LasseLehtonen Syteen tai soteen

Riittävätkö lääkärit sotessa

Suomessa on Lääkäriliiton tilastojen mukaan n. 21 000 työikäistä lääkäriä. Heistä 30 % eli n. 5500 työskentelee yksityisellä sektorilla mm. terveysalan yrityksissä tai työterveyshuollossa. Lääkärien määrä Suomessa on noussut tasaisesti viime vuosikymmeninä ja on hyvää eurooppalaista keskitasoa. Vuonna 2015 Suomessa oli 321 lääkäriä 100 000 asukasta kohden. Vastaava luku Ruotsissa on kuitenkin selvästi korkeampi eli 419 lääkäriä 100 000 asukasta kohden. Lääkäreiksi koulutetaan Suomessa yli 1 % ikäluokasta ja suomalaisten yliopistojen lisäksi muissa EU jäsenmaissa opiskelee lääkäriksi n. 600 suomalaista.

Lääkärimäärän kasvulle vastakkainen mekanismi on viime vuosikymmenenä ollut lääkärin työajan lyheneminen. Syinä tälle ovat mm. vapaa-ajan ja perhe-elämän arvostuksen kasvu sekä Suomen korkea veroaste, joka vähentää kiinnostusta työmäärän kasvattamiseen.

Yksi Sipilän hallituksen sote-uudistuksen terveyspoliittisista tavoitteista oli alun perin parantaa hoitoon pääsyä perusterveydenhuollossa. Luinkin suurella mielenkiinnolla hallituksen valinnanvapausesityksen vaikutusarviointia henkilöstön osalta. Pettymykseni oli melkoinen, kun en tuosta vaikutusarvioinnista löytänyt kunnollisia lukumääräisiä arvioita siitä, mihin tehtäviin lääkärit uudessa terveydenhuoltojärjestelmässä sijoittuisivat. Vaikutusarviointi toteaa vain, että henkilöstömäärän siirtymistä työnantajalta toiselle on vaikeaa arvioida tarkasti. Hallitus arvioi kuitenkin, että yksityisten yritysten ja yhteisöjen omistamiin sosiaali- ja terveyskeskuksiin siirtyvän terveydenhuollon henkilöstön määrä olisi karkeasti arvioiden 6 000–30 000 henkilöä. Mikäli yksityisten sosiaali- ja terveyskeskusten osuus kasvaisi esimerkiksi 40 prosenttiin, voisi vaikutus henkilöstöön olla jopa kaksinkertainen. Erikoissairaanhoidon osalta vaikutusarviointi toteaa, että henkilöstöstä siirtyy noin 5 000–12 000 työntekijää yksityiselle työnantajalle. Tarkkaa arviota on tästäkin hallituksen oman vaikutusarvioinnin mukaan vaikea antaa. Erityisesti valinnanvapauslain asiakassetelisäännökset ovat tässä suhteessa ongelmallisia, koska objektiivisesti arvioiden hallituksen esityksen mukainen velvoite antaa asiakasseteli koskee suurta osaa kiireetöntä erikoissairaanhoitoa, eikä julkinen terveydenhuolto voi asiakassetelipalvelua tuottaa.

Lääkärien sijoittuminen terveydenhuoltojärjestelmässä on keskeistä koko järjestelmän toimintakyvyn kannalta. Siksi sote-uudistuksessa tulisikin tarkkaan miettiä, mitä muutoksia tapahtuu ja miten ne vaikuttavat terveydenhuoltoon. Ensimmäinen hallituksen esityksen ongelma aiheutuu jo siitä, että Sipilän hallitus on omassa vaikutusarvioinnissaan laskenut Suomen n. 28 000 lääkärin määrään mukaan myös eläkkeellä olevat 7 000 lääkäriä ja sijoittanut heidät arviossaan julkisen työnantajan palveluksessa oleviksi. Hallituksen vaikutusarvioinnin lähtökohtana oleva lääkäriresurssi edellyttäisi siis (leikillisesti todeten) ilmeisesti myös työvelvoitetta nyt jo eläkkeellä oleville lääkäreille.

Toinen ongelma aiheutuu siitä, että perustuslakivaliokunnan kesäkuisessa lausunnossa edellytettiin, että julkisen vallan on koko ajan pystyttävä turvaamaan riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut eikä vastuuta riittävästä tuotantokapasiteetista voi siirtää kokonaan yksityisten yritysten tehtäväksi. Tästä aiheutuu käytännössä velvollisuus ylläpitää kahta rinnakkaista järjestelmää. Miten tämä vaikuttaa eri taholle sijoittuvien lääkärien määrään, jää vaikutusarvioinnissa täysin epäselväksi.

Kolmas sijoittumisongelma aiheutuu valmiuden ylläpidosta. Sairaaloiden ja terveyskeskusten alueellinen järjestelmä on osa sisäisen turvallisuuden kokonaisuutta. Lääkärityövoiman markkinaehtoinen sijoittuminen entistä enemmän suuriin kaupunkeihin, joissa palveluille on kysyntää, vaarantaisi tämän tehtävän. Kainuulaiskollega toteisikin eräässä STM:n kokouksessa hiukan katkerasti, että Kainuun keskussairaalassa ei ole töissä kovin montaa ortopedian alan erikoislääkäriä eikä sairaalan potilasmäärä ole suuri. Sairaala on kuitenkin tukisairaalana Kainuun prikaatille, jonka puolustusvastuulla on kolmasosa Suomen pinta-alasta. Traumahoidon kapasiteetin (so. ortopedisen leikkaustoiminnan) siirtyminen yksityisen sektorin toiminnaksi aiheuttaisi sekä päivystykselle että valmiudelle suuria ongelmia.

Hallituksen esityksen vaikutukset palveluiden saatavuuden paranemiseen vaikuttavatkin hölmöläisen peiton jatkamiselta. Kun lääkäreitä siirtyy nykyisistä terveyskeskuksista yksityisten sote-keskusten palvelukseen kasvukeskuksiin, pahenevat tietysti julkisen sektorin jonot haja-asutusalueilla. Tällöin todennäköisesti lääkäripako julkiselta puolelta entisestään kiihtyy. Koska maakunnan liikelaitos joutuu kuitenkin pitämään yllä myös omaa tuotantokapasiteettia, johtaa tilanne nopeasti kilpailuun henkilöstöstä. Jos yksityiset yritykset eivät sitten pysty rekrytoimaan riittävästi lääkärityövoimaa, syntyy sinnekin hoitoon pääsyn jonoja.

Kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että perusterveydenhuollon lääkäriresurssia tulee lisätä. Olisi kuitenkin ollut professionaalista hallituksen esityksen vaikutusarvioinnissa esittää joku luku siitä, paljonko lisää lääkäreitä perusterveydenhuoltoon tarvitaan. Samalla olisi pitänyt esittää mekanismi sille, ettei suomalaisesta lääkäriresurssista vaikeasti ohjattavassa sote-mallissa siirry sellaista määrää uusiin tehtäviin, että sairaanhoidon perustehtävän toteuttaminen vaikeutuu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Lasse Lehtonen: "Kun lääkäreitä siirtyy nykyisistä terveyskeskuksista yksityisten sote-keskusten palvelukseen kasvukeskuksiin, pahenevat tietysti julkisen sektorin jonot haja-asutusalueilla. Tällöin todennäköisesti lääkäripako julkiselta puolelta entisestään kiihtyy."

Yksityisen sektorin tietoinen ja tarkoituksellinen lihottaminen johtaa, kuten Lehtonen toteaa, "nopeasti kilpailuun henkilöstöstä". Lääkäripulasta on maamme terveyskeskuksissa karvaita kokemuksia jo vuosikymmenten ajalta. On selvää, että kilpailtaessa lääkäreistä terveyskeskukset eivät pärjää yksityisten firmojen aggressiiviselle värväystaktiikalle.

Kilpailutilanteessa lääkärien palkkoja on etenkin syrjäseudulla jouduttu nostamaan. Kun sekään ei enää ole auttanut, on viimeisenä vaihtoehtona jouduttu turvautumaan keikkafirmoihin ja kalliisiin vuokralääkäreihin. Seurauksena on luonnollisesti kustannusten nousu ja omalääkäritavoitteen romuttuminen. Lääkäreille tärkeintä on kevyt työsidonnaisuus ja 'follow-the-money' houkutus.

Hallitus tekee kaikkensa saadakseen maamme terveydenhuoltojärjestelmän totaaliseen käymistilaan. Viime kädessä tuon potilaisiin kohdistuvan ihmiskokeen seurauksena tulee suurin häviäjä olemaan perusterveydenhuolto. Ironista on, että juuri perusterveydenhuollon piti olla suurhankkeen varmin voittaja. Pörriäisten seireenit ovat kääntäneet hallituksen pään.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Miten juuri Kainuun Prikaati tai ylipäätään PV rauhanoloissa vaikuttaa tähän asiaan? Poikkeusoloissa pätee sitten jo toiset säännöt ja prikaatien tarvitsemat lääkärit sekä muu hoitohenkilökunta määrätään tehtäviinsä olivatpa yksityisellä tai julkisella töissä. Näin olen ymmärtänyt asioiden olevan.

Käyttäjän LasseLehtonen kuva
Lasse Lehtonen

Puolustusvoimien oma lääkintähuolto ajettiin alas runsas 10 v. sitten. Se tukeutuu nykyään sairaanhoitopiireihin. Kainuun keskussairaala on pieni keskussairaala joka toimii ison sotilasyksikön tukisairaalana.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Tuon tiedän tapahtuneen, mutta kirjoitit kolmas osan Suomea puolustusvastuusta ja siihen liittyvästä valmiudesta. Samahan koskee rauhanaikana vaikkapa suurta liikenneturmaa Kainuussa, johon varautumiseen yksityistäminen väistämättä vaikuttaa heikentävästi.

Käyttäjän ArtoNakkila kuva
Arto Nakkila

"Suomessa on Lääkäriliiton tilastojen mukaan n. 21 000 työikäistä lääkäriä. Heistä 30 % eli n. 5500 työskentelee yksityisellä sektorilla mm. terveysalan yrityksissä tai työterveyshuollossa."

Miten tämä 30% on laskettu?

On paljon lääkäreitä jotka työskentelevät julkisella sektorilla, sen lisäksi he työskentelevät vielä yksityis sektorilla.
Mikähän osuus on tällaisten lääkäreiden?

Voisin väittää että silmälääkäreistä ainakin reilu 50% julkisella sektorilla työskentelevistä silmälääkäreistä työskentelee myös yksityisellä puolella.

Käyttäjän LasseLehtonen kuva
Lasse Lehtonen

Lääkäriliitto kysyy pääasiallista työnantajaa ja luokittelee sen mukaan. Tarkat luvut löytyvät Lääkäriliiton sivuilta: https://www.laakariliitto.fi/tutkimus/laakarityovo...

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Kuinka paljon Suomessa työskenetelee Lääkäriliiton tilastojen lisäksi ulkomaisia lääkäreitä, vai onkohan nämä huomioitu lukuun mukaan ? Itse ollessani operoitavana viimeksi, sekä kirurgi, että anestesialääkäri olivat nuoria virolaisia naisia.

Käyttäjän ArtoNakkila kuva
Arto Nakkila

Tuntuu näitä ulkomaalaisia olevan aika paljon, enkä usko että kaikki olisivat näiden laskelmien joukossa.

Puolivuotta sitten jouduin käymään Vaasan keskus-sairaalan päivystys poliklinikalla.
Siellä oli kolme lääkäriä joista kaksi oli ruotsalaista, Umeån yliopistollisessa sairaalassa erikoistumassa olevia Ruotsalaisia lääkäreitä, yksi oli virolainen.

Vaasan Keskus-sairaala on ulkopulistanut yksityiselle firmalle koko päivystysvastaanoton.

Suomenkielellä en voinut asioida, enkä edes englanninkielellä, sillä se lääkäri jonka vastaanotolla olin, oli Ruotsalainen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minä olin Tammisaaressa göteborgilasien lääkärin vastaanotolla. Onneksi osaan sen verran ruotsia, että pärjäsimme keskusteluissa. Toki palvelun taso ei sitten lopulta riittänytkään, Ei verikokeita ei tarkkaa tutkimusta tilanteestani, joka runsas kuukaus myöhemmin paljastui leukemiaksi venäläissyntyisen lääkärin määrättyä Helsingissä verikokeisiin. Niiden pohjalta syntyi oikea diagnoosi. Eivät ole lääkärit yhtä tarkkoja. Miten tunnistaisimme parhaat lääkärit? Ihan sama ovatko yksityisellä tai julkisella puolella, ovatko idästä, etelästä tai lännestä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #9
Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ei ole mahdollista, että ruotsalainen lääkäri ei puhuisi englantia.

Käyttäjän ArtoNakkila kuva
Arto Nakkila Vastaus kommenttiin #10

Kyllä näin on, ei puhunut englantia ei..

Ihmettelinkin sitä, mutta ajattelin että ehkä halusi olla varma siitä mitä sanoo ja siksi piti paikalle kutsua sairaanhoitaja joka tulkkasi.

Hoitaja oli minulle tuttu, joka kertoi juuri näistä menettelyistä kuinka keskus-sairaala oli ulkoistanut päivystys poliklinikan toimet, lääkäreiden osalta. Lääkäreiltä vaaditaan vain Ruotsin tai Suomen kielen taidot.

Toisen kielen kielitodistus vaaditaan hoitajilta, jotka ovat sairaalan henkilökuntaa.

Itse puhun Ruotsia jonkin verran, mutta se tekninen sanasto, kun kyseessä on sairauden hoito, en kovin luota kielitaotooni.

Englannin kielellä olisin ehkä pärjännyt hieman paremmin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tarkoitatko ettei suostunut puhumaan englantia?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset