LasseLehtonen Syteen tai soteen

Paljonko potilaita kuolee hoitovirheisiin

Hoitovirheet ovat eräs iltalehtien lööppien mieliaihe. Ilta-Sanomien 23.4.2018 esittämä väite siitä, että hoitovirheet tappaisivat Suomessa ihmisiä enemmän kuin liikenne, herätti vilkkaan keskustelun sosiaalisessa mediassa. Ilta-Sanomien toimittaja oli ansiokkaasti selvittänyt potilasvakuutuksesta korvattujen kuolemantapausten määriä. Esimerkiksi vuonna 2014 potilasvakuutuksesta korvattiin 53 kuolemaan johtanutta potilasvahinkoa, joita Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirien (HUS) alueella oli yhteensä 6 (luku pitää sisällään sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon potilasvahingot). Vuoden 2014 jälkeiset potilasvahinkoluvut ovat sitten jonkin verran epäluotettavia, koska potilasvahingon korvauskäsittely voi olla kesken. Samana vuonna tilastoituja liikennekuolemia (pois lukien vesiliikenteen hukkumiset) oli kuitenkin selvästi enemmän eli 255 kappaletta.

Suomessa jokaisen kuolleen kuolinsyy tulee selvittää. Hautausluvan vainajalle saa vasta, kun vainajasta on laadittu kuolintodistus. Jos kuolemaan liittyy epäily hoitovirheestä, tehdään vainajalla oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen ja kuolintodistuksen laatii oikeuslääkäri hoitavan lääkärin sijasta. Kuolinsyyt tilastoidaan ja tiedot niitä löytyvät Tilastokeskuksen sivuilta. Hoitovirheille ja hoidon komplikaatiolle on kansainvälisessä tautiluokituksessa (ICD-10) omat luokkansa ja hoitovirheistä aiheutuneet kuolemat kirjataan kuolintodistuksessa näihin luokkiin. Hoitovirheestä aiheutuneita kuolemia on kuolemansyytilastojen mukaan Suomessa niin vähän, että niitä ei erikseen esitetä, vaan ne esitetään luokassa ”muut tapaturmat”. Tapaturmakuolemia oli vuonna 2014 yhteensä 1983 kappaletta, joista ”muita tapaturmia” oli 208 kappaletta eli vähemmän kuin tilastoituja liikennekuolemia. Hoitovirhekuolemat ovat muiden tapaturmien ryhmässä vain pieni alaryhmä.

Oma tutkimusalueeni on terveydenhuollon lainsäädännön vaikuttavuuden lisäksi viime vuosina ollut juuri potilasturvallisuus. Osana HUS:n potilasturvallisuustyötä olemme muutaman viime vuoden ajan jatkuvasti seuranneet potilaiden kuolleisuutta. Kuolleisuus on terveydenhuollon laadun ns. kovia mittareita, joka kuvaa sekä hoidon tehokkuutta eli kuinka hyvin vaikeaa sairautta (esim. syöpää) sairastavat potilaat selviävät, että hoidon turvallisuutta eli mm. sitä. aiheutuuko hoidon yhteydessä kuolemaan johtavia hoitovirheitä. Vaikka laatutietojen merkityksestä esimerkiksi potilaan valinnanvapauden kannalta on paljon puhuttu, on HUS käsittääkseni ollut ainoa terveydenhuollon yksikkö, joka on julkaissut potilaiden kuolleisuutta koskevat tiedot http://www.hus.fi/potilaalle/laatu-ja-potilasturvallisuus/potilasturvallisuushussa/Sivut/Potilasturvallisuus%20HUSssa.aspx. HUS:n potilaiden sairaalakuolleisuus vuonna 2017 oli 1,6 % ja sairaalahoidon aikana kuoli yhteensä 1951 potilasta.

Julkisen terveydenhuollon yksiköt on terveydenhuoltolain säännöksellä velvoitettu seuraamaan vaaratapahtumien esiintymistä. Potilasturvallisuuden kehittämisestä kiinnostuneet terveydenhuollon toimintayksiköt raportoivat nykyään aktiivisesti kaikki vaaratilanteet. Sellaiset yksiköt, jotka eivät raportoi vaaratilanteista, ovat laadultaan ja turvallisuudeltaan huonoja. Raportoitujen vaaratilanteiden suuri määrä taas kertoo hyvästä potilasturvallisuuden kehittämisjärjestelmästä. HUS:n vaaratilanneraporttien määrä on kasvanut vuosi vuodelta ja vuonna 2017 HUS:ssa raportoitiin 21206 vaaratilannetta. Näistä vakavia vaaratilanteita oli 288. Vakavien vaaratilanteiden joukossa on yksittäisiä kuolemaan johtaneita vaaratilanteita.

Sairaanhoitopiirin omavalvonnan lisäksi aluehallintovirastot ja Valvira valvovat potilasturvallisuutta. Kuolemaan johtaneisiin hoitovirheisiin liittyvät kantelut ohjataan Valviran selvitettäväksi. Vuoden 2017 aikana Valvira kiinnitti HUS:n palveluksessa olevien ammattihenkilöiden huomiota hoidon virheisiin tai puutteellisuuksiin kuudessa sellaisessa tapauksessa, joissa potilas oli menehtynyt.

Kuolemaan johtavia hoitovirheitä on siis potilasvakuutuskeskuksen tilaston mukaan HUS-alueella vuodessa alle 10. Suurin piirtein samaan lukuun päädytään, kun kuolemaan johtaneiden hoitovirheiden määrää arvioidaan kuolinsyytilaston, Valviran ratkaisemien kantelutapahtumien taikka HUS:n oman vaaratapahtumien raportointijärjestelmän kautta. Kuitenkin julkisuudessa puhutaan usein, että Suomessa tapahtuu satoja kuolemaan johtavia hoitovirheitä. Selvitin itse aikanaan, mistä tällaiseen lukuun on päädytty. Taustana on yli 10 vuotta vanha konsulttiselvitys, jossa terveydenhuollon ammattihenkilöiltä oli kysytty heidän käsitystään siitä, paljonko hoitovirheitä tapahtuu ja paljonko niistä aiheutuu kuolemia. Selvitys ei siis raportoinut hoitovirheistä aiheutuvia kuolemia vaan ammattihenkilöiden arvion hoitovirheistä aiheutuvista kuolemista. Vaikka arvio on jonkun verran luotettavampi, kuin vaikkapa lehtimiesten arvio hoitovirheistä aiheutuvista kuolemista, ei selvityksen metodia voi pitää kovin uskottavana.

Hoitovirheisiin kuolee Suomessa tilastojen perusteella alle 100 potilasta vuodessa. Esimerkiksi HUS:ssa on vuodessa n. 2,5 miljoonaa potilaskäyntiä ja 6 korvattua kuolemaan johtanutta potilasvahinkoa. Toki tuo luku voisi olla pyöreä nolla, mutta verrattaessa tilannetta muihin maihin on suomalainen sairaanhoito varsin turvallista.

Hoitovirhemääristä julkisuuteen heitetyt luvut kertovat kuitenkin siitä, kuinka huonosti terveydenhuollosta kerättyjä tietoja hyödynnetään. Päivystysten keskittämistä on perusteltu potilastuvallisuudella, vaikka mitkään tilastotiedot eivät tue väitteitä keskittämisen turvallisuushyödyistä. Myös kilpailun lisäämistä terveydenhuollossa – eli keskittämisen purkamista – perustellaan laadun paranemisella (eli potilasturvallisuudella). Valitettavasti monet terveydenhuollon uudistamisen tueksi esitetyt väitteet perustuvat enemmän uskomuksiin kuin tutkittuun tietoon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

"Suomessa jokaisen kuolleen kuolinsyy tulee selvittää. Hautausluvan vainajalle saa vasta, kun vainajasta on laadittu kuolintodistus. Jos kuolemaan liittyy epäily hoitovirheestä, tehdään vainajalla oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen ja kuolintodistuksen laatii oikeuslääkäri hoitavan lääkärin sijasta."

Tämä lauseesi on vakuuttavasti totta. Mutta tiedät hyvin, potilasvahinkoja selvittelleenä tutkijana, että näiden lauseiden välissä on suuri tulkintariski. Hoitovirhekuolemat tapahtuvat pääosin sairaaloissa. Sairaalalääkärit esittävät omaisille hyvin harvoin kuolinsyyn selvittämistä. Sairaalakuolemia ei säännönmukaisesti selvitetä.

Tuollainen selvittämättömien hoitovirheiden joukko on esillä hoitohenkilökunnan arvioidessa hoitovirhekuolemien määrää omassa yksikössään. Se on syy, miksi henkilökuntahaastattelujen perusteella päästään ihan eri lukuihin kuin virallisten kuolinsyyselvitysten kautta. Hoitohenkilökunta tietää hoidosta ja kuolemaan johtaneista syistä paljon enemmän kuin omainen tehdessään päätöstä tarvitaanko kuolinsyyn selvittämistä vai ei. Potilaan kuoltua sairaala tarjoaa omaiselle hyvin nopeasti allekirjoitettavaksi papereita, joissa yhdessä esitetään, ettei kuolinsyyntutkintaa tarvita. Näin - mahdollisesti jopa hoitovirheen henkilökohtaisesti tehnyt - lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen ja omainen saa hautausluvan. Omainen on tuossa tilanteessa täysin lääkäriltä ja hoitajilta saamansa tiedon varassa. Eihän omaisen prioriteeteissakaan ole enää selvitellä asiaa enempää sairaalan kanssa. Surutyö on tuossa vaiheessa keskeisellä osalla. Kuolemaa kun ei voi peruuttaa.

Sairaala selvityttää ainoastaan itsenäisesti sille täysin mystisiksi jääneet tapaukset. Tutkimus on keskeinen syy sairaalan pyytää kuolinsyyn selvittämistä. Toki joskus näissä tapauksissa kuolinsyyn selvitys tuottaa hoitovirhetuloksen.

Lääkevahingot ovat yksi keskeinen kuolinsyykysymys. Esimerkiksi Prolian käyttöön liittyviä kuolintapauksia ei pääsääntöisesti selvitetä ollenkaan. Lääkkeen aiheuttamia aiheuttamia leukaluukuolioita ei myöskään kirjata hoitovirheeksi, vaan lääkevahingoksi. Käsitteissä on ammattilaisen ja kansalaisen (ehkä myös toimittajien) välinen ajatteluero: Lääkäri määrää lääkkeen, jota käytettäessä aiheutuu potilaan menehtyminen, kuolema. Potilaan omaisen mielestä kyseessä on hoitovirhe eli potilasvahinko, teidän potilasvahinkoammattilaisten mielestä lääkevahinko. Ei siis virhettä, vaikka potilas kuolee saamaansa hoitoon.

Käyttäjän LasseLehtonen kuva
Lasse Lehtonen

Vaaratilanteita ja virheitä terveydenhuollossa sattuu varsin paljon. Ne kuitenkin johtavat hyvin harvoin potilaiden kuolemaan, kuten tilastot osoittavat. Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen tapahtuu tosiaan poliisin johdolla, joten pidän tilastoja tältä osin luotettavina. Usein keskustelussa myös menevät sekaisin hoidon komplikaatiota, jotka ovat tietyllä todennäköisyydellä jokaiselle hoidolle odotettavissa (esim. lääkkeen haittavaikutukset), ja "hoitovirheet". Monissa tilanteissa hoidon hyöty, komplikaatioriskistä huolimatta, on arvioitu mahd. haittoja suuremmaksi. Komplikaation toteutuessa (vaikka syöpälääkkeen aiheuttama elinvaurio) on silloin kyse ns. sallitusta riskinotosta eikä hoitovirheestä. Suomalainen terveydenhuolto on kehittynyt paljon. Vaaratilanteita ei pyritä peittelemään vaan ne tuodaan esille, jotta niistä opitaan.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Kiitos vastauksestasi.

Kuolemaan johtaneista hoitovirheistä alle puolet kirjautuu hoitovirheistä aiheutuneiksi kuolemiksi. Tämän osoittaa selvästi hoitohenkilökuntahaastattelututkimuksen ja oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen välinen ristiriita.

Poliisin johdolla tehtävän oikeuslääketieteellisen kuolinsyyn selvittämisen luotettavuutta ei voi järkiperustein kiistää. Ongelmana on se, että suurinta osaa sairaalassa kuolleista ei lähetetä oikeuslääketieteelliseen kuolinsyyn tutkintaan.

Olen kuullut tapauksesta, jossa hoitaja on tehnyt lääkeannosteluvirheen ennen potilaan kuolemaa. Lääkäri on pyytänyt hoitajaa olemaan kertomatta virheestä ja vakuuttanut, ettei annostusvirheellä ole ollut vaikutusta potilaan kuolemaan. Potilaan kuolintodistuksessa kuolemaan johtaneena diagnoosina on kirjattu tulosyyn diagnoosi.

Hoidon aloittamisen viivästymisestä aiheutuneista kuolemista ei myöskään tehdä ilmoituksia eikä useinkaan selvitetä, onko hoidon aloittamisen viivyttely johtanut potilaan kuolemaan.

Nämä kuolinsyyn selvittämättä jättämiset johtavat siihen, että hoitoon osallistuvilla on perusteltu syy epäillä sitä, että hoitovirheiden lukumäärä on moninkertainen verrattuna siihen, kuinka monen potilaan osalta kuolema on oikeuslääketieteellisesti selvitetty. Virallisiin lukuihin vetoajan tulee asiallisesti huomioida myös tämä vääristysolettama.

Käyttäjän LasseLehtonen kuva
Lasse Lehtonen Vastaus kommenttiin #9

Vaaratilanteiden raportointi on moniammatillista ja syyllistämättömän potilasturvallisuuskulttuurin kautta pyritään virheiden saamiseen esiin. Hoitotiimin jäsenet valvovat näin tosiaan. Olen itse aktiivisesti pyrkinyt eri metodein selvittämään hoitovirheiden todellista määrää. Eri aineistoista eri menetelmin keräämäni data ei tue väitettä sen suhteen, että kuolemaan johtavia hoitovirheitä jäisi Suomessa merkittävässä määrin piiloon tai peiteltäisiin.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #10

Tässä kohdin huomaan tehtäväsi toivottomuuden. Hallintoylilääkärin asemassa pyrit vakuuttamaan kansalaiselle, ettei peittelyä tapahtuisi. Minulla ei ole käytössäni kuin muutama data, joka osoittaa hoitohenkilökunnan haastattelujen olevan oikeammassa siinä, että hoitovirheitä tapahtuu ja ettei kaikkia hoitovirhe-epäilyjä tutkita.

Hoitohenkilökunnan haastattelututkimusta pidän luotettavana lähteenä. Toki on niin, että vain oikeuslääketieteellinen tarkastus todistaa kuolinsyyn varmuudella. Silti hoitohenkilökunnalla on paras näkemys hoitotilanteissa tapahtuvista virheistä.

Traagisia hoitoarviointivirheitä tapahtuu kuitenkin kaiken aikaa omassa sairaanhoitopiirissäsikin. Terveen nelikymppisen influenssapotilaan hoitoonohjausta viivytettiin. Lopputulos on melko surkea, potilaan normaali liikuntakyky on loppuelämän ajaksi tuhottu hoidon seurauksena.

Kun vertaan raakadataa ja sinun antamaasi ruusuista kuvaa, data ei vaan kohtaa. Katsoitko muuten Ylen A-talkia kotihoidosta? Siinä Espoon kotihoidon hoitaja ja espoolaisen kotihoidon asiakkaan omainen kertoivat omasta arjestaan. Ohjelmassa Espoon sosiaalijohtaja kertoi hankkimastaan datasta ja hoitajien avuksi hankityista sovelluksista, joilla dataa kerätään. Omainen ja hoitaja kuvasivat työtään ja hoitoa. Johtajan kuvaus kotihoidon tilanteesta on samalla tavalla ruusuinen kuin sinäkin pyrit todistelemaan, Esittämänne data ei vaan kohtaa todellisuutta.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Kiitos blogista.
Ohessa taannoinen aihepiiriä sivuava blogi:

http://jormamoll.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232225-a...

Ikävä kyllä THL:n sivulle on laitettu teksti
”Hakemaasi sivua ei löytynyt”

Se on siis poistettu, modernilla virastokielellä ilmaistuna ”poistunut”.

Niin.... paljonko potilaita kuolee hoitovirheisiin?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tuntenet itsekin esimerkiksi käsitteen Killing season? Mm Britanniassa dokumetoidusti nuorten lääkärien aloittaessa työnsä kuolleisuusluvut nousevat useilla prosenteilla.

Suomessa on myös mielenkiintoinen anekdootti. Kun lääkärit olivat useita kuukausia lakossa 2001, kuolleisuus laski edellisvuodesta noin tuhannella. Seuraavan vuonna kuolleisuus nousi jälleen tuhannella kun lääkärit palasivat töihinsä;)

Viiteenkymmeneen hoitovirhekuolemaan tuskin uskot itsekään. Toisaalta kysymys on tietysti hiukan tulkinnanvarainenkin.

Käyttäjän LasseLehtonen kuva
Lasse Lehtonen

Olemme seuranneet systemaattisesti sairaalakuolleisuutta sekä eri viikonpäivinä että eri vuodenaikoina. Tässä suhteessa Suomi ei poikkea muista maista, vaan sairaalakuolleisuus lauantaisin ja heinäkuussa on jkv korkeampi kuin muutoin. Selityksenä on, että muina päivinä sairaalassa on ns. elektiivisiä alhaisen riskin potilaita, kun taas kesälauantaisin sairaalaan päätyvät vain vaikeat tapaukset. Olemme myös katsoneet sitä, keskittyvätkö potilasvahingot nuorille ja kokemattomille lääkäreille. Tilastodata ei tue tätäkään väitettä, vaan nuoret lääkärit ovat varovaisia ja heidän hoidettavakseen ei yleensä päädy vaikeita tapauksia. Keskeistä tietysti on, että tuntee omat rajansa eikä tee sellaisia asioita mitä ei osaa.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Poliisilakon aikana rikoksia tuli ilmi vähemmän kuin normaalisti. Miksi?

Alkon lakon aikana Alkon myynti laski. Miksi?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Hoidonkaan aiheuttama kuolema ei välttämättä ole mikään hoitovirhe. Kun nukutetaan, otetaan aina kuoleman riski. Vaikka lääke olisi määrätty täysin asianmukaisesti sairauden hoitoon, voi se aiheuttaa kuoleman, jos oikein huono onni on - esimerkiksi antibiootista tulee vaikea allerginen reaktio. Ei se ole mikään hoitovirhe.

Tulehduskipulääkkeiden on arvoitu aiheuttavan parisataa kuolemaa vuodessa ja Buranaa saa ostaa vapaasti. Jos lääkkeellä on viranomaisten antama myyntilupa, se katsotaan riittävän truvalliseksi siihen käyttöön, mihin se on tarkoitettu, vaikka kuolemantapauksia tulisikin.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Kiitos hyvästä selvityksestä. Hoitovirheen käsite jäi minulle kuitenkin hieman epäselväksi. Jaoin hoidossa tapahtuvat virheet mielessäni neljään vakavuustasoon.

1) tahalliset väärät hoidot (nämä ovat jo selviä rikoksia)

2) selvästä välinpitämättömyysestä johtuvat väärät hoidot (esim. lääkäri ratkoo ristisanatehtäviä tai on hieman hiprakassa, eikä siksi viitsi tarkistaa potilaan vakavia allergioita potilastiedoista)

3) inhimilliset erehdykset (esim. yliväsynyt lääkäri unohtaa suuronnettomuudessa yhden potllaan hoidon, tai lääkäri kirjoittaa annosteluohjeisiin yhden numeron väärin kerran kymmenessä vuodessa, tai hoitajan jalka lipeää kiireellistä hoitoa annettaessa)

4) väärät valinnat (esim. tauti on selvästi joko A tai B, mutta lääkäri tekee väärän valinnan / arvauksen tilanteessa, jossa hoito on pakko aloittaa heti)

Wikipedian selitys näyttäisi siltä, että huo kaikki ovat hoitovirheitä (ml. väärä diagnoosi), mutta minä sanoisin ehkä mieluummin, että vain ensimmäiset kolme ovat hoitovirheitä. Neljännessä hoidettiin oikein, vaikka valittu hoitomuoto olikin jälkikäteen tarkasteltuna väärä.

Blogiartikkelissa puhuttiin myös korvauksista. Jos korvauksia maksetaan, minusta kaksi ensimmäistä kategoriaa voisivat olla luontevia. Kolmas kategoria menee jo enemmän normaalin, kaikkeen hoitoon liittyvän riskin piikkiin, eikä sellaisesta välttämättä tarvitse korvauksia maksaa.

Linkkautuvatko nuo määritelmät jotenkin blogiartikkelin ja tlastojen käsityksiin hoitovirheistä ja niiden korvaamisesta?

Käyttäjän LasseLehtonen kuva
Lasse Lehtonen

Oikeustieteessä puhutaan ns. kielletystä riskinlisäyksestä. Jos terveydenhuollon ammattihenkilön toiminta tai laiminlyönti lisää kuoleman tai ruumiinvamman riskiä ja riski toteutuu, on kyse kuoleman- tai vammantuottamuksesta (eli rikoksesta). Potilasvakuutuksesta korvataan vahingot jo silloin, kun ammattistandardia ei ole noudatettua. Korvauskynnys on siis jkv alempi, kuin rikosoikeudellinen vastuu. Potilasvakuutuksesta korvataan lisäksi vahinkoja sosiaalisin syin (ns. kohtuuttomat vahinkoseuraamukset), joissa ammattihenkilöt ovat toimineet aivan asianmukaisesti, mutta potilasta on silti kohdannut suhteettoman vakava hoitokomplikaatio.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Kaikissa neljässä esittämässäni kohdassa ammattihenkilön toiminta lisäsi riskiä ja riski toteutui (toiseen parempaan hoitomuotoon verrattuna). Ehkä "välinpitämätön toiminta" olisi hyvä raja sille, milloin hoitohenkilöstön tai laitoksen toimintaan liittyvät korvausvaatimukset (ja rikosnimikkeet) voivat astua peliin.

Neljännessä kohdassa ammattistandardia noudatettiin. Kolmannessakin sitä yritettiin huolella noudattaa, ja oikeastaan noudatettiinkin niin hyvin kuin oli mahdollista. Lopputulokset jäivät silti ammattistandardin tavanomaisten tulosten alapuolelle kaikissa tapauksissa. Ehkä hyvä yritys ammattistandardien täyttämiseksi on riittävä vaatimus hoitohenkilökunnan toiminnalle. Korvauksia voi maksaa muissakin tapauksissa, mutta ei ehkä yksittäisten hoitohenkilöiden virheelliseen toimintaan vedoten.

Sosiaaliset / kohtuuttomussyyt ovat hyvä lisäys korvausten periaatteisiin. Henkilökunnan ja laitoksen toiminta on voinut olla noissa tapauksissa täysin normien mukaista. Tuollaisten tapausten korvaaminen on lähellä eläkeajattelua. Jos joku loukkaantuu työkyvyttömäksi muissa yhteyksissä, valtio voi myöntää eläkkeen. Ei siis ehkä tarvita erillistä hoitohenkilökunnan tai laitoksen ottamaa vakuutusta, vaan huolenpito pohjan läpi pudonneista kansalaisista kuuluu yhteiskunnan yleisiin velvoitteisiin.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Lasse, olisi hienoa, jos ehtisit kommentoimaan viimeisintä puheenvuoroani potilaan, vanhuksen ja vammaisen itsemääräämisoikeudesta suunnitellussa sote- ja maakuntauudistuksessa:

http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254590-so...

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Lasse, kiitos vastauksestasi, jonka olit antanut viimeisimpään itsemääräämisoikeutta käsittelevään blogiini

http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254590-so...

Vastasit siis näin:

"Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämiseen liittyy kieltämättä perustuslaillisia ongelmia, jota Sipilän hallituksen sote-esityksessä on pyritty ratkomaan sillä, että julkisen vallan käyttöä sisältävät tehtävät jäisivät maakunnan liikelaitoksen hoidettavaksi. Ongelmia kuitenkin tulee helposti esim. muistisairaiden vanhusten hoidossa ja rajoitustoimenpiteiden käytöstä, kun vanhuksia hoidetaan paljon yksityisten palvelutuottajien toimesta. Myös asiakassuunnitelman oikeudellinen luonne on epäselvä, kun se velvoittaa eri toimijoita, mutta ei hallituksen esityksen mukaan kuitenkaan ole valituskelpoinen päätös. Perustuslakivaliokunnalla riittää siis vielä sote-lakipaketissa ihmeteltävää :)"
---

Katsoin, että "Laki potilaan asemasta ja oikeuksista" (17.8.1992/785) sanoo näin:

10 § Muistutus (12.12.2014/1101):

Terveyden- ja sairaanhoitoonsa tai siihen liittyvään kohteluunsa tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus terveydenhuollon toimintayksikössä terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Jos potilas ei sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi kykene itse tekemään muistutusta tai jos hän on kuollut, muistutuksen voi tehdä hänen laillinen edustajansa, omaisensa tai muu läheisensä. Toimintayksikön on tiedotettava potilailleen muistutusoikeudesta riittävällä tavalla sekä järjestettävä muistutuksen tekeminen heille mahdollisimman vaivattomaksi. Muistutus tulee tehdä pääsääntöisesti kirjallisesti. Muistutus voidaan tehdä myös suullisesti erityisestä syystä.

Toimintayksikön on käsiteltävä muistutus asianmukaisesti ja siihen on annettava kirjallinen vastaus kohtuullisessa ajassa muistutuksen tekemisestä. Vastaus on perusteltava asian laadun edellyttämällä tavalla.

Muistutuksen tekeminen ei rajoita potilaan oikeutta kannella hoidostaan tai hoitoon liittyvästä kohtelustaan terveydenhuollon valvontaviranomaisille.

Jos muistutusta käsiteltäessä ilmenee, että potilaan hoidosta tai kohtelusta saattaa seurata potilasvahinkolaissa (585/1986) tarkoitettu vastuu potilasvahingosta, vahingonkorvauslaissa (412/1974) tarkoitettu vahingonkorvausvastuu, syytteen nostaminen, terveydenhuollon ammatinharjoittamislainsäädännössä tarkoitettu ammatinharjoittamisoikeuksien poistaminen, rajoittaminen tai kurinpitomenettely taikka muussa laissa säädetty kurinpitomenettely, on potilasta neuvottava, miten asia voidaan panna vireille toimivaltaisessa viranomaisessa tai toimielimessä.

10 a § Kantelu (12.12.2014/1101)

Kanteluun sovelletaan mitä hallintolain (434/2003) 8 a luvussa säädetään hallintokantelusta.

Jos asiassa ei ole tehty muistutusta, ja valvontaviranomainen arvioi, että kantelu on tarkoituksenmukaisinta käsitellä muistutuksena, viranomainen voi siirtää asian asianomaiseen toimintayksikköön käsiteltäväksi. Siirto on tehtävä välittömästi arvion tekemisen jälkeen. Siirrosta on ilmoitettava kantelun tekijälle. Toimintayksikön on annettava tieto siirrettyyn asiaan annetusta vastauksesta siirron tehneelle valvontaviranomaiselle.

Jos asia siirretään, kantelun tutkimatta jättämisestä ei tehdä päätöstä.

11 § Potilasasiamies

Terveydenhuollon toimintayksikölle on nimettävä potilasasiamies. Kahdella tai useammalla toimintayksiköllä voi myös olla yhteinen potilasasiamies.

Potilasasiamiehen tehtävänä on:

1) neuvoa potilaita tämän lain soveltamiseen liittyvissä asioissa;

2) avustaa potilasta 10 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetuissa asioissa;

3) tiedottaa potilaan oikeuksista; sekä

4) toimia muutenkin potilaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi."

---

Lasse, mitä em. 3. luvun 10 §:n 4. momentin "voidaan panna vireille toimivaltaisessa viranomaisessa tai toimielimessä" tarkoittaa? Onko tätä lainkohtaa miten sovellettu nyt käytännössä - ja miten se on ajateltu toimivan tulevassa sote- ja maakuntauudistuksessa?

PS. Lasse, siirrän nyt tämän keskustelun potilaan, vanhuksen, vammaisen ja muistisairaan itsemääräämisoikeudesta tänne sinun palstallesi, koska katson, että hoitovirheet ja itsemäärämisoikeus liittyvät varsin kiinteästi toisiinsa - ainakin silloin kun hoitosuhteessa potilaan ja viranomaisen välillä kaikki asiat eivät mene toivotusti tai säädellysti; ja toiseksi siitä syystä, että blogissasi on yleensä paljon hyviä keskustelijoita :)

Käyttäjän LasseLehtonen kuva
Lasse Lehtonen

Käytännössä tuo kysymäsi säännös tarkoittaa muistutusasian siirtämistä aluehallintoviraston taikka Valviran käsiteltäväksi kanteluna. Näin tapahtuu myös käytännössä - yleensä kuitenkin lähinnä silloin, kun potilas/omainen ei ole tyytyväinen muistutukseen saamaansa vastaukseen taikka haluaa muistutuksen kohteena olevalle ammattihenkilölle "kovaa seuraamusta", vaikka terveydenhuollon toimintayksikkö ei sellaista pidä perusteltuna.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Kiitos, Lasse, tämä selvensi asiaa hyvin.

Hyvää Wappua kaikille! :)

Maiju Welling

Hyvä kirjoitus sinänsä, mutta rohkenen olla hieman eri mieltä siitä, että Suomessa hoitovirheiden vuoksi kuolisi <100 ihmistä vuodessa. Kun näistä luvuista puhutaan, pitäisi ensin määritellä, mitä hoitovirheestä johtuvalla kuolemalla tarkoitetaan. Sairaalakuolema on aivan eri asia, ja niin on myös kuolinsyytilastoihin merkittävä tapaturmakuolema. Hoitovirheistä johtuvat kuolemat eivät useinkaan tapahdu välittömästi hoitovirheen yhteydessä tai edes pian sen jälkeen. Kaikissa tilanteissa sen mahdollisuutta ei varmasti edes osata ottaa huomioon. Potilas voi menehtyä kotiinsa sen vuoksi, että hänen tilaansa ei tunnistettu kun hän pyrki hoitoon aiemmin. Tällaista kuolemaa ei tilastoida sairaalakuolemaksi eikä myöskään tapaturmakuolemaksi. Toisaalta kynnys luokitella kuolema kuolintodistuksessa hoitovirheestä johtuvaksi tapaturmakuolemaksi on ymmärrettävästi erittäin korkea. Poliisin näkökulmasta perusteet oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvittämiselle eroavat siitä mitä lääketieteellisesti voidaan pitää hoitovirheenä. Potilasvahinkolain mukaan henkilövahinko (esimerkiksi kuolema) korvataan ilman tuottamuksellisuutta, mikäli se olisi ollut vältettävissä toisin toimien. Siksi olisi parempi puhua hoitovahingoista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset