Valvontaa vai omavalvontaa
”Luottamus hyvä, kontrolli parempi” – tuo sanonta on laitettu Leninin suuhun. Venäjällä jos missä luottamus siihen, että virkamiehet tai yritykset noudattaisivat automaattisesti lakeja tai ajattelisivat yleistä etua, on perinteisesti ollut huono. Suomea taas pidetään yhtenä maailman vähiten korruptoituneista valtiosta ja luottamusyhteiskuntana, jossa vakaasti uskotaan siihen, että sääntöjä noudatetaan, vaikkei joku olisi sitä koko ajan valvomassa. Venäläiset ovat tämän vuoksi välillä pitäneet suomalaisia hiukan yksinkertaisina ”tšuhnina”, jotka eivät ymmärrä, miten asiat suuressa maailmassa todellisuudessa hoidetaan.
Vanhusten hoivapalveluja koskevat paljastukset ovatkin monelle suomalaiselle olleet katkera herätys reaalitodellisuuteen. Jos palveluihin käytettävää rahamäärää leikataan, heikkenevät palvelut. Näin on viime vuosina jo käynyt perusterveydenhuollon ja vanhuspalvelujen osalta. Jos julkisia palveluja kilpailutetaan ja ulkoistetaan yrityksille, eivät yritykset ehdoin tahdoin tee yhteiskunnan heikompia auttavaa sosiaalipolitiikkaa tai pyri ajamaan yleistä etua. Esperi Caren -tapaus osoittaa, kuinka heikolle perustalle Sipilän hallituksen sote-uudistus on rakennettu. Sote-pakettiin sisältyvä esitys 10 % leikkauksesta sote-kulujen tarveperusteiseen rahoitukseen seuraavan 10 vuoden aikana, ei siis reaalimaailmassa voi millään johtaa siihen, että palvelujen saatavuus ja laatu paranisivat, kuten hallitus on sote-uudistuksen markkinointimateriaalissaan toistuvasti väittänyt.
Myöskään hallituksen ajatus siitä, että yritykset, joille palveluja on ulkoistettu, toimisivat julkisia toimijoita tehokkaammin ja tuottaisivat enemmän terveyttä ja hyvinvointia, ei tutkimustiedon valossa pidä paikkaansa. Yorkin yliopiston professorikollegan ja EU:n EXPH-asiantuntijapaneelimme jäsenen Luigi Sicilianin Talouspolitiikan arviointineuvostolle aiheesta laatima katsaus toteaakin, että lähtökohtaisesti julkinen ja yksityinen tuotanto on yhtä tehokasta (https://www.talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/wordpress/wp-content/uploads/2019/01/Siciliani2019.pdf). Kansainvälisissä vertailuissa Suomen nykyinen julkisiin palveluihin perustuva terveydenhuoltojärjestelmä on lisäksi todettu yhdeksi maailman kustannustehokkaimmista järjestelmistä, joka tuottaa enemmän terveyttä käytettyä rahamäärää kohden kuin markkinamekanismiin perustuvat terveysjärjestelmät.
Sote-uudistus mylläisi toteutuessaan paitsi sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannon ja rahoituksen, myös sote-palvelujen valvonnan. Hallitus ehdottaa valtionhallinnon aluehallinnon eli aluehallintovirastojen lakkauttamista ja siirtämistä osaksi valtiovarainministeriön (VM) alle perustettavaa uutta Valtion lupa- ja valvontavirastoa Luovaa. Siihen yhdistettäisiin myös Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto Valvira. Suomesta tulisi näin ensimmäinen maa maailmassa, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa tehtäisiin rahaministeriön alaisuudessa. Toki Luovaa ohjaisi muodollisesti kahdeksan eri ministeriötä kollektiivisesti, mutta organisatorisesti ja budjettiteknisesti virasto olisi VM:n alla. Valtion aluehallinnon lakatessa perustettavien maakuntien tulisi sen tilalle kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon omavalvontaa. Omavalvonnan pohjana olisivat eri tuottajien omavalvontasuunnitelmat, joiden toteutumista maakunta seuraisi.
Keskeistä omavalvonnassa on sellaisen organisaatiokulttuurin kehittäminen, joka rohkaisee turvallisuus- ja laatuongelmien sekä niitä korjaavien toimien esiin tuomiseen. Nuo asiat tuntuvat vanhuspalvelujen tuottajien osalta kovin kaukaisille ainakin Esperi Caresta julkisuudessa olleiden tietojen osalta. Omavalvontaa tukevan organisaatiokulttuurin synnyttäminen vaatii joka tapauksessa vuosien systemaattisen työn ja tuota työtä tukevat resurssit – tarvittava organisaatiokulttuuri ei todellakaan synny vain lakeja säätämällä.
Useimmat sote-uudistuksesta lausuntoja antaneet tahot katsovat, että ehdotettu monituottajamalli lisää valvontaan tarvittavien resurssien tarvetta maakunnissa (https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/maakuntauudistuksen-odotetaan-lisaavan-valvontavastuuta-ja-vaativan-lisaa-henkilostoa-valvontaan/). Maakuntauudistuksen kannattajat – ja mm. pääministeri Sipilä – ovat kutenkin katsoneet kuntien sote-resurssien keskittämisen maakuntiin parantavan sekä valvontaa että hankintaosaamista. Itse olen hieman hämmästellyt puhetta hankintaosaamisen lisäämistarpeesta maakunnissa – hallituksen tavoitteenahan on siirtää sote-palveluita 1,4 mrd euron arvosta asiakasseteleille eli kokonaan hankintalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle. Valvontaa suorittaisivat silloin lähinnä hoivaa ja hoitoa tarvitsevat itse tai heidän omaisensa, jos siihen pystyvät.
Uudistuksen kriitikot ovat katsoneet, että maakuntiin keskitetyltä valvonnalta puuttuisi paikallistuntemus ja että kokonaan uudet tehtävät vaativat myös uutta osaamista. Todennäköinen seuraus sote- ja maakuntauudistuksesta olisikin hallintobyrokratian kasvu. Jo pelkkä järjestäjän ja tuottajan erottaminen lisää käytännössä hallintoresurssien tarpeen käytännössä kaksinkertaiseksi nykytilanteeseen nähden. Monituottajamallissa erilaisten sopimusten valvonta vaatisi sekin merkittävän uuden resurssin. Kaikki tuo on poissa varsinaisesta palvelutuotannosta.
Presidentti Niinistö toi muutama vuosi sitten reaalipoliittista ajattelua turvallisuuspoliittiseen keskusteluun toteamalla, että ”kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni”. Tuo lause sopii hyvin myös sote-ulkoistuksista käytävään keskusteluun. Kansainväliset sijoittajat ottavat varmasti suomalaisesta sote-markkinasta irti kaiken rahan, mikä on huonosti kiinni. Olisiko norminpurkua alun perin hakeneen hallituksen ehdotus maakuntien suorittaman valvonnan lisäämisestä riittävä kiinnike, jotteivat sijoittajat tyhjennä verorahoitteista sote-pajatsoa? Valvontaan pitäisi jokaiseen 18 maakuntaan silloin löytää kunnon resurssi, sillä markkinaehtoiseen sote-toimintaan liittyy aidosti riskejä, joita on vaikea hallita nykyisellä valvontamekanismilla.
Laitosten omavalvonta ja potilaiden hoitohan toimivat erinomaisesti, jos luotamme THL:n laitosten johtajille suunnattuun kyselyyn ”ja miksemme luottaisi”. Lähinnä kysely ja paljastuneet tapahtumat kuitenkin osoittavat, että emme voi millään tavalla luottaa omavalvontaan.
Puheet siitä, että sote-”uudistus” parantaisi tilannetta ovat pelkkää silmänlumetta, sillä juuri vanhustenhoidostahan on tarkoitus säästää. Millään organisaation uudistuksella ei tilanne parane, koska puute on pelkästään tekevistä käsistä.
Muutenkin koko uudistus on hallintobyrokraattien LUOVA toiveuni todella monimutkaisine organisaatio- ja toimintakaavioineen ja matriisiorganisaatioineen. Väkisinkin tulee mieleen, että tarkoitus on ollut vain työllistää paikallispoliitikkoja ja byrokraatteja. Motiivina on ollut: ”jos et muuta keksi, niin tee organisaatiomuutos”, jonka näin täällä muistaakseni Niko Kaistakorven blogissa.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri tämä Esperi Care episodi todisti nyky soten markkinavoimien valvomattoman myllerryksen. Markkinavoimien kansa huseeraa noin 200 eri kuntien päättäjää siis tekevät sopimuksia mutta resurssit ja osaaminen ei riitä tllaajavastuun alaista valvontaa.
Kun hallitus on rakentanut oivan uuden sote ja maakunta mallin joka korjaa isommilla voimilla nyky soten viat. On appsurdia jopa epä isänmaallista vastustaa nyt tätä tulevaa sotea.
Ilmoita asiaton viesti
Absurdia on kannattaa sotea, joka ei toteuttaisi ainuttakaan asetetuista tavoitteista, vain sillä perusteella, että sitä on mahdollista myöhemmin korjata!
Ilmoita asiaton viesti
Salonen, sinulla taitaa olla selvännäkijän lahjoja, kun jo nyt pystyt sanomaan ettei sote toteuttaisi ainuttakaan asetetuista tavoitteista. Minä olen ollut siinä uskossa, että sote-uudistus tulee voimaan vasta 2021 vuoden alusta. Olenko elänyt väärässä uskossa. Voisitko kertoa sen minulle niin minun olisi paljon helpompaa elää oikean tiedon varassa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos jo etukäteen on selvää, että vain maakunnat ja yksityistäminen toteutuisivat, ei hallituksen sote-uudistusta kannata hyväksyä. Hallitus ei ole esittänyt kelvollisia perusteluja, joten näin isoja asioita ei voi viedä läpi pelkän uskon varassa. On tietysti maallikoiden vaikea ottaa moniin yksityiskohtiin kantaa, mutta jos esimerkiksi kiistaton asiantuntija, Lehtonen, esittää kritiikkiä, olisi kohtuullista odottaa siihen yhtä asiallisesti vastattavan. Vain Hetemäeltä olen nähnyt yhden yrityksen sellaiseen, mutta sekään ei selventänyt asiaa vaan oli poliitikoille ominaista kieputtelua sanomatta yhtään mitään uutta. Pääasia taisi olla, että syntyi näennäinen kuva siitä, että pystyttiin vastaamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jospa perimmältään on kysymys miestoimialojen halukkuudesta rahoittaa naistoimialoja. Sanon tämän edellisen vuosisadan historian valossa. Naiset ovat voimakkaasti tulleet työelämään ja heillä on koulutus hoiva-alojen kaikille tasoille. Ala hakee asettumistaan niille tuottavuustasoille, joille niiden kuuluu vakaassa yhteiskunnassa päästä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos melko uutta talousalan menestystekijää naisia työllistävää hoiva-alaa katsotaan taloudellisessa mielessä uutena menestysalana, voimme leikkausten ja toimialan ihmisten moittimisen keskittyä myös alan hyviin puoliin. Toki toimialan uutuuden johdosta myös toimintojen kehittäminen vaatii edelleen huomiota. Kansainvälisessä vertailussa Suomi on onnistunut tällä taloudellisella ja humaanilla toimialalla nousemaan muiden Pohjoismaiden tavoin uskoakseni myös sijoittajia houkuttelevaksi alaksi. Suomalaisten sijoittajien kannattaa panostaa alaan, eikä sysätä sitä vain ulkomaisten sijoittajien kohteeksi. Hoiva-ala toimialana on myös yhteiskuntaa vakauttavaa ja vahvistavaa toimintaa, joten toivoisi rahoitusalan jatkavan alan rahoittamisessa. Lisää aiheesta blogikirjoituksessa ”Ilmiöiden mittaamisesta” (älä anna Blogijutun nimen hämätä – kysymys on kuitenkin taloudesta ja demokratiasta):
http://tarjakaltiomaa.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kult…
Ilmoita asiaton viesti
Luulisi, että päin vastoin.
Ilmoita asiaton viesti
Lehtonen, tiedät ilmeisesti sen tosiasian ettei julkinen puoli pysty yksin hoitamaan missään kaupungissa eikä kunnassa kaikkea hoivapalveluun kohdistuvia velvoitteitaan.
Näin ollen ne ovat joutuneet jo vuosien ajan turvautumaan yksityisten palveluntuottajien apuun. Kaupungit ja kunnat pyytävät tarjouksia yrittäjiltä ja niissä ilmoitetaan valintakriteerit. Kriteereistä tärkein on ollut ja on hinta. Halvimman tarjouksen tehnyt yleensä on valittu.
Sinulla on varmasti tietoa siitä, kuinka usein tarjouskilpailun on voittanut jollakin muulla perusteella.
Ei siis ole ihme, että tämän seurauksena tulee ilmi Esperi Caren-yhtiön hoivapalveluissa tapahtuneita puutteita.
Kun ylistät julkisia palveluja et ilmeisesti halua muistaa,mitä kaikkea on vuosien ajan niissä tapahtunut ja tapahtuu. Myöskin Helsingissä.
Onnittelut siitä, että et unohtanut sote-uudistusta ja sen seurauksena tulevia kauheuksia. Siitä sinua kiittävät uskolliset kannattajat.
Ilmoita asiaton viesti
Minä ainakin kiitän. On erinomaisen tärkeää, että poliitikkojen mielikuvamaalailujen vastakohdaksi on tarjolla Lehtosen esittämiä näkökohtia. Ne ovat asiallisuudessaan aivan eri luokkaa kuin esimerkiksi, että uudistus pitää tehdä nyt, koska sitä voidaan myöhemmin korjata. Hallituksen esittämät perustelut ovat olleet niin naurettavia, että itkettää.
Ilmoita asiaton viesti
Miksiköhän niin kovin vähän huomioidaan Ruotsin valinnanvapausuudistuksesta saatuja huonoja kokemuksia. Lähinnä vain on tyydytty väittämään, ettei sitä voi verrata hallituksen suunnitelmaan. Esimerkiksi Szebehelyn (2017)kirjoitus ”Voitontavoittelu hyvinvointipalveluissa: mitä Suomi voi oppia Ruotsin kokemuksista? kertoo karua kieltä siitä miten tarvittava valvonta tulee kalliiksi ja kaiken lisäksi kangistaa terveydenhuoltoa olipa se sitten julkista tai yksityistä.
Tehokkuudesta puhutaan paljon, mutta yleensä unohdetaan tarkastella asioita kokonaisuuksina, jolloin tilanne voi muuttua täysin päinvastaiseksi.Jos otetaan huomioon yritysten voitot (~10%), markkinointikulut (~5%), kilpailuun väistämättä sisältyvä tyhjäkäynti sekä hallinto-/valvontabyrokratia kaikkine toiminnallisine kangistavuuksineen, tuskin voi jäädä epäselvyyttä, etteivätkö julkiset palvelut olisi todellisuudessa tehokkaampia.
Ilmoita asiaton viesti
”Itse olen hieman hämmästellyt puhetta hankintaosaamisen lisäämistarpeesta maakunnissa – hallituksen tavoitteenahan on siirtää sote-palveluita 1,4 mrd euron arvosta asiakasseteleille eli kokonaan hankintalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle. Valvontaa suorittaisivat silloin lähinnä hoivaa ja hoitoa tarvitsevat itse tai heidän omaisensa, jos siihen pystyvät.”
Miten mahtaisikaan käydä esim muistisairaiden potilaiden osalta asiakaseteleiden käyttö. Tiedän erään muistisairaan joka käytti palveluita ymmärtämättä, että jokainen lisäpalvelu maksaa erikseen. Kunnallinen edunvalvojakaan ei puuttunut tilanteeseen ja muistisairas velkaantui pahasti palvelulaitokselle.
Koko Sote – hanketta on vaikea ymmärtää muuten, kuin asiakkaiden tai potilaiden rahastusmekanismin kautta. Vanhaa julkisen puolen järjestelmää, pidetään rakenteeltaan hyvänä. Parannuksia tarvitaan varsinkin, kun ottaa huomioon suurten ikäluokkien eteen tulevat uudet haasteet.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos palveluihin käytettävää rahamäärää leikataan, heikkenevät palvelut. Näin on viime vuosina jo käynyt perusterveydenhuollon ja vanhuspalvelujen osalta. ”
Viimeisenä tilastovuotena 2016 terveydenhuollon menot jatkoivat reaalisesti maltillista kasvuaan. Perusterveydenhuollon ja vanhuspalvelujen osalta tilastointi ei ole vertailukelpoista sillä palveluita siirrettiin tilastoissa kategoriasta toiseen.
Vanhuspalveluiden osalta 2016 tapahtui käänne parempaan henkilöstön suhteen. 2014-2016 henkilöstön määrä väheni kotihoidossa 400 ja ympärivuorokautisessa hoidossa joillakin sadoilla. Sen sijaan 2016-2018 määrä lisääntyi kotihoidossa 1700 ja ympärivuorokautisessa hoidossa 1000. Tämä varmaan näkyy kustannusten nousuna kunhan tuoreempia tietoja saadaan.
Ilmoita asiaton viesti
Aika monissa puheenvuoroissa vanhusten hoidon korjamisessa turvaudutaan soteen, Käynnistyessään se korjaa epäkohdat. Kun sote valmistuu, kaikki muuttuu paremmaksi.
Tuo on kummallinen perustelu. Nyt muka ei voida tehdä mitään tai ei ainakaan tarpeeksi, kun ei ole sotea. Asia ei ole näin. Jo nykyäänkin viranomaisilla on valtuudet puuttua epäkohtiin. Valvonta on vain ollut liian lepsua. Käytännössä viranomainen ei valvo aktiivisti mitään, vaan toimii saamiensa valitusten perusteella. Jos tarkastuskäyntejä hoitolaitokseen on tehty, niistä on sovittu ennakkoon.
Tällainen valvonta on enemmän epäkohtien peittelyä kuin todellista ohjausta parempaan käytäntöön. Huomautuksia ja varoituksia on saatettu antaa useitakin, mutta ne eivät ole johtaneet käytännön tuloksiin. Esperin osalta lopulta ajauduttiin siihen, että kunta otti hoivakodin halintaansa. Tehtiin mitä tahansa muuta, valvontaa on tehostettava.
Ei pidä luottaa hoivapaikkojen omaan raportointiin. Hoitopaikoissa pitää käydä ennakkoon ilmoittamatta ja asioista pitää keskustella myös henkilöstön kanssa. Kohun myötä on selvinnyt sekin, että työsopimuksiin on kirjattu, ettei talon toiminnoista saa kertoa uolkopuolisille. Tarkoitus on selvä. Kelvotonta toimintaa varjellaan julkitulolta. Ne ovat laittomia kieltoja. Asiakkaiden henkilökohtaisia tietoja ja sairaskertomuksia ei saakaan levitellä. Muu toiminta, kuten siisteys ja työvuorojen jako, eivät kuulu salassa pidettäviin asioihin.
Mitä tulee soteen, jota ei vielä ole, siitä tulee valtionvallinnon alainen maakunnallinen organisaatio, joka kyllä päättää määrärahoista ja ohjaa alueellan toimivien terveyskeskusten ja sairaaloiden toimintaa, jotta eri tasojen yhteistyö olisi sujuva. Vanhushoidon yksityiskohtiin hallinto ei ainakaan suoraan puutu. Jos puuttuisi, silloin hallinto olisi oma valvojansa ja siinä olisi pukki kalimaan vartijana.
Vanhusten hoito ja hoiva sekä sosiali- ja terveysalan organisointi ovat erillisiä asioita. Vanhushoidon tason parantamiseen sote ei tuo mitään muuta kuin määrärahat, jotka maakuntamallissa viimekädessä jakaa valtiovalta. Sotessa terveyshuolto kokonaisuudessaan on sen mukaan, mitä olen käsittänyt, nykyistä tiukemmin valtion ohjauksessa. Mikään siinä ei takaa vanhushoidolle mitään, mitä siellä ei jo ole.
Vanhusten hoitoon tavittaisiin vuositasolla noin miljardi euroa lisärahoitusta ennen kuin hoitajamitoitukset voivat olla riittäviä. Ei hallinnon uudistus määrärahoja luo. Ne tulevat valtion kassasta ja ovat poliitisen päätöksen varassa. Samalla summalla voitaisiin vanhushoitoa kohentaa ilman rakenteellista mullistusta.
Parasta olisi, että sote kaatuu, Silloin asiaa juodutaan pohtimaan jo olemassa olevan organisaation rahoituksen ja toimintojen tehostamisen kautta. Se mielestäni olisikin tähän tilanteeseen paras mahdollinen lopputulos.
Ilmoita asiaton viesti
On hyvä, että hyvinvointipalvelut ja hoiva-ala työllistää naisia, jotka ovat saaneet koulutuksen alan kaikille tasoille. Rahoituksen kuuluu pysyä mukana tässä uudessa tuottavassa toimialassa. Jos maasta virtaa pääomia ulkomaille, valtiolla pitää olla keinot tuottaa tilalle institutionaalisesti kompensaatioeriä pääomaa, jolla palveluita rahoitetaan. Hyvinvointipalveluita voidaan tuotantoalana verrata myös lumen auraamiseen: se on välttämätöntä, jotta muitakin tuottavia toimialoja voi toiminnassa olla. Rahoittamisen taustoista lisää:
http://tarjakaltiomaa.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kult…
Ilmoita asiaton viesti
Vanhusten hoiva-asiaa ajankohtaisena alla:
”Asiakkaiden tarpeiden tulisi ohjata sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamista” (UEF)
https://blogs.uef.fi/oikeuttakohtuudella/2019/02/0…
—
Tuntuisi, että vanhuksen huonosta hoidosta tai hoivasta voi tehdä asiakasmaksun oikaisuvaatimuksen ihan yksittäinenkin hoitokodin tai kotipalvelun asiakas, jos hän ei saa mielestään rahoilleen vastinetta?
Onko kellään kokemuksia asiaan?
—
Jotta asiat sujuisivat paremmin tulevaisuudessa:
”Hyvinvointioikeuden instituutin lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi uudeksi asiakas-ja potilaslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, VIITE: STM Dnro(STM074:00/2018)”
http://www.uef.fi/documents/300201/0/HVO+lausunto+…
Ilmoita asiaton viesti
”…seuraus sote- ja maakuntauudistuksesta olisikin hallintobyrokratian kasvu…”.
Vanha viisaus tietää: Mitä enemmän valtaa sitä enemmän korruptiota.
Ilmoita asiaton viesti
Korruptio ei ole viisautta eikä tue hyvää elämänlaatua. Jospa suomalaiset voisivat omaksua hyvän elämänlaadun arvokseen: hyvä elämänlaatu ihmisellä voi olla tulotasosta riippumatta. Ahneus ei ole hyvä elämänarvo. Rahaa tarvitaan palvelujen tuottamiseen, mutta ihmisten tulisi toimia moraalisesti oikein ja hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Hei. Kiitos Lasse. Pidin. Sinunlaisiasi asioiden hoitajia, kun meillä ”maallikoilla” olisi ”satamäärin”, niin mikäs meidän olisi täällä, aika osaamattomina olla ja nauttia hyvistä ja järkevistä hoitomuodoista. Kiitos. Siunaten, Lasse.
Ilmoita asiaton viesti
Vanhuksen huonosta hoidosta tai hoivasta pitäisi voida tehdä asiakasmaksun oikaisuvaatimus niin palveluasumisessa kuin kotipalvelun asiakkaanakin aina siinä tapauksessa, jos on ilmi selvää, että asiakas ei saa rahoilleen vastinetta.
Näin pitäisi voida myös kuntien toimia, kun he ostavat yksityisiltä hoivapalveluja.
Jos on haamuhoitajia, niin on varmasti myös haamuhoitoa ja -hoivaakin eli maksetaan sellaisesta, jota ei kuitenkaan asiakkaalle tarjota.
Oikeuskanslerihan on jo pari vuotta sitten linjannut, että asiakasmaksulaskuissa tulee olla oikaisuvaatimusohjeet. Tutustutaan oikeusvaatimusohjeisiin ja käytetään rohkeammin oikaisuvaatimusmenettelyä.
Muistutukset ja kantelut eivät johda parannuksiin useinkaan, katsotaan, jospa oikaisuvaatimukset olisivat tehokkaampia. Jos ei oikaisua asiakasmaksuasioissa tehdä, ne voi viedä seuraavaksi hallinto-oikeuden tutkittaviksi.
Ilmoita asiaton viesti
Omavalvonan mahdollisuuteen liittyväästä väärinkäytöstä löytyy hupaisa video. Löytyy googlesta otsikolla ”Toimitusjohtaja Karjalainen antaa haastattelun”. Videolla toimittaja haastattelee palvelutalon toimitusjohtajaa. Sinänsä osuvasti tehdään pilkkaa omavalvonnan heikoudesta.
Ilmoita asiaton viesti