Valinnanvapauden virtuaalisairaala

Virtuaalisairaala kuuluu Sipilän hallituksen digistrategian kärkihankkeisiin. Olen itse STM:n nimeämässä ohjausryhmässä, jossa hankkeen etenemistä seurataan. Tavoitteena on tuottaa digitaalisia palveluja sairauksien tunnistamiseen ja seurantaan. Erityisesti HUS:ssa kehitetty Mielenterveystalo on jo onnistuneesti tuottanut nettiterapiaa lievien psykiatristen sairauksien hoitoon.

Sipilän hallituksen ministerien reformiryhmä on valinnanvapauslakia koskevassa ehdotuksessaan kuitenkin nostamassa virtuaalisairaalan käsitteen aivan uudelle ulottuvuudelle. Olen itse tähän asti ajatellut, että digipalvelujen rinnalla julkiset sairaalat jatkaisivat toimintaansa ja niissä työskentelisi potilasta hoitavia lääkäreitä. Kauppalehden 12.10.2017 julkistamien tietojen mukaan reformiministerien valinnanvapausmallissa julkisessa sairaalassa kuitenkin annettaisiin jatkossa ensisijaisesti (digitaalisia) asiakassetelejä niin lääkärissä käyntiin, laboratorio- ja röntgentutkimuksiin, leikkaustoimenpiteisiin kuin kuntoutuspalveluihinkin. Nykylainsäädännön mukaan (ja näin myös sote-lakiehdotuksissa) asiakasseteliä ja henkilökohtaista budjettia ei saa käyttää maakunnan liikelaitoksen tuottamiin sote-palveluihin. Maakuntien sote-liikelaitokseen kuuluva sairaala toimisi siis käytännössä vain asiakassetelien jakopaikkana. Potilaiden varsinainen tutkimus ja hoito toteutettaisiin yksityisen sektorin toimijoiden toimesta. Julkisista sairaaloista tulisi tässä mallissa ”virtuaalisairaaloita”, joissa ylläpidettäisiin valmiutta ja hoidettaisiin päivystyksellisiä potilaita sekä niitä potilaita, jotka eivät asiakasseteliä huoli.

Reformiministerien valinnanvapausmalli on liukunut kauas juhlapuheiden julkiseen terveydenhuoltoon tukeutuvasta mallista. Vaikka ministerien puheissa toista väitetään, merkitsisi ehdotettu malli sitä, että yksityisestä terveydenhuollosta tulisi ensisijainen palveluntuottaja, jonka palveluja julkinen terveydenhuolto täydentäisi päivystyspalveluiden ja valmiuden ylläpidon osalta. Vielä kauemmas on tultu niistä sote-uudistuksen tavoitteista, joissa sote-palveluja pyritään integroimaan sekä kustannustehokkailla toimintamalleilla hillitsemään kustannusten kasvua. Surullista on, että STM:n sote-asiantuntijaryhmä kiinnitti sekä pakollisten asiakassetelien että puutteellisen integraation haasteisiin huomiota vain vähän ennen reformiministerien neuvotteluja (https://www.thl.fi/fi/-/stm-n-asettama-asiantuntijaryhma-on-antanut-lausunnon-sote-uudistuksesta) ja että suosituksia ei nytkään huomioitu.

Velvoite asiakassetelin antamiseen lähes jokaiselle sote-palvelulle erikseen hajottaa pahasti palvelukokonaisuuden. Sen sijaan että potilas pystyisi asioimaan yhdellä luukulla, joutuisi hän itse juoksemaan kasaan useista asiakassetelipalveluista muodostetun kokonaisuuden. Ilmeisesti ajatuksena on ollut, että jokaiselle potilaalle laadittava asiakassuunnitelma määrittäisi sen, mitä palveluja asiakasseteleillä annetaan. Asiakassuunnitelmien laatiminen on kuitenkin työläs ja byrokraattinen prosessi, joka sitoisi ison osan sote-ammattilaisten työpanoksesta. Terveydenhuollossa potilaan tilanne voi muuttua nopeasti, joten asiakassuunnitelman pitäminen ajan tasalla on käytännössä mahdotonta.

Kustannusten kannalta ehdotettu asiakassetelimalli olisi erittäin kallis. Se ensinnä velvoittaisi maakunnat sekä ylläpitämään päivystyksen ja valmiuden varalta sairaalajärjestelmää henkilöstöineen (mutta ilman asiakasetelille siirtyviä potilaita). Toisaalta se rikkoisi sote-rahoituksen pohjaksi ehdotetun kapitaatiomallin, koska asiakassetelien kautta alettaisiinkin maksaa tuotetuista suoritteista. Laajaan asiakassetelien käyttöön perustuva ehdotus merkitsisi oman arvioni mukaan n. 30 % nousua erikoissairaanhoidon kokonaiskustannuksiin eli 1,5 mrd euron vuotuista lisäkustannusta. Sipilän hallituksen sote-hinnalla-millä-hyvänsä -malli ei veronmaksajan kannalta enää näytä ollenkaan hyvälle.

Kaikkien kansakunnan sisäisestä turvallisuudesta vastuullisten tahojen yhteisenä huolenaiheena on lisäksi, millä voidaan varmistaa se, että tilanteessa, joissa yksityinen ja julkinen taho alkavat voimakkaasti kilpailla osaavasta työvoimasta (esim. kirurgeista ja anestesialääkäreistä), pystytään ylläpitämään julkisten sairaaloiden päivystysvalmiutta. Käytännössä se voidaan tehdä ainoastaan nostamalla merkittävästi näiden erityisammattilaisten palkkoja.

Joku minua viisaampi on sanonut, että politiikassa asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät: Sipilän hallitus on nyt lopettamassa aluesairaaloiden kiireetöntä leikkaustoimintaa ja keskittämässä niiden palveluja keskussairaaloihin. Kun aluesairaaloiden henkilöstö tämän jälkeen lähtee muualle töihin, heikkenevät lähipalvelut. Keskussairaaloiden osalta reformiministerien julkisuuteen vuotanut valinnanvapauslakiluonnos rajoittaisi oikeutta hoitaa kiireettömiä potilaita taikka tuottaa laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia. Näiden osalta potilaalle tulisi antaa asiakasseteli, joka kelpaisi vain yksityisellä sektorilla tuotettuihin palveluihin. Käytännössä ehdotus siirtäisi valtaosan julkisen terveydenhuollon nyt tuottamista kiireettömistä palveluista yksityisen sektorin toiminnaksi ja lisäisi samalla merkittävästi terveydenhuollon kokonaiskustannuksia.

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu