Parlamentaarisen soten haasteet

Viiden puolueen hallitusneuvotteluja vetävän SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen esikunta vahvisti mediatietojen (esim. Kuntalehti 16.5.2019) mukaan, että sote-uudistus valmistellaan parlamentaarisesti ts. että kaikki eduskuntapuolueet otetaan mukaan sote-uudistuksen valmisteluun. Komiteatyöskentelyn käytöstä lainvalmistelussa samoin kuin sotesta oli hallitustunnustelijan kysymyslistassa ko. malliin hyvin sopivat kysymykset: Sote-uudistuksen sisällöstä kysyttiin nimittäin niissä vain hyvin yleisesti ja toisaalta kaikilta puolueilta tiedusteltiin valmiuksia komiteamuotoiseen parlamentaariseen valmisteluun. Tosin Keskusta omissa vastauksissaan hallitustunnustelijalle toi vahvasti esiin, että valmistelua on jatkettava Sipilän hallituksen sote-valmistelutyön pohjalta ja että soten on perustuttava 18 maakunnan malliin.

Sote-uudistuksen valmisteluun oli toki myös edellisellä vaalikaudella nimetty parlamentaarinen seurantaryhmä, mutta se ei voinut juurikaan vaikuttaa uudistuksen sisältöön. Jos ja kun sote-uudistus siirretään varsinaiseen parlamentaariseen valmisteluun, helpottuu todennäköisesti hallituksen muodostaminen. Hallitusohjelman kirjausten osalta on silloin yksi kiistanaihe vähemmän, sillä tarkat sote-kirjaukset hallitusohjelmaan pudottaisivat käytännössä pohjan luvatun parlamentaarisen valmistelun mielekkyydeltä.

Soten parlamentaarisen valmistelun ensimmäisenä haasteena on valmistelun aikataulu. Seuraavat vaalit, joissa mahdollinen maakuntavaltuusto voitaisiin valita, ovat vuoden 2021 kuntavaalit. Käytännössä maakuntien määrää, tehtäviä ja rahoitusta koskeva lainsäädäntö pitäisi saada hyväksytyksi vuoden 2020 lokakuuhun mennessä, jotta tämä aikataulu voisi toteutua. Todelliselle parlamentaariselle valmistelulle jäisi tässä aikataulussa aikaa vain n. puoli vuotta. Pidän itse tätä aikataulua aivan liian kireänä ottaen vielä huomioon Suomen EU-puheenjohtajakauden kiireet syksyllä 2019.

Toinen haaste sote-valmistelun onnistumiselle on maakuntien tai aluekuntien – taikka miksi näitä itsehallintoalueita nimitetäänkään – määrä. Sipilän hallituksen 18 maakunnasta vain kovin harva pystyisi pelkillä omilla verotuloillaan rahoittamaan sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan. Kiihtyvä kaupungistuminen ja siihen liittyvä haja-astusalueiden tyhjeneminen koulutetusta väestöstä tekee palvelujen turvaamisen pienille itsehallintoalueille käytännössä mahdottomaksi. Lääkäreitä kun ei kaupunkialueiden ulkopuolelle tahdo saada edes isolla rahalla ja tuosta isosta rahasta kiristyvä verotus korjaa joka tapauksessa valtaosan. 18 maakunnan mallin toteuttaminen edellyttäisi käytännössä sekä päivystysasetuksen purkua, jotta jokaiseen maakuntaan saataisiin toimiva keskussairaala lääkärityövoiman houkuttelemiseksi, että ns. erityisvastuualueyhteistyön vahvistamista. Erikoissairaanhoidon toteuttamisen kannalta yliopistosairaaloiden rooli palveluiden ja työvoiman saatavuuden varmistajana kun on täysin keskeinen.

Kolmas suuri haaste on rahoituksen turvaaminen sosiaali- ja terveydenhuollolle. Niin perusterveydenhuollon vahvistamiseen kuin vanhuspalveluihin on luvattu lisää rahoitusta. Valtionvarainministeriön ”saatanalliset säkeet” (Li Anderssonia siteeraten) edellyttävät kuitenkin edelleen 3 mrd euron kustannussäästöä ennakoiduista sote-kustannuksista, jotta hävittäjähankinnat, ratainvestoinnit ja muut tärkeät asiat voitaisiin rahoittaa ilman valtion lisääntyvää lainanottoa. Jotta Suomi säilyisi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, tulisi terveydenhuollon rahoitus tarpeiden lisääntyessä kuitenkin nostaa pohjoismaiselle tasolle eli yli 10 %:iin bruttokansantuotteesta. Soten rahoituksen siirtäminen kokonaan valtiolle ei tällaista rahoitusta todennäköisesti turvaisi.

Neljäs iso ongelma sote-valmistelussa on julkisen ja yksityisen toiminnan suhteen määrittely. Sipilän hallituksen ajama markkinamalli on kuollut ja kuopattu, mutta ei ole realistista ajatella, että Suomen perusterveydenhuolto tulisi kuntoon vain julkisen sektorin lääkärinvirkoja lisäämällä. Niihin kun ei ole hakijoita aina edes pääkaupunkiseudulla. Pidän itse tärkeänä perusterveydenhuollon vahvistamista ja siinä virkojen lisääminen ja perusterveydenhuollon lääkärien työkuorman kohtuullistaminen on yksi keskeinen tekijä. Kestää kuitenkin parhaassakin tapauksessa vuosia, ennen kuin perusterveydenhuollon viroista tulee yhtä houkuttelevia, kuin mitä ne olivat omana opiskeluaikanani 1980-luvulla. Jotta perustason palvelujen saatavuus voidaan turvata, tulee yksityisiä lääkärin- ja hammaslääkärinpalveluja pystyä vielä nykyistä paremmin hyödyntämään. Oman käsitykseni mukaan tämä tapahtuu helpoiten sairausvakuutuskorvauksia nostamalla, sillä palveluseteliin liittyvät hallinnointikustannukset ovat yksittäisen lääkäri/hammaslääkärikäynnin osalta kohtuuttoman korkeat.

Sipilän hallituksen sote-ratkaisun kaatumisen jälkeen moni asiantuntija toi esiin, ettei sote-valmistelua kannata yrittää yhden vaalikauden projektina, vaan että uudistus tulee rakentaa niin, että se toteutetaan 2-3 vaalikauden aikana. Olisikin tärkeää, että soten parlamentaariselle valmistelulle annettaisiin sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti riittävästi vapausasteita. Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto ei tosiaankaan ole sellaisessa kriisissä, että meidän pitäisi tehdä huonosti valmisteltuja tai eduskunnan tilapäiseen enemmistöön perustuvia isoja rakennemuutoksia. Suomi on rankattu YK:n vertailuissa toisena vuonna peräjälkeen maailman onnellisimmaksi maaksi – se tarkoittaa, että jotkut asiat (kuten sosiaali- ja terveydenhuolto) on meillä jo nyt hoidettu kansainvälisesti arvioiden varsin hyvin eikä niitä kannata huonoilla uudistuksilla pilata. Uudistuksen malleja pitäisi tämän vuoksi ehtiä pilotoimaan ennen niiden täyttä kansallista täytäntöönpanoa.

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu