Parlamentaarisen soten haasteet
Viiden puolueen hallitusneuvotteluja vetävän SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen esikunta vahvisti mediatietojen (esim. Kuntalehti 16.5.2019) mukaan, että sote-uudistus valmistellaan parlamentaarisesti ts. että kaikki eduskuntapuolueet otetaan mukaan sote-uudistuksen valmisteluun. Komiteatyöskentelyn käytöstä lainvalmistelussa samoin kuin sotesta oli hallitustunnustelijan kysymyslistassa ko. malliin hyvin sopivat kysymykset: Sote-uudistuksen sisällöstä kysyttiin nimittäin niissä vain hyvin yleisesti ja toisaalta kaikilta puolueilta tiedusteltiin valmiuksia komiteamuotoiseen parlamentaariseen valmisteluun. Tosin Keskusta omissa vastauksissaan hallitustunnustelijalle toi vahvasti esiin, että valmistelua on jatkettava Sipilän hallituksen sote-valmistelutyön pohjalta ja että soten on perustuttava 18 maakunnan malliin.
Sote-uudistuksen valmisteluun oli toki myös edellisellä vaalikaudella nimetty parlamentaarinen seurantaryhmä, mutta se ei voinut juurikaan vaikuttaa uudistuksen sisältöön. Jos ja kun sote-uudistus siirretään varsinaiseen parlamentaariseen valmisteluun, helpottuu todennäköisesti hallituksen muodostaminen. Hallitusohjelman kirjausten osalta on silloin yksi kiistanaihe vähemmän, sillä tarkat sote-kirjaukset hallitusohjelmaan pudottaisivat käytännössä pohjan luvatun parlamentaarisen valmistelun mielekkyydeltä.
Soten parlamentaarisen valmistelun ensimmäisenä haasteena on valmistelun aikataulu. Seuraavat vaalit, joissa mahdollinen maakuntavaltuusto voitaisiin valita, ovat vuoden 2021 kuntavaalit. Käytännössä maakuntien määrää, tehtäviä ja rahoitusta koskeva lainsäädäntö pitäisi saada hyväksytyksi vuoden 2020 lokakuuhun mennessä, jotta tämä aikataulu voisi toteutua. Todelliselle parlamentaariselle valmistelulle jäisi tässä aikataulussa aikaa vain n. puoli vuotta. Pidän itse tätä aikataulua aivan liian kireänä ottaen vielä huomioon Suomen EU-puheenjohtajakauden kiireet syksyllä 2019.
Toinen haaste sote-valmistelun onnistumiselle on maakuntien tai aluekuntien – taikka miksi näitä itsehallintoalueita nimitetäänkään – määrä. Sipilän hallituksen 18 maakunnasta vain kovin harva pystyisi pelkillä omilla verotuloillaan rahoittamaan sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan. Kiihtyvä kaupungistuminen ja siihen liittyvä haja-astusalueiden tyhjeneminen koulutetusta väestöstä tekee palvelujen turvaamisen pienille itsehallintoalueille käytännössä mahdottomaksi. Lääkäreitä kun ei kaupunkialueiden ulkopuolelle tahdo saada edes isolla rahalla ja tuosta isosta rahasta kiristyvä verotus korjaa joka tapauksessa valtaosan. 18 maakunnan mallin toteuttaminen edellyttäisi käytännössä sekä päivystysasetuksen purkua, jotta jokaiseen maakuntaan saataisiin toimiva keskussairaala lääkärityövoiman houkuttelemiseksi, että ns. erityisvastuualueyhteistyön vahvistamista. Erikoissairaanhoidon toteuttamisen kannalta yliopistosairaaloiden rooli palveluiden ja työvoiman saatavuuden varmistajana kun on täysin keskeinen.
Kolmas suuri haaste on rahoituksen turvaaminen sosiaali- ja terveydenhuollolle. Niin perusterveydenhuollon vahvistamiseen kuin vanhuspalveluihin on luvattu lisää rahoitusta. Valtionvarainministeriön ”saatanalliset säkeet” (Li Anderssonia siteeraten) edellyttävät kuitenkin edelleen 3 mrd euron kustannussäästöä ennakoiduista sote-kustannuksista, jotta hävittäjähankinnat, ratainvestoinnit ja muut tärkeät asiat voitaisiin rahoittaa ilman valtion lisääntyvää lainanottoa. Jotta Suomi säilyisi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, tulisi terveydenhuollon rahoitus tarpeiden lisääntyessä kuitenkin nostaa pohjoismaiselle tasolle eli yli 10 %:iin bruttokansantuotteesta. Soten rahoituksen siirtäminen kokonaan valtiolle ei tällaista rahoitusta todennäköisesti turvaisi.
Neljäs iso ongelma sote-valmistelussa on julkisen ja yksityisen toiminnan suhteen määrittely. Sipilän hallituksen ajama markkinamalli on kuollut ja kuopattu, mutta ei ole realistista ajatella, että Suomen perusterveydenhuolto tulisi kuntoon vain julkisen sektorin lääkärinvirkoja lisäämällä. Niihin kun ei ole hakijoita aina edes pääkaupunkiseudulla. Pidän itse tärkeänä perusterveydenhuollon vahvistamista ja siinä virkojen lisääminen ja perusterveydenhuollon lääkärien työkuorman kohtuullistaminen on yksi keskeinen tekijä. Kestää kuitenkin parhaassakin tapauksessa vuosia, ennen kuin perusterveydenhuollon viroista tulee yhtä houkuttelevia, kuin mitä ne olivat omana opiskeluaikanani 1980-luvulla. Jotta perustason palvelujen saatavuus voidaan turvata, tulee yksityisiä lääkärin- ja hammaslääkärinpalveluja pystyä vielä nykyistä paremmin hyödyntämään. Oman käsitykseni mukaan tämä tapahtuu helpoiten sairausvakuutuskorvauksia nostamalla, sillä palveluseteliin liittyvät hallinnointikustannukset ovat yksittäisen lääkäri/hammaslääkärikäynnin osalta kohtuuttoman korkeat.
Sipilän hallituksen sote-ratkaisun kaatumisen jälkeen moni asiantuntija toi esiin, ettei sote-valmistelua kannata yrittää yhden vaalikauden projektina, vaan että uudistus tulee rakentaa niin, että se toteutetaan 2-3 vaalikauden aikana. Olisikin tärkeää, että soten parlamentaariselle valmistelulle annettaisiin sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti riittävästi vapausasteita. Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto ei tosiaankaan ole sellaisessa kriisissä, että meidän pitäisi tehdä huonosti valmisteltuja tai eduskunnan tilapäiseen enemmistöön perustuvia isoja rakennemuutoksia. Suomi on rankattu YK:n vertailuissa toisena vuonna peräjälkeen maailman onnellisimmaksi maaksi – se tarkoittaa, että jotkut asiat (kuten sosiaali- ja terveydenhuolto) on meillä jo nyt hoidettu kansainvälisesti arvioiden varsin hyvin eikä niitä kannata huonoilla uudistuksilla pilata. Uudistuksen malleja pitäisi tämän vuoksi ehtiä pilotoimaan ennen niiden täyttä kansallista täytäntöönpanoa.
Eiköhän olisi parempi, jos Suomessa olisi vain yksi sotepiiri johdettuna vaikkapa Kuopiosta käsin valtioverotuksin ?
5,5 miljoonainen sotepiiri ei maailmalla kummoinen erikoisuus ole.
Rinteellä ei ole vielä hallitusta ja demareiden halukkuus rakenneuudistuksiin on todellisuudessa olematon. Standard & Poor’s kertoi maaliskuulla, että Suomen luottoluokitusta lasketaan, mikäli maassa ei tapahdu merkittäviä rakenneuudistuksia vaalien 2019 jälkeen.
SOTE on rakenneuudistus muiden työmarkkinauudistusten joukossa.
Terveydehoidon palvelujen saatavuuden turvaaminen liki ilmaisekai ja tasavertaisesti kaikille suomalaisille Hangosta Ivaloon tulisi oll prioriteetti nro. 1 ennen mitään muita rahanreikiä.
Nythän palvelut ovat Suomessa osin maksullisia. Lieneekö sitten muualla ilmaista terveydenhoitoa kaikille, paitsi Britannian NHS-systeemillä vuosikymmenien kokemuksin.
Ilmoita asiaton viesti
Viisain kommentti . Luottoluokituksen putoaminen syö moninkertaisesti teoreettisen 3mrd;n säästön. Demarit ja Kepu saattavat leipoa todella pahan kakun.
Ilmoita asiaton viesti
En ole mikään maakuntahimmelin kannattaja, mutta jonkinlainen tolkku pitäisi olla argumenteissakin. Vielä AA-luokituksellakin Suomi olisi luottokelpoisimpia valtioita. Jos vaikka 100 miljardin velan korko nousisi 0,1 prosenttiyksikköä, se tekisi 0,1 miljardia vuodessa.
Ilmoita asiaton viesti
Joku tolkku… Luottoluokituksen suhteen olisi vastuullista ajatella kehitystä tulevaisuuteen nähden, eikä omaa napaan katsoen vain tämän päivän tilannetta.
STandard ja Poor’s kertoi maaliskuussa, että tulee tiputtamaan Suomen luottoluokitusta, jos maassa ei tehdä rakenteellisia uudistuksia.
Rinteen tuleva hallitus toimii juuri päinvastoin rahoittajien luottamuksen vastaisesti kasvattaen rajusti verotuksen osuutta menojen hallinnassa.
Vuorelalle on mahdotonta ymmärtää, että julkisen velan lisääminen on AINA veronkorotus kansantaloudelle.
Lehtonen sai nyt viimein mielimänsä 18 maakuntaa kaiken sötvimisen lopputuloksena.
Ilmoita asiaton viesti
Niin no, 0,1, eihän se ole mitää, yksi kymmenesosa, sehän olisi vain 100 000 000 €, joka vuosi. Nykykorkotasolla.
Eihän se mitään, kansa maksaa.
Sitten seuraava koron nosto ja seuraava…
Ilmoita asiaton viesti
Kuin ikkuna olisi auennut ja raitista ilmaa virtaisi sisään. Sipilän ja Rinteen lehmänkaupat eivät toivottavasti toteudu. Kyse on megalomaanisesta virhearviosta. Tyhjeneviä maakuntia on turha yrittää pönkittää taloudellisesti epäsuoralla subventiolla. Esimerkiksi Mikkelin Esote tarvitsee resurssien turvaamiseen suoraa riihikuivaa operatiiviseen sektoriin ei hallintohimmeliin. Poliitikot ja maallikot ovat sairaalahallinnossa suoranainen riski. Heillä ei ole edellytyksiä ymmärtää lääketeteellisiä kriteereitä. 3mrd:n säästöt tietäisivät raskaan sarjan organisatorisia muutoksia. Spesiaistit sikäli kun niitä enää kohta löytyy periferioista suuntaavat HUS,TYKS,TAYS,ym.yliopistillisiin sairaaloihin. Epävarmuus on erittäin huolestuttava tekijä myös ammattitaitoisimman hoitohenkilökunnan osalta. Kyseessä on kohtalokas päätös.
Ilmoita asiaton viesti
Sotea on sorvattu jo yli kymmenen vuotta, jona aikana maailma ja Suomi ovat muuttuneet valtavasti. Viivyttämisestä asia ei enää parane. Korjauksia joudutaan ja pitää tehdä järjestelmään kuin järjestelmään ajan mittaan, sillä se ainakin on varmaa, että maailman muuttuminen jatkuu. Siinä olen Lehtosen kanssa samaa mieltä, että ilman yksityisen sektorin mukaan ottamista, soten palvelutarpeesta ei selvitä. Olen käsittänyt, että tällä hetkellä maamme lääkärimäärä on tasapainossa tarpeeseen nähden. Nyt kyllä kaikkien asiantuntijoiden tulisi keskittyä arvostelun sijaan toimimaan niin, että sairaaloiden ja terveyskeskusten vapaana olevat lääkäri- ja hoitajavirat saataisiin täytetyiksi.
Ilmoita asiaton viesti