Valinnanvapaus – mikä se on ja mitä tämä tarkoittaa

Reformaation 500-vuotisen historian kansainvälinen merkkivuosi on kohta päättymässä. Poliittisena liikkeenä reformaatio edellytti, että jokaisen tulisi ymmärtää, mitä kirkko ja valtaapitävät julistivat. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin tulivat kansankieliset ”mikä se on” selitykset vaikeille uskonnollisille käsitteille. Niitä sitten rippikoulua käyvät kukin vuorollaan pänttäsivät. Tuloksena oli lukutaitoinen kansakunta, jossa jo 1700-luvulla alettiin edellyttää esivallan päätösten julkisuutta ja ymmärrettävyyttä.

Valinnanvapaus-käsite ei ole helposti ymmärrettävä. Siihen on kuitenkin helppo liittää positiivisia mielikuvia, kuten useimpiin muihinkin viestintäkonsulttien luomiin sanontoihin. Kaikki haluavat vapautta eikä kukaan halua sen vastakohtaa eli pakkoa. Pelkän iskulauseen lukijalta jää helposti huomaamatta, onko vapaus todellista vaiko vain mielikuvaa.

Valinnanvapaus ei ole juridinen termi, eikä Suomen perustuslaki tunne koko käsitettä. Perustuslaki suojaa kuitenkin henkilökohtaista vapautta sekä oikeutta riittäviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Laissa on jo nyt turvattu potilaan itsemääräämisoikeus ja oikeus valita häntä hoitava lääkäri terveydenhuollon voimavarojen puitteissa. Sipilän hallituksen esitys valinnanvapauslaiksi ei tätä tilannetta mitenkään muuta.

Kun ministeri puhuu uuden lakiluonnoksen neuvottelutuloksen yhteydessä ”samasta määrästä valinnanvapautta” syntyy mielikuva, että valinnanvapautta voidaan jollain mittauslaitteella mitata. Kyse voisi tältä osin olla hoidon saatavuudesta. Tavoite parantaa hoidon saatavuutta on tärkeä. Laki turvaa kuitenkin jo nyt hoitoon pääsyn asettamalla sille määräajat. Sipilän hallituksen esitys valinnanvapauslaiksi ei tätäkään tilannetta muuta. Jos hoitoon pääsyä halutaan oikeasti nopeuttaa, pitää terveydenhuollon kokonaisresursseja lisätä eikä vain siirtää niitä paikasta toiseen. Sipilän hallituksen sote-paketti ei kuitenkaan lupaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon lisää resursseja, vaan asettaa tavoitteekseen kustannusten kasvun hillinnän ja tiukentaa soten menokehystä.

Terveystaloustieteeseen perehtyneet tietävät, että terveydenhuollon käytön kasvua hillitään joko nostamalla maksuja taikka jonoilla. Asiakasmaksut olisivat soten yhdenvertaisen hoitoon pääsyn tavoitteen kannalta hyvin ongelmallisia. Suomen terveydenhuollossa onkin priorisoitu vakavasti sairaat ja viivästetty jonoilla sellaisten potilaiden hoitamista, jossa nopea hoitoon pääsy ei tuo terveyshyötyä.

Kun ison terveydenhuoltoyrityksen johtaja kertoo medialle tarinaa omaisensa nopeasta hoitoon pääsystä selkäleikkaukseen ja julkisen sektorin jonotuksesta, jää pari keskeistä asiaa mainitsematta. Julkiset sairaalat kun leikkaavat päivystyspotilaina ilman mitään jonoa kaikki ne selkäpotilaat, joilla selkäoire voi aiheuttaa pysyvän vamman tai jotka kärsivät sietämättömistä kivuista. Tutkimusten mukaan muiden potilaiden osalta hoitotulos on sama riippumatta siitä, leikataanko vai odotetaanko tilanteen paranevan itsestään. Selkäleikkauksen tekeminen olisi siis turhaa resurssien tuhlaamista.

Terveydenhuollossa tehtävän priorisoinnin merkitystä voi avata myös toisella esimerkillä. Jokainen ymmärtää, että syöpäleikkaus on yleensä kiireellisempi kuin vaikkapa tyräleikkaus. Julkinen terveydenhuolto pyrkiikin tekemään syöpäleikkaukset nopeasti, mutta laittaa tyräpotilaat jonoon. ”Valinnanvapaus” tyräleikkaukseen pääsyssä tarkoittaisi käytännössä, että syöpiä leikkaavat vatsaelinkirurgit siirtyisivät leikkaamaan näitä valinnanvapauspotilaita. Tyräleikkauspotilaiden jono lyhenisi ja syöpäpotilaiden jono pitenisi. Terveydenhuollon kokonaisuuden kannalta tämä ei ole kovin järkevää.

Sipilän hallituksen sote-uudistuksen esittelykalvoissa valinnanvapautta on koko ajan kuvattu rahamäärällä. ”Valinnanvapaus” onkin oikeasti se 5,8 miljardin euron rahamäärä, jolla hallitus haluaa verovaroin rahoittaa yksityissektorilla tapahtuvaa toimintaa.

Mitä tämä tarkoittaa: Se tarkoittaa ensinnäkin kiireelliseen ja vaativaan hoitoon kohdennettujen resurssien tosiasiallista supistumista, kun lääkäreitä siirtyy hoitamaan ”valinnanvapauspotilaita”. Toiseksi se tarkoittaa julkisen terveydenhuollon henkilökunnan vähentämistä sekä hoitohenkilökunnan palkkoihin kohdistuvia säästöpaineita. Moni hoitaja joutuu valinnanvapauden myötä siirtymään yksityissektorin työehtosopimusten ja tuotatomuutosten ohjattavaksi. Kolmanneksi valinnanvapaus merkitsee terveydenhuollon kokonaiskustannusten kasvua, kun verovaroin kustannettuja kirurgisia toimenpiteitä lisätään, mutta julkisen terveydenhuollon kapasiteetin käyttöaste samalla laskee. Valinnanvapaus ei sen sijaan merkitse hoitojonojen poistumista. Jonotus vain siirtyy terveydenhuoltojärjestelmässä paikasta toiseen.

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu