LasseLehtonen Syteen tai soteen

Onko sote-laiva nyt merikelpoinen

Helsingin Sanomat otsikoi ennen joulua (22.12.2017) julkaistussa pääkirjoituksessaan hallituksen väistäneen itse aiheuttamansa sote-karikon. Lehden uutisoinnissa oli kyse reformiministerien uusimmasta neuvottelutuloksesta, jossa reformiministerit peruivat aiemman neuvottelutuloksensa asiakassetelien käytön laajentamisesta erikoisairaanhoitoon. Hyvä niin, sillä ministerien aiempi ehdotus olisi pahimmillaan johtanut erikoissairaanhoidon päivystysjärjestelmän romuttumiseen.

Sote-laivan rakentaminen vaatii melkoista ammattitaitoa, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen. Uudistuksen sisältöä illan tunteina ideoivien ministerien pitäisi lähes samalla istumalla ja ennen mediatiedotteiden jakoa osata tehdä suunnitelmiensa vaikutusarviointi, jossa huomioidaan myös ehdotettujen toimintamallien riskit. Uudistusta mainostavien STM:n kalvojen mukaan tavoitteena kun on luoda Suomeen maailman paras sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä.

Maailman parasta tavoitteli myös Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf kun hän vuonna 1625 määräsi rakennettavaksi laivastolleen uuden lippulaivan. Poliittinen ohjaus aluksen rakentamisessa oli silloinkin vahvaa. Kuningas määräsi henkilökohtaisesti alusta pidennettäväksi ja sen tykkien määrää lisättäväksi. Kallistuskokeissa laiva kuitenkin osoittautui kiikkeräksi. Kun kuninkaalla oli kiire saada laiva vesille, ei kukaan uskaltanut esittää herkästi suuttuvalle monarkille suunnitelmien muuttamista ja vesille laskun myöhentämistä. Vasa-laivan kohtalo onkin siten historiaa.

Jotta sote-laiva olisi merikelpoinen, tulisi sen ohjauksen olla kunnossa ennen vesillelaskua. Suomen sote-uudistuksen yhtenä suurena ongelmana on kuitenkin ehdotetun järjestelmän ennen kokematon monimutkaisuus. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa soten ohjauksesta. Rahoitus on valtiovarainministeriön käsissä ja toimintaa valvoo valtiovarainministeriön alainen uusi keskusvirasto. Kahdeksantoista maakuntaa toimii sote-palvelujen itsehallinnollisina järjestäjinä, mutta palvelun tuottajia halutaan olevan runsaasti, jotta terveydenhuoltoon syntyisi kilpailtu markkina. Työterveyshuoltoon ei sote-uudistus koske, vaan se jää ennalleen. Uudistus ei myöskään tuo soteen yksikanavaista rahoitusta, vaan monikanavarahoituksen rinnalle tule monituottajamalli. Palvelujen tuottamismuotojen lisääminen (sote-keskukset, asiakassetelit sekä henkilökohtainen budjetti) lisäävät sitten paitsi valinnanvapautta, myös palvelutuotannon monimutkaisuutta.

Ehdotetun järjestelmän monimutkaisuus merkitsee käytännössä kolmea asiaa. Se aiheuttaa ongelmia potilaalle, jonka pitäisi luovia reittinsä palvelusta toiseen. Toiseksi se vaikeuttaa järjestelmän ohjaamista siihen suuntaan, että nyt asetutut ja tulevat terveyspoliittiset tavoitteet voidaan saavuttaa. Kolmanneksi järjestelmän monimutkaisuus väistämättä lisää byrokratiaa eli kasvattaa hallintoa ja aiheuttaa transaktiokustannuksia.

Järjestelmän ohjattavuuden kannalta on keskeistä, miten hyvin sen avulla voidaan kohdentaa terveydenhuollon resursseja väestön muuttuviin terveystarpeisiin. Yksinkertaisimmillaan tätä voidaan arvioida lääkäriresurssin kohdentumisen kautta. Järjestelmän avulla pitäisi saada lääkärit jalkautumaan tasapuolisesti haja-asutusalueille ja kasvukeskuksiin. Myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lääkärien jakautuman pitäisi heijastaa soten tavoitteita eli perusterveydenhuollon vahvistamista. Lopulta lääkäriresurssin pitäisi saada kohdistumaan tarkoituksenmukaisesti lääketieteen eri erikoisalojen välillä.

Nyt ehdotetun sote-mallin ongelmana on, että se tulee lisäämään lääkäriresurssia kasvukeskuksissa, mutta vähentämään sitä haja-asutusalueilla. Suomessa on perinteisesti ylläpidetty haja-asutusalueiden palveluja virkalääkärijärjestelmällä. Ruotsin kokemukset osoittavat, että siirryttäessä markkinaehtoiseen järjestelmään (so. keskenään kilpaileviin sote-keskuksiin), lääkäripalvelujen tarjonta lisääntyy kaupungeissa ja vähenee syrjäseuduilla. Uudistus merkitsee samalla verovaroista maksettujen sote-kustannusten lisääntymistä, kun potilaiden ja työnantajien aiemmin kustantamien hoitojen osuus pienenee.

Toisena ehdotetun järjestelmän ongelmana on, että perusterveydenhuollon rahoitukseksi ehdotettu kapitaatiomalli rajaa perustason rahoitusta. Kun terveydenhuollon kustannuksista valtaosa aiheutuu henkilöstön palkoista, merkitsee eri rahoitusmalli terveydenhuollon eri osissa perusterveydenhuollon palkkakilpailukyvyn heikkenemistä erikoissairaanhoitoon nähden. Kaupallinen toimija kun pyrkii tällaisessa mallissa minimoimaan henkilöstökulunsa voiton maksimoimiseksi. Ehdotettu rahoitusjärjestelmä ei siis mitenkään edistä lääkäreiden rekrytoimista perusterveydenhuoltoon.

Kolmas ohjausongelma tulee erikoissairaanhoidon sisältä. Jos ja kun uudistuksessa tavoitteena on jonojen lyhentäminen, siirtyy aiemman kokemuksen perusteella rahaa ja resursseja erikoissairaanhoidon sisällä toimenpidealoille. Tällöin sellaiset lääketieteen erikoisalat, joissa potilaat ovat usein pitkäaikaispotilaita ja jatkuvasti hoidon tarpeessa (esim. psykiatria taikka geriatria), eivät tyypillisesti saa tarvitsemiaan lisäresursseja.

Sipilän hallitus haluaa kaikin keinoin kiirehtiä sote-laivan vesillelaskua. Jotta alus olisi merikelpoinen, pitäisi sen ohjausjärjestelmän toimia. Nyt näyttää sille, että ohjaus vie alusta vain yhteen suuntaan, jonka horisontissa tuotetaan aiempaa enemmän palveluja kaupunkien melko terveelle väestölle. Sote-laiva voi kuitenkin upota kustannusten karikkoon kauniit tavoitteet mukanaan. Vasa-laivasta tuli uponneenakin maailmankuulu turistikohde. Uponneista sote-tavoitteista (lisääntyneistä kustannuksista, heikentyneistä lähipalveluista ja väestön terveyserojen kasvusta) voi sen sijaan olla vaikea tehdä kansainvälistä nähtävyyttä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ArvoTammela1 kuva
Arvo Tammela

Hallintoyliläkäri Lehtonen on ottanut yhdeksi elämäntehtäväkseen kirjoittaa viikottain tulevasta sotesta.
Otsikkojen muutoksilla Lehtonen ilmeisesti haluaa saada lukijoita kiinnostumaan enemmän jatkuvasti rummuttamastaan sote-aiheestaan. Joulun kirjoituksen aihe sotesatu ja nyt, onko sote-laiva nyt merikelpoinen. Rehellisesti myönnän etten jaksanut lukea kirjoitusta kuin siihen asti, kun Lehtonen palauttaa mieliin 1600-luvulla hallinneen Ruotsin kuninkaan määräyksen uuden lippulaivan rakentamisesta. Mikähän lienee seuraavan kirjoituksen aiheen otsikko vai jokohan kirjoitukset sotesta riittäisivät vai mahtuisiko kirjoitukseenne edes yhden kappaleen verran vastaukset kysymyksiini edelliseen sotesatuun liittyen.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

On huolestuttavan yleistä, että poliitikot eivät enää jaksa lukea juurikaan tviittejä pidempiä tekstejä. Sehän tarkoittaa jo lähtökohtaisesti pinnallista otetta ja käytännössä sitä, ettei muiden esittämiin näkökohtiin katsota olevan edes tarvetta perehtyä.

On älytöntä väittää, että jos on jo monta kertaa osallistunut johonkin keskusteluun, se tarkoittaisi, ettei siihen saa enää tuoda mitään uutta. Keskustelun pitää jatkua niin kauan kunnes asiat on puitu loppuun. Sote-uudistuksessa tuskin kukaan voi väittää näin olevan. Jos olisit malttanut lukea puheenvuoron loppuun, olisit kyllä havainnut Lehtosen menneen itse sote-asiaankin ja esittäneen ihan perusteltuja näkökulmia. Ne eivät olleet silkkaa aikaisemman toistamista.

Keskustellaan ja vaikka väitelläänkin asioista, mutta tehdään se henkilöitä leimaamatta ja sivuasioihin puuttumatta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset