Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallintoylilääkärinä ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Osallistun terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH).
Jaan tässä blogissa tietoa ja ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.
Kohtaamiset voivat olla väkinäisiä sisällöttömiä tapahtumia, mikäli elämä muodostuu ainoastaan kiireisistä suorituksista. Suoritusten merkitys voi jäädä sekavaksi, ellei arjen kohtaamisia nähdä kokonaisuuksina. Hyvinvoinnista tai jaksamisesta ei piitata, jos elämänhallinta on heikkoa.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on tehtävänsä mukaisesti noussut puolustamaan Suomen lasten oikeuksia. Asia on tarkoituksellisesti nostettu esiin hyvään ajankohtaan, Juha Sipilän (kesk) hallituksen ensi vuoden kehysriihen alla.
”Valtaosa, 92 prosenttia, suomalaisista ajattelee, että yksilön tulisi olla vastuussa itse erittäin tai melko paljon omasta hyvinvoinnistaan, ilmenee Kunnallisalan kehittämissäätiön kansalaistutkimuksesta. Enemmistön, 57 prosenttia, mielestä yksilön pitää vastata omasta hyvinvoinnistaan erittäin paljon. Läheisten hyvinvoinnista vastuuta suuntaa seitsemän kymmenestä vastaajasta perheille ja lähiomaisille.” Lähde YLE, 4.2.2018
Meillä Suomessa useimmille koti on tärkeä, kotipaikkakunta on tärkeä ja se elinympäristö, mihin elämäämme rakennamme. Se pitäisi olla tarkkaan harkittu päätös, jos asuinpaikkakuntaa halutaan vaihtaa, koska vaikutukset ulottuvat perheenjäseniin, sukulaisiin, ystäviin ja hyvä elämä perustuu elämänkokemuksiin ja muistoihin, mitkä useimmiten sijoittuvat kotipaikkakuntaan.
Olen nyt työskennellyt Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtajana puolitoista vuotta. Huumeisiin ja huumeiden käyttöön liittyvät asenteet ovat ihmetyttäneet minua tämän ajan. Keskustelussa siirrytään usein äärilaidasta toiseen. Minä en sitä halua. Minusta Suomen kahden raiteen huumepoliittinen linja on hyvä ja aiheesta on keskusteltava kiihkottomasti. Huumelainsäädännössä ei ole tarvetta massiiviselle remontille, vain maltillisille korjaaville liikkeille.
Suomessa on yrityksiä yhteensä 356.790, joista yli 500 henkilöä työllistäviä on vain 274 yritystä. Niillä yli 500 henkilöä työllistävillä yrityksellä on työntekijöitä 362.000, joka on 25,3%:a yksityisen sektorin koko henkilökunnan määrästä. Mutta ne pienemmät 356.516 yritystä työllistävät 74,7%:a työvoimasta, eli 1.066.000 työntekijää. Kun yli 500 henkilöä työllistävä yritys irtisanoo työntekijöitä, niin tulee maan suru ja valtio tukee verotuloilla.
Kansainvälisellä tasolla keskustellut kognitiotieteilijä Michael Laakasuo aloitti loppuvuodesta julkisen muistiinpanosarjan älykkyydestä ja sen monimuotoisuudesta eliömaailmassa tavoitteenaan hahmotella älykkyyden määritelmiä, ominaisuuksia ja käyttökohteita kognitiotieteiden näkökulmasta. Muistiinpanosarja koskettaa laajemmalti Laakasuon tavoitetta levittää tietoa tekoälytutkimuksesta ja niistä riskeistä ja mahdollisuuksista, jotka siihen liittyvät.
Menin aikaisemmassa kirjoituksessani suomimaan vasemmistopuolueita. Kuitenkin niillä lieneekin ollut suurikin vaikutus erilaisissa Suomen hyvinvointijärjestelmien synnyssä (kansaneläke, sosiaaliturva). Vai onko tämä vain myytti tai olettamus, että vasemmistopuolueet ovat olleet merkittävässä roolissa näiden järjestelmien luomisessa? Kuka tietää asiasta paremmin, se kertokoon.
Tummanpunainen mies pääsi ottamaan pari askelta ennen kuin joutui hakatuksi. Syy pahoinpitelyyn oli rasismissa. Vihaiset miehet eivät sietäneet tummanpunaista miestä, alkoi kuulua ivahuutoja. Tummanpunainen mies sai päällensä annoksen ryöpytettyä vihaa, sillä yhteiskunnan tuomitsevat vihan kaverit ilmenivät omassa tilassaan yhteisönsä rankaisevana yliminänä. Kuin eläisin taas, huutaa nainen kadulla. Nyt on ennätykselliset olosuhteet, sillä kaikki on solidaarista. Eräs pariskunta säilytti vehnäjauhoja peltipurkissa kolme vuotta. Jauhoissa oli hiirien jättämiä jälkiä.
Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallintoylilääkärinä ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Osallistun terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH).
Jaan tässä blogissa tietoa ja ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.