*

LasseLehtonen Syteen tai soteen

Vahvan järjestäjän heikko perusta

Valinnanvapauslakiesityksen lausuntokierroksen päättyminen toi sote-uudistusta valmistelevat ministerit julkisuuteen puolustamaan uudistusta. Sekä peruspalveluministeri että valtiovarainministeri kertoivat useissa haastatteluissaan, että sote uudistuksessa on kyllä ongelmia, mutta ilman uudistusta ongelmat olisivat vielä pahempia. Vaikka sote-uudistuksessa tarkoituksena on lisätä yksityisen tuotannon osuutta eli markkinaehtoistaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, ongelmia ilman uudistusta aiheuttaisivat ministerien mukaan juuri markkinoilla toimivat yritykset. Esimerkkinä käytettiin erityisesti Länsi-Pohjan sote-ulkoistusta, joka sairaanhoitopiirin tekemänä on paha asia. Mitään ongelmaa ei sitten olisikaan, jos maakunta hankkisi samoja palveluja (esimerkiksi asiakasseteleillä) samoilta tuottajilta. Ministerien sanojen mukaan ”vahva järjestäjä” korjaisi tilanteen.

Ministerien ulostulo oli virkistävä – ei kuitenkaan siksi että se olisi lisännyt luottamustani sote-uudistuksen ongelmien poistumiseen. Vahvan järjestäjän -konsepti markkinoiden aiheuttamia ongelmia poistamassa vain toi kaltaiselleni sote-veteraanille mieleen nuoruusajan ”vahvan markan” uutisoinnin ja nuoruus suuren laman keskellä oli ikäpolvelleni mielenkiintoista aikaa. Silloinkin ministerit uskoivat julkisen toimijan vahvuuteen ja kykyyn selättää markkinavoimat.

Sipilän hallituksen sotelakiesityksissä ”vahvana järjestäjänä” toimisi maakunta. Hallituksen esityksistä ei kuitenkaan selviä, mitkä maakunnan ominaisuudet tekisivät siitä vahvan. Objektiivisesti arvioiden maakunnan pitäisi olla taloudellisesti vahva, poliittisesti vahva, infrastruktuuriltaan vahva sekä osaamiseltaan vahva. jotta voitaisiin puhua vahvasta järjestäjästä.

Maakuntien taloudellista kantokykyä niille esitettyjen tehtävien hoitamisessa on arvioitu maakuntaliittojen ja kuntien lakiesityksestä antamissa lausunnoissa. Melkoinen yksimielisyys vallitsee lausunnonantajien kesken siitä, että esitetty rahoitusmalli ei turvaa maakunnille riittävää rahoitusta niiden tehtäväksi määrättyjen palvelujen tuottamiseen. Esimerkiksi Uudenmaan maakunnan alueella rahoitusvajeeksi on arvoitu lähes 1 mrd euroa. Maakunnat joutuisivat siis heti kerjuulle anomaan valtiovarainministeriöltä lisää rahaa, jotta niiden lakisääteiset tehtävät tulisivat hoidetuksi. Tällaista maakuntaa on vaikea sanoa vahvaksi. Ratkaisuna asiaan olisi maakunnan verotusoikeus, mutta moni ehdotettu maakunta on taloudellisesti niin heikko, ettei se pysty edes verotuloillaan tehtäviä hoitamaan. Jotkut maakunnat ovat velvoitteisiinsa nähden yksinkertaisesti liian pieniä eli maakuntia on esityksessä liikaa. 

Maakunnan pitäisi myös olla poliittisesti yhtenäinen, jotta se olisi järjestäjänä vahva. Sote-uudistus on kuitenkin jakamassa poliittista kenttää voimakkaasti. Vain pieni osa politiikoista ajaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintojen yksityistämistä, mutta tämä on silti Sipilän hallituksen agendana. On epätodennäköistä, että ainakaan väestöltään suuriin maakuntiin valittavissa valtuustoissa olisi poliittisena enemmistönä Sipilän hallituksen hallituspohja. Todennäköistä siksi on, että uudistuksen käytännön toteuttamisesta syntyy maakunnissa poliittista kiistaa. Vahvan järjestäjän aikaansaamisen kannalta olisikin välttämätöntä, että uudistuksen takana olisi laaja poliittinen yhteisymmärrys. Itse en tämän vuoksi usko näin laajan uudistuksen onnistumismahdollisuuksiin ilman parlamentaarista valmistelua.

Järjestäjän tulisi olla myös infrastruktuuriltaan vahva eli sen käytössä pitäisi olla palvelujen järjestämisen kannalta keskeiset tuotantotekijät kuten tilat, tietojärjestelmät ja henkilöstö. Sipilän hallitus on kuitenkin tarkoituksellisesti tältä osin heikentämässä maakuntia. Sote-kiinteistöjä ollaan siirtämässä valtakunnallisen tilayhtiön omistukseen. Samoin tietojärjestelmien kehitys ollaan siirtämässä valtakunnallisten yhtiöiden tehtäväksi. Maakunnat olisivat näiden yhtiöiden asiakkaina. Asiakkaan asema tilanteessa, jossa sillä on lakisääteinen velvollisuus hoitaa tehtävät mutta käyttövelvoitteen takia vain yksi sallittu yhtiö toimittajana, ei todellakaan ole kovin vahva. En myöskään usko maakuntien vahvuuteen solmia työnantajan näkökulmasta hyviä työ- ja virkaehtosopimuksia, jos yksityiset toimijat pyrkivät samaan aikaan rekrytoimaan avainhenkilöstöä omaan tuotantoonsa. 

Järjestämisosaamisen puutteisiin on Sipilän hallitus itsekin kiinnittänyt huomiota. Järjestäjällä pitäisi hallituksen esityksien perustelujen mukaan olla liiketoiminnallista osaamista, hankintaosaamista sekä sopimusosaamista. Sosiaali- ja terveyspoliittista osaamista ei Sipilän hallitus ole järjestäjätehtävään erityisesti kaivannut. Suomessa on toki kansainvälisten arvioiden mukaan poikkeuksellisen osaava ja vähän korruptoitunut virkamieskunta. Toisaalta meillä on elinkeinoelämän omienkin selvitysten mukaan poikkeuksellisen vähän kansainvälisen tason johtamisosaamista. En usko, että elinkeinoelämän huippujohtajat lähtevät suurin joukoin maakuntien järjestämisosaamista vahvistamaan, vaan noille paikoille valinnat tehdään todennäköisesti poliittisin perustein nykyisten julkishallinnon viranhaltijoiden joukosta.

Ministerien puheiden vahvan järjestäjän käsite on perustaltaan heikko. Sipilän hallituksen sote-uudistus pyrkii tosiasiassa valtion keskushallinnon vallan lisäämiseen vahvan itsehallinnollisen maakunnan kustannuksella, mutta vastuu sote-uudistuksen onnistumisesta halutaan työntää maakunnille. Ministerien kertomusten ”vahva järjestäjä” näyttääkin enemmän satukirjan haltiatarkummilta, joka hädän iskiessä rientää apuun ja taikasauvan heilautuksella poistaa soten ongelmat, kuin tosielämän toimijalta. Tällainen ongelmien ratkaisumalli sopii siksi paremmin lastensatuun kuin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toteuttamisen pohjaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Olen samaa mieltä.
On tunnettua, että paniikkitilanteissa apuun aina huudetaan varmojen keinojen petettyä jonkinlaista "messiasta".

Pankinjohtaja Rolf Kullberg tuli tunnetuksi vahvan markan kannattajana.
Samaan vikaan sortuu FED juuri nyt:
"Fed nosti talousennusteitaan ja on edelleen vahvasti kiristyvän rahapolitiikan linjalla
Marianne Palmu syyskuu 21,2017

Systeemiajattelu on taito ymmärtää kokonaisuuksia ja eri näkökulmia, simuloida malleja ja painottaa eri asioita tilanteen mukaan. Soten tyyppisissä ratkaisussa inhimillinen näkökulma on tärkeimpiä. Kybernetiikka on tieteen ala, joka ratkoo kykyjen ja kontrolloimisen haasteita. Olen itse erikoistunut näihin ilmiöihin.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Olen samaa mieltä. Taitaa olla sote- ja maakuntauudistuksessa heikoin lenkki -ei valinnanvapaus, vaan ehdotettu maakuntauudistus.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Hyvä kirjoitus taas kerran.

Paikallislehdestämme Salon Seudun Sanomista löytyy tänään tällainen kolumni:
Älkää tehkö sitä!
http://www.sss.fi/2017/12/alkaa-tehko-sita/

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski

Erittäin osuva kommentti. Kiitos!

" Ministerien kertomusten ”vahva järjestäjä” näyttääkin enemmän satukirjan haltiatarkummilta, joka hädän iskiessä rientää apuun ja taikasauvan heilautuksella poistaa soten ongelmat, kuin tosielämän toimijalta. Tällainen ongelmien ratkaisumalli sopii siksi paremmin lastensatuun kuin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toteuttamisen pohjaksi."

Käyttäjän harrimakipetaja kuva
Harri Mäki-Petäjä

Erittäin hyvä kirjoitus. Keskusta kuvittelee, että ensin pitää luoda uusi valtion rahoittama hallintoporras (maakuntahallinto) ja vasta sitten voidaan kehittää sote-palveluita. Mistä löytyisi keskustaan sellainen voimahahmo, joka lopettaisi tämän pelleilyn. Keskustalle meni ääni 2015 eduskuntavaaleissa, mutta meneekö tulevissa vaaleissa nukkuvien puoleelle.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Maakuntauudistus on täydellistä sekoilua, jolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä soten kanssa. Ensin olivat leveämpiharteiset kunnat ja nyt maakunnat, vaikka kaikki tietävät, ettei kumpikaan ratkaise mitään. Maakuntahallinto itse asiassa synnyttäisi vain lisää ongelmia.

Mielestäni viidenkään sote-alueen ratkaisu ei ole käypä. Miksi ei luoda kunnollista valtakunnallista johtotasoa - Terveyshallitusta, jonne keskitettäisiin terveydenhuollon yleisjohto? Silloin hartioilla on oikea leveys. Samalla keskussairaalapiireissä säilyisi kuitenkin myös alueellinen kontakti.

Terveyshallitus olisi mielekäs pystyttämään muun muassa taloushallinnon sekä toiminnanohjauksen tietojärjestelmät. Ei sellaisia kannata värkätä missään maakuntasarjassa. Kaikin puolin synergia- ja integraatioedut olisivat suuria. On varmastikin järkevää esimerkiksi miettiä miten optimoida erilaisia hankintoja tai toimenpiteitä kansantaloudellisesti tehokkaimmin. Eihän se olisi optimointia edes puolitiehen, jos se tehdään maakuntapohjalta.

Todennäköisesti Terveyshallitus leikkaisi muutenkin byrokratiaa, sillä se pitäisi muodostaa THL:n, ministeriön, Fimean ja Eviran pohjalle. Myös Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunnalle Terveyshallitus olisi looginen ja tutkimusrahoituksen kannalta taloudellisempi sijainti. Näin terveydenhuolto ja lääketieteen osaaminen saataisiin nykyistä hedelmällisemmäksi yhdeksi kokonaisuudeksi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Meiltä tavalliselta kansalta on mennyt jo usko kokonaan siihen, että parempi ja toimivampi uudistus tulisi ylipäätään voimaan tällä- tai edes ensi vuosikymmenellä. Tuntuu, ettei kukaan päättäjistä pysty edes arvioimaan sen oikeita kustannuksia ja toimivuutta oikeassa elämässä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset