Onko perustuslakikontrolli lainsäädännön tulppa vai laadun tae

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan sote- ja maakuntauudistuksen viimeisimmän käsittelykierroksen venyessä ovat jotkut Keskustan ja Sinisten kansanedustajat purkaneet turhautumistaan lakien perustuslainmukaisuuden ennakkokontrolliin. Milloin on menettelyä pidetty kankeana, milloin on syytetty perustuslakivaliokunnan kuulemia asiantuntijoita politikoinnista. Perustuslakikysymyksiin liittyy toki erilaisia yhteiskunnallisia arvostuksia sen suhteen, miten valta yhteiskunnassa jaetaan ja miten eri väestöryhmiä kohdellaan. Suomessa perustuslakiin ei kuitenkaan liity sellaisia suuria poliittisia kiistoja, kuten vaikka Yhdysvalloissa, joissa sekä valtioelinten toimivaltasuhteet että yksilön perusoikeudet ja -vapaudet ovat lähes joka vaaleissa esillä.

Sipilän hallitus on halunnut monessa eduskuntaan tuodussa lakihankkeessaan testata perustuslain rajoja ja melko avoimesti lisätä hallituksen valtaa Oy Suomi Ab:ssään. Toisin kuin yhtiöiden vuosibudjeteissa ja toimintasuunnitelmissa, jotka tyypillisesti tehdään vuodeksi tai korkeintaan muutamaksi eteenpäin, lainsäädäntöhankkeissa kuitenkin tavoitellaan yhteiskunnan toimintamalleja vuosikymmenten ajaksi. Siksi lakien laatuun ja vaikutusarviontiin tulee kiinnittää aivan erityistä huomiota. Esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmän rakenteita on Suomessa muutettu n. 40-50 vuoden välein eli toteutetun uudistuksen pitäisi tyypillisesti kestää ainakin kaksi sukupolvea.

Suomessa perustuslain asema on vahva eikä valtiosääntömme koskaan ole lähtenyt toteuttamaan täydellistä enemmistöparlamentarismin ideaa. Osin tukeutuminen perustuslakiin on peräisin jo 1900-luvun alun sortokausilta, jolloin oikeustaistelijat vaativat suuriruhtinaskunnan perustuslain kunnioittamista venäläistämistoimenpiteitä vastaan. Itsenäisyyden alussa taas haluttiin varmistaa, ettei satunnainen eduskunnan enemmistö johtaisi radikaaleihin muutoksiin yhteiskuntajärjestyksessä. Perustuslain muuttumattomuutta varmistivat tuolloin niin tiukat määräenemmistösäännökset kuin myös tasavallan presidentin veto-oikeus eduskunnan hyväksymiin lakeihin. Suomesta onkin sadan vuoden taipaleella kehittynyt kansainvälisten arvioiden mukaan maailman vakain yhteiskunta, jossa demokraattista prosessia kunnioitetaan päätöksenteossa ja jossa korruptio on vähäistä.

Lakien säätämistä on 1990-luvulta lähtien helpotettu mm. poistamalla lakien lepäämään jättämissäännökset ja presidentin veto-oikeus. Jotta lait pysyisivät perustuslain sallimissa rajoissa, kirjattiin vuoden 2001 perustuslain 74 §:ään eduskunnan perustuslakivaliokunnalle erityinen tehtävä antaa lausunto sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Lisäksi eduskunnan puhemies valvoo perustuslain 43 §:n mukaisesti, että asioita täysistunnossa käsiteltäessä noudatetaan perustuslakia.

Perustuslakivaliokunnan käsittelyssä on meneillään olevan vaalikauden viimeisten viikkojen aikana vielä neljä mietintöä odottavaa ja noin 30 lausuntoa odottavaa hallituksen esitystä eli n. kaksi hallituksen esitystä jokaista jäljellä olevaa valiokunnan työpäivää kohden. Suurimmissa esityksissä (kuten sote-uudistus tai tiedustelulaki) sivuja on tuhansia. On epätodennäköistä, että perustuslakivaliokunta ehtisi saada kaikki lausuntonsa valmiiksi ennen maaliskuun puolivälissä alkavaa vaalilomaa.

Tilanne ei ole eduskunnassa mitenkään epätyypillinen, sillä vaalikausien loppua leimaa tyypillisesti säädösähky, jossa hallitus pyrkii kaatamaan eduskunnan käsittelyyn kaikki mahdolliset vielä kesken olevat asiat. Sipilän hallituksenkin suunnitelmana oli antaa viimeiseen lakiesitysten viralliseen jättöpäivään eli 5.12.2018 mennessä eduskunnalle yli 200 lakiesitystä. Tuo jättöpäivä ei sitten edes pitänyt, vaan eduskunnalle on annettu useita hallituksen esityksiä myös virallisen takarajan jälkeen.

Jos verrataan Kataisen ja Stubbin hallitusten viimeistä kokonaista toimintavuotta 2014 Sipilän hallituksen viimeiseen kokonaiseen toimintavuoteen 2018, voidaan säädöskokoelman numeroinnin perusteella todeta, että vuonna 2018 annettiin 1395 säädöstä (lakia ja asetusta), kun niitä vuonna 2014 annettiin 1459. Perustuslakivaliokunnan lausuntoja on vuoden 2018 valtiopäivillä annettu 63 kappaletta ja mietintöjä 12. Vuoden valtiopäivillä 2014 perustuslakivaliokunta antoi lausuntoja 75 kappaletta ja mietintöjä 14 kappaletta (luvut perustuvat valiokunnan lausuntojen ja mietintöjen eduskunnan sivuilta löytyvään tarkistamattomaan numerointiin, mutta kuvannevat riittävän hyvin valiokunnan työkuormaa vaalikauden lopulla). Vertailun vuoksi todettakoon, että vaalikauden alussa vuoden 2015 valtiopäivillä perustuslakivaliokunta antoi 15 lausuntoa ja 9 mietintöä.

Perustuslakivaliokunnalle kuuluvan kontrollitehtävän katsotaan olevan oikeudellista harkintaa, jossa painottuu perustuslakivaliokunnan aikaisempi ratkaisukäytäntö sekä asiantuntijakuulemiset. Perustuslain 74 §:n mukaisesti perustuslakivaliokunta joutuu yksilön oikeuksia ja vapauksia koskevissa kannanotoissaan huomioimaan myös Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, millä on ollut merkitystä esim. tiedustelulain sisältöä arvioitaessa. Oikeudellinen arviointi edellyttää tarkkuutta ja huolellisuutta erityisesti, koska perustuslakivaliokunnan lausunnot muokkaavat perustuslain tulevaa tulkintalinjaa. Esimerkiksi sote-lainsäädännön osalta ei perustuslakivaliokunnan aikaisemman linjan perusteella pitäisi olla kenellekään yllätys, että palvelujärjestelmän pitää turvata kaikille yhdenvertaisesti riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Jos asiantuntijoille ja perustuslakivaliokunnalle jää hallituksen esityksestä epäily, ettei näin käy, ei syy todellakaan ole asiantuntijoissa taikka perustuslakivaliokunnassa, vaan siinä, että hallituksen esitystä ei ole laadittu perustuslain vaatimusten mukaisesti. Lakiesityksien ongelmista tai lakiesitysten käsittelyn ruuhkautumisesta eduskunnassa ei siis ole vastuussa yksittäinen eduskunnan valiokunta, vaan hallitus, joka tuo eduskuntaan perustuslain kannalta ongelmallisia esityksiä ja vielä kovin runsain mitoin.

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu