LasseLehtonen Syteen tai soteen

Sote ja oikeusturva

Keskustan ja Kokoomuksen puoluekokoukset 8.-10.6.2018 eivät tuoneet suuria uutisia sote-uudistuksen osalta. Pääministeri Sipilä valoi keskustaväkeen uskoa uudistusten läpimenosta ja kieltäytyi osaltaan osallistumasta sellaiseen hallitukseen, joka vaalien jälkeen peruisi nykyhallituksen uudistuksia. Valtiovarainministeri Orpo oli reaalipoliitikko ja kohdisti seuraavan vaalikauden tavoitteet verotuksen kohtuullisena pitämiseen. Hän jätti vielä avoimeksi, vastaako eduskunnan käsittelyssä oleva sote- ja maakuntauudistus lopulta Kokoomuksen tavoitteita.

Toki soten puolustajia myös Kokoomuksen puoluekokouksesta löytyi. Kovasti odotetun Orpon ja Vapaavuoren sote-keskustelun avauksessa oikeusministeri Antti Häkkänen puolusti sote-uudistuksen välttämättömyyttä mm. siksi, että sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan integraatiota. Integraatio olikin alun perin Sipilän hallituksen uudistuksen ensimmäinen tavoite - markkinoiden avaaminen valinnanvapaudella oli tarkoitus toteuttaa vasta kun integraatio on ensin toteutettu. Oikeusministerille on ilmeisesti jostain jäänyt käsitys, että ehdotettu sote-malli toteuttaisi integraatiota paremmin kuin nykytilanne. Useimmat asiantuntijat ovat tästä toista mieltä, sillä perusterveydenhuollon eriyttäminen erillisiin sote-keskuksiin rikkoo pahasti terveydenhuollon integraation. Kun merkittävä osa sosiaalipalveluista vielä eriytetään muista palveluista pakollisella asiakassetelillä, on sosiaali- ja terveydenhuollon disintegraatio uudistuksessa melko täydellinen. Tämä lisää takuuvarmasti kokonaiskustannuksia ja heikentää hoidon vaikuttavuutta.

Oikeusministeri kuuluu Sipilän hallituksen ns. reformiministeriryhmään, joten voisi olettaa potilaan ja asiakkaan oikeusturvaa koskevien asioiden uudistuksessa olevan hyvässä kunnossa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta kiinnitti kuitenkin tuoreessa lausunnossaan varsin paljon huomiota oikeusturvaa koskeviin puutteisiin. Oikeusturvaa koskevat ongelmat liittyvät sekä ehdotettuun hoidon kokonaiskoordinointiin että valinnanvapauden keskeisinä elementteinä oleviin asiakasseteliin ja henkilökohtaiseen budjettiin.

Sipilän hallituksen sote-esityksessä sosiaali- ja terveyspalvelut on tarkoitus nivoa yhteen palvelujen käyttäjille laadittavalla asiakassuunnitelmalla. Hallitus ei kuitenkaan ole esityksessään varautunut tilanteeseen, jossa eri toimijat olisivat keskenään eri mieltä siitä, minkälaisia palveluja asiakkaalle kuuluu antaa ja kuka niiden kustannukset maksaa. Esityksessä ei myöskään ole varauduttu tilanteeseen, jossa potilas/asiakas ja palvelun tarjoaja olisivat eri mieltä siitä, kuinka paljon hoitoa tai hoivaa potilas/asiakas on oikeutettu saamaan. Valinnanvapauslaissa ehdotetaan, että potilaalle laadittaisiin kaikkia toimijoita velvoittava asiakassuunnitelma. Sitä pitäisi käytännössä päivittää varsin usein, vaikka viime kädessä asiakassuunnitelman sisällöstä vastaisi maakunnan liikelaitos. Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnassa on kuitenkin hyvin arkipäiväistä, että perusterveydenhuolto haluaa siirtää potilaan hoidon erikoissairaanhoidon vastuulle ja toisaalta erikoissairaanhoito haluaa kotiuttaa potilaan perustasolla hoidettavaksi. Joskus kroonisesti sairas potilas taas halutaan siirtää pitkäaikaispotilaana sosiaalitoimen vanhuspalvelujen vastuulle. Potilas tai omaiset haluaisivat tietysti mahdollisimman paljon hyvää hoitoa ja hoivaa osalleen. Vaikka hallituksen sote-esitys lähtee siitä herttaisesta ajatuksesta, että kaikki ovat samaa mieltä parhaasta hoidosta ja hoivasta, on muita toimijoita velvoittavan asiakassuunnitelman laatijalla melkoinen kiusaus siirtää kulut jonkun toisen tahon maksettavaksi eli ns. osaoptimoida hoitoa. Kiusaus on erityisen suuri voittoa tavoittelevan ja pienellä kapitaatiomaksulla toimivan yksityisen sote-keskuksen osalta, joka asiakassuunnitelman laatimisella voisi velvoittaa maakunnan liikelaitosta maksamaan hoidon kulut.

Myös asiakassetelin antamiseen ja henkilökohtaisen budjetin suuruuteen liittyy eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan merkittäviä oikeusturvaongelmia. Esimerkiksi vanhuksen palveluasumisen kustannukset ovat vuodessa tyypillisesti n. 40 000 euroa, mutta valinnanvapauslain mukaan esim. palveluasumista koskevan asiakassetelin myöntämättä jättämisestä ei palvelua tarvitseva voisi valittaa. Sama valituskielto koskee henkilökohtaisen budjetin suuruutta eli jos vammaiselle nykyisin subjektiivisena oikeutena kuuluviin palveluihin myönnettäisiin vähemmän rahaa, kuin mitä palvelut oikeasti maksavat, ei henkilökohtaisen budjetin saaja voisi riittämättömästä rahoituksesta valittaa.

Oikeus oikeusturvaan on perustuslain takaama perusoikeus ja niinpä perustuslakivaliokunta edellyttää, että hallituksen esitykseen tehdään merkittäviä muutoksia potilaan ja asiakkaan oikeusturvan varmistamiseksi. Asia on kuitenkin oikeusministeriön hallinnonalalle haastava, sillä jos vaikka 1 % laadittavista asiakassuunnitelmista aiheuttaa erimielisyyksiä eri toimijoiden taikka toimijoiden ja potilaan/asiakkaan välillä, tulee hallintotuomioistuimiin kymmeniä tuhansia uudentyyppisiä valituksia käsiteltäväksi. Tällaiset valitukset tulisi käsitellä nopeasti, jottei asiakkaan/potilaan hyvä hoito/hoiva vaarannu.

Normaalissa lainvalmisteluprosessissa perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset palaisivat oikeusministeriöön valmisteltavaksi, joka kuulisi mm. tuomioistuimia sen suhteen, millaisia resursseja ne uudistuksen toteutuessa tarvitsisivat. Nyt eduskunta valmistelee muutosehdotukset itse. Kyse ei ole pelkästään hallintotuomioistuinten kapasiteetin lisäämisestä, vaan myös siitä, tarvitsevatko hoidon/hoidan sisältöä arvioivat tuomarit tuekseen nimettyjä asiantuntijajäseniä samaan tapaan kuin mielenterveyslain mukaisessa valitusmenettelyssä. Oikeusministerillä lieneekin kiireitä heinäkuussa sen varmistamiseksi, että tuomioistuinjärjestelmä pystyy valinnanvapauslain toteutuessa takaamaan perustuslain edellyttämän oikeusturvan sekä valinnanvapauspalveluiden käyttäjille että niiden tuottajille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

"Normaalissa lainvalmisteluprosessissa perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset palaisivat oikeusministeriöön valmisteltavaksi"
........

Ei tässä STM kovin korkeaa arvosanaa kyllä saa lainvalmistelusta, sillä kuinka monta lakiluonnosta on palautunut uudelleeen valmisteluun tai perustuslakivaliokunta pitänyt niitä perustuslain vastaisina.

https://yle.fi/uutiset/3-7846753

https://yle.fi/uutiset/3-9695878

https://yle.fi/uutiset/3-10233816

Oikeusministeriön ja sektoriministeriön lainvalmistelu vaatii koordinointia.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Lasse, pyytäisin ystävällisesti apuasi tämän alla olevan alueuudistus.fi -palvelusta löytyvän hallituksen esityksen tulkinnassa:

http://alueuudistus.fi/documents/1477425/7172337/V...

- Mitä yllä olevan esityksen mukaan (erityisesti sivut 19-20) kuuluu esim. vanhuksen, vammaisen tai muistisairaan velvollisuuksiin ja oikeuksiin suunnitellussa soten valinnanvapaudessa?

- Mitä vastavuoroisesti kuuluu maakunnan ja muiden toimijoiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin palvella tätä vanhusta, vammaista tai muistisairasta?

- Esityksessä sanotaan, että "Maakunta SAA OTTAA asiakassetelin käyttöön myös näissä palveluissa"... Miten on, jos maakunta EI OTA KÄYTTÖÖN asiakasseteliä näissä palveluissa? Miten taataan, että esim. vanhus, vammainen tai muistisairas saa kuitenkin näitä palveluja, joihin hänellä on oikeus?

- Kuka häntä auttaa saamaan nämä palvelut? Ja saako hän ne ehkä toisesta maakunnasta? Naapurimaakunnasta? Vai velvoitetaanko häntä ottamaan ne naapurimaakunnasta?

- Tuleeko maahamme sote-järjestelmä, joka jakelee vanhukset, vammaiset ja muistisairaat ympäri Suomea vapaille "hoitopaikoille"? Ihmiset revitään irti väkivalloin omista sosiaalisista ympyröistään ja juuristaan?...

Jotenkin en nyt vain saa tästä valinnanvapausasiasta selkeää kokonaiskäsitystä. Siis vielä kerran:

Jos olen vanhus, vammainen tai muistisairas, ja en pärjää itse kotona ja tarvitsen ympärivuorokautista hoitoa, mitä minulle taataan uudessa sotessa, ja kuka takaa? Tai jos ei kukaan takaa sitä, mikä on minun oikeusturva asiassa? Miten minun käy sillä aikaa kun tuota oikeusturvaa lähden peräämään?

Ks. myös 29.5. blogini aiheeseen:

http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256050-so...

Käyttäjän MarkkuKoivisto kuva
Markku Koivisto

Mikä kumma nyt takaa nuo asiat. Varsinkin vanhukset väen väkisin työnnetään kotiin sairaaloista ennen kuntoutumisensa toteamista eikä "vanhainkotipaikkaa" hetikään helposti löydy, koska katsotaan vanhuksen paikan olevan "mahdollisimman pitkään" kotona.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Et ole huomannut, että Hetemäki mainitsi nimenomaan vanhustenhoidon erääksi säästökohteeksi, vaikka on ilmeistä, että siihen menee entistä enemmän rahaa.

Käyttäjän LasseLehtonen kuva
Lasse Lehtonen

Esität hyviä kysymyksiä, mutta kovin moni asia on uudistusehdotuksessa edelleen auki. Hallitushan usein toteaa, että "toimeenpano ratkaisee", mikä käytännössä tarkoittaa, että asiaa ei ole kunnolla mietitty. Toki eri osissa maata on erilaiset mahdollisuuden palvelutuotantoon ja myös erilaiset tarpeet. On hyvin mahdollista, että taloudellinen pakko alibudjetoiduissa maakunnissa ja yritysten voitontavoittelu johtavat potilaan/asiakkaan kannalta ei-toivottuihin toimintamalleihin.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Olennaisin uudistuksessa on se, alenevatko vain nousevatko kustannukset. Lasse Lehtosen mukaan kustannusten nousun vaara on suuri varsinkin, kun terveydenhuolto hajautuu 18 maakunnalle. Yhden lajin keskittämistä sekin.

Mistä löytyy se hallinnon mahti, jolla 18 maakuntaa saadaan pelaamaan yhteen, kun jokainen niistä valvoo vain omaa tonttiaan ja sen kustanuksia. Valtion menoja voidaan kyllä säätää helpostikin eduskunnan rahoituspäätöksellä, mutta se ei alenna kokonaiskustannuksia. Luontevimmin rahoituksen ja kulujen kasvun erotus peritään hyvin epätasa-arvoisina asiakasmaksuina.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Nousevatko vai laskevatko kustannukset? Vastaus jää epäselväksi, jos ottaa todesta hallituksen ja Hetemäen väitteet. Ne ovat kuitenkin hallituksen sote-kannanotoille tyypillisesti enintään puolitotuuksia. Nimittäin kustannuksia ei tule tarkastella niin, että jos jostakin tulee säästöä, se on hallituksen sote-uudistuksen ansiota. Sen sijaan pitäisi verrata kustannuksia tilanteeseen, jossa nykyistä terveydenhuoltoa kehitettäisiin. Kun kauttaaltaan minkäänlaisia vertailuja ei ole esitetty, asiat saadaan tehtyä niin hämäriksi kuin mahdollista.

Malliesimerkki ovat Hetemäen viime vaiheessa esiin nostamat tietotekniikan tuomat säästöt. Jokainen asiasta oikeasti tietävä ymmärtää, että hallituksen entistä paljon monimutkaisempi malli nostaa rajusti ohjelmointi- ja ylläpitokustannuksia ja tekee järjestelmästä haavoittuvamman. Voidaan karkeasti arvioida kustannusten nelinkertaistuvan. Jos sen sijaan järjestelmä muokattaisiin yksinkertaisimmaksi mahdolliseksi, kulut suunnilleen puolittuisivat nykyiseen järjestelmään verrattuna. Toisin sanoen Hetemäen perustelut ovat törkeätä bluffia.

Hallitus ei ole myöskään ollenkaan tarkastellut mahdollisuutta keskitetyn terveyshallinnon luomiseen. Meillä voisi olla Terveyshallitus, jonka alla sairaanhoitopiirit terveyskeskuksineen hoitaisivat käytännön toiminnan ilman asiantuntemattomien poliitikkojen asioihin puuttumista. Näin menetellen ja valtion yksinomaisella rahoituksella pystyttäisiin hyödyntämään kaikki mittakaava-, integraatio- ja synergiaedut, jotka nyt oltaisiin jättämässä pelkästään kansainvälisten terveysyritysten eduksi. Keskitetty hallintomalli olisi äärimmäisen selkä ja voisi erityisen hyvin hyödyntää tietotekniikan antamat mahdollisuudet. Maakuntamallia paremman toiminnallisuuden ja tehokkuuden lisäksi hallintokulut jäisivät murto-osaan. Siksi julkiselle terveydenhuollolle tulisi turvata oikeus sen kaikkien potentiaalisten etujen hyödyntämiseen. Nyt hallitus huolehtii vain yritysten eduista.

On varsin turhauttavaa, että sote-uudistuksella ajetaan ainoastaan poliittisia päämääriä ja yksityisten yritysten etua käyttäen kestämättömiä perusteluja ja jättämällä tarkastelematta kaikkia muita mahdollisuuksia niiden eduista riippumatta.

Käyttäjän MarkkuKoivisto kuva
Markku Koivisto

Mitenkähän olen ymmärtänyt, että tietojärjes telmästä olisi toimijoden vähentyessä tehtävissä nykyistä yksinkertaisempi, jopa mahdollisimman yksinkertainen koko väestöä ajatellen.
Tuo yksityisten yritysten etu voidaan nähdä myös hyvänä kilpailuttajana julkiseen nähden. Koska julkista ei olla mitenkään ajamassa alas, eivät yksityisetkään pääse elämään kuin elopellossa koska hoitokustannukset kuitenkin pitkälti määräävät, mihin hoitoon hakeudutaan.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen Vastaus kommenttiin #9

Hallituksen esittämä monitoimijamalli lisää väistämättä kustannuksia, mutta samaa luokkaa olevia säästöjä saavutettaisiin myös rakenteiden ja toimintojen pelkistyksellä. Julkiselta puolelta laskutusbyrokratia voitaisiin poistaa kokonaan ja lääkejakeluketju voitaisiin oikaista. Silloin tietotekniikka voitaisiin monimutkaisuuden hallinnan ja laskutuksen sijaan valjastaa pelkästään terveydenhoitoon. Kyse olisi valtavasta muutoksesta, joka samalla sujuvoittaisi terveydenhuoltoa.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Viljo, sanot, että "Olennaisin uudistuksessa on se, alenevatko vain nousevatko kustannukset."

Kyllä vanhuksen, vammaisen ja muistisairaan henkilön hoito ja hoiva saa toki maksaakin, jos sitä saa - ja jos sitä saa silloin kun sille on oikea tarve.

Meidän tulee luoda sellainen järjestelmä, joka takaa aina ensisijaisesti hoidon ja turvan oikeaan aikaan.

Vielä ei ole käyty oikeaa poliittista keskustelua siitä, mikä on soten valinnanvapausasiakkaalle tuleva maksuosuus, mikä maakunnalle tuleva maksuosuus ja mikä maksetaan yhteisistä verovaroistamme.

Tämä arvokeskustelu tulee käydä julkisuudessa ennen seuraavia eduskuntavaaleja, ja vasta sen tuloksen mukaan muodostetaan seuraava hallitus. Ja vasta tämän jälkeen voidaan pitää mahdollisesti 1. maakuntavaalit kun tämä arvoista lähtenyt poliittinen järjestäytyminen on tehty.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Muistuttaisin, että Valvira ilmoittaa potilaan itsemääräämisoikeudesta seuraavasti:

"Potilaan itsemääräämisoikeus on sosiaali- ja terveydenhuollon johtava periaate. Potilaslain mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Periaate korostaa vapaaehtoisuutta hoitoon tai asiakkaaksi hakeutumisessa sekä erilaisiin hoito- tai muihin toimenpiteisiin suostumisessa. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa potilaan oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Terveyteen kohdistuva toimenpide voidaan suorittaa vain, jos ihminen on antanut siihen suostumuksen vapaasta tahdostaan ja tietoisena kaikista asiaan vaikuttavista seikoista. Potilaalla on oikeus tehdä myös päätöksiä, jotka voivat vahingoittaa hänen omaa terveyttään tai henkeään ja hänellä on oikeus kieltäytyä hänelle suunnitellusta tai jo aloitetusta hoidosta. Potilaan hoitoon osallistuvien on kunnioitettava potilaan omia päätöksiä.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/1992) lähtökohtana on, että myös niiden potilaiden tahtoa on kunnioitettava, jotka eivät kykene päättämään hoidostaan, ja että heidän arvioidun etunsa pohjalta toimitaan vain silloin, kun selvitystä heidän omasta tahdostaan ei saada. Potilas on tällöin joko pysyvästi tai pidemmän aikaa tosiasiallisesti kykenemätön (esim. pitkäaikainen tajuttomuus) käyttämään itsemääräämisoikeuttaan. Suostumuksen antamiseen kykenemättömän potilaan lähiomaista tai muuta läheistä tai laillista edustajaa on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekoa kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa, ja tällaiseen hoitoon on saatava myös kuultavan suostumus. Joskus toimintakyvyltään rajoittuneen täysi-ikäisen potilaan vakaan hoitotahdon toteutuminen on osoittautunut ongelmalliseksi. Näin saattaa olla mm. tapauksissa, joissa omaiset haluavat päättää hoidosta omien toiveittensa ja/tai pelkojensa mukaisesti riippumatta siitä, mitä potilas on itse ilmaissut silloin, kun hän on siihen vielä kyennyt.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Toimenpiteissä on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan etu.

Mielenterveyslain (1116/1990) mukaiset rajoittamistoimenpiteet koskevat tahdostaan riippumattomaan hoitoon määrättyjä potilaita. Muita rajoittamisen käyttöön liittyviä säännöksiä ei lainsäädännössä ole. Niiden käytöstä ei myöskään ole ajantasaisia yhdenmukaisia ohjeita. Vapaaehtoisesti terveyden- tai sosiaalihuollon palveluissa oleviin kohdistettavista rajoittamistoimenpiteistä ei mielenterveyslaissa ole säännöksiä, eli niitä ei voi käyttää.

Myös jokaisella muistisairaalla ihmisellä on oikeus itsemääräämiseen. Muistisairaus ei automaattisesti poista itsemääräämisoikeutta, sillä myös muistisairas ihminen voi kyetä pätevällä tavalla tekemään itseään koskevia päätöksiä. Niin kauan kuin hän kykenee itse päättämään omista asioistaan, hänen tekemälleen ratkaisulle on annettava etusija laillisen edustajan tai muun läheisen mielipiteen asemasta. Potilaalla voi olla kyky ja oikeus päättää hoidostaan, vaikkei hän olisi enää kelpoinen hoitamaan esim. taloudellisia asioitaan. Päätöksentekokyvyn heikkenemisestä saattaa olla merkkinä se, että mielipide vaihtuu kysyjän mukaan. Päätöksentekokykyä arvioitaessa voidaan myös tarkastella sitä, kuinka turvallisia itseään koskevia päätöksiä muistisairas pystyy tekemään.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikköjen virheellisiin menettelytapoihin sekä kirjoitettuihin tai kirjoittamattomiin sääntöihin (talon tapoihin) saattaa sisältyä itsemääräämisoikeuden rajoittamista. Jotkut toimintatavat voivat olla yksiköissä niin juurtuneita sen toimintatapoihin ja kulttuuriin, ettei niitä edes mielletä rajoittamistoimenpiteiksi. Tällaisia virheellisiä toimintakäytäntöjä ovat esimerkiksi hygieniahaalarien käyttö ja päättäminen esim. muistisairaan, kehitysvammaisen tai mielenterveyspotilaan puolesta."(Päivitetty 2.3.2018)

Säädökset Finlexissä:

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeudesta (812/2000)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000812

Mielenterveyslaki (1116/1990)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

Lähde:

http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/potilaan-ase...

Tässä muita linkkejä aihekokonaisuuteen Valviran sivustolla:

http://www.valvira.fi/web/guest/hakutulokset?q=its...

Tässä myös tärkeää tietoa lasten itsemääräämisoikeudesta:

https://www.valvira.fi/documents/14444/22511/Laste...

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Lasse, voimassa olevan lain mukaan sanotaan 6 §:ssä, "Potilaan itsemääräämisoikeus", näin:

"Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Jos täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tästä ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.

Tapauksissa, joita 2 momentissa tarkoitetaan, tulee hoitoon saada potilaan laillisen edustajan taikka lähiomaisen tai muun läheisen suostumus. Laillisen edustajan, lähiomaisen ja muun läheisen tulee suostumusta antaessaan ottaa huomioon potilaan aiemmin ilmaisema tahto tai, jos hoitotahtoa ei ole ilmaistu, hänen henkilökohtainen etunsa. Jos laillinen edustaja, lähiomainen tai muu läheinen kieltää hoidon antamisen tai hoitotoimenpiteen tekemisen potilaalle, potilasta on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä suostumisesta kieltäytyvän henkilön kanssa muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Jos laillisen edustajan, lähiomaisen tai muun läheisen näkemykset hoidosta eroavat toisistaan, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena. (9.4.1999/489)

Potilaan tahdosta riippumatta annettavasta hoidosta on voimassa, mitä siitä mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa (41/86), tartuntatautilaissa ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/77) säädetään."

---

Kuka nyt suunnitellussa sotessa on se viranomainen, joka saa päättää/joutuu päättämään sen tavan miten "potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena"?

Miten taataan se, että potilasta ei pompotella paikasta toiseen siksi, että kukaan ei halua ottaa esim. vaikeasti monivammaisesta tai sairaasta kustannuksia vastattavakseen?

Em. asia on erityisen vaikeasti hallittavissa laajassa äkillisessä pandemiassa, luonnonkatastrofissa tai sotatilanteessa, jos uutta sote-järjestelmää ei ole etukäteen siltä varalta suunniteltu ja "koeponnistettu".

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset