Riittävätkö lääkärit sotessa

Suomessa on Lääkäriliiton tilastojen mukaan n. 21 000 työikäistä lääkäriä. Heistä 30 % eli n. 5500 työskentelee yksityisellä sektorilla mm. terveysalan yrityksissä tai työterveyshuollossa. Lääkärien määrä Suomessa on noussut tasaisesti viime vuosikymmeninä ja on hyvää eurooppalaista keskitasoa. Vuonna 2015 Suomessa oli 321 lääkäriä 100 000 asukasta kohden. Vastaava luku Ruotsissa on kuitenkin selvästi korkeampi eli 419 lääkäriä 100 000 asukasta kohden. Lääkäreiksi koulutetaan Suomessa yli 1 % ikäluokasta ja suomalaisten yliopistojen lisäksi muissa EU jäsenmaissa opiskelee lääkäriksi n. 600 suomalaista.

Lääkärimäärän kasvulle vastakkainen mekanismi on viime vuosikymmenenä ollut lääkärin työajan lyheneminen. Syinä tälle ovat mm. vapaa-ajan ja perhe-elämän arvostuksen kasvu sekä Suomen korkea veroaste, joka vähentää kiinnostusta työmäärän kasvattamiseen.

Yksi Sipilän hallituksen sote-uudistuksen terveyspoliittisista tavoitteista oli alun perin parantaa hoitoon pääsyä perusterveydenhuollossa. Luinkin suurella mielenkiinnolla hallituksen valinnanvapausesityksen vaikutusarviointia henkilöstön osalta. Pettymykseni oli melkoinen, kun en tuosta vaikutusarvioinnista löytänyt kunnollisia lukumääräisiä arvioita siitä, mihin tehtäviin lääkärit uudessa terveydenhuoltojärjestelmässä sijoittuisivat. Vaikutusarviointi toteaa vain, että henkilöstömäärän siirtymistä työnantajalta toiselle on vaikeaa arvioida tarkasti. Hallitus arvioi kuitenkin, että yksityisten yritysten ja yhteisöjen omistamiin sosiaali- ja terveyskeskuksiin siirtyvän terveydenhuollon henkilöstön määrä olisi karkeasti arvioiden 6 000–30 000 henkilöä. Mikäli yksityisten sosiaali- ja terveyskeskusten osuus kasvaisi esimerkiksi 40 prosenttiin, voisi vaikutus henkilöstöön olla jopa kaksinkertainen. Erikoissairaanhoidon osalta vaikutusarviointi toteaa, että henkilöstöstä siirtyy noin 5 000–12 000 työntekijää yksityiselle työnantajalle. Tarkkaa arviota on tästäkin hallituksen oman vaikutusarvioinnin mukaan vaikea antaa. Erityisesti valinnanvapauslain asiakassetelisäännökset ovat tässä suhteessa ongelmallisia, koska objektiivisesti arvioiden hallituksen esityksen mukainen velvoite antaa asiakasseteli koskee suurta osaa kiireetöntä erikoissairaanhoitoa, eikä julkinen terveydenhuolto voi asiakassetelipalvelua tuottaa.

Lääkärien sijoittuminen terveydenhuoltojärjestelmässä on keskeistä koko järjestelmän toimintakyvyn kannalta. Siksi sote-uudistuksessa tulisikin tarkkaan miettiä, mitä muutoksia tapahtuu ja miten ne vaikuttavat terveydenhuoltoon. Ensimmäinen hallituksen esityksen ongelma aiheutuu jo siitä, että Sipilän hallitus on omassa vaikutusarvioinnissaan laskenut Suomen n. 28 000 lääkärin määrään mukaan myös eläkkeellä olevat 7 000 lääkäriä ja sijoittanut heidät arviossaan julkisen työnantajan palveluksessa oleviksi. Hallituksen vaikutusarvioinnin lähtökohtana oleva lääkäriresurssi edellyttäisi siis (leikillisesti todeten) ilmeisesti myös työvelvoitetta nyt jo eläkkeellä oleville lääkäreille.

Toinen ongelma aiheutuu siitä, että perustuslakivaliokunnan kesäkuisessa lausunnossa edellytettiin, että julkisen vallan on koko ajan pystyttävä turvaamaan riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut eikä vastuuta riittävästä tuotantokapasiteetista voi siirtää kokonaan yksityisten yritysten tehtäväksi. Tästä aiheutuu käytännössä velvollisuus ylläpitää kahta rinnakkaista järjestelmää. Miten tämä vaikuttaa eri taholle sijoittuvien lääkärien määrään, jää vaikutusarvioinnissa täysin epäselväksi.

Kolmas sijoittumisongelma aiheutuu valmiuden ylläpidosta. Sairaaloiden ja terveyskeskusten alueellinen järjestelmä on osa sisäisen turvallisuuden kokonaisuutta. Lääkärityövoiman markkinaehtoinen sijoittuminen entistä enemmän suuriin kaupunkeihin, joissa palveluille on kysyntää, vaarantaisi tämän tehtävän. Kainuulaiskollega toteisikin eräässä STM:n kokouksessa hiukan katkerasti, että Kainuun keskussairaalassa ei ole töissä kovin montaa ortopedian alan erikoislääkäriä eikä sairaalan potilasmäärä ole suuri. Sairaala on kuitenkin tukisairaalana Kainuun prikaatille, jonka puolustusvastuulla on kolmasosa Suomen pinta-alasta. Traumahoidon kapasiteetin (so. ortopedisen leikkaustoiminnan) siirtyminen yksityisen sektorin toiminnaksi aiheuttaisi sekä päivystykselle että valmiudelle suuria ongelmia.

Hallituksen esityksen vaikutukset palveluiden saatavuuden paranemiseen vaikuttavatkin hölmöläisen peiton jatkamiselta. Kun lääkäreitä siirtyy nykyisistä terveyskeskuksista yksityisten sote-keskusten palvelukseen kasvukeskuksiin, pahenevat tietysti julkisen sektorin jonot haja-asutusalueilla. Tällöin todennäköisesti lääkäripako julkiselta puolelta entisestään kiihtyy. Koska maakunnan liikelaitos joutuu kuitenkin pitämään yllä myös omaa tuotantokapasiteettia, johtaa tilanne nopeasti kilpailuun henkilöstöstä. Jos yksityiset yritykset eivät sitten pysty rekrytoimaan riittävästi lääkärityövoimaa, syntyy sinnekin hoitoon pääsyn jonoja.

Kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että perusterveydenhuollon lääkäriresurssia tulee lisätä. Olisi kuitenkin ollut professionaalista hallituksen esityksen vaikutusarvioinnissa esittää joku luku siitä, paljonko lisää lääkäreitä perusterveydenhuoltoon tarvitaan. Samalla olisi pitänyt esittää mekanismi sille, ettei suomalaisesta lääkäriresurssista vaikeasti ohjattavassa sote-mallissa siirry sellaista määrää uusiin tehtäviin, että sairaanhoidon perustehtävän toteuttaminen vaikeutuu.

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu