Mutta miten käy potilaiden oikeuksille
Helsingin yliopiston uusi lukuvuosi alkoi syyskuun alussa ja sitä myötä myös omat opetusjaksoni. Olen viimeisten 8 vuoden ajan opettanut kaikille Helsingin yliopistossa erikoislääkärin tai erikoishammaslääkärin tutkintoa suorittaville terveydenhuollon lainsäädäntöä. Niissä potilaan oikeudet ovat keskeisellä osalla. Potilaan itsemääräämisoikeuteen liittyvät kysymykset aiheuttavat aina – niin myös syyskuun opetusryhmäni osalta – vilkkaan keskustelun.
Sipilän hallitus yrittää radikaalisti muuttaa Suomen terveydenhuoltolainsäädäntöä. Myös laki potilaan asemasta ja oikeuksista (potilaslaki) on uudistuksen kohteena. Uutta asiakas- ja potilaslakia koskevan esitysluonnoksen (https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=c951a516-0f4f-4f05-8722-d3a55b0fa4a7) lausuntoaika päättyi 16.9.2018. Virallisena pyrkimyksenä on lisätä asiakaslähtöisyyttä. Säännökseen perehtyminen paljastaa kuitenkin, että sosiaali- ja terveysministeriön mainoslauseiden takaa löytyy hyvin autoritatiivista ajattelua aidon asiakaskeskeisyyden sijaan. Mm. ensihoitajat ovat jo julkisuudessa olleet huolissaan siitä, että ensihoidolle ollaan antamassa sellaisia tehtäviä ja valtuuksia, jotka perinteisesti ovat kuuluneet poliisille.
Suomi on ollut edelläkävijä potilaiden oikeuksien varmistamisessa. Potilaslaki on ollut voimassa jo vuodesta 1992 lähtien. Kansainvälisissä vertailuissa Suomi sijoittuukin hoidon potilaslähtöisyydessä kärkisijoille. Nuo vertailut (esim. Euro Health Cosumer Index, https://healthpowerhouse.com/publications/) vertaavat paitsi hoitoon pääsyä, myös esimerkiksi potilaan tiedonsaantia sekä potilaan vaikutusmahdollisuuksia hoitoaan koskeviin päätöksiin. Itse nostan potilaslain turvaamista oikeuksista erityisesti esiin oikeuden hyvään hoitoon, itsemääräämisoikeuden sekä oikeuden luottamukselliseen hoitosuhteeseen.
Hoitoon pääsyn kannalta on keskeistä, että terveydenhuollon resurssit vastaavat hoidon tarvetta. Sairaanhoidossa hyvä hoitokäytäntö määräytyy tutkimusnäytön perusteella ja kehittyneet terveydenhuoltojärjestelmät ympäri maailman käyttävät pääsääntöisesti samoja lääketieteeseen perustuvia hoitoja. Suomi on erityisesti ansioitunut siinä, että meillä pystytään nämä vaikuttavat hoidot tuottamaan tehokkaammin kuin missään muualla maailmassa. Siksi onkin täysin mielikuvituksen tuotetta ajatella, että terveydenhuollon kustannuksia leikkaamalla voitaisiin Suomessa hoidon saatavuutta parantaa. Resurssien leikkaaminen tulisi vain johtamaan hoidon saatavuuden huononemiseen. Sipilän hallitus leikkaa vuoden 2019 budjetissaan taas kuntien rahoitusta – kumulatiivisesti laskien kuntien valtionosuuksia on vuosina 2012-2019 leikattu n. 2,4 mrd euroa, millä on väistämättä vaikutuksia peruspalvelujen saatavuuteen (https://kuntalehti.fi/uutiset/talous/valtionosuuksien-pieneneminen-pakottaa-kunnat-vimmaiseen-sopeuttamiseen-arvokeskustelu-ennen-vaaleja-tarpeen/). Vuoden 2019 budjetissa kuntien valtionosuuksien lisäleikkausten suuruus on n. 206 miljoonaa euroa eli suurin piirtein saman verran kuin mitä valtio toisaalla budjetoi sote- ja maakuntauudistuksen valmisteluun (n. 213 milj. euroa). Terveydenhuollon asiantuntijat ovat taas arvioineet, että lääkäripalvelujen saatavuusongelmien korjaamiseen terveyskeskuksissa tarvittaisiin lisärahoitusta n. 300 milj. euroa vuodessa. Käytännössä siis saatavuuden parantamisen sijasta Sipilän hallitus heikentää rahoituspäätöksillään perustason palveluja vuonna 2019 entisestään. Heikennykset kohdistuvat erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoon, sillä osana sote-uudistusta kuntien valtionosuusjärjestelmää on myös muutettu niin, että kunnat saavat jatkossa sitä enemmän valtionosuuksia, mitä enemmän ne vuosina 2018-2019 leikkaavat kulujaan (https://www.kuntaliitto.fi/ajankohtaista/2017/kannattaako-sote-menoja-lisata-vai-vahentaa-2018-ja-2019). Kun sote-kulut ovat siirtymässä kunnilta maakunnille, kannattaa kuntien kohdentaa leikkaukset juuri näihin kuluihin saadakseen jatkossa lisää valtionosuuksia muuhun toimintaansa.
Potilaiden itsemääräämisoikeuden osalta hallituksen nyt valmistelema esitys asiakas- ja potilaslaiksi pyrkii nostamaan potilaisiin kohdistettavat rajoitustoimenpiteet lain tasolle. Käytännössä esitys antaisi oikeuden nykyistä laajempaan pakon käyttöön esimerkiksi vanhustenhuollossa. On toki ymmärrettävää, että rajoitustoimenpiteitä (mm. osaston ulko-ovien lukitsemista) käytetään esimerkiksi muistisairaan vanhuksen vahingoittumisen estämiseksi, mutta kun samalla hallitus suunnittelee vanhusten laitospalvelujen pakolliseen henkilöstömitoituksen alentamista 20 %:lla on pelkona, että hyvistä aikeista huolimatta uusi sääntely tulee ennemminkin lisäämään rajoitustoimenpiteiden käyttöä kuin vähentämään niitä. Lakiesitys toki toteaa, ettei rajoitustoimenpiteitä saa käyttää riittämättömän henkilöstömitoituksen korvaamiseen, mutta jos rahoitusta ja henkilöstömitoitusta leikataan ja laki antaa oikeuden rajoitustoimien käyttöön, on vaikea uskoa, että pakkotoimien käyttö vähenisi. Vanhustenhoidon osalta ehdotetun asiakas- ja potilaslain ongelmana on myös omaisten heikko asema. Rajoitustoimista päättävä taho kun ei olisi velvollinen saamaan rajoitustoimille vanhuksen omaisten myötävaikutusta.
Hallituksen sote-paketti pyrkii monilta osilta heikentämään potilastietojen salassapitoa. Ehdotus asiakas- ja potilastietolaiksi ei tilannetta muuta, sillä esitysluonnokseen on koottu nykyisten lainsäädännön salassapitosäännökset lukuisine poikkeuksineen. Hallitukselle tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä eurooppalaisten oikeusvaltioiden lähtökohtaa, että potilastiedot ovat salassa pidettäviä ja että niistä tietoja saavat vain potilaan hoitoon osallistuvat. Potilastiedoistakin kun nyt niin kovasti halutaan tehdä uuden yritystoiminnan ”raaka-ainetta”, eikä tähän enää haluta edellyttää potilaan suostumusta.
Aito asiakaslähtöisyys terveydenhuollossa lähtee hyvän hoidon varmistamisesta ja potilaan ihmisarvon kunnioittamisesta. Valitettavasti hallituksen terveydenhuoltolainsäädännön muutosesityksen näyttävät heikentävän edelleen sekä hoidon saatavuutta että potilaan oikeuksia.
Kuten puheenvuorosta ilmenee hallituksen toimet terveydenhuoltouudistuksessa ovat hölmöläisten hommaa. Peittoa jatketaan toisesta päästä ja samaan aikaan leikataan toisesta, jolloin kustannukset – hallituksen vastakkaisista väitteistä huolimatta – kohoavat. Asian ydin onkin siinä, että näin saadaan lisää liiketoimintaa yksityistettäväksi. Hallitus pyrkii alentamaan veroja, mutta samaan aikaan se näkee hyväksi kansalaisille tulevien veroluonteisten maksujen suorittamisen liikemiehille – kovasti ristiriitaista.
Nyt hallitus yrittää säästämisen ja valinnanvapauden valepuvussa yksityistää ihmisten terveyden. Samalla se on hylännyt kaikki sote-uudistukselle asettamansa terveydenhuollon tavoitteet, sillä yksikään niistä ei sen omassa mallissa tulisi toteutumaan. Hallituksen esitykselle täysin vastakkainen nykyjärjestelmän evoluutioon perustuvaa vaihtoehto, jossa monimutkaistamisen sijaan terveydenhuoltojärjestelmää yksinkertaistettaisiin, on täysin sivuutettu, vaikka siinä saavutettaisiin vuosittaiset miljardisäästöt 100 % varmuudella ja samalla asiakaskokemus valinnanvapauksineen paranisi oleellisesti (http://ahkalevisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25…). Suomella ei pitäisi olla varaa tuhlata hallituksen sote-uudistukseen noin 10 mrd € vuodessa enemmän kuin mitä olisi välttämätöntä.
Ilmoita asiaton viesti
Lasse, hienoa, että jaksat olla asialinjoilla, kun muut käyvät edelleen ”Soini-oikeutta”!
”Soini-savun” hälvennyttyä meidän tulisi pian jo päättää sotemaku-uudistuksen laajasta lakikokonaisuudesta. Huonosti valmistellusta lakikokonaisuudesta – kaikesta päätellen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia jälleen valaisevista tiedoista. Its eolen varsin huolissani tuosta toisiolaista, joka yksityisyyden kannalta todella merkittävistä muutoksista kulkee varjoissa kaiken maailman mediaseksikkäiden ja helpommin kohua herättävien asian taustalla. Sitra on etpainotteisesti ladannut Isaacukseen jo yli kymmenen miljoonaa ja viaikka tässä on ilmeisiä hyötyjäkin, niin asia ansaitsisi huolellisen käsittelyn ja julkisuuden.
http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26…
Ilmoita asiaton viesti
Mainitsemasi Isaacus on hyvä esimerkki monista vastaavista ”etupainotteisista” toimista. Mielestäni, jos sote-uudistus ei mene läpi, tällaisia päätöksiä tehneet pitää asettaa teoistaan korvausvastuuseen. Lienee aivan uusi strategia ajaa hallituksen tavoitteita läpi viemällä toteutus niin pitkälle, ettei paluuta enää olisi. Jos jollain olisi aikaa, tällainen menettely pitäisi laittaa oikeuskanslerin tutkittavaksi.
Isaacuksen avulla potilastiedoista halutaan tehdä rahasampo, joka tuottaisi tuhdin rahavirran yritysten kassoihin. Se tarkoittaisi mitä konkreettisimmin, että terveydenhuollolla yritysten pitäisi päästä tienaamaan kaikin mahdollisin tavoin. Hallitukselle se lieneekin terveydenhuoltoa tärkeämpää. Asia yritetään saada näyttämään meitä kaikkia hyödyttävältä, mutta mainitsematta jää, että sammon rahat imetään kuitenkin kansalaisilta.
Hallituksen suunnitelman vaihtoehdoksi olen ehdottanut tutkimuksen ja terveydenhuollon kiinteämpää yhteyttä toisiinsa (http://ahkalevisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25…), jolloin toimittaisiin terveydenhuollon ja lääketieteen eikä markkinatalouden ehdoilla. Uskon tämän mallin toimivan taloudellisemmin ja niin, ettei pahoja vääristymiä pääsisi syntymään.
Ilmoita asiaton viesti
Koska en ole opiskellut koskaan yliopistossa ei minulla ole tietoa siitä, miten professori luennoillaan opiskelijoille opettaa. Aiheeseen liittyen pieneen mieleen hiipi kuitenkin ajatus, miten puolueettomasti esimerkiksi sote-uudistukseen erittäin kielteisesti suhtautuva professori pystyy opettamaan. Malliesimerkki professorin kielteisestä suhtautumisesta tulee ilmi hänen lukuisista blogikirjoituksistaan, viimeksi tänään.
Kysynkin, miten Helsingin yliopistossa noudatetaan luennoitsijoiden jääviyttä opettamiinsa aiheisiin, voiko professori luennoida aiheesta, johon hänellä on erittäin kielteinen henkilökohtainen mielipide, miten opetusta valvotaan ja koskeeko jääviys myöskin professoreita.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti Arvo nyt sotket hieman asioita. Lasse Lehtosen kirjoitukset eivät suinkaan ole ”vain mielipiteitä” mielipiteiden joukossa. Niitä pitäisi pikemminkin kutsua näkemyksiksi, jotka pohjautuvat tietoon ja pitkäaikaiseen kokemukseen. Jos tällaista ei tulisi hyväksyä ja ainoastaan poliitikoilla olisi ”oikea” tieto, tällä maalla ei olisi hääppöistä tulevaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Salonen, jos Lehtosen kirjoitukset eivät ole mielipiteitä vaan näkemyksiä, sitä suuremmalla syyllä pitää miettiä jääviyskysymyksiä. Tietoon ja pitkäaikaiseen kokemukseen pohjautuva ajattelu tahtoo vaan tulla ilmi helposti aivan samalla tavalla kuin poliitikoilla ja mielestäni se on ”vaarallista” varsinkin yliopistossa luentoja pitävälle professorille. Hehän ovat myös yleisesti käytettyjä asiantuntijoita varsinkin Ylellä ja Uudessa Suomessa, kun kansalaisille halutaan esitettää hallituksen uudistuksia vastustavien useimpien asiantuntijoiden mielipiteitä ja näkemyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Yliopisto-opinnoissa pyritään antamaan valmiuksia omaehtoiseen tiedonhankintaan ja tiedon kriittiseen arviointiin. Suomalaisten korkea koulutustaso on yksi suoja ns. hybridivaikuttamista vastaan eli meitä ei ole helppo saada uskomaan propagandistisia väittämiä. Tämä suomalaisten kyky kriittiseen ajatteluun varmaan näkyy myös sote-uudistuksen kannatusluvuissa. Selvyyden vuoksi todettakoon, että minä – kuten moni muukin asiantuntija – pitää sote-uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita (perustason vahvistaminen, terveyserojen pienentäminen, asiakaslähtöisyyden lisääminen sekä kustannusten kasvun hillintä) hyvinä ja perusteluina eli en todellakaan vastusta uudistusta sinänsä. Useimmat asiantuntijat eivät kuitenkaan usko, että hallituksen esityksen keinoilla voidaan näitä tavoitteita saavuttaa (ks. esim. https://journal.fi/sla/article/view/69227). Kyse on siis samantyyppisestä ilmiöstä kuin jos poliittinen päättäjä haluaisi poistaa maailman nälkäongelman, mutta ehdottaisi ratkaisuksi ruuan tuotannon vähentämistä…
Ilmoita asiaton viesti
Lehtonen, kiitos vastauksesta, mutta mihin unohtui jääviys.
Muuten vastaus oli niin ”taitavasti” kirjoitettu ettei siitä tullut hullua hurskaammaksi.
Ilmoita asiaton viesti