. Uudistuksissa kunnat menettävät soten osalta päätösvaltansa sote-palveluihin (mm. sairaanhoitopiirit) ja maakuntaliittojen toiminnan lakatessa kuntien etuja ei aja enää kukaan ja mikään instituutio!
Henkilöiden profilointi heidän terveydentilatietojensa perusteella nousi hetkessä valtakunnalliseksi keskustelunaiheeksi, kun Helsingin Sanomat uutisoi 10.4. THL:n suunnitelmista jokaisen sote-asiakkaan yksilöllisen riskikertoimen laskemisesta. Sote-valmistelun vastuuministeri kiirehti pari päivää myöhemmin kiistämään henkilöiden pisteyttämisen, vaikka juuri tällaiseen kokeiluun THL oli saanut tutkimusluvan. Hän myös kertoi eduskunnalle, ettei yksittäisten henkilöiden profilointitietoja ole tarkoitus luovuttaa terveyspalvelujen tuottajille.
Hallituksen versio sote-uudistuksesta on äärimmäisen ongelmallinen tavallisen tallaajan kannalta. Lukuisista sen kompastuskivistä on puhuttu paljon julkisuudessa. Mutta kuinka moni tietää sen, että hallitus aikoo kaikessa hiljaisuudessa ajaa asiakasmaksuja koskevan lainsäädännön lävitse syksyllä muusta kokonaisuudesta erillään? Tämä on käsittämätöntä asiakasmaksujen ollessa keskeinen osa koko sote-palettia.
Suomen talous ja työllisyys ovat lähteneet kasvuun maailmantalouden hyvän vireen myötä. Samalla valtion velkaantumistahti on hidastunut merkittävästi. Loppukevään aikana kovalla kiireellä eduskunnassa käsiteltävään maakunta-sote-uudistukseen ja erityisesti sen valinnanvapausmalliin liittyvät ratkaisemattomat ongelmat uhkaavat kuitenkin vakavasti julkisen talouden tasapainon saavuttamista.
Maakunta- ja sote-uudistusta on tarkasteltu pitkälti terveydenhuollon näkökulmasta. Toki se sektori valtaosassa kustannusten suhteen onkin, ja esimerkiksi ikäihmisten kohdalla sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon yhteensovittaminen on keskeistä. Lapsille ja nuorille on kuitenkin ratkaisevaa, saadaanko sivistyspalveluiden ja soten yhteistyö toimivaksi.
Osana kaupunkistrategiaa, maailman toimivinta kaupunkia, olemme luvanneet yhteisöllisempää ja osallistuvampaa Helsinkiä.Tätä toteuttaen, olen tehnyt pienimuotoista kenttätutkimusta ja vapaamuotoisesti haastatellut Helsinkiläisiä asukkaitamme liittyen sote- ja maakuntauudistukseen.
Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallintoylilääkärinä ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Osallistun terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH).
Jaan tässä blogissa tietoa ja ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.