Sote-lausunnon vaikeat yksityiskohdat

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan sote-uudistuksesta 1.6.2018 antama lausunto on herättänyt poikkeuksellisen paljon huomiota. Media spekuloi hallituksen kaatumisella, mutta ainakaan itselleni ei lausunnossa kovin suuria yllätyksiä ollut. Olisi lainvalmistelun kannalta ollut kieltämättä outoa, jos Sipilän hallituksen esitys olisi toiseen kertaan laitettu sakkokierroksille. Perustuslakivaliokunnan lausunto on juridisesti korkeatasoinen ja osoittaa suomalaisten demokraattisten instituutioiden kykyä vastustaa ulkopuolista painetta – tulevat ne sitten autoritatiivisti asennoituneelta hallinnolta taikka lööppejä hakevalta medialta.

Pääministeri Sipilä ja valtiovarainministeri Orpo kommentoivat lausuntoa parin tunnin sisällä sen antamisesta. Sipilä korosti Kokoomukselle tärkeän budjettikehyksen säilymismahdollisuutta ja Orpo puolestaan Keskustalle tärkeää maakuntavalmistelun aikataulua. Hallituskumppanit tukivat näin kommentoinneillaan toisiaan. Kummankin ministerin kommenteista jäi kuitenkin vahva vaikutelma, että lausuntoa ei vielä oltu luettu ja että kommentit perustuivat muualta kuin ensilähteistä saatuun tietoon. Perustuslakivaliokunta kun totesi nimenomaisesti, että ”sosiaali- ja terveysvaliokunnan on muutettava rahoituslain sääntelyä siten, että se turvaa asianmukaisesti ja täsmällisin säännöksin riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen ja poikkeustilanteissa maakunnan edellytykset perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamiseen”. Valmisteluaikataulujen osalta perustuslakivaliokunta puolestaan totesi, että ” esitys on mahdollista saattaa perustuslainmukaiseksi eduskuntakäsittelyssä, kunhan se toteutetaan huolellisesti ja sille varataan riittävä aika”. Perustuslakivaliokunta toteaa olevansa huolestunut siitä kiireestä, joka on leimannut uudistukseen liittyvien esitysten käsittelyä kuluvilla valtiopäivillä. Itselleni tuleekin ministerien lausunnoista mieleen 90-luvun alku ja silloisen vahvan markan talouspolitiikan puolustaminen. Ministerit jakavat vakavan näköisenä vakuuttavalta kuulostavia näkemyksiään suurelle yleisölle, vaikka niiden todellisuuspohja näyttäytyisi asiaan perehtyneelle tarkkailijalle heikolle.

Kun sote-esityksen muutoksia valmistellaan eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, osallistuvat kaikkien puolueiden edustajat korjausten valmisteluun. Tämä heikentää hallituksen mahdollisuuksia ”sanella” lopputulosta. Eduskunnan käytössä ei toisaalta ole varsinaista lainvalmistelukoneistoa, joten valiokuntasihteerit joutuvat kesän keskellä poikkeuksellisen vaikean tehtävän eteen.

Itse luokittelisin perustuslakivaliokunnan muutosvaatimukset niihin, jotka ovat teknisesti helppoja mutta poliittisesti vaikeita, ja niihin, jotka ovat poliittisesti helppoja mutta teknisesti vaikeita. Teknisesti helppoa on poistaa sosiaali- ja terveysmenojen budjettikehys tai nostaa se lähelle ennakoitua soten rahoitustarvetta (esim. n. 2 % vuosikasvun tasolle). Muutos merkitsisi kuitenkin valtion budjettikehyksen avaamista ja parin miljardin euron lisämenoa. Maksajina olisivat joko veronmaksajat taikka valtion muut hallinnonalat, joiden menoja pitäisi karsia vastaavasti. Myös valinnanvapauden aikataulujen viivästyttäminen on teknisesti helppoa siirtämällä markkinoiden avaaminen esim. vuoteen 2023 eli ensi vaalikauden loppupuolelle. Kun oppositiopuolueet ovat jo aiemmin ilmoittaneet muuttavansa soten markkinamallia, merkitsee viivästys käytännössä valinnanvapauden hautaamista, jollei sitten nykyinen hallituspohja voita enemmistöä seuraavissa eduskuntavaaleissa. Sama koskee myös perustuslakivaliokunnan vaatimusta varmistaa lakiesityksen yhteensopivuus EU:n valtiontukea koskevan sääntelyn kanssa. Kilpailuoikeuden professorien ja KHO:n tuomarien yksituumaisen asiantuntijakäsityksen mukaan ainoa keino varmistua asiasta on notifioida lakipaketti komissiolle (tai poistaa yksityisen ja julkisen kilpailuelementti esityksestä), mutta silloin valinnanvapauslain hyväksyminen siirtyy jonnekin loppuvuoteen 2018 tai vielä pitemmälle. Komissio kun ei peru elokuisia kesälomiaan Suomen soten takia, vaikka Suomen eduskunta lomansa peruisikin.

Poliittisesti helpompia, mutta teknisesti vaikeampia muutosvaatimuksia liittyy eri toimijoita velvoittavaan asiakassuunnitelmaan sekä ehdotetun monituottajamallin tietosuojavaatimuksiin. Hallituksen esitys lähtee siitä hyvin naivista ajatuksesta, että eri toimijat olisivat aina yhtä mieltä potilaan/asiakkaan tarvitsemista hoidoista tai palveluista. Jos esimerkiksi maakunnan liikelaitos päättää asiakassuunnitelman sisällöstä, on sillä kiusaus edistää vaikeankin potilaan hoitoa avohoidossa, jolloin hoidon kustannukset menevät yksityisen sote-keskuksen kontolle. Vastaavasti yksityisen sote-keskuksen laatiessa ”velvoittavaa” asiakassuunnitelmaa, on sillä kiusaus siirtää hoitovastuu maakunnan liikelaitokselle. Potilaalla voi parhaassa tapauksessa olla kummankin toimijan käsityksestä poikkeava oma näkemys hoitolinjasta. Perustuslaki turvaa oikeuden oikeusturvaan, mutta jos potilaalle ja palvelun tuottajille annetaan oikeus valittaa asiakassuunnitelman (joita jatkossa laadittaisiin pari miljoonaa vuodessa) sisällöstä hallinto-oikeuteen, joudutaan koko oikeussuojajärjestelmä rakentamaan uudestaan kymmenien tuhansien palvelulinjauksia koskevien valitusten valitusruuhkan hoitamiseksi asianmukaisessa aikataulussa.

Mikään poliittinen taho ei myöskään vastusta perustuslakivaliokunnan edellyttämää EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) mukaisten vaatimusten huomioimista valinnanvapauden monituottajamallissa. Tietojärjestelmäratkaisujen rakentaminen tuon mallin mukaan on kuitenkin kallista ja vie aikaa. Esimerkiksi Kanta-palvelujen tietojärjestelmäarkkitehtuuri on ajalta ennen tietosuoja-asetusta, joka edellyttää nyt, että arkaluonteisia tietoja luovuttavan tahon on pystyttävä koko ajan varmistautumaan luovuttamiensa tietojen asianmukaisesta käsittelystä ja tietoturvasta. Jos yritys ei pysty asiaa varmistamaan ja kuitenkin luovuttaa henkilötietoja, uhkaa sitä tietosuoja-asetuksen mukainen rangaistus, jonka suuruus voi olla jopa 4 % yrityksen globaalista liikevaihdosta. Hallituksen sote-esityksen monituottajamalli perustuu pitkälti potilastietojen vapaaseen liikkuvuuteen eri toimijoiden välillä ja potilasprofiilien laatimiseen, mikä taas on huonosti yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen kanssa.

Erityisesti Kokoomuksen kannalta lakipaketin käsittelyn lopputulos eduskunnassa voi olla hyvin hankala. Sipilän hallituksen aloittaessa silloinen puolueen puheenjohtaja Alexander Stubb lupasi Kokoomuksen tukevan Keskustan haluamaa maakuntahallintoa. Petteri Orpo taas oli neuvottelemassa valinnanvapauslainsäädäntöä osaksi hallitusohjelmaa ja sitten hallituskriisin uhatessa vaatimassa sen nopeuttamista. Kokoomuksen äänestäjien voi kuitenkin olla vaikea nähdä, mitä iloa on hamaan tulevaisuuteen siirretystä ja pienimuotoisesta valinnanvapaudesta, kun uudistus lopulta takaa lähinnä sen, että kaupunkien veronmaksajat kustantavat jatkossa progressiivisella verotuksella haja-astutusalueiden palvelut, joiden hallinto pysyy valtaosassa maakuntia vahvasti Keskustan hallussa. Lehmänkaupan neuvottelijoille tilanne voi toki näyttää tätä paremmalle, kun omien ratkaisujen objektiivinen arviointi on jokaiselle vaikeaa. Lopputuloksena noista lehmänkaupoista voi Kokoomukselle kuitenkin jäädä käteen vain hapantunut maito.

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu