Valvontaa vai omavalvontaa

”Luottamus hyvä, kontrolli parempi” – tuo sanonta on laitettu Leninin suuhun. Venäjällä jos missä luottamus siihen, että virkamiehet tai yritykset noudattaisivat automaattisesti lakeja tai ajattelisivat yleistä etua, on perinteisesti ollut huono. Suomea taas pidetään yhtenä maailman vähiten korruptoituneista valtiosta ja luottamusyhteiskuntana, jossa vakaasti uskotaan siihen, että sääntöjä noudatetaan, vaikkei joku olisi sitä koko ajan valvomassa. Venäläiset ovat tämän vuoksi välillä pitäneet suomalaisia hiukan yksinkertaisina ”tšuhnina”, jotka eivät ymmärrä, miten asiat suuressa maailmassa todellisuudessa hoidetaan.

Vanhusten hoivapalveluja koskevat paljastukset ovatkin monelle suomalaiselle olleet katkera herätys reaalitodellisuuteen. Jos palveluihin käytettävää rahamäärää leikataan, heikkenevät palvelut. Näin on viime vuosina jo käynyt perusterveydenhuollon ja vanhuspalvelujen osalta. Jos julkisia palveluja kilpailutetaan ja ulkoistetaan yrityksille, eivät yritykset ehdoin tahdoin tee yhteiskunnan heikompia auttavaa sosiaalipolitiikkaa tai pyri ajamaan yleistä etua. Esperi Caren -tapaus osoittaa, kuinka heikolle perustalle Sipilän hallituksen sote-uudistus on rakennettu. Sote-pakettiin sisältyvä esitys 10 % leikkauksesta sote-kulujen tarveperusteiseen rahoitukseen seuraavan 10 vuoden aikana, ei siis reaalimaailmassa voi millään johtaa siihen, että palvelujen saatavuus ja laatu paranisivat, kuten hallitus on sote-uudistuksen markkinointimateriaalissaan toistuvasti väittänyt.

Myöskään hallituksen ajatus siitä, että yritykset, joille palveluja on ulkoistettu, toimisivat julkisia toimijoita tehokkaammin ja tuottaisivat enemmän terveyttä ja hyvinvointia, ei tutkimustiedon valossa pidä paikkaansa. Yorkin yliopiston professorikollegan ja EU:n EXPH-asiantuntijapaneelimme jäsenen Luigi Sicilianin Talouspolitiikan arviointineuvostolle aiheesta laatima katsaus toteaakin, että lähtökohtaisesti julkinen ja yksityinen tuotanto on yhtä tehokasta (https://www.talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/wordpress/wp-content/uploads/2019/01/Siciliani2019.pdf). Kansainvälisissä vertailuissa Suomen nykyinen julkisiin palveluihin perustuva terveydenhuoltojärjestelmä on lisäksi todettu yhdeksi maailman kustannustehokkaimmista järjestelmistä, joka tuottaa enemmän terveyttä käytettyä rahamäärää kohden kuin markkinamekanismiin perustuvat terveysjärjestelmät.

Sote-uudistus mylläisi toteutuessaan paitsi sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannon ja rahoituksen, myös sote-palvelujen valvonnan. Hallitus ehdottaa valtionhallinnon aluehallinnon eli aluehallintovirastojen lakkauttamista ja siirtämistä osaksi valtiovarainministeriön (VM) alle perustettavaa uutta Valtion lupa- ja valvontavirastoa Luovaa. Siihen yhdistettäisiin myös Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto Valvira. Suomesta tulisi näin ensimmäinen maa maailmassa, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa tehtäisiin rahaministeriön alaisuudessa. Toki Luovaa ohjaisi muodollisesti kahdeksan eri ministeriötä kollektiivisesti, mutta organisatorisesti ja budjettiteknisesti virasto olisi VM:n alla. Valtion aluehallinnon lakatessa perustettavien maakuntien tulisi sen tilalle kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon omavalvontaa. Omavalvonnan pohjana olisivat eri tuottajien omavalvontasuunnitelmat, joiden toteutumista maakunta seuraisi.

Keskeistä omavalvonnassa on sellaisen organisaatiokulttuurin kehittäminen, joka rohkaisee turvallisuus- ja laatuongelmien sekä niitä korjaavien toimien esiin tuomiseen. Nuo asiat tuntuvat vanhuspalvelujen tuottajien osalta kovin kaukaisille ainakin Esperi Caresta julkisuudessa olleiden tietojen osalta. Omavalvontaa tukevan organisaatiokulttuurin synnyttäminen vaatii joka tapauksessa vuosien systemaattisen työn ja tuota työtä tukevat resurssit – tarvittava organisaatiokulttuuri ei todellakaan synny vain lakeja säätämällä.

Useimmat sote-uudistuksesta lausuntoja antaneet tahot katsovat, että ehdotettu monituottajamalli lisää valvontaan tarvittavien resurssien tarvetta maakunnissa (https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/maakuntauudistuksen-odotetaan-lisaavan-valvontavastuuta-ja-vaativan-lisaa-henkilostoa-valvontaan/). Maakuntauudistuksen kannattajat – ja mm. pääministeri Sipilä – ovat kutenkin katsoneet kuntien sote-resurssien keskittämisen maakuntiin parantavan sekä valvontaa että hankintaosaamista. Itse olen hieman hämmästellyt puhetta hankintaosaamisen lisäämistarpeesta maakunnissa – hallituksen tavoitteenahan on siirtää sote-palveluita 1,4 mrd euron arvosta asiakasseteleille eli kokonaan hankintalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle. Valvontaa suorittaisivat silloin lähinnä hoivaa ja hoitoa tarvitsevat itse tai heidän omaisensa, jos siihen pystyvät.

Uudistuksen kriitikot ovat katsoneet, että maakuntiin keskitetyltä valvonnalta puuttuisi paikallistuntemus ja että kokonaan uudet tehtävät vaativat myös uutta osaamista. Todennäköinen seuraus sote- ja maakuntauudistuksesta olisikin hallintobyrokratian kasvu. Jo pelkkä järjestäjän ja tuottajan erottaminen lisää käytännössä hallintoresurssien tarpeen käytännössä kaksinkertaiseksi nykytilanteeseen nähden. Monituottajamallissa erilaisten sopimusten valvonta vaatisi sekin merkittävän uuden resurssin. Kaikki tuo on poissa varsinaisesta palvelutuotannosta. 

Presidentti Niinistö toi muutama vuosi sitten reaalipoliittista ajattelua turvallisuuspoliittiseen keskusteluun toteamalla, että ”kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni”. Tuo lause sopii hyvin myös sote-ulkoistuksista käytävään keskusteluun. Kansainväliset sijoittajat ottavat varmasti suomalaisesta sote-markkinasta irti kaiken rahan, mikä on huonosti kiinni. Olisiko norminpurkua alun perin hakeneen hallituksen ehdotus maakuntien suorittaman valvonnan lisäämisestä riittävä kiinnike, jotteivat sijoittajat tyhjennä verorahoitteista sote-pajatsoa? Valvontaan pitäisi jokaiseen 18 maakuntaan silloin löytää kunnon resurssi, sillä markkinaehtoiseen sote-toimintaan liittyy aidosti riskejä, joita on vaikea hallita nykyisellä valvontamekanismilla.

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu