Olisiko sote-lainsäädäntö korjattavissa?
Kansanedustajat aloittavat jo joulutaukoaan lukuun ottamatta eduskunnan perustuslakivaliokuntaa, joka kokoontuu vielä 17.12.2018 käsittelemään henkilötietojen käsittelyä poliisissa ja puolustusvoimissa koskevia lakeja. Sitä edeltävä viikko kului valiokunnalta pitkälti sote- ja maakuntauudistusta koskevien valiokuntamietintöjen asiantuntijakuulemisissa. Itsekin annoin lausuntoni valiokunnalle sekä soten tietosuojaongelmista että uudelleen muotoillun asiakassuunnitelman velvoittavuudesta.
Perustuslakivaliokunnan asiantuntijakuulemiset jatkuvat tammikuun 2019 puoliväliin. Perustuslakivaliokunta joutuu arvioimaan mm, onko hallituksen ja eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan linjaus (josta kilpailuoikeuden asiantuntijat ovat erimieltä), ettei sote-lainsäädännöllä tarvitse notifioida EU:n komissiolle, Suomen perustuslain 1 § 3 momenttiin sisällytetyn jäsenvaltion lojaliteettivelvoitteen ja EU:n perussopimusten mukainen. Arvioitavana ovat myös soten tietosuojaa, asiakassuunnitelmaa sekä siihen liittyvää oikeusturvaa koskevat hankalat juridiset kysymykset. Uudistuksen läpivieminen eduskunnassa ennen vaalikauden viimeisten valtiopäivien päättymistä maaliskuussa 2019 alkaakin aikataulullisesti vaikuttaa lähinnä teoreettiselle (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6e31fe41-e956-490d-a867-85e753bda8ea).
Useimmat poliittiset puolueet ovat tietääkseni seuraavaa hallitusohjelmaa varten laatineet kaksi vaihtoehtoista neuvottelusuunnitelmaa. Toisen sen varalta, että hallituksen sote/maakunta-uudistus menee läpi ja sitä ruvetaan vaalien jälkeen korjaamaan. Toisen sitten siihen tilanteeseen, ettei sote/maakunta-uudistusta ehditä eduskunnassa käsitellä ja että hallituksen esitys näin raukeaa. Perustuslakivaliokunnassa esillä olevat juridiset ongelmat asettavat toki reunaehdot kummallekin vaihtoehdolle.
Olen itse useissa syksyn 2018 sote-aiheisissa esitelmätilaisuuksissa tuonut esiin, että jotkut soten ongelmat ovat korjattavissa mutta joitain lakipaketissa valittuja malleja olisi lähes mahdotonta vaalien jälkeen korjata. Esimerkiksi maakuntien määrä (18) on ollut nykyisen hallituksen päähallituspuolueen vaatimus, johon muilla suurilla puolueilla ei välttämättä ole yhtä suurta sitoutumista. Maakuntien määrää olisi melko helppo vähentää joko nopeammalla taikka hitaammalla aikataululla.
Soteen rakennettu rahoitusleikkuri (korkeintaan 0,9 % kasvu sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeesta riippumatta) on sekin helposti korjattavissa. Useimmat oppositiopuolueet (etenkin Vihreät, SDP ja Vasemmistoliitto) ovat olleet hyvin kriittisiä pyrkimykselle leikata näin voimakkaasti soten rahoitusta. Tämäkin ongelma on helppo korjata käytännössä vain yhtä rahoituslain pykälää muuttamalla.
Kannustimien puute on ollut yksi terveystaloustieteen asiantuntijoiden keskeinen kritiikin aihe soteen ehdotetun kapitaatiorahoitusmallin osalta. Ilman kannustimia eri toimijat kovin helposti siirtävät vastuuta kustannuksista toisilleen. Kannustimien rakentaminen on kuitenkin hidasta, koska käytettävissä pitäisi olla tietoja hoidon laadusta ja vaikuttavuudesta.
Edellä esitetyt ongelmat olisivat lakiteknisesti suhteellisen helppoja korjata, jos niiden muuttamiseen olisi poliittista tahtoa. Eräät lakipaketin rakenteelliset ratkaisut ovat kuitenkin sellaisia valuvikoja, joita ei voi korjata romuttamatta koko uudistusta. Sote-uudistuksen lähtökohtana on ollut terveydenhuollon markkinaehtoistaminen. Siksi siinä on pyritty järjestäjän ja tuottajan erottamiseen eli että sama julkinen toimija ei saisi sekä järjestää että tuottaa julkisia palveluja. Tuon mallin eduista ei ole juurikaan mitään näyttöä, vaan useimmissa maissa tällaisesta mallista on luovuttu sen aiheuttamien lisäkustannusten takia. Suomessa jopa terveysvakuutuksia myyvät vakuutusyhtiöt ovat ”järjestämisen” ohella pyrkineet itse aikaisempaa enemmän myös tuottamaan terveyspalveluja ja näin lisäämään tehokkuuttaan. Sipilän hallitukseen esityksissä järjestäjän ja tuottajan erottaminen on johtanut monimutkaisiin ja epätarkoituksenmukaisiin organisatorisiin ratkaisuihin, joiden purkaminen olisi hyvin haastavaa.
Terveydenhuollon asiantuntijat ovat kritisoineet jatkuvasti sotea siitä, että ehdotettu tuotantotapa monituottajamallissa rikkoo nykyiset toimivat hoitoketjut ja tekee eri toimijoiden yhteistoiminnan lähinnä haaveeksi. Maakuntien pitäisi pystyä sekä ylläpitämään kilpailua että rakentamaan yhteistoimintaa eli yhdistämään tuli ja vesi toimivan järjestelmän aikaansaamiseksi. Jos toimivat hoitoketjut rikotaan, menee niiden rakentamiseen helposti jälleen yhden sukupolven työpanos ja samalla tuhotaan yksi maailman kustannustehokkaimmista terveydenhuoltojärjestelmistä.
Teknisesti notifikaation tekeminen EU:n komissiolle on helppoa, mutta julkisen toimijan ja yksityisen sektorin kilpailevaa asemaa voi olla vaikea perustella komissiolle. Alun perin Sipilän hallitus halusi sparrata jo ennestään kustannustehokasta järjestelmäämme laittamalla julkisen terveydenhuollon ja yksityisen sektorin kilpailemaan keskenään. Kun perustuslakimme kuitenkin rajoittaa julkisen vallan velvoitteiden yksityistämistä (kuten perustuslakivaliokunta kesällä 2017 totesi), putosi tältä esitykseltä pohja. EU:n kilpailuoikeus ei taas hyväksy valtiontukea (esim. konkurssisuojaa) markkinoilla toimivalle julkiselle sote-tuottajalle. Niinpä hallituksen soteen suunnittelema rakenne on joko oman perustuslakimme taikka EU:n perustamissopimusten vastainen. Ongelman ratkaisu olisi käyttää yhteisölainsäädännön hyväksymiä yksityisen ja julkisen yhteistoiminnan mekanismeja (eli julkista hankintaa).
Kaiken kaikkiaan eduskunnan käsittelyssä olevaan sote-pakettiin liittyy siis sellaisia valuvikoja (erityisesti järjestäjän ja tuottajan erottaminen, integraation hajottaminen sekä julkisen ja yksityisen kilpailuasetelma), joita ei ole käytännössä mahdollista korjata romahduttamatta koko uudistusrakennelmaa.
Maakuntien määrään olen kokoajan kiinnittänyt täällä huomiota ja ihmetelin
perustuslakivaliokunnan ensimmäistä lausuntoa tältä osin.
http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240192-miks…
P.s. Arvoisan blogistin kommentista on pääteltävissä, ettei perustuslakivaliokunta sellaisenaan hyväksy sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnosta.
–> kokolakipaketti peruuntuu ja siirtyy seuraavan hallituksen ”piikkiin”.
Ilmoita asiaton viesti
Maakuntien määrällä ei ole mitään tekemistä oikeastaan minkään kanssa, jos rahoitus toimii.
BTW maakuntia on 19 – ja siellä yhdessä kaikki jo toimii – ilman Helsingin sekaantumista kaikkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Eilinen HS-kirjoitus koskien hallituksen lakiesitystä lääkäri- ja hammaslääkärien Kela-korvausten lopettamisesta järkytti minua – näin voin sanoa. Olihan korvausmenettelykin niinsanottua valinnanvapautta ilman hirvittävää byrokratiaa ja olisi ollut laajennettavissa korvaustasoa vain nostamalla. Nyt Kela-korvaussumma 179 miljoonaa aiotaan siis leikata pois (siirtää maakunnille) vaikka vastaavan hoidon kustannus maakunnille olisi moni- tai monikymmenkertainen ilman maakuntien saamaa todellista katetta (kustannusleikkuri 0,9 %).
Tämähän kuulostaa hirvittävältä poliittiselta peliltä, typeryydeltä ja todellisten motiivien läpinäkymättömyydeltä.
Kela-korvausten poispyyhintä (aikomus) ansaitsee perusteellisen poliittisen keskustelun ja sen päälle keltaliivit kadulle.
Ilmoita asiaton viesti
Lasse Lehtonen: ”Kaiken kaikkiaan eduskunnan käsittelyssä olevaan sote-pakettiin liittyy siis sellaisia valuvikoja (erityisesti järjestäjän ja tuottajan erottaminen, integraation hajottaminen sekä julkisen ja yksityisen kilpailuasetelma), joita ei ole käytännössä mahdollista korjata romahduttamatta koko uudistusrakennelmaa.”
Soteuudistuksen nimellä kulkeva maamme terveydenhuoltojärjestelmän ruineeraaminen, tuo Sipilän hallituksen kärkihanke, näyttää onneksemme kariutuvan. Asia ei vielä ole täysin varmistunut kuten blogisti virallista optimismia harjoittaen ansiokkaasti osoittaa. ”Ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa” sanotaan, mutta tosi hyvältä jo näyttää.
Miksi soteuudistus joutaa kaatumaan? No lähinnä sen tähden, että sen tuloksena maahamme syntyisi eriasteisten lehmänkauppojen varaan kasattu julkisen ja yksityisen sektorin muodoton sekasikiö, joka ei olisi kenenkään hallittavissa.
Hallituksen hellimät terveyspalvelujen ahnaat kotimaiset ja kansainväliset konglomeraatit ym. epämääräinen kilpailukoneisto nielisi ainakin miljardin lisää kustannuksia, sekoittaisi nykyiset hoitoketjut ja saisi koko järjestelmän käymistilaan – asiakkaiden kustannuksella.
Ilmoita asiaton viesti
Menipä sote-uudistus läpi tai ei, sen viivästyminen nykyeduskunnan loppuhetkille pelastaa joka tapauksessa tilanteen. Vaikka se menisikin läpi uusi eduskunta ehtisi purkaa päätöksen ennen kuin sitä aletaan toteuttaa. Hallitusneuvottelujen takia on kuitenkin parempi, että uudistus hylättäisiin, koska muuten osia siitä jäisi hallitusneuvotteluiden panttivangiksi.
Joka tapauksessa hallituksen sotelle pitäisi jo nyt esittää myös vaihtoehtoja, koska se voisi osaltaan selkiinnyttää tilannetta. Vähintäänkin sillä torjuttaisiin hallituksen väite ettei muita vaihtoehtoja ole.
Itse olen ehdottanut pelkistettyä sote-mallia (https://sites.google.com/view/pelkistetty-sote), joka perustuisi kolmeen tukijalkaan: 1) laskutus- ja korvausbyrokratian poistamiseen eli maksuttomaan terveydenhuoltoon, 2) lääkejakeluketjun järkeistämiseen ja 3) terveydenhuollon keskushallinnon (joka kykenisi hyödyntämään kaikki mittakaavaedut) luomiseen. Kaikki nykyisen järjestelmän hyvät puolet säilyisivät, mutta sujuvuus lisääntyisi ja kansantaloudelliset kustannukset pienenisivät oleellisesti. Kyse olisi siis nykyjärjestelmän evoluutiomallista, joka hyödyntäisi luonnollisen monopolin etuja olematta silti monopoli.
Vaihtoehtoisten ratkaisujen tarkastelu voisi murtaa nykyisen jumittuneen keskusteluilmapiirin, jossa itse asioita ei enää juurikaan pohdita. Joka tapauksessa ilman konkreettisia vaihtoehtoja objektiiviseen ratkaisuun on mahdotonta päästä.
Ilmoita asiaton viesti
Uusi tuleva sote ja maakuntamalli antaa mahdollisuuden yhteiskuntamme edistyksellisen modernisointiin nyky digitalisaation avulla.
Ei ole enää uskottavaa että yhteiskuntamme toimivuus voisi perustua vain julkisen vallan monopoliin vaan toimintojen pitää olla monipuolinen rakentavan useamman palveluntuottajan tarjoamaa.
Itseasiassa tämä 18 maakunnan malli antaa mahdollisuuden heti sote ja maakuntamalli alkaessa toimimaan käydä käsiksi kunta puolen modernisointiin ja kuntien toimenkuvan laajentamiseen kulttuurin ja kotiseutu palvelujen tuottajaksi.
Olen usein pohtinut blogistin legitimiteettiä kun olet sentään viranomais tehtävässä.
Ilmoita asiaton viesti
On yleinen virheellinen käsitys, että digitalisaatio ratkaisisi kaikki ongelmat. Ei, kyllä silti kaiken takana pitää olla järkevä rakenne ja toiminta. Hallituksen sote-uudistuksessa digitalisaation mahdollisuudet tuhlautuisivat yritykseen hallita monimutkaisuutta. Jokainen ohjelmoinnin kanssa tekemisissä ollut tietää, että mitä yksinkertaisempi sovellusalusta on, sitä parempiin ohjelmistoihin päästään. Siis monimutkaistamisen sijaan järjestelmää pitää yksinkertaistaa.
Terveydenhuoltoa voidaan pitää luonnollisena monopolina, jollaisena se on kaikkein tehokkain.
Ei maakuntia tarvita vaan toiminnallinen puoli voidaan hoitaa sairaanhoitopiirien ja niiden kanssa samaan organisaatioon liitettyjen terveyskeskusten avulla. Niiden hallinto voisi olla kertaluokkaa maakuntahallintoa kevyempi järjestettynä esimerkiksi alueosuuskauppojen tapaan. Ei tarvittaisi vaaleja eikä verotusta (ks. tarkemmin edellisen kommenttini linkki). Sairaanhoitopiirien yläpuolella olisi Terveyshallitus, joka kykenisi hyödyntämään merkittävät mittakaavaedut. Tässä olisi täysin ylivoimainen yhdistelmä sekä toiminnallisesti että taloudellisesti.
Haastaisitko asiantuntijoiden legitimiteetin ja antaisit päätösvallan poliitikoille, jotka ovat käytännön terveydenhuollosta yhtä tietämättömiä kuin sinä ja minä?
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti seuraava hallitus ei ota kapulaa tältä hallitukselta ja ryhdy valmistelemaan jotain entistäkin megalomaanisempaa uudistusta. Järkevämpi linja olisi todeta, että perinteinen järjestelmämme on erinomainen sekä toimivuudeltaan että kustannuksiltaan (kansainvälisessä vertailussa). Tämän jälkeen voi sitten miettiä, tarvitsisiko se jotain viilausta.
Minusta viime vuosina kehittynyttä jakoa A-kansalaisiin ja B-kansalaisiin voisi vähän pehmentää. Ensimmäinen ajatus on, että paluu perinteiseen yhteiskunnan kaikille kustantaman palvelun suuntaan voisi olla järkevin linjaus. Mutta tämä tässä vain ensimmäisenä heittona. Muutkin mahdolliset viilaustarpeet pitäisi käydä läpi. Nykyisen hallituksen perusoletus siitä, että sote-järjestelmämme on pakko pikaisesti uusia jollain radikaalilla tavalla on joka tapauksessa täysin perusteeton. Hyvää ei kannata rikkoa, vaan parantaa.
Ilmoita asiaton viesti
Lasse, avaisitko ystävällisesti vähän tätä kirjoittamaasi sote- ja maakuntamallissa (jos maakuntamalli siis tulee): – – ”Ongelman ratkaisu olisi käyttää yhteisölainsäädännön hyväksymiä yksityisen ja julkisen yhteistoiminnan mekanismeja (eli julkista hankintaa).” – –
Katso:
”Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettua lainsäädäntöä sovelletaan vain sellaisiin järjestelyihin, jotka täyttävät julkisen hankintasopimuksen tai käyttöoikeussopimuksen määritelmän. Julkiset hankinnat erotetaan muista hankinnoista siten, että niiden tekijöinä ovat laissa tarkoitetut hankintayksiköt.
Laki soveltuu, kun hankintayksikön tekemän hankinnan ennakoitu arvo ylittää lain määrittämän kynnysarvon.
Hankintalainsäädännön tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden, innovatiivisten ja kestävien hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuoliset mahdollisuudet tarjota tavaroita, palveluja ja rakennusurakoita julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa.”
https://www.hankinnat.fi/mika-julkinen-hankinta
Ilmoita asiaton viesti
Sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat EU:n hankintadirektiivissä julkisen hankinnan piiriin, kuten lähes kaikki muutkin palveluhankinnat. Markkinoiden avoimuus on yhteismarkkinoiden ydintä ja EU-lainsäädännössä valittu tapa yhdistää yksityistä ja julkista palvelua on, että julkinen hankintayksikkö hankkii (jos tarvitsee) palveluja yksityiseltä taholta.
Ilmoita asiaton viesti
#12 Lasse, toki tämän ymmärrän. Kysyin, miten sen ajattelit toimivan maakuntamallissa – jos se siis tulee? Olisiko jokaisessa maakunnassa siis vain yksi hankintayksikkö? Ja kuka sen toimintaa valvoisi?
Ilmoita asiaton viesti
Lasse Lehtonen, käytät taas kerran blogisi vahvana argumenttina uskomustasi. Kerrot, että ”tuotantotapa monituottajamallissa rikkoo nykyiset toimivat hoitoketjut”. Lauseesi lepää uskomushoidoksi luettavan käsityksesi varassa. Jotta lauseesi muuttuisi todeksi, pitäisi ensin uskoa, että meillä olisi nykyisin toimivat hoitoketjut.
Nimenomaan hoitoketjujen toimimattomuus on aiheuttanut sen, että terveydenhuoltomenomme per asukas on kaksinkertaistunut runsaassa parissa vuosikymmenessä. Hoitomenojen kasvu ei taitu uskomusviljelyllä hoidon kustannustehokkuuteen vetoamalla tai nykytilan auvoisuutta korostamalla.
Lehtonen, sinun pitäisi kertoa, miten korjaisit nykyisen terveydenhuoltomme valuviat, virheet ja kustannustehottomuuden. Hallinto-organisaatiot ovat paisuneet, mutta kokonaissuunnitelma näyttää kokonaan puuttuvan. Kunnat taistelevat paikallisyksiköiden säilyttämisestä ja palvelutarjonnan jakautuminen on hyvin epätasa-arvoista.
Kaksi hallitusta on tehnyt soteuudistuksen eteen töitä. Muutostarve on olemassa ja se on syntynyt oikean tilanneymmärryksen seurauksena. Muutostarpeen olemassaolon kiistäminen lienee suurin ongelmasi. Kun kiistät sen olemassaolon perusteet, jättäydyt muutosvastarintalinnakkeeksi.
En tiedä, miten saisin sinut ymmärtämään terveydenhuoltojärjestelmämme mammuttimaiset puutteet. Kun kerron yksityislääkäriasemien asiakastyytyväisyydestä, tuot esiin lukuja julkisen terveydenhoidon asiakastyytyväisyydestä etkä edes ymmärrä, että luvuilla on suuria merkityseroja.
Uskon, että suurella osalla väestöstämme on käsitys, että kuolemisemme nopeutuu julkisen palvelun lääkärin kohtaamisella. Asiaan perehtymättömyys, huolimattomuus, hoitovirheet ja potilaan kokonaistilanteen huomioonottamattomuus ovat perusterveydenhoidon suuria ongelmia. Hoitovirhetilastot kertovat vain pienen, mutta näkyvän, osan ongelmista. Hoitovirheiksi lasketaan vain murto-osa kaikista hoitotarpeen laiminlyönneistä ja hoitovirheistä. Lääketurvallisuutta ei huomioida eikä lääkkeiden haittavaikutuksista ja riskeistä kerrota potilaille. Riskien kertyminen yksilötasolla jää huomioimatta.
Yksityisen palveluntarjoajan asiakastyytyväisyysvertailu pitäisi tehdä samankaltaisessa tilanteessa. Kun itse tarvitsen lääkärin vastaanottoaikaa, menen lääkäriin samana päivänä. Annan lääkäriaseman ulkopuolella olevaan hymylaitelaitteeseen tummanvihreän hymynaaman. Sain mitä tarvitsin. Kaikki toimi.
Kun lapseni tarvitsi lääkäriaikaa, soitin lääkäriin. Takaisinsoittopalvelu rekisteröi hoitotarpeeni ja minulle soitettiin muutaman tunnin päästä. Kitsaasti saimme ajan sairaanhoitajan arvioitavaksi seuraavalle päivälle. Illalla tilanne oli siksi huono, että soitin terveyspalveluneuvontaan ja pääsimme lastensairaalan päivystykseen. Päivystyksessä pääsimme nopeasti lääkäriin ja tutkimuksen jälkeen kotihoitoon. Annoin vaaleamman vihreän hymynaaman lastensairaalalle ja sen osaamiselle. Kokonaispalvelu olisi ansainnut tummanpunaisen ruttunaaman.
Tiedän, ettet usko näitä omia hoitokokemuksiani kokemuksiksi. Uskot tilastoihin. Kun tilastot kertovat, että ihmisten usko perusterveydenhuoltoon on asteikon yläpäässä eli hyvä, uskot asioiden olevan hyvällä tolalla. Et näe heikkojen signaalien olemassaoloa etkä ymmärrä niiden heikentävän vahvan signaalin asemaa. Silti olet huolissasi kehityksestä, muttet hyväksy, että ne olisivat seurausta terveydenhuoltomme heikosta tilanteesta.
Uskomushoidot ovat mielestäsi pahasta. Olet monesti kertonut, kuinka vakavasti sairaat käyttävät (mielestäsi) vaarallisia uskomushoitoja sairauteensa. Et huomaa heikkoa signaalia, jossa ihminen on tehnyt valintansa julkisen terveydenhuollon ja uskomushoidon välillä. Valintatilanne ei ole ollut uskomushoidon antajan, vaan potilaan tai hänen omaisensa. Syyttävän sormesi kohdistat silti toissijaiseen toimijaan: uskomushoitajaan.
Rokotekampanjasi kertoi karua kieltään: vain pieni osa terveydenhoitohenkilökunnasta uskoo influenssarokotteen tehoon. Suurin osa toki sen painostuksen alla suostuu ottamaan, mutta heikkona signaalina on julkinen kampanja, jossa hoitajat vaativat heidän yksityisoikeudellista asemaansa kunnioitettavaksi. Monet hoitajista haluaa, että saavat itse päättää rokotuksistaan. Sinä ymmärrät heikon signaalin taas väärin. Kapinalliset on laitettava ruotuun, vaikkapa rikosoikeustoimilla uhkailemalla. Väärä analyysisi rikkoo luottamustamme.
Rokotevastaisuus on leviämässä. Heikko signaali. Teihin ei luoteta. Silti väität päinvastaista.
Hoitohenkilökunnan työtyytyväisyys on heikompi kuin vertailumaissa. Heikko signaali. Teihin ei luoteta. Jätät huomioimatta.
Uskomushoitojen ja vaihtoehtohoitojen räjähdysmäinen kasvu. Heikko signaali. Teihin ei luoteta. Jätät huomioimatta.
Kirjoitukseni. Heikko signaali. Kerron, etten luota teihin. Kiität kauniisti ja jätät huomioimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentistasi. Ihan uskomuksiin en käsitystäni suomalaisen terveydenhuollon toimivuudesta perusta. Arvovaltaisessa Lancet -tiedelehdessä julkaisussa Global Burden of Disease -tutkimuksessa Suomen terveydenhuolto oli jaetuilla sijoilla 3-6 kustannustehokkuudessa mitaten. On toki valitettavaa, jos omat kokemuksesi hoitoon pääsystä ovat huonot. Perusterveydenhuollon rahoitusta on viimeisten 8-10 vuoden aikana leikattu minusta aivan liikaa. Pelkästään valtionosuuksia on kunnilta karsittu 2,4 mrd euroa, joka valitettavasti näkyy hoitoon pääsyssä. Rokotusten osalta voin sanoa, että vain hyvin pieni osa terveydenhuoltohenkilöstöstä suhtautuu rokotuksiin kriittisesti. HUS:n rokotekattavuus esim. on yli 97 %.
Ilmoita asiaton viesti
Perusterveydenhuollon rahoitusta on leikattu sinusta liikaa. Toimintamenot ovat kaksinkertaistuneet silti parissakymmenessä vuodessa.
Uskot tilastoihin ja vertailututkimuksiin, niinhän totesin omassa puheenvuorossani. Siksi en pysty sinulle osoittamaan, että uskomuksesi rakentuu tyhjän varaan. Ihanko tosissasi uskot, että kaksi hallituskautta on yritetty sotea rakentaa turhaan? Minkäänlaista rakenteellista korjaustarvetta ei mielestäsi ole olemassa, vaan ongelmat ratkeavat pelkästään pumppaamalla järjestelmään lisää rahaa?
Kuntarahoitusmalli ei ole toimiva malli perusterveydenhuollon toteuttamiseen. Sen pystymme huomaamaan jo ihan maallikkoajattelullakin. Jätehuoltopalvelujen osalta tehtiin lainsäädäntömuutos melko äskettäin. Kuntatoimijamallista siirryttiin alueellisten jätehuoltolautakuntien aikaan. Jätehuollon toimivuus on parantunut ja jätehuoltovelvotteet ovat kattavammin käytössä. Viranomaisvalvonta tavoittaa vapaamatkustajat entistä paremmin. Samanlaista uudistamista tarvitaan niin perus- kuin erityisterveydenhuollossammekin.
Henkilöstön rokotekattavuus on saatu aikaan pelottelemalla ja painostamalla. Samaan aikaan Tehy ja Super ovat reagoineet syntyneeseen pakkotilanteeseen ja kampanjoivat työolojen parantamisen puolesta. Painostus ja pelottelu ovat saaneet aikaan työtyytymättömyysaallon. Hoitajilla on ennennäkemätön halu ja tarve vaihtaa alaa. Rokotepakko on toki vain valtavien ongelmienne yksi pieni osanen.
Itse työskentelen yrityksessä, joka mittaa sekä asiakastyytyväisyyttä säännöllisin kyselyin ja työtyytyväisyyttä samalla tavalla. Jokainen työntekijä saa kaksi kertaa vuodessa henkilöstökyselyn ja kyselyn jälkeen lähiesimiehen kanssa käydään läpi asiat, jotka hiertävät ja ideat, joilla asioita pitäisi parantaa. Kun joku asia näyttää nakertavan, yritys puuttuu epäkohtiin. Henkilöstö- ja asiakastyytyväisyys samoin kuin kannattavuutemme on parantunut yhtä aikaa järjestelmän käyttöönoton seurauksena.
Työtyytyväisyys terveydenhuollossamme on tyydyttävällä tasolla. Kiitettävälle tasolle on matkaa niin paljon, etten usko oman elinikäni aikana sellaista näkeväni. Asiakastyytyväisyyttä ei uskottavalla tavalla mitata. Kansalaiskyselyitä ei järjestetä. Ymmärrettävästä syystä. Hoidosta huolimatta henkiinjääneiltä kyseleminen ei kerro totuutta.
Lehtonen, kanssasi keskusteleminen on tuuleen huutamista. Kiität kauniisti ja jätät huomioimatta. Ja valiokunnassa käyt kertomassa. kuinka tyytyväinen oletkaan tekemiseesi.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Kari Niemeläinen. HUSissa hyvä rokotuskattavuus perustuu rokotusten helppoon saatavuuteen ja henkilöstön hyvään tietotasoon. Itse olen yliopistoihmisenä tottunut diskurssiin ja muutan kyllä mieltäni, jos minulle esitetyt argumentit ovat vakuuttavia ja faktat pitävät paikkansa 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”Ongelmat ratkeavat pelkästään pumppaamalla järjestelmään lisää rahaa?”
Vielä 1970-80-luvuilla terveyskeskuskäynneistä ei veloitettu ja lääkärille pääsi ongelmitta. Mikä on muuttunut niin, etteikö sama onnistuisi tänäkin päivänä?
Etenkin kaksi asiaa vaikutti tilanteeseen oleellisesti. 1990-luvun alussa terveydenhuoltoon suunnattujen varojen korvamerkintä poistettiin, jolloin kunnat alkoivat ”säästää” terveydenhuollossa. Samoihin aikoihin Kela alkoi maksaa korvauksia yksityislääkärillä käynneistä. Yhdessä yleisen kustannusten nousun ja lääkäreiden suurten palkankorotusten kanssa nämä muutokset vähitellen kuristivat terveyskeskusten toimintaa. Tästä päätellen tilanteen korjaamisessa kysymys ei olisi mistään loputtomasta rahan pumppaamisesta vaan toimintakyvyn palauttamisesta tarvittavalle tasolle.
On systemaattisesti rakennettu mielikuvaa, että yksityinen terveydenhuolto olisi erityisen tehokasta ja parempaa. Kuitenkin yksityisen puolen lääkärit ovat niitä samoja ihmisiä kuin julkisellakin – usein jopa molemmilla yhtä aikaa. Tosiasiassa kyse on lähinnä saatavuudesta, joka resurssien lisäyksellä voitaisiin saavuttaa julkisellakin puolella. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa miten suuri summa rahaa nyt valuu yksityiseen terveydenhuoltoon.
Tehokkuudesta puhutaan usein sumeilematta vääristellen. Yksittäisen yrityksen tehokkuus ja koko terveydenhuollon tehokkuus ovat kaksi eri asiaa ja itse asiassa lähtökohtaisesti keskenään ristiriitaisia. Äärimmäisen tehokkaat yritykset pelaavat omaan pussiinsa, jolloin pääasia, hyvin integroidut hoitoketjut, ei voi käytännössä toteutua vaan terveydenhuoltojärjestelmän tehokkuudesta tuleekin huono. Se tarkoittaa, että terveydenhuollon perusrungon pitää perustua julkiseen toimintaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niemeläinen: ”Nimenomaan hoitoketjujen toimimattomuus on aiheuttanut sen, että terveydenhuoltomenomme per asukas on kaksinkertaistunut runsaassa parissa vuosikymmenessä.”
Et taida olla tietoinen siitä, että nimenomaan perusterveydenhuollon menot (ilman opiskelija- ja työterveyshuoltoa sekä suun terveydenhuoltoa) ovat vuosien 2000 ja 2016 välillä kasvaneet vain alle 8 prosenttia (vuoden 2016 hinnoin).
Vastaavana aikana erikoissairaanhoidon menot ovat nousseet yli puolitoistakertaisiksi (v. 2000 hinnoin). Haasteena on ennen muuta kunnallisen perusterveydenhuollon saaminen raiteilleen, siihen asemaan ja arvostukseen, joka sille ilman muuta kuuluu. Perustasolla ratkaistaan hyvin pitkälle koko terveydenhuollon vaikuttavuus ja kustannustehokkuus.
Sote-hankkeen keskeisenä tavoitteena on tiettävästi ollut nimenomaan perustason hoitojärjestelmän vahvistaminen ja sen arvostuksen nostaminen. Erikoissairaanhoito nielee julkisen terveydenhuollon kustannuksia liki kolme kertaa suuremman summan kuin perusterveydenhuolto. Eron tulisi mieluummin olla päinvastainen. https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheit…
Toistettakoon vielä; terveydenhuollon kivijalka – terveyskeskusten vastaanottotoiminta – on jätetty aliarvostettuun asemaan suhteessa yksityiseen sektoriin ja erikoissairaanhoitoon. Se on vakava valuvika ja kehityshäiriö, joka tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Sama valuvika romuttaa toimivan hoitoketjun; perustason laiminlyönti kertautuu ylisuurina kustannuksina erityistasolla. Sama laiminlyönti avaa yksityisille pörriäisille loistavat markkinat. Ja niin systeemi on sekaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Terveyskeskustoiminnan perusongelmat ovat siinä, ettei se lääkärikuntaa kiinnosta. Perusterveydenhuolto ei kiinnosta yhtään sen enempää hallintoylilääkäreitäkään. Soteasioista keskustellaan ohi perusongelman: ihmisen hakeutuminen hoitoketjun alkuun ei enää onnistu. Siksi onkin hassua, että hallintoylilääkäri hehkuttaa, kuinka hyvin hoitoketju toimiikaan. Kuinka se voisi olla toimiva, jos ketjun päähän ei asiakas pääse kiinni?
Yksityisiä toimijoita perustoiminta kiinnostaa siltä osin kuin asiakkaalla on varaa maksaa hoidosta. Sieltä kautta hoitoketju on siinä kunnossa kuin Lehtonen valiokunnille kävi kertomassa.
Ilmoita asiaton viesti
”Terveyskeskustoiminnan perusongelmat ovat siinä, ettei se lääkärikuntaa kiinnosta.”
Tuo on valitettavan pitkälle totta. Lääkärit eivät jaksa/halua/viitsi enää sitoutua pitkäjänteiseen terveyskeskustyöhön johtuen tk-työn vaativuudesta ja sen alhaisesta arvostuksesta. Yksityiset vuokrafirmat alkaen vanhasta ent. Medone’sta aina nykyisiin monikansallisiin terveysjätteihin ovat jo kauan sitten haistaneet markkinaraon. Ne ovat onnistuneet houkuttelemaan yhä suuremman osan yleislääkäreistä vaurastumaan helpompien lihapatojen ääreen.
Kunnat on yllämainitun kehityksen riistäytyessä käsistä pantu polvilleen valtiovallan seuratessa terveyskeskusten kurjistumista kylmästi katseella. Lääkäriliitto sekä paisuvat pörriäisyhtiöt ja omien pienyhtiöittensä kautta rahastavat keikkalääkärit ovat ymmärrettävästi hykerrelleet käsiään kehitellen yhä tehokkaampia reittejä verovälttelyyn.
”Perusterveydenhuolto ei kiinnosta yhtään sen enempää hallintoylilääkäreitäkään.” Tuon ei soisi olevan totta. Ainakin Lasse Lehtosen ulostuloissa on havaittavissa sentään jotain ymmärrystä ja huolta myös perustason julkisista palveluista.
Ilmoita asiaton viesti
On, on korjattavissa. Kaikki alkoi tyytymättömyydestä lääkärille jonotuksiin. Se korjaantuu, kun koulutetaan lisää lääkäreitä.
Kaikki muu (ulkoistamiset) turhaa ja palataan vanhaan malliin.
Ilmoita asiaton viesti
”Ongelman ratkaisu olisi käyttää yhteisölainsäädännön hyväksymiä yksityisen ja julkisen yhteistoiminnan mekanismeja (eli julkista hankintaa).”
Höh, tämähän johtaisi samanlaiseen tilanteeseen minkä Kela sai aikaan taksialalla – pienet toimijat pois markkinoilta ja rahat välikäsille. Oikea ratkaisu olisi tietenkin se, että asiakas/potilas kilpailuttaisi ja valitsisi.
Ilmoita asiaton viesti
Olen edellisessä blogissani ollut kanssasi samaa mieltä. Minusta olisi tärkeää säilyttää Kela-korvaukset ainakin yleislääkärin palkkioiden ja hammaslääkärinpalkkioiden osalta. Niiden hallinnointi on helppoa ja potilas voi tuossa järjestelmässä valita lääkärin tai hammaslääkärin ja saada kuluihinsa sairausvakuutuskorvausta.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä… nykysysteemin tasa-arvo-ongelma olisi helpoiten korjattavissa Kela-korvauksia nostamalla, vaikkapa aluksi siihen tasoon, jolla ne alunperin olivat. Nykyinen korvaustaso lienee luokkaa 15%.
Toki lisärahoitus edellyttäisi sairausvakuutusmaksun korottamista mutta se olisi hallinnollisesti helppoa eikä sekoittaisi toimivaa nykysysteemiä – ja noin miljoonalla ihmisellä jo on yksityinen sairausvakuutus eli ihmiset maksaisivat mieluimmin sairausvakuutusta kuin esim. maakuntaveroa.
Ilmoita asiaton viesti
Kai Niemeläinen esittää kommenteissaan kaikki ne ongelmat, jotka vaivaavat nykyistä perusterveydenhoitoamme. Eli lääkäreitä ei kiinnosta toimia tavallisissa terveyskeskuksissa tai toimia päivystyksissä. Meille on päässyt muodostumaan yksi työntekijäryhmä, joka pystyy täysin sanelemaan omat työehtonsa. Pienet syrjäiset kunnat joutuvat joutuvat maksamaan itsensä kipeäksi, pystyäkseen täyttämään velvollisuutensa huolehtia asukkaidensa välttämättömästä terveydenhoidosta. Osalla lääkäreistä on liian kiire ja liikaa kuormitusta, sekä perusterveydenhoidossa, että erikoissairaanhoidossa. Potilastietoihin ei perehdytä kunnolla, joka aiheuttaa väistämättä hoitovirheitä. Ulkomaalaisperäisillä lääkäreillä on huono suomen kielen taito, joka myös tuo ongelmia mukanaan. Vastaanotolle pääseminen on hidasta, eritoten, jos kysymyksessä on kiireetöntä hoitoa vastiva vaiva. Ei ole mitään järkeä siinä, että asiakas odottaa ensin pari viikkoa sairaanhoitajan vastaanotolle ja sen jälkeen kenties kolme viikkoa lääkärin vastaanotolle. Sen jälkeen taas viikkoja jatkotutkimuksiin. Joko kysymyksessä on tahallista viivyttämistä ja jonojen muodostamista tai toiminta on huonosti organisoitua tai kaikkea näitä. Terveyskeskuksissa ei myöskään ole riittäviä välineitä, esim. ultraäänilaitteita, joilla moni perussairaus voitaisiin todeta. Tai sitten niitä ei käytetä. Pelkillä Kelan korvauksilla näitä asioita ei saada korjatuksi. Minulla on lähipiirissäni useita ihmisiä, joiden vakavat sairaudet ovat jääneet huomaamatta perusterveydenhoidossa ja vasta yksityislääkäri on löytänyt ongelman. ERikoissairaanhito toimii kyllä ihan hyvin. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että kun vajaa kaksi vuotta sitten yritin päästä omaan terveyskeskukseen verisen virtsan takia, sieltä ei löytynyt ainuttakaan akuuttiaikaa sille viikolle. Sama tilanne oli läheisen Eksoten piiriin kuuluvassa terveyskeskuksessa. Seuraavana päivänä pääsin sitten 50 km:n päässä olevan kunnan terveyskeskukseen. Siellä lääkäri arveli samaa, minkä itse olin googlettanut, että kysymyksessä on virtsarakon syöpä. Mutta hänelläkään ei ollut mitään keinoa todeta asiaa. Onneksi olin varannut yksityisen gynekologin ajan, jolla vastaanotolla sitten asia varmistui ja lääkäri teki lähetteen keskussairaalaan. Siitä asiat sitten lähtivät rullaamaan ja pääsin leikkaukseen reilun kuukauden sisällä. En voi mitenkään olla vertaamatta tätä koko prosessia tapatumaan, kun koiramme sairastui. Huomasin uroskoirallamme olevan virtsaamisongelmia. Sain sille lääkäriajan samalle päivälle. Koira ultrattiin, nukutettiin ja siltä otettiin röntgen kuvat. Koira sai kipupiikin, lääkkeet, diagnoosin virtsakivistä ja mukaan pussillisen erikoisruokaa. Kaiken tämän muutaman tunnin sisällä. Olisikohan tästä jotain vinkkiä ja oppimista myös ihmisten perusterveydenhoitoon.
Ilmoita asiaton viesti