LasseLehtonen Syteen tai soteen

Sote, syöpähoidot ja banaanien hinta

Terveystaloustieteen päivät kokoavat vuosittain helmikuun alussa yhteen suomalaisia terveydenhuollon asiantuntijoita. Sote-uudistus on ollut päivien kestoaihe jo usean vuoden ajan. Eniten julkisuutta vuoden 2018 tapahtuman esityksistä sai professori Markku Pekurisen katsaus terveydenhuollon rahoitukseen sote-uudistuksessa. Hän toi esiin, että maakuntien rahoitus ottaisi jatkossa huomioon sote-kulujen kasvun vain osittain. Prof. Pekurisen mukaan ehdotettu sote-malli ei pysty toteuttamaan kustannusten kasvun hillitsemistavoitetta, mutta valiovarainministeriö toteuttaisi siitä riippumatta kehysbudjetoinnilla sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksen rajoituksia. Maakuntien kustannuskehitystä kuvaamaan rakennettaisiin uusi indeksi, joka seuraa yleistä hintakehitystä terveydenhuollon kustannuskehityksen sijasta. Julkisuuteen antamassaan kommentissa prof. Pekurinen toikin esiin, että jatkossa soten rahoitukseen vaikuttaa enemmän banaanien hinta, kuin terveydenhuollon todelliset kulut.

Hiukan Terveystaloustieteen päivien jälkeen Kuntaliitto, Kuntarahoitus, Keva ja Kuntatyönantajat julkaisivat 5.2.2018 maakuntien rahoitusmalleja koskevan tutkimuksen ”Miten maakuntien toimintaa rahoitetaan”, jonka Tampereen yliopiston tutkijaryhmä oli ao. tahojen toimeksiannosta laatinut. Vaikka sote- ja maakuntauudistusta on Suomessa valmisteltu kauan ja hartaasti, toteavat tutkimuksen tekijät, että laajempi keskustelu maakuntien rahoituksesta on käymättä ja valmistelu eri vaihtoehtojen osalta tekemättä. Tutkimuksen toimeksiantajat toteavatkin tiedotteessaan, että Sipilän hallituksen ehdottama maakuntien rahoitusmalli on väliaikainen. Pysyvää rahoitusmallia tulisi selvittää huolellisesti seuraavan hallituskauden aikana. Toimintamenojen rahoittamisen lisäksi olisi maakuntien investointien rahoitus ratkaistava kestävällä tavalla esimerkiksi maakuntien verotusoikeudella valtionapujen lisänä.

Kolmas terveydenhuollon rahoituksen kestävyyteen vaikuttava selvitys julkaistiin Brysselissä 9.2.2018. Olin itse mukana komission asiantuntijaryhmässä, joka selvitti uusien innovatiivisten lääkkeiden hinnoittelua. Erityisesti uudet syöpälääkkeet ovat hyvin kalliita ja yhden potilaan lääkehoito voi maksaa satoja tuhansia euroja. Sipilän hallitus on omalta osaltaan pyrkinyt avaamaan esimerkiksi suomalaisten potilastietoja yritysten kehitystoimintaa varten. Suomeen ei kuitenkaan ole edes yritetty luoda mekanismia, millä julkiselle rahalla rakennettujen tietovarastojen kautta kehitetyt uudet innovatiiviset hoidot eivät maksaisi kohtuuttomasti. Innovatiivisten hoitojen kehittämisen taloudelliset hyödyt menevät nyt kansainväliselle teollisuudelle, kun taas hoidon kustannukset jäävät rasittamaan tulevien maakuntien jo lähtötilanteessa alimitoitettuja budjetteja.

Jotta terveydenhuollon rahoituksen haasteet tulisivat ymmärrettäväksi, on hyvä korostaa sitä, mistä terveydenhuollon kustannukset muodostuvat. Valtaosa kustannuksista on henkilökustannuksia eli lääkärien, sairaanhoitajien ja lähihoitajien palkkoja. Esimerkiksi vanhusten hoito on tavattoman työvoimavaltaista. Robotit voivat korvata henkilöstöä joidenkin tehtävien osalta tulevaisuudessa, mutta mitään näyttöä siitä, että hoitorobotit olisivat ihmistyövoimaa halvempia, ei ole. Uuden teknologian käyttöönotto on joka tapauksessa aluksi merkittävä investointi, jonka tuottavuushyödyt tulevat esiin vasta vuosien kuluessa. En usko, että Suomessa seuraavan kymmenen vuoden kuluessa voidaan oleellisesti vähentää esimerkiksi vanhuspalvelujen henkilökuntaa, vaan vanhusväestön määrän kasvu päinvastoin tulee lisäämään henkilöstön tarvetta ja henkilöstökuluja.

Toinen merkittävä kustannuserä muodostuu uudesta teknologiasta. Yritykset eivät uuden teknologian kehittämisellä pyri oman myyntinsä vähentämiseen, vaan yleensä ne pyrkivät liikevaihtonsa ja voittojensa kasvattamiseen. Suomen valtiolla ja valtiovarainministeriön kehysbudjeteilla on kovin vähän vaikutusta siihen, miten esimerkiksi uusien syöpälääkkeiden hinnat kansainvälisillä markkinoilla muodostuvat. Kun tulevaisuudessa joka toinen suomalainen tulee elämänsä aikana sairastumaan syöpään, lisääntyvät hoitokustannukset vääjäämättä, jos haluamme pysyä länsimaisen lääketieteen kehityksessä mukana. Jos uudet hoidot taas rajataan Suomessa palveluvalikoiman ulkopuolelle, lähtevät varakkaat potilaat näitä hoitoja hakemaan muista Euroopan unionin jäsenmaista.

Kolmas iso kustannuserä muodostuu rakennusinvestoinneista. Suomessa on sairaalakapasiteettia yli tarpeen ja sosiaali- ja terveysministeriö pyrkii keskittämisasetuksella sulkemaan pieniä yksiköitä. STM:n asetuksilla on kuitenkin vähän vaikutusta megatrendeihin kuten väestön muuttamiseen kaupunkikeskuksiin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulle muuttaa seuraavan 10 vuoden aikana n. 250 000 henkilöä eli yhden maakunnan verran uusia asukkaita. Jotta palvelujen tarve tulisi tyydytetyksi, tulisi alueelle 2020-luvulla rakentaa uusi laajan päivystyksen keskussairaala ja useita sote-keskuksia. Prof. Pekurinen toikin Terveystaloustieteen päivien esityksessä esiin, että jostain syystä sote-uudistuksen vaikutusarvioinneissa on ajateltu, että parempi palvelujen saatavuus tulisi tapahtumaan ilman uusien investointien kustannuksia.

Toin jo keväällä 2017 perustuslakivaliokunnalle antamassani lausunnossa esiin huoleni sen osalta, miten soteen ehdotettu terveydenhuollon rahoitusmalli vastaa perustuslakimme vaatimusta riittävistä terveyspalveluista. Sipilän hallituksen sote-uudistus alkaa näyttää yhä enemmän rahoituksen leikkaushankkeelle, jossa julkisen terveydenhuollon tarveperusteisesta rahoituksesta on tarkoitus vähentää n. 10 %. Jos suomalaisten syöpäpotilaiden hyvä hoito riippuu jatkossa banaanien korkeasta hinnasta, ei voi muuta kuin toivoa banaaninviljelijöille huonoja satovuosia 2020-luvulla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Hallitus ajaa sote-uudistusta varsin sammutetuin lyhdyin ja itsekin tietämättömänä siitä mihin mennään. Hallituksen hapuilevien toimien joukossa sote-uudistus näyttäytyy suorastaan vastuuttomana hankkeena.

Lehtosen mainitsema 10 %:n säästötavoite voidaan tietenkin toteuttaa yksinkertaisesti antamalla terveydenhuoltoon vähemmän rahaa. Valitettavasti siinä ei kuitenkaan ole asian koko kuva. Terveydenhuollon pirstaloituminen ja kaupallistuminen leikkaavat toteutuneesta terveydenhuollosta välittömästi lisää ainakin viidenneksen ja pitkällä aikavälillä todennäköisesti vielä selvästi enemmän. Se on pääteltävissä yksinkertaisesti jo liikevoitosta, joka Ruotsin kokemusten mukaan, voisi olla noin 10 % ja markkinointikuluista, jotka mielikuvamarkkinoinnissa ovat väistämättä huomattavat. Vähintään kolmanneksen supistus terveydenhuollon suoritteissa tarkoittaisi tason romahtamista ja vahvaa siirtymää kohti tilannetta, jossa jokainen vastaa omista kuluistaan itse.

Mitä me kansalaiset voisimme tehdä? Hallitus on umpikuuro eikä missään tapauksessa halua muita vaihtoehtoja esille. Vielä surkeampaa on, ettei oppositiokaan ole kyennyt esittämään todellisia ratkaisuja, vaikka hallituksen esittämää parempia kyllä löytyy. Säästöjäkään ei tarvitsisi perustella naurettavin näkökohdin vaan ne olisivat täysin varmoja. Koska hallituksen ajama sote-uudistus tulee joka tapauksessa olemaan rankka muutos, niin yhtä hyvin se voitaisiin tehdä niin päin, että se toisi ne tarvittavat säästöt.

Liike-elämän vilkastuttamisen asettaminen ensisijaiseksi tavoitteeksi tulee lopulta kaikkein kalleimmaksi. Esimerkiksi nykyisen lääkejakeluketjun oikaisu säästäisi noin miljardin vuodessa (http://ahkalevisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/24...). Liike-elämän etuja ajamalla ylläpidetään miljardisäästön sijaan apteekkareiden vajaan sadan miljoonan euron käteen jäävää vuotuista apteekkituloa. Terveydenhuollon kaupallistaminen vie samaan suuntaan kaikessa muussakin. Nyt lienee viimeinen hetki miettiä onko Suomen etu sama kuin liike-elämän etu? Jos enemmistö on sitä mieltä, niin siihen on tyytyminen, mutta peli pitää pelata avoimin kortein kaikki vaihtoehdot huomioiden. Nyt ollaan kaukana siitä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Mites se meni se Uuden Seelannin eli down under -priorisointimalli? Kansalaiset pisteytetään (töissä-nuori-perheenisä jne) ja se määrää paikan hoitojonossa.

Ja meidän ateistien täytyy tietysti päästä myös kärkeen. K-uskon kannattajathan luottavat ikuiseen elämään; ei kai heitä voi syöpään kuoleminen ahdistaa?

Käyttäjän HeikkiRosti kuva
Heikki Rosti

Koirat haukkuvat,mutta karavaani kulkee, haukunta on elämän merkki.

Käyttäjän HenrikVlimki kuva
Henrik Välimäki

Jos ei ole mitään sanottavaa, niin käytä tätä.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

"Big Pharma", osaa kyllä ottaa omansa. Eniten olen huolissaan perusterveydenhuollosta, joka suoraan sanoen on täysin retuperällä.Kun ei perusterveydenhoito osaa edes kysyä peruskysmyksiä, ei vaikka oliskin kielitaitoa.

Niin olen aivan samaa mieltä, että Sipilän hallituksen politiikka todellakin näyttää rahoituksen leikkaukselta. Itseasiassa olen aivan varma, että se on sitä kaikkinen valitettavine "insinöörimäisine" toimineen.

Muutama okein tehty kysymys ja kuuntelu, olisi hyvää profylaktiaa ... oli pakko kattoo Tanhupallo tossa välissä ... mutta semmosta taitoa ei meillä juuri löydy - vuorovaikutussuhteessa on jotain pahasti pielessä. Miksi se on niin ?

Kannattaisi muistaa, että ihniset ovat ihmisiä kukin ommimmalla tavallaan ja, että talous on ihmistä varten eikä päinvastoin vaikka näinhän se ei enää ole, eikä sille voi mitään. Jokainen voi ymmärtää mihin tämä johtaa ja, kun tämä kuitenkin on suljettu järjestelmä niin me kaikki ollaan tässä osallisia.

Rahasta on tullut se uskonto, jota palvotaan, muut uskonnot ovat paperia. Että ei tässä auta tuntea muuta kuin nöyryyttä tapahtumien suhteen, sillä raha on se voima, joka joka muuttaa maailman metaforaksi... jne. Ollaan kovan paikan edessä vielä. Kiitos blogistille.

Juha Koponen

...NYT toimiva DDR-terveydenhoitomme ei toimi ja anna riittävän tasokasta hoitoa kansalaisille. Terveyskeskusten ja sairaaloiden suurin ongelma on huono työn tekemisen kulttuuri. Terveyskeskuslääkäreiden suurin huoli on se, että potilaat eivät joudu "turhaan" erikoislääkäreiden vastaanotolle ja toisaalta ei tehdä tai aloiteta tutkimuksia myöskään "turhaan". Puhumattakaa kalliista syöpähoidosta, siis tänään, ei tulevaisuudessa.
SOTE on parasta mitä Suomeen on tehty ajatellen kansalaisten terveydenhoitoa. Ilman muuta toiminta tehostuu, veromiljardeille tulee katetta. Ja ilmeisesti kustannukset joillakin tasoilla nousevat, mutta toisaalta järjestelmän muutos myös alentaa niitä.
On turhaa itkeä kustannusten noususta, jos kerran hyvä hoito niin vaatii. Ei voi olla niin, että jokin taika DDR- hoito voisi mitenkään olla halvempaa, jos ihmisiä hoidetaan tasokkaasti. Yksityisellä pohjalla oleva järjestelmä on yksilöä kohtaan parempaa ja turvallisempaa. Ei ole varaa yliolkaisuuksiiin ja "säästöihin" hoidon tarpeen "priorisoinnissa". Se sosiaalisuomalainen on ihminen jota on hoidettava, muuten firma ei ole onnistunut ja tuota voittoa.
Varmaan joskus tulevaisuudessa on maksettava autovakuutuksen kaltaista maksua, jos kerran hoito maksaa enemmän ja enemmän. SE ei ole huono asia, se on huono asia että ihmisiä ei hoideta, vaikka niin luullaan!
Suomalainen DDR-hoito järjestelmä on "maailman parasta" niin kauan kun on nuori ja terve...

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Olen itsekin ollut hommissa kahdessa lääkealan firmassa, joista toinen oli todella suuri. Mä en nyt tota big pharma itkua ihan osta.
Onhan se ala hieman akateemisesti työrajoittunuttta ainakin HR pomon mielestä mutta niin ovat speksitkin. Jos automaatiojärjestelmä konepajatuotteessa tökki niin korjattiin mutta lääkealalla aloitetaan liki alusta. Henkilökunta on myös kallista.
Jos tuollaisetkin päivät ovat olemassa niin toivottavasti ministeri Mattila on vastaamassa esim 2 tyypin diabeteshoidon rumbasemiseen. Sivistysmaissa käypähoitolääkkeenä olevilta uutuusvalmisteilta poistettiin erityiskorvattavuus mm kerran viikossa pistettävä Bydureon. Siitä tulee potilaalle 600€ lisää vuodessa vaikka hallitus valehteli max olevan 360€. Ei ollut.
Korvaukseksi Risikko ja Mattila kehoittivat syömään porkkanaa.
Kun jalkoja ja varpaita ruvetaan amputoimaan niin tehdäänpä terveystaloudellinen laskelma uudelleen.

Tähän 60+ ikään on nähnyt kaikenlaista , itsekin. Kun kohdalle sattuu esim syöpä, niin silloin on lottovoitto olla suomalainen. Ei tappavien mm tukielinjuttujen kohdalla ei samaa voi sanoa.

Juha Koponen

..onhan DDR-hoito Suomessa hyvää, JOS pääsee oikean lääkärin eteen, saa ambulanssin, jne..On tapauksia jossa syöpää sairastanuut henkilö ei ole saanut enää hoitoa, joka oli liian kallista, koska oli varmaa, että potilas kuolee ehdottomasti. Potilas menikin Mehiläiseen hoidettavaksi ja kuinka ollakkaan, eli yli 6 vuotta tuomiopäivästä. En tiedä lopulta miten pitkään DDR-uhri eli.
Mutta tuo hokema maailman parhaasta ei kertakaikkiaan pidä paikkaansa. Saksassa sairaalassa olo oli jotakin käsittämätöntä! verrattuna Suomeen.
"Huono työn tekemisen kulttuuri" on ajatus joka pätee Suomen terveyskeskuksiin ja sairaaloihin. Lääkärit ja hoitajat varmaan ovat koulutuksellisesti ihan hyvää tasoa Suomessa, mutta Systeemi tekee heistä velttoja ,surkimuksia, monesti.
Käsittämättömiä Kafkamaisia outoja inttämisiä ja pelleilyjä, vahinkoja ja tunaroimista, säästöjä ja huolimattomuuksia.Jopa suoranaisesti vittuillaan potilaille!Jonotetaan operaatiota 4kk ja sitten sitä ei tarvitsekkaan tehdä jne,jne. Vahingoista tai virheistä ei makseta kunnollisia korvauksia.
SOTE on todella tärkeä asia. Nyt vaan alkaa käymään niin, että DDR hoidon isot pomot haluavat säilyttää korkeat palkkansa ja virkansa. Ja keksitään koko ajan mitä erillaismpia "epäkohtia", vaikka juuri nykykäytännössä niistä ei puoliakaan olla hoioidettu kunnolla...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset