Kuinka arvioida terveydenhuollon laatua
Luentomateriaalin visualisointi on yksi tapa kiinnittää kuulijan huomiota ja helpottaa esitetyn asian mieleen painamista. Tekijänoikeuslaki antaa mahdollisuuden käyttää opetustarkoituksissa taitelijoiden teoksia ja olen itsekin tätä mahdollisuutta joskus hyödyntänyt. Lääke- ja potilasvahinkoja koskevan luentosarjani esitysmateriaalissa oli pitkään kuvia Lucky Luke sarjakuvakirjasta ”Tohtori Doxeyn eliksiiri”. Siinä myrkyllisiä rohtoja kauppaava puoskari kiertää pitkin villin lännen kaupunkeja. Seurauksia Lucky Luke sanoo pahemmiksi kuin mitä sotapolulla oleva apassilauma saa aikaan.
Sekä terveydenhuollon ammatinharjoittamisen että lääkemarkkinoinnin tiukka sääntely on syntynyt tarpeesta suojata palvelujen käyttäjää markkinaehtoisen toiminnan ongelmilta. Terveydenhuollossa myyjän ja ostajan välillä on merkittävä tiedollinen epäsuhta. Palvelujen käyttäjän on vaikea arvioida sitä, onko lääkärin hänelle määräämä tutkimus taikka suosittelema hoito aidosti tarpeellinen. Lääkkeitä markkinoiva kauppamies puolestaan suosittelee joskus tuotettaan sellaisiinkin tilanteisiin, joissa tuotteen hyödyistä ei ole näyttöä. Onkin melkoista älyllistä epärehellisyyttä uskoa, että usein muutenkin heikossa asemassa olevat potilaat pystyisivät markkinoinnin paineessa ilman apua tekemään terveydenhuollossa sellaisia valintoja, jotka olisivat heidän kannaltaan aidosti hyödyllisiä.
Toimivan valinnanvapauden tueksi potilaan pitäisi saada runsaasti riippumatonta tietoa palvelujen laadusta ja hänen pitäisi myös osata tuota tietoa käyttää. Sitran vastikään julkaiseman tutkimusraportin perusteella esimerkiksi Ruotsissa potilaat kuitenkin nojaavat valinnoissaan useammin kuulopuheisiin, kuin malttavat perehtyä terveydenhuollon tietokantoihin. Potilaan kannalta laatutietojen tulisikin olla hyvin helposti käytettävissä hoidon valintatilanteessa.
Laatutietoa käyttävän pitää myös ymmärtää terveydenhuoltojärjestelmän rakennetta ja siinä tapahtuvaa potilasohjausta. Synnytyssairaalaa valitsevan äidin pitäisi siis tietää, että yliopistosairaalassa vastasyntyneiden kuolleisuus voi olla korkeampi kuin keskussairaalassa, koska riskisynnytykset on keskitetty sinne. Riskiraskausäidin ei kannata pienemmän lapsikuolleisuuden toivossa hakeutua synnyttämään yliopistosairaalan ulkopuolelle, koska juuri hänen oma riskinsä kasvaisi entisestään. Hyödyt laajojen hoitotuloksia koskevien tietokantojen avaamisesta potilaan katsottavaksi ovatkin olleet esim. Yhdysvalloissa ja Hollannissa vähäiset. Pahimmillaan Yhdysvalloissa laatutietojen esittäminen on johtanut sairaaloissa potilasvalintaan, jossa vaikeat potilaat on ohjattu muualle, jotteivat omat hoitotulokset näytä julkisuudessa huonolle.
Suomessa tietoja hoidon laadusta on huonosti saatavilla. Tietojen keräämisestä on valtionhallinnossa vastuussa lähinnä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, mutta sen resursseja on voimakkaasti leikattu. Valtion rahoitusta on sen sijaan kohdennettu uusien IT-yritysten perustamiseen, joiden pitäisi tarvittavia tietoja tietojärjestelmistä tulevaisuudessa tuottaa. Myöskään yliopistosairaaloiden omalla rahoituksella tehtävät hankkeet kliinisistä laaturekistereistä keskeisille tautiryhmille eivät ole saaneet STM:n tukea. Laadun määrittäminen ei ministeriön kannalta ole vain terveystiedettä vaan poliittisin perustein tehtävää asemointia. Sote-uudistuksessa laadun mittaamisen pitäisi ministeriön näkökulmasta keskittyä asiakaskokemuksen mittaamiseen hoitotulosten sijasta ja mieluiten tavalla, joka tukee ehdotettua valinnanvapausmallia.
Terveydenhuollon laatu on kuitenkin moniulotteinen kokonaisuus. Siihen kuuluvat hoidon potilaslähtöisyyden lisäksi hoidon lääketieteellinen asianmukaisuus, vaikuttavuus, turvallisuus, tehokkuus ja yhdenvertaisuus. Olin itse EU-komission asiantuntijaryhmässä selvittämässä, mille asioille pitäisi jäsenvaltioiden terveyspolitiikassa antaa painoa pyrittäessä parantamaan terveydenhuollon laatua Euroopassa (ks. https://ec.europa.eu/health/expert_panel/sites/expertpanel/files/006_safety_quality_of_care_en.pdf). Potilaslähtöisyyden lisääminen terveydenhuollossa on tuon suosituksemme mukaan hyvin tärkeää. Ongelmia kuitenkin aiheutuu siitä, että kukaan ei oikein tiedä, miten potilaslähtöisyyttä terveydenhuollossa pitäisi arvioida. Tutkimukset osoittavat myös, että kokemus hoidosta muuttuu ajan myötä: Esimerkiksi päivystykseen tuleva potilas on lääkäriä odottaessaan tyytymätön hoitoonsa, lääkärin tavattuaan yleensä hyvin tyytyväinen hoitoonsa, mutta pari päivää kotiutumisensa jälkeen enää kohtuullisen tyytyväinen hoitoonsa. Mittausajankohdat pitäisi validoida eri hoitotilanteisiin sekä eri potilasryhmille, jotta tiedot olisivat vertailukelpoisia.
Myös potilastyytyväisyyskyselyn otoksen käsittely vaikuttaa voimakkaasti kyselyjen tuloksiin. Erillisiin asiakastyytyväisyyskyselyihin vastaa yleensä vain pieni osa potilaista ja kyselyn vastaamattomat jätetään tyypillisesti kokonaan analyysien ulkopuolelle. Joissain sairauksissa osa potilaista menehtyy seuranta-aikana, eikä esim. pelkkiin henkiin jääneisiin potilaisiin kohdennettu syöpähoidon tyytyväisyyskysely anna oikeaa kuvaa hoidon laadusta tai potilastyytyväisyydestä. Kuolleet kun eivät äänestä.
Pelkkien hymynaamanappien tuloksia ei siis voi pitää hoidon laadun arvioinnin perustana. Myös hoidon lääketieteellistä asianmukaisuutta, vaikuttavuutta sekä yhdenvertaisuutta tulee ajantasaisesti seurata. Tärkeää olisi varmistaa, että kuolleiden taikka työkyvyttömäksi jäävien potilaiden osuus ei sote-uudistuksen myötä lisäänny.
Asun Keski-Suomessa Saarijärvellä. Täällä ei valinnanvapautta ole, eikä ole tulossakaan. Yksinkertaisinta ja useimmiten myös tuloksekkainta on mennä tarvittaessa lähimmälle terveysasemalle. Se on minulle Saarikan Saarijärven terveysasema, jonne matkaa on reilut puoli kilometriä.
Muut vaihtehdot ovat Karstulan, Kannonkosken, Äänekosken ja Jyväskylän terveysasemat. Kannonkoski ei tule kuuloon. Se ei ole joka päivä aukikaan. Karstulassa olen kerran ollut ”kuntoutettavana” reilun viikon. Siellä ei olut tarpeeksi henkilökuntaa, eikä välineitäkään. Kuntouduin, mitä kuntouduin kävelemällä pitkin käytäviä. Silloin tällöin sain pyynnöstä hoitajalta apua rappujen nousuun ja laskuun. Noloa oli pyytää sitäkään, kun heillä oli aidosti muutakin kiirettä. Ystävällisiä olivat, mutta se kuntoutus: Ei ollut aikaa, eikä aina ammattitaitoakaan, että se siitä.
Äänekoskella ei ole tarjolla mitään, mitä ei Saarijärveltäkin saa, joten saa olla. Jyväskylästä voisi valita myös yksityistä hoitoa (=rahastusta). Keskussairaalaan ei pääse ilman lähetettä. Siinä ovat valinnanvarat.
Attendo rakentaa Saarijärfelle ensi vuonna vanhuksille tarkoitetun palvelutalon. Kunta oli tekevinään hyvän kaupan, kun möi Addentolle ylihintaan rappetutuvan vanhusten hoitokodin ja tontin jolle mahtuu parikin palvelutaloa. Kaiken tuon Addento laskuttaa aikanaan Saarijärven kaupungilta ja asiakkailtaan. Varmaan tuossa ratkaisussa kunnan virkakunta pääsee helpommalla, mutta samalla se kalliimpi ratkaisu kuin jos kunta itse vastaisi vanhuspalveluista ja apuna olisi pieniä yhsityisiä hoivakoteja, vaan eihän se käy. Rahalla on taivaallinen voima.
Ilmoita asiaton viesti
Viljo Heinonen tuossa kirjoittaa erittäin totuudenmukaisesti mitä palvelujen käyttäjä, tarvitsija ja maksaja saa. Se ei monin paikoin paljoa ole ja siitä rahastajat laskuttavat asiakasta epäsuorasti kuntien kautta niin paljon kuin oikeuteen joutumatta kykenevät.
Julkista ja julkista tukevia pienyrittäjiä tulisi kiireellisesti palauttaa ja lisätä muinaisestakin.
Kyllä pörssi rahastajatkin saavat olla olemassa kun on ihmisiä jotka omilla motiiveillaan haluavat erottua ja sellaista vakuutusyhtiöiden maksujen kautta rahoittaa. Niiden osuus täytyisi kuitenkin UK NHS systeemin tapaisesti pitää enintäin 20% terveydenhuollon kokonais osuudesta.
Onneksi tuo Heinosen kuvaama todellisuus tällä hetkellä ei vallitse täysimittaisena suuremmissa keskuksissa, mutta varmasti hallituksen rahastus ja isäntien maakuntahallinto palkkio virkojen myötä tuon tason alue merkittävästi laajenee samalla kun kustannus kaikkialla kasvaa. Esimerkiksi HUS alueella erikoissairaanhoito toimii varsin hyvin ja vaihteeksi ovat terveyskeskustenkin lääkärille pääsyt nopeutumassa, mutta edelleen kaukana siitä mikä muualla tai suurimmassa osassa maailmaa vallitsee, että kohtuuhintaiselle lääkärille pääsee samana päivänä.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä ei voi kuin ihmetellä, jotta miten itsensä guruiksi nimeävät lääkärit saavat ihmiset uskomaan, mitä haluavat – esimerkkinä vaikkapa nämä kilpirauhashormonipuoskarit, jotka keksivät olemattomia tauteja, myrkyttävät ihmisiä vaarallisilla hormonihoidoilla, ja saavat vielä potilaansa uskomaan, jotta he ovat oikeassa, Lääkäriliitto, ja koko muu lääkärikunta väärässä.
Axel Munthe kuvaa romaanissaan Huvila meren rannalla, kuinka keksitään muotitauteja, ja rahastetaan ihmisiä. Edesmennyt kollega totesi lahjomattomasti, jotta on epäeettistä antaa tyhmien potilaiden pitää rahansa.
Ilmoita asiaton viesti
Laatu kysymys onkin mielenkiintoinen.
Vertauskohde voisi tulla muista maista. Yhtenainen systeemi kuitenkin
mahdollistaa palvelun vertailunkin.
Yksityinen palvelu kuitenkin tuo rajoitetun kehittamismahdollisuuden.
Muistan kuinka kauhuissani olin englantilaisessa yksityisessa kirurgisessa yksikossa
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttini loppuosa katosi…
Yksityinen tassa tapauksessa oli kaukana keskussairaalasta, ja hoitohenkilokunta harvassa, ambulanssi tuli tilata tarvittaessa.
Laakari paasi yolla paikalle tunnissa, olihan syrjaseutua.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään pohdin miten kanta.fi palvelua voisi kehittää, jotta se palvelisi paremmin. Sinnehän voisi liittää myös hoitoihin liittyviä kyselyitä ja laatuarviointeja. Minusta sen reseptipuoli toimii mainiosti, mutta muut tiedot laahaavat liiaksi jäljessä. Jos sen tietokokonaisuus olisi ajantasalla se palvelisi luotettavasti.
Olen ollut tyytyväinen HUSista saamaani hoitoon ja hoitojen jälkeisiin yhteydenottoihin ja seurantaan. Sellaisella on suuri merkitys ja laatuahan sekin on, mutta miten siitä tieto leviäisi ja vaikuttaisi palveluntuottajiin ja muihin hoitoja tarvitseviin?
”Onkin melkoista älyllistä epärehellisyyttä uskoa, että usein muutenkin heikossa asemassa olevat potilaat pystyisivät markkinoinnin paineessa ilman apua tekemään terveydenhuollossa sellaisia valintoja, jotka olisivat heidän kannaltaan aidosti hyödyllisiä”. Olen yhtä mieltä tämän tekstin kanssa. En missään nimessä olisi kyennyt viime vuoden elokuun viimeisestä päivästä joulukuun viidenteen itse ratkaisemaan ja valitsemaan yhtään missä minua hoidettaisiin ja millä keinoin. Luotin täysin sairaalan päättäjiin ja luotan jatkossakin. Niinpä toivoisinkin, että osaavista ja hyvistä lääkäreistä olisi enemmän tietoja asiakkaiden käytettävissä. Tiedän, että kaikki eivät ole yhtä osaavia eivätkä yhtä kyvykkäitä. Jokin järjestelmä tarvittaisiin auttamaan hoitavaa lääkäriä etsivää, mutta meneekö liian diskreetille alueelle? Useinhan toinen hoidon saanut vie tiedon toiselle hyvästä lääkäristä ja saamistaan hoidoista.
Ilmoita asiaton viesti