*

LasseLehtonen Syteen tai soteen

Henkilökohtainen budjetti ja sosiaaliturvan sietämätön monimutkaisuus

Eräs Sipilän hallituksen sote-uudistukseen ehdotettu sosiaali- ja terveyspalvelujen toimittamistapa on henkilökohtainen budjetti. Tällä tarkoitetaan sitä, että sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitseva potilas tai asiakas saisi julkisista varoista käyttöönsä rahamäärän, jolla hän voisi sitten itse halunsa mukaan hankkia haluamiaan palveluja. Näin voitaisiin vahvistaa palvelujen käyttäjän itsemääräämisoikeutta ja päästä eroon palvelupäätöksiin liittyvästä byrokratiasta.

Henkilökohtaista budjettia on aikaisemmin ehdotettu mm. opetukseen. Korkeakouluopiskelijalle annettaisiin opintotuen ja -lainan sijasta henkilökohtainen opintobudjetti, jolla pitäisi tutkinnon aikainen elämä kustantaa. Terveydenhuollossa henkilökohtaisen budjetin tapainen järjestelmä on käytössä Singaporessa, jonka asukkaat voivat käyttää henkilökohtaisen terveystilin rahoja hoitojen kustannuksiin. Kun tilin rahat loppuvat, loppuvat myös palvelut. Sitra ja terveydenhuollon kehittämishankkeista kiinnostuneet konsultit kierrättivät aikanaan runsaasti sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttajia Singaporen mallia ihailemassa. Matkakohdehan on mukava ja tuossa pienessä maassa on muutenkin hyvin kehittynyt terveydenhuoltojärjestelmä.

Suomessa sosiaaliturvaa on perinteisesti annettu joko ilmaisilla palveluilla taikka rahamääräisillä etuuksilla. Suomen järjestelmä on tunnetusti hyvin monimutkainen ja eri etuuksien yhteensovittaminen voi johtaa niiden tarvitsijan kannalta yllättäviin seuraamuksiin. Osa etuuksista on verotettavia osa ei. Erilaisiin yksilöllisiin tukitarpeisiin liittyvät verovähennykset, lapsivähennystä lukuun ottamatta, on viimeisen 20 vuoden aikana poistettu. Samalla kun verotusta on yksinkertaistettu, on sosiaaliturvan rahamääräisten etuuksien myöntämistä ja yhteensovittamista monimutkaistettu.

Henkilökohtainen budjetti vaikuttaa sen saajan kannalta mukavalle tukimuodolle ja sen käyttöä kannatetaan esim. vammaisjärjestöissä varsin laajalti. Kukapa meistä ei haluaisi rahaa oman elämänsä asioiden järjestämiseen. Henkilökohtainen budjetti voitaisiinkin yhtä lailla antaa kunnallisia palveluja käyttävälle pienituloiselle perheelle taikka erilaisia työvoima- ja koulutuspalveluja käyttävälle työttömälle. Henkilökohtaiseen budjetointiin liittyvää yhteiskuntamoraalista ongelmaa ei kuitenkaan kukaan ole asian valmistelussa uskaltanut tuoda esiin. Tällaisen budjetin ideana nimittäin on, että sen saaja voi itse valita mitä palveluja käyttää. Hän siis luopuu omalta kannaltaan tarpeettomista palveluista ja käyttää henkilökohtaisen budjetin rahat johonkin toiseen tarkoitukseen. Loogisena johtopäätöksenä silloin kuitenkin on, että jotkut palvelut ovat niiden saajan kannalta turhia ja tarpeettomia. Itse ihmettelen, miksi yhteiskunnan pitäisi tässä tapauksessa yleensäkään noita palveluja ao. henkilölle kustantaa. Tosiasiassahan kyse on enemmänkin saavutetusta edusta, ei siitä, että tuo palvelu olisi henkilön elämän kannalta kovin tarpeellinen, saati välttämätön.

Toisena ongelmana henkilökohtaisessa budjetissa on, että ovatko sillä hankitut palvelut vain mukavia, vai myös vaikuttavia. Englannin NHS:n henkilökohtaisen budjetin kokeilut eivät tässä suhteessa olleet rohkaisevia. Itselläni loksahti suu auki, kun henkilökohtaista budjettia Suomessa ehdotettiin kokeiltavaksi mm. nuorilla mielenterveys- ja päihdepotilailla. Tuon ryhmän kyky harkittuun ja itsenäiseen päätöksentekoon rahankäytön osalta kun ei ole kovin hyvä.

Sitä, miten henkilökohtaiseen budjettiin varatut rahasummat vaikuttaisivat sosiaaliturvan rahamääräisiin tukiin, ei kukaan ole sote-lainsäädäntöpaketissa arvioinut. Rahamääräiset tuethan on alun perin tarkoitettu juuri auttamaan henkilöä oman elämänsää järjestämisessä. Pitäisikö itse asiassa henkilökohtainen budjetin sijasta noita jo olemassa olevia rahamääräisiä tukia korottaa ja näin estää sosiaaliturvan monimutkaistuminen entisestään.

Henkilökotaisen budjetin ideana on, että jos budjetin rahat on käytetty, ei henkilö enää olisi oikeutettu saamaan budjettiin sisältyneitä palveluja. Tämä järjestely voi olla mahdollinen Singaporessa, mutta Suomessa perustuslain perusoikeussäännökset estävät tällaisen mallin toteuttamisen. Jokaisella kun on oikeus riittäviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin siitä riippumatta loppuvatko kunnallisen tai maakunnallisen järjestäjän taikka asiakkaan henkilökohtaisen budjetin rahat. On todennäköistä, että merkittävä osa henkilökohtaisen budjetin saaneista potilaista tai asiakkaista käyttäisi ensin budjettinsa rahat ja saisi niiden lisäksi sitten muita lakisääteisiä palveluja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Ensinnäkin, suuri kiitos että kirjoitat ammattilaisena näistä asioista tänne. Se on ainakin omalta osaltani lisännyt ymmärrystä valtavasti.

Vaikka tämä menee blogista sivuun, niin haluaisin sinulta asiantuntijana kysyä kaavaillun valinnanvapausmallin hinnanmuodostuksesta, joka on itseäni askarruttanut paljon. Mikäli koet että tämä ei ole soveliasta, niin poista kommentti, siinä tapauksessa pahoittelut vaivasta.

Eli olen ymmärtänyt, että vapaa kilpailu ei toimi siinä mielessä, että hinta samasta palvelupaketista on kaikille palveluntarjoajille sama eli käytännössä maakunta määrittelee hinnan ja käytännössä soveltuvat palveluntarjoajat sitoutuvat tuottamaan sitä tuohon hintaan. Tällöinhän kilpailutusta hintojen suhteen ei tapahdu ja mahdolliset tehokkuusedut jäävät palveluntarjoajan hyödyksi sopimuskaudella. Tällä on suuri merkitys tavoiteltujen säästöjen kannalta eikä erityisesti Kokoomuksen mainostama vapaa kilpailu silloin toteudu lähimainkaan.

Olenko aivan metsässä käsityksessäni? Kiitos ja anteeksi.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Hyvä kysymys: hintasäädelty uus-liberalistinen, maakuntajohtoinen, valtioalisteinen kartelli yhtiöitettynä vai ilman yhtiöitystä poliittisella jatkuvaisohjauksella, missä asiakkaalla vapaus valita tietyksi ajaksi ettei valitsekaan vaan sitoutuu maakuntakeskuksen hyväksymään palvelupisteeseensä, vaikka ei olisi tyytyväinenkään.

Siinä on paradoksia pitkittäin ja poikittain. Jos kuka ei tiedä mitä paradoksi on, systeemien teoria selittää: http://biomatrixtheory.com/key-concepts-of-systems...

Käyttäjän LasseLehtonen kuva
Lasse Lehtonen

Siitä, miten valtio rahoittaa maakuntia, on olemassa ehdotus (kapitaatiomalli). Miten maakunnat maksavat tuotteista tuottajille, ei ole olemassa valmista mallia, sillä palvelujen tuotteistus on melko lailla kesken. Tasapainon löytäminen tuotteiden sisällön ja hinnan välille vaatii aikaa ja harjoittelua, kuten aivan oikein kysymyksessäsi toteat.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ainakin pitäisi varmistaa se, että rahaa ei saa käyttää muihin, kuin virallisten hoitosuositusten mukaisiin hoitoihin. Viranomaiset ovat viime aikoina jatkuvasti puuttumaan yksityislääkäreiden kyseenalaisiin ja vaarallisiin hoitoihin, jotka voivat olla uskomattoman kalliita.

Kiinassa sisko myy itseään maksaakseen veljensä leukemian hoidon: http://www.visiontimes.com/2017/09/14/teenage-girl...

Perhekeskeinen rahoitusmalli?

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski

"Kun tilin rahat loppuvat, loppuvat myös palvelut."

Niinpä, miten voidaan yksittäisen henkilön terveydenhoitoon/sosiaalipalveluihin tarvitsema summa tietää etukäteen?

Budjetointi tehdään etukäteen vaikka vuodeksi kerrallaan. Ei mene vanhan miehen kaaliin.

" On todennäköistä, että merkittävä osa henkilökohtaisen budjetin saaneista potilaista tai asiakkaista käyttäisi ensin budjettinsa rahat ja saisi niiden lisäksi sitten muita lakisääteisiä palveluja."

Lisäähän tuollainen vaihtoehto ainakin julkisenpuolen menoja/työpaikkoja, vaikka tavoite kai on päivastainen?

Käyttäjän KatjaSallinen kuva
Katja Sallinen

Itse vammaisena en ole vammaisjärjestöjen kannalla. Miten määritellä budjetti vuodelle riittäväksi? Siinä on se riski myös, ettei moni vammainen hallitse rahaa tai osa jakaa budjettia 12 kuukaudelle. Näin silloin joudutaan kuitenkin kolmannen osapuolen ohjaukseen, jossa sanellaan, mitä palveluja henkilön kannattaisi ottaa. Kuten blogissa tuli ilmi, että kun rahat loppuu, myös palvelut loppuu. Eikö vuoden viimeisinä kuukausina tarvitse käydä suihkussa tai täydentämässä jääkaappia? Monella on nytkin vaikea saada rahat riittämään. Toki en väitä kaikilla olevan rahan hallinnassa ongelmia. On myös sellaisia tilanteita, jossa oikeasti rahat eivät riitä. Mutta myös on niitä, joille mitkä rahat eivät riitä.

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

Eipä toimi käytännössä. Saatu raha/budjetti käytettäisiin vuoden loppuun aina mieluusti täysimääräisenä vaikkei välttämätöntä tarvetta olisikaan ja toisaalta huonolla tuurilla jäisi rahan loputtua puille paljaille ja kolmanneksi hyvätuloiset eivät sellaista rahaa oikeasti tarvitse, joten kulut kasvaisivat ja osa jäisi vaille hoitoa.

Jarmo Tiri

Henkilökohtaisesta budjetista (HB) ei löydy määritelmää eikä kuvausta, miten sen toimii. Lähden vastaavista oletuksista liikkeelle kuin kirjoituksessa. Varmaan HB HB sisältää hyviä ajatuksia, myös vammaisten osalta, mutta varmasti myös riskejä ja ongelmia. Hyvää on varmasti se, että yksilön valinnanvapaus omien tarpeiden ratkaisemiseksi kasvaisivat. Monet sosiaalipalvelut ovat hyvin jäykkiä ja kankeita. Sosiaalipalveluiden säätely on monimutkaista ja usein asiakasta pakottavaa ja kyykyttävää. HB toisi vammaisille etäisyyttä tähän kummalliseen kulttuuriin. Riskit ovat kuitenkin melkoisia. Ainakaan kaikkiin sosiaalipalveluihin HB ei sovellu. Jos henkilökohtainen apu toteutettaisiin vammaisen toimiessa itse työnantajana HB-mallilla, avustajan sairastuminen veisi budjetilta pohjan ja seuraukset vammaiselle työnantajalle todella karuja. Ja samalla, HB altistaa epäreilulle "paikalliselle sopimiselle". Kun avustajista on kova pula, on tilanne altis välttämättömän avun hinnan nousulle. Avustaja voi asettaa avun ehdoksi hinnan nostamisen. Mukana voi olla myös sosiaalista painetta, työskenteleehän avustaja siinä aivan lähellä. HB:n eduista ja riskeistä olisi tärkeää käydä analyyyttistä ja rehellistä keskustelua.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset