LasseLehtonen Syteen tai soteen

Kaikki blogit puheenaiheesta Elämän tarkoitus

Sanattomaksi vetää vai vetääkö

 

Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa älä sano sitä.

Ahistaa.  

Kirjoittaminen on terapiaa.  

Aktiivimalli. Aktivimalli2. Taksiuudistus. Sote. Hallintohimmelit. Byrokratia.  Muovijäte merissä. Lähiluonnon tuhoaminen rakentamalla.    

Elämän tarkoitus, onko sitä.   

Löysin nyt tarkoitukseni ainakin hetkeksi, vien vesiastioita lähialueelle linnuille ja oraville. Luonto on rutikuiva eikä sateista ole tietoakaan.
 

Kuoleminen on helppoa; jokainen osaa sen

Nyt kun kuulimme uutisen ihkauudesta ammatista, kuoleman taidon valmentajasta, lienee paikallaan muistuttaa mitä kuolemansairas filosofi René Gude (1957-2015) ajatteli tästä ikuisuusaiheesta, hieman ennen kuolemaansa:

"Kuoleminen on helppoa - jokainen osaa sen"

"Elämme nykyään pidempään, mutta yhä useammin kuolemme myös pidempään".

Lisää hänestä tässä linkissä

Armon mekin ansaitsemme?

Vanhan suuren kertomuksen mukaan kukin ihminen ja jokainen elämä kuuluu jumalan suureen suunnitelmaan. Nyt, kun jumalan uskotaan rupsahtaneen ja kupsahtaneenkin, kirjoitan tuon sanan pienellä j:llä ja jumalalta kenties saatu ”armo” pitäisi varmaankin saada tai löytää jostain muualta kuin (salaisesta) taivaallisesta käsikirjoituksesta.

Armolla tarkoitan henkilökohtaista vakuuttuneisuutta oman olemassaolon legitimiteetistä, tai uskoa omaan perimmäiseen kelpaavuuteen.

Tarina eläimistä ja elämästä

Inspiroiduin havainnollistamaan ihmisten ja sukupolvien eroavaisuuksien tärkeyttä kertomalla tarinan eläimistä ja elämän tarkoituksesta. Olemme usein niin lähellä omaa ja läheistemme elämää, että tulemme sokeaksi siitä, mitä varten täällä olemme, ja kuinka onnekkaita olemmekaan, kun olemme erilaisia.

 

Tarinani eläimistä ja elämästä on seuraava:

Pääsiäinen; noituutta ja Kristuksen tuntemista

Vielä 25 -vuotta sitten pääsiäinen, kuten muutkin kristilliset juhlapyhät, olivat nuoren miehen mieleen. Pitkät vapaat mahdollistivat pitkät bileet.  Alkoholia meni, maine kasvoi. Kunnes sekin meni. Nuoruudessa hengelliset asiat eivät kiinnostaneet. Miksi olisikaan. Kaikki rullasi. Liiankin hyvin. Ainakin näennäisesti.

Saako kuolemasta puhua?

Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidesivulla 21.2 hyvästä kuolemasta. Nähtyäni otsikon oli ensimmäinen reaktioni torjunta tyyliin: Tämä ei (vielä) koske minua, en halua kuulla enkä puhua kokoa asiasta. Luin kuitenkin jutun ja totean ensireaktioni olleen väärä. Tätä puhetta kannattaa kuunnella.

Miksi Jumala sallii pahan, jos Hän kerran on kaikkivaltias ja hyvä?

Kirjoitin tämän tekstin alkujaan kommentiksi Sara Takalan artikkeliin "Sielun muokkausta ja luonnonlakeja: pahan ongelma tänään", jossa kirjoittaja kirjoitti näin:

"2000 vuotta pyrkimyksiä löytää Jumalalle pätevä syy sallia maailman pahuus eivät ole tähän päivään mennessä tuottaneet ainuttakaan ongelmatonta tai edes yleisesti hyväksyttyä teodikeaa."

http://www.areiopagi.fi/2015/09/sielun-muokkausta-ja-luonnonlakeja-pahan...

Paljastuskirjoitus elämän tarkoituksesta

Paljastan tässä kirjoituksessa elämän tarkoituksen, mutta ainoastaan individualistisen ihmisen elämän. Esimerkiksi kastemadon ja koivun tarkoitusta en paljasta.

Voisiko olla niin?

Voisko sittenkin olla niin, että lapsuus on itseisarvo? Siis, että lapsuus itsessään on arvokasta ja että lapsen tehtävä ei ole valmistautua kapitalistisen tuotankoneiston rattaaksi, vaan lapset tehtävä onkin olla lapsi?

Voisiko olla niin, että preesens on tärkeämpi kuin futuuri? Voisiko juuri nyt olla lapselle se tärkein ajanhetki? Onko kuitenkin hulluutta rakentaan koko elämänsä huomiselle, jota ei ehkä koskaan tule ja joka ei kuitenkaan ole sitä mitä sinä odotat?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä