LasseLehtonen Syteen tai soteen

Sote-veron hyödyt ja haitat

Vaaligallupien kahden suurimman puolueen SDP:n ja Kokoomuksen verolinjaukset eroavat enemmän kuin puolueiden sote-linjaukset. Verolinjauksissaan molemmat toki toivovat työn verotuksen keventämistä (ainakin jossain tuloluokissa) ja verokertymän aukon paikkaamista osin joko omistamiseen kohdistuvilla veroilla (SDP) taikka kulutukseen kohdennetuilla arvonlisäveroilla (Kokoomus). SDP on myös kannattanut verotusoikeutta sote-itsehallintoalueille (sote-kunnat), mitä Kokoomus taas on vastustanut.

Sote-menot muodostavat ison osan julkisten talouden kuluista. Suomen valtion vuoden 2019 talousarvion n. 55 miljardin euron loppusummasta sosiaali- ja terveysministeriön menoluokka on 15 miljardin euron suuruinen. Kuntaliiton tilastojen mukaan kuntien menoista sosiaali- ja terveydenhuollon menot muodostavat 49 % eli yhteensä n. 20 miljardia euroa. Kunnat saavat tulonsa pääosin keräämistään veroista taikka valtionavusta, joka on apujen leikkausten jälkeen n. 8 miljardin euron suuruinen (https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/talous/kuntatalouden-tilastot/kuntien-ja-kuntayhtymien-menot-ja-tulot). Kun valtionosuuksia ei korvamerkitä määrättyyn menokohteeseen, voidaan arvioida, että niitä käytetään sosiaali- ja terveydenhuoltoon suhteessa saman verran kuin mitä ao. menot muodostavat kuntien kokonaismenoista (ts. 49 % eli noin 4 miljardia euroa). Sosiaali- ja terveysministeriön menoluokan kulut ovat pääosin tulonsiirtoja, kun kuntien menot taas aiheutuvat sote-palvelujen järjestämisestä. Näistä palvelujen kokonaiskustannuksista niiden käyttäjät maksavat lisäksi itse noin neljänneksen.

Sekä SDP että Kokoomus ovat luvanneet parantaa sekä lääkäripalvelujen saatavuutta perusterveydenhuollossa että vanhuspalvelujen laatua. Perusterveydenhuoltoon tarvitaan julkisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan ainakin noin 300 miljoonan euron lisärahoitus, jotta luvattu hoitoon pääsy voidaan taata. Vanhuspalveluissa on arvioitu olevan noin miljardin euron vaje, jonka kattamisella saavuttaisimme pohjoismaisen n. 2,5 % tason BKT:sta. Mahdollisia keinoja kulujen rahoittamiseen ovat menojen uudelleen kohdistaminen, verokertymän kasvattaminen taikka sote-kulujen lainarahoitus.

Valtion budjetissa uudelleen kohdentamismahdollisuuksia ei kovin paljoa ole. Sipilän hallitus jätti tosin toteuttamatta yritystukien karsimisen, joita lienee valtion budjetissa n. 8 miljardin euron arvosta. Yritystuet lienevät mahdollinen, mutta poliittisesti vaikea kohde verotulojen uudelleenkohdennukselle. Velanoton lisäämistä ei mikään puolue suosittele keinoksi sote-kulujen kattamiseen, vaikkei Suomen velkaantumisaste kansainvälisesti arvioiden ole mitenkään erityisen korkea. Käytännössä uusien sote-kulujen kattaminen tulisikin todennäköisesti tapahtumaan verotusta kiristämällä.

Maakuntavero oli keskustelun kohteena myös Sipilän hallituksen sote-mallissa. Kun SDP tai Kokoomus eivät omissa sote-malleissaan puhu maakunnista, olisi uusien itsehallinnollisten alueiden kantaman veron parempi nimitys mielestäni sote-vero. Jos isot kunnat järjestäisivät itse sote-tuotantonsa, keräisivät ne sekä kunnallisveroa että sote-veroa. Jos sote-kunta/aluekunta/kuntayhtymä olisi peruskunnasta erillinen toimija, keräisi se itselleen tarvitsemansa sote-veron. Sote-veron osuudeksi siirtyisi käytännössä noin puolet peruskuntien kunnallisverosta eli sen suuruus olisi n. 10 % tasolla ansiotuloista ja kunnallisverona perittäväksi jäisi toinen 10 %. Todennäköisesti sote-vero kuitenkin nousisi nykytasoon verrattuna, sillä sosiaali- ja terveydenhuollossa on edellä mainittuja tyydyttämättömiä tarpeita, joita olisi helppo lähteä rahoittamaan sote-verolla. Keskeisenä sote-veron haittana olisikin veroasteen todennäköinen nousu, jota pitäisi pystyä rajoittamaan jonkinlaisilla verotuksen kattosäännöillä. Sellainen olisi kuitenkin alueellisen itsehallinnon ja riittävien palvelujen turvaamisen kannalta ongelmallista. Itsehallintoalueiden keräämät sote-verot vaikeuttaisivat myös entisestään kansallista finanssipolitiikkaa. Sote-verolla olisi oma vaikutuksensa jopa työmarkkinaratkaisuihin, joissa verojärjestelyillä on usein keskeinen merkitys. Itsehallinnolliset alueelliset toimijat eivät välttämättä olisi kansallisten tupo-ratkaisujen takana.

Sote-veron selvänä etuna olisi, että sen olemassaolo turvaisi alueellisen itsehallinnon. Itsehallinnollisilla toimijoilla olisi myös verotusmallissa kannustin tuottaa sote-palvelut tehokkaasti, jotta sote-vero ei nousisi. Oikeus sote-verottaa olisi lisäksi varma keino turvata alueen väestölle riittävät palvelut. Tosin näin kävisi vain sellaisilla alueilla, joiden verokertymä riittäisi tarveperusteisten palvelujen kustannusten kattamiseen. Ennakoidut voimakkaat väestömuutokset tekevät kuitenkin todennäköiseksi, että jo 2020-luvun puolivälissä Suomessa olisi useita alueita, jotka eivät pystyisi omalla verokertymällään sote-menojaan kattamaan.

Itsehallintoaleuiden verotusoikeuden suurena haittana olisi myös, että alueiden ohjaaminen sekä peruskunnista käsin alhaalta ylös että valtiovallan toimesta ylhäältä alas muodostuisi hyvin hankalaksi. Alueilla ei myöskään olisi kannustinta keskinäiseen yhteistoimintaan. Ohjausmahdollisuuksia lisäisikin huomattavasti, jos itsehallintoalueita ja sote-investointeja rahoitettaisiin kuntien kautta kunnallisvero-osuudella sekä suorilla valtionavuilla.

Oma käsitykseni on, että ainakaan uudistuksen alkuvaiheessa itsehallintoalueiden verotusoikeus ei ole kovin toimiva ratkaisu ja että se helposti nostaisi veroastetta. Verotusoikeus olisi järkevintä toteuttaa vasta kun sote-tuotannon kulutaso on muodostunut vakaaksi. Itsehallintoalueille ohjatuilla suorilla (ja korvamerkityillä) valtionosuuksilla tulisi myös pystyä ohjaamaan alueita ja niiden investointeja. Siksi valtionapujärjestelmän uudistaminen osana sote-uudistusta olisi kovin tärkeää. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Eiköhän paras sotevero olisi, että valtio verottaisi ja näillä verorahoilla turvataan tasa-arvoiset sotepalvelut kaikille aina Hangosta Ivaloon ?

Eihän nyt 5,5 miljoonainen yksi sotealue vastaa nykyisin edes yhden suurkaupungin puolikastakaan.

Menolisäykset sotemenoihin ilman leikkauksia muualla on täysin turha kuvitelma ilman kunnon taloudellista kasvua useamman tulevan seuraavan vuoden aikana.

Saas nähdä, millainen Sote nyt leivotaan SDP:n johdolla ja Kokoomus avusteisesti sateenkaarihallituksin seuraavalla vaalikaudella ?

Valinnanvapaudesta tähän vielä sen verran, että kaikkialla Euroopassa toteutuu valinnanvapaus ja suurin osin Suomessakin kaikilla muilla, paitsi syrjäseuduilla ja kaikkein köyhimmillä paikallisista terveyskeskuksista riippuvaisina oleville omissa perusterveydenhoidoissaan.

Sikäli lupailut siitä, että julkisen sektorin henkilöstöä paisutetaan mm. SOTE:ssa ennestään ovat lurjusmaisia, sillä jo nyt n. kolmannes kaiksta maassa maksetuista palkoista maksetaan julkisella sektorilla, joka on selvä ennätys sinänsä koko Eurooppaa, EU:a ja EMU:a ajatellen.

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Kun punavihervasemmisto vapaavuorelisineen sabotoi jarruttamalla ja jumiuttamalla vastuuttomasti erinomaisen sote/makulain kiville.
Seurauksena jatkuu 295 kuntahärbellin huseeraus veronmaksajan tappioiksi.

Maakuntavero olisi hyvä vaihtoehto kun samalla lakkautetaan kunnallisvero sillä kun kunnilta olisi poistunut uuden sote/makulain myötä merkittävin menoerä. Kuntien jäjelle jäävien tehtävien rahoitus hoituisi uudella maakuntaverolla. Tämä olisi kaikkiaan tuonut digitalisaation ja modernoinnin myötä säästöt veronmaksajalle.
Oli järjetöntä ettei sote/makua saatu maaliin.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Itsehallintoalueet ja niiden verotus toisivat paljon tarpeetonta byrokratiaa. Riittää, että valtio verottaa, jolloin byrokratia ei lisääntyisi vaan pienenisi. Samalla se tarkoittaisi terveyspalvelujen täydellistä korvamerkintää, eli palvelujen saatavuus ei olisi enää sidoksissa kuntatalouteen. Silloin sairaanhoitopiirit voisivat vastata alueellisesta terveydenhuollosta kokonaan. Kunnat olisivat mukana sen päätöksenteossa ja vastaisivat tarvittavista kiinteistöistä.

Hyvin pienelle huomiolle on jäänyt, että vain valtiorahoitteisessa terveydenhuollossa, jossa koko maan toiminnot voidaan integroida, mittakaavaedut voidaan hyödyntää täysimittaisesti. Se tarkoittaisi sekä merkittäviä kustannussäästöjä että toiminnan tehostumista. Nurkkakuntaisten ja keskenään kilpailevien alueiden sijaan olisi yksi Terveyshallituksen johtama kokonaisuus, jossa pelkkien arkirutiinien pyörittämisen ohella olisi mukana myös jatkuva koordinoitu kehittäminen resursseilla (esimerkiksi tutkimuksen ja käytännön toiminnan välisessä vuorovaikutuksessa), joihin alueilla ei koskaan olisi mahdollisuuksia. Suomen terveydenhuollon pitäisi tähdätä tulevaisuuteen eikä vain johonkin hallinnolliseen ratkaisuun. Mahdollisuudet ovat olemassa. Niihin pitäisi vain tarttua.

Sote-keskustelun ongelmana on edelleenkin yksisilmäisyys. Kaikkia mahdollisuuksia ei nosteta pöydälle aidosti punnittaviksi vaan puolueet takertuvat yksityiskohtiin, jotka voivat sitten kulminoitua jopa niin karmeaan muotoon kuin hallituksen vasta kaatuneessa sote-uudistuksessa. Nyt siis pitäisi keskittyä sote-uudistuksen parlamentaariseen valmisteluun eikä puolueiden hätäisesti kyhäämien "mallien" väliseen kilpailuun.

Käyttäjän ingmarforne kuva
Ingmar Forne

"Työn verotuksen keventämistä". Ihmeellisen sitkeä myytti tämä. Ei meillä ole Suomessa työveroa. Sellaista veroa kun työveroa ei lainsäädäntö tunne. Miksei asioista voi puhua niiden oikeilla termeillä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset