*

LasseLehtonen Syteen tai soteen

Huippututkimus ja sote

Suomalaisten yleisurheilijoiden menestys maailmanmestaruuskisoissa Lontoossa ei päätä huimannut. Juoksumatkojen mitaleista on viimeiset 20-vuotta voinut lähinnä uneksia. Valitettavasti myös kenttälajien menestys on heikentynyt vuosi vuodelta. Kun aikaisemmin sentään keihäsmiehiä oli kisoihin lähettää useita, oltiin Lontoossa yhden – kohta jo ikämiessarjaan kelpaavan – heittäjän varassa.

Huippu-urheilu ja huippututkimus ovat yllättävän samankaltaisia toimintoja. Kansalliseen onnistumiseen molemmissa tarvitaan ensinnä riittävä määrä harrastajia. Jos liikunnallisesti lahjakkaat lapset eivät ala urheilua harrastaa, on huippu-urheilijoista turha haaveilla. Jos lahjakkaat opiskelijat eivät ala harjoittaa tutkimusta, ei huippututkijoitakaan Suomeen synny. Toki silloin tällöin voi sattumalta yksittäinen huippulahjakkuus löytää paikkansa joko kansainvälisessä urheilussa taikka tutkimusyhteisössä, mutta kansainvälisellä tasolla pysymiseen tarvitaan sekä urheilussa että tutkimuksessa riittävä kriittinen massa, josta huiput ponnistavat.

Sekä urheilijoiden että tutkijoiden urakehityksen kannalta on ratkaisevaa, että heillä on kykenevä valmentaja taikka ohjaaja. Huipuksi haluavien on myös kyettävä keskittymään valmentautumiseen taikka omaan tutkimukseensa. Se taas vaatii taloudellisia resursseja. Taloudellisia resursseja vaaditaan paitsi tutkijoiden toimeentulon varmistamiseen ja tukijoukkojen järjestämiseen, myös tutkimusta varten tarvittavaan infrastruktuuriin. Jääkiekkoilijaksi valmentautuvia varten tarvitaan jäähalleja, kliinistä tutkimusta harjoittavaa tutkijaa varten tarvitaan sairaalainfrastruktuuria sekä kehittyneitä lääkintälaitteita. Nämä investoinnit ovat hyvin kalliita. Pärjätäkseen kilpailussa lahjakkaimmat tutkijamme joutuvat jo nyt hakeutumaan töihin ulkomaisiin tutkimuslaitoksiin, eivätkä kotimaan tutkimuslaitokset kykene vähäisen perusrahoituksen takia rekrytoimaan ulkomaisia huippuja tilalle.

Sipilän hallitus on parin edellisen hallituksen tapaan kunnostautunut leikkaamalla yliopistojen rahoitusta. Tutkimuksen rahoitusta on myös uudelleen kohdennettu niin, että siitä entistä suurempi osa riippuu siitä, mitä poliittinen päättäjä kulloinkin pitää mielenkiintoisena. Suomalaisen päättäjän kannalta kiinnostavat asiat eivät taas välttämättä ole niitä aiheita, joita kansainvälinen tiedeyhteisö pitää tärkeänä.

Tutkimuksen ja koulutuksen leikkaukset ovat viime kuukausina saaneet voimakasta kritiikkiä useilta kansainvälisiltä asiantuntijoilta. Mm. Nobel-palkittu taloustieteilijä Bengt Holmström piti koulutuksen rahoitusleikkauksia edesvastuuttomina. Sekä pääministeri että opetusministeri ovatkin julkisesti kuuluttaneet, että koulutusleikkausten aika on jo ohi. Jos kuitenkin Sipilän hallituksen sote-lakipakettia lukee ajatuksella, havaitsee nopeasti, että ministerien väite tutkimuksen ja koulutuksen rahoitusleikkausten loppumisesta ei pidä paikkaansa.

Valtio osallistuu terveydenhuollon tutkimuksen ja opetuksen kustannuksiin tulo- ja menoarvion määrärahalla, jolla korvataan kuntien ja kuntayhtymien näihin toimintoihin liittyviä kustannuksia. Valtion lääketieteelliseen tutkimuksen kohdentama määräraha on vuosi vuodelta pienentynyt. Valtion rahoitus terveydenhuollon yksiköille yliopistotasoiseen tutkimukseen pienenee valtiovarainministeri Orpon budjettiesityksessä vuoden 2017 20 milj. eurosta 15 milj. euroon vuonna 2018.

Valtion korvaus terveydenhuollon tutkimuksen ja opetuksen kustannuksista ei kata näiden toimintojen todellisia kustannuksia, vaikka sairaanhoitoa järjestäneet kunnat ja kuntayhtymät ovat jo vuosia vaatineet korvausten nostamista todellisten kustannusten tasolle. Yliopistosairaalan menoista n. 5 % kuluu tutkimuksen ja opetuksen järjestämiseen. Kuntien maksaman tutkimuksen ja opetuksen määrä esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on vähintään 50 milj. euroa ja valtakunnallisesti summa lienee 200-300 milj. euron välillä.

Sipilän hallituksen sote-esityksessä sairaanhoidon rahoituksesta vastaavat maakunnat, jolloin kuntien tutkimukseen ja opetukseen kohdistama rahoitus poistuu. Vaikka yliopistosairaalat ja yliopistot ovat lausunnoissaan ilmaisseet huolensa tutkimuksen ja opetuksen rahoituksesta sotessa, ei Sipilän hallituksen ehdotuksessa ole haluttu varmistaa rahoituksen jatkumista edes entisellä tasollaan. Lisäksi vähenevää rahoitusta kohdennetaan lääketieteen lisäksi muille tieteenaloille. Sote uudistuksen toteutuminen esitetyssä muodossaan merkitseekin valtavaa leikkausta terveydenhuollon tutkimuksen rahoitukseen Suomessa.

Muutama vuosi sitten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri asetti tutkimusstrategiassaan tavoitteeksi lääketieteen Nobel-palkinnon saamisen Suomeen. Sote-uudistuksen toteutuminen esitetyssä muodossa uhkaa kuitenkin tiputtaa suomalaisen tutkimuksen huipulta alemmalle sarjatasolle.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Jos Suomeen halutaan huippututkimusta valtion pitäisi lopettaa kokonaan rahan antaminen yliopistoille. (Sitävastoin lahjakkaimmille opiskelijoille ja tutkijoille voisi myöntää stipendejä). Tällöin yliopistoissa opittaisiin kilpailun ankarat säännöt ja luonnollinen evoluutio poistaisi lahjattomat professorit ja vain lahjakkuudet jäisivät jäljelle. Siis, yliopistojärjestelmä pitäisi yksityistää.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Juhani Perttu:
On aivan totta, että rahan antaminen yliopistoille syö siitä suurimman osan tutkimuksen kannalta tarpeettomaan. Tosin vaikkapa Suomen Akatemian kautta tapahtuva rahan jako suoraan tutkijoille ei olisi paljoakaan parempi. Yliopisto ottaisi joka tapauksessa puolet päältä ja rahanjaon yleisperiaate, rahaa mahdollisimman monelle ja tasaisesti joka puolelle maata, johtaa resurssien tuhoisaan pilkkoutumiseen.

Todellinen ratkaisu löytyisi siitä, että perustettaisiin tiede- ja opetusministeriö, joka jakaisi tutkimusrahoja pitkäjänteisen tutkimuksen toteuttamiseksi ilman, että kaikki yliopistot saisivat rahaa tasapuolisesti. Nykyrahoituksella tutkimusrahaa riittäisi silloin ehkä kolmannekselle tai neljännekselle siitä tutkijamäärästä mitä nykyään. Tilannetta kuitenkin helpottaisi, jos samalla Suomen Akatemia lopetettaisiin tarpeettomana byrokratiana ja vapautuvat rahat käytettäisiin tutkimukseen. Mikäli vielä luovuttaisiin yliopistojen tutkimuksen kokonaisrahoitusjärjestelmästä, tutkimukseen olisi irrotettavissa yhtä paljon rahaa kuin ennenkin.

Sen sijaan yliopistojärjestelmän yksityistämisellä luotaisiin uusi tutkimuksen tehokkuutta heikentävä tekijä.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Lasse Lehtonen vertailee huippu-urheilua tieteeseen. Se on hyvä lähtökohta. Tiede on samalla tapaa kilpailua. Urheilussa on rehelliset mittarit millä kyvykkyys mitataan. Olisi ensiarvoisen tärkeää saada myös tieteentekijöille lahjomattomat mittarit joidenka avulla raha voitaisiin kohdentaa parhaimmille. Hieman epäilen, että kaikki julkiset toimijat ovat niin sotkeutuneet hyvävelijärjestelmiin, että lahjomattomia mittareita ei heiltä löydy; rahaa jaetaan Himasille ja muille kavereille.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Höpöt. Kilpaurheilu on pyrkimys olla paras jossakin tyhjänpäiväisessä. Tiede ei.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu Vastaus kommenttiin #5

Entä urheilutiede ? Jos jotain tyhjänpäiväiseksi väitettyä tutkitaan tieteellisesti niin onko tutkimus tyhjänpäiväistä ?

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #6
Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

"Sipilän hallitus on parin edellisen hallituksen tapaan kunnostautunut leikkaamalla yliopistojen rahoitusta".
Eihän Suomi pärjää osaamisella, vaan halpatyövoimalla. Maailmassa kun on vasta jotain 3-4 miljardia halpatyöläistä, eihän se riitä mihinkään. Aivan ehdottomasti tuohon joukkoon tarvitaan pari miljoonaa suomalaista lisää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset