*

LasseLehtonen Syteen tai soteen

Kuka rahoittaa tulevaisuuden sairaalat

Valtiovarainministeri Petteri Orpo esitteli 9.8.2017 valtiovarainministeriön ehdotusta vuoden 2018 talousarvioksi. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan määrärahoja esitetään korotettavaksi 353 miljoonalla eurolla yhteensä n. 14 950 000 000 euroon. Hallinnonalan määrärahojen korotus on samaa tasoa, kuin on HUS:n uuden trauma- ja syöpäsairaalan arvioitu investointikustannus. Sote-uudistuksen toteutuessa VM:n budjettijulkistusten yhteydessä jännitetään ympäri Suomen sitä, minkä maakunnan sairaaloiden rakennus- ja peruskorjaushankkeet ovat saaneet armon valtiovarainministeriön virkamiesten silmissä.

Suomessa ei ole pula sairaaloista. Sairaalat ovat kuitenkin monelta osin väärissä paikoissa ja huonossa kunnossa. Tuberkuloosiepidemian voittamiseksi rakennetut keuhkosairaalat vietiin usein kauas asutuksesta tartuntariskien vähentämiseksi. Myös suuret mielisairaalat on aikanaan rakennettu rauhoittaviin ympäristöihin taajamien ulkopuolelle. Pienempiin taajamiin rakennettujen aluesairaaloiden verkko on Suomessa ollut kattava, kun oma sairaala on osaltaan ollut seutukunnan menestyksen symboli. Sairaalan sijainnin vaikutuksia väestön terveyteen ei 1950 ja 1960-luvulla kuitenkaan vielä kukaan arvioinut. Tiivis sairaalaverkko on itse asiassa ylläpitänyt Suomessa hoidon laitosvaltaisuutta, vaikka moni sairaus olisi jo voitu hoitaa avohoidossa.

Suomen keskussairaalaverkko on rakennettu 1960-luvulla. Keskussairaaloiden alkuperäinen rakennuskanta on loppuun käytetty. Sote-uudistuksen alkuvaiheessa maassa pyörähtikin käyntiin monen miljardin euron investointibuumi, jossa käytännössä kaikki keskussairaalat ja yliopistosairaalat lähtivät yhtäaikaisesti uusimaan rakennuskantaansa. Varustelukilpailua pelästynyt sosiaali- ja terveysministeriö joutui tämän vuoksi säätämään vuonna 2016 sote-investointeja rajoittavan lain. Yhtään sairaalainvestointia ei tuon lain perusteella kuitenkaan ole kielletty, sillä jonkun alueen investoinnin hyödyllisyyden epäileminen voisi olla poliittisesti kiusallista. Valtioneuvoston esityksillä päivytyksien ja hoitojen keskittämisestä ei näin ole ollut mitään vaikutusta eri sairaaloiden investointeihin. Investointien rajoittamislaki ei myöskään ollenkaan koske yksityistä sektoria, mikä on mahdollistanut esim. Turussa kolmen päivystävän sairaalan (yhden julkisen ja kahden yksityisen) syntymisen muutaman sadan metrin säteelle toisistaan.

Sairaalainvestoinnit ovat hyvin kalliita. Tyypillisesti parinsadan miljoonan euron rakennusinvestoinnin lisäksi tarvitaan vähintään muutaman miljoonan euron investointi tietotekniikkaan ja kymmeniä miljoonia euroja lääkintälaitteisiin. Sote-lainsäädännön yhtenä ideana on, että valtioneuvosto päättäisi jatkossa merkittävistä investoineista osana valtion budjettia. Hallituksen sote-esityksen perusteluissa investointia pidetään merkittävänä, jos se on taloudelliselta arvoltaan muutamia miljoonia euroja tai sillä on muuten alueellista tai valtakunnallista merkitystä. Perustuslakivaliokunta toisin kiinnitti huomiota tämän määrittelyn epämääräisyyteen ja edellytti, että maakuntien itsehallinnon turvaamiseksi valtioneuvoston päätettäväksi kuuluvien investointien määrittelyä pitää selventää.

Merkittävien sairaalainvestointien päätöksenteon keskittäminen valtioneuvostolle aiheuttaa haasteita paitsi maakuntien itsehallinnolle, myös sairaaloiden kehittämiselle. Potilaiden hoidon toimintamallien muutokset edellyttävät muutoksia toimitiloissa (esim. niiden sijoittumisessa) ja käytännössä aina muutoksia tietojärjestelmissä. Toimintamallien tulisi olla joustavia eli niiden tulisi pystyä sopeutumaan muutoksiin hoitokäytännöissä, teknologian kehityksessä sekä väestön sairastavuudessa. Soteen ehdotetussa sairaalainvestointien toteuttamismallissa sairaalan toiminta kuuluisi maakunnan liikelaitokselle. Se ehdottaisi investointia järjestäjälle eli maakunnalle. Maakunta neuvottelisi asiasta sosiaali- ja terveysministeriön uuden ohjausosaston kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriö neuvottelisi sitten investoinnin rahoituksen sisällyttämisestä valtion budjettiin valtiovarainministeriön kanssa. Eduskunta lopulta hyväksyy valtion budjetin. Kun valtion hyväksyntä on saatu, ottaa maakunta sairaalainvestoinnin omaan budjettiehdotukseensa. Maakunnan budjetin hyväksyy maakunnan valtuusto. Tämän jälkeen maakunnan liikelaitos aloittaa neuvottelut valtakunnallisen sote-kiinteistöyhtiön kanssa kiinteistöyhtiöön omistukseen kuuluvan sairaalakiinteistön rakennusinvestoinnin toteuttamisesta. Jos yhtiö pitää kohdetta kiinnostavana, se lähtee julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesti kilpailuttamaan investointia. Tämän onnistuttua voi rakentaminen alkaa.

Nopeisiin toiminnallisiin muutostarpeisiin reagoiminen tuntuu ehdotetussa järjestelmässä vaikealle. Sairaalan käyttäjien toiveiden saaminen hallintobyrokratian läpi ei sekään tule olemaan helppoa. Kaiken lisäksi investointien vieminen valtioneuvoston päätettäväksi mahdollistaa poliittisin perustein tehtävän alueellisen siltarumpupolitiikan rahavirtojen nostamisen aivan uudelle tasolle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Tulevaisuudessa sairaaloita rahoittavat aivan samat tahot,kuin tänäänkin.
Ensisijaisesti veronmaksajat ja sairastavat veronmaksajat. Sampoa ei sittenkään keksitty.

Nyt pitää vaan potilas-asiakasvirrat johdattaa oikealle väylälle. Pitää unohtaa nykyisen hallituksen veivaamat sotevalinnat ja sotemaakunnat ja laähteä ensin perkaamaan niitä väyliä. Poistaa kariklkoja ampua uusia väyliä tarpeen mukaan. Kun väyläpalikaT on hallussa, voidaan uudelleen pohtia, ovatko ne valintavapaudet ja maakunnat sittenkään välttämättömiä.

Taidan päättää tähän, kun en kykene esittämään sinulle vasta-argumentteja.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Sotesta on tulossa suuri fiasko. Poliitikot eivät ole pätkääkään kiinnostuneita hyvistä palveluista, ainoa mikä kiinnostaa on valta ja omien intressiryhmien edut.

Jos tahdotaan perustaa maakunnat on niiden selvittävä velvoitteistaan omalla alueellaan. Eli veronkanto-oikeus maakunnille eikä kunnille. Tulevaisuuden maakunnat hoitavat suuren osan kuntien nykyisistä tehtävistä, poikkeuksena suuret kaupungit, jotka voivat toimia itsenäisinä suuruutensa takia. On aivan mahdoton ajatus että hallinnollista byrokratiaa lisätään vielä nykyisestäkin. Jo nykyään soten piirissä on runsaasti hallinnollisia ihmisiä töissä, jotka eivät tuota mitään lisäarvoa toiminnalle. Kaikki tämä lisää veronmaksajien taakkaa.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Kyllä tällä hallituksella on innovatiivinen ote moneen asiaan. Suurin osa niistä on kuitenkin siinä vaiheessa, että niitä on kiva prosessoida kavereiden kanssa saunan lauteilla huurteisten kera. Tältä näyttää tilanne täältä ruohonjuuritasolta tirkistellessä.

Erinäisten syiden takia pelkään tulevaa syksyä.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Ei voi kuin ihmetellä miksi jo -90 luvusta lähtien ajetiin tahallaan julkinen terveydenhuolto alas. Leikkaamalla rajusti kuntien valtionosuuksia Ahon hallituksen aikana. Samaa jatkettiin siihen asti että syntyi jonot. Kansa siirty yksityiselle puolelle ja hankki vakuutuksen.
Näinhän tämä oli laskettukin. SOTE varten.
Mihin hävisi kokeilu kun terveyspalvelut oli ilmaisia ja hoidettiin verovaroista?

Ympäri maailmaa jopa USA ihailtiin kun Suomen terveydenhuolto toimii hyvin ,oli korkealaatuista ,kaikille tasapuolisesti järjestetty.
Jos -10 MacKinseyn USA konsulttifirman joka tänne hankittiin mm.Sote varten ,muistiossa lukee:
Muokkaamaan kansalaisia hyväksymään:
Maksamaan julkisista palveluista enemmän (jotka nyt on ulkoistettu yksityisille).
Nythän terv.palvelumaksut nousi 33%.
Ei "Attendoot" lähde kuntien "vähillä" rahoilla tekemään hyväntekeväisyystyötä Suomen terveydenhuollossa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset