*

LasseLehtonen Syteen tai soteen

Soten pakkoyhtiöittäminen ja yhtiöiden käyttöpakko

Sipilän hallituksen sote-lakiesityksiin sisältynyt velvoite yhtiöittää laajan valinnanvapauden palvelut ei vastannut perustuslain vaatimuksia julkisen vallan tehtävistä. Perustuslakivaliokunnan linjausten jälkikeskusteluun sote-palvelujen yhtiöittämisvelvoitteen alkuperäistä ehdottajaa ei ole ilmaantunut. Sipilän hallituksen ehdotus on kuitenkin melko tarkka kopio kuntalain yhtiöittämisvelvoitetta koskevasta säännöksestä, jota mm. Kuluttaja- ja kilpailuvirasto on innokas valvomaan. Kuntalain säännöksen taustalla taas on EU-komission valtiontukikanteluun antama ns. Palmia-päätös, jossa kunnallisen liikelaitoksen katsottiin vääristävän kilpailua sen saadessa veroetuja ja tuottaessa palveluja muille kuin omistajalleen. Yhtiöittämisvelvoitetta koskevassa keskustelussa ei kukaan missään vaiheessa ehdottanut verolainsäädännön korjaamista vastaamaan kilpailuneutraliteettivaatimuksia. Kukaan ei myöskään muistanut hallituksen esityksissä mainita, että kuntia koskevat veroedut eivät suoraan koske perustettavia maakuntia. Yhtiöittämisvelvoitetta koskeva valmistelu on jälleen osoitus suomalaisen lainvalmistelun kehnosta tilasta. Vaihtoehtoja ei kunnolla selvitetä ja ongelmaa tarkastellaan usein vain yhden oikeudenalan normiston kautta. Yhtiöittämisvelvoitteeseen vaikuttavat kilpailuoikeudellisten säännösten ohella vahvasti sekä julkisen vallan tehtäviä koskevat että alueellista itsehallintoa koskevat perustuslainsäännökset. Olisikin ollut varmasti helpompaa muuttaa kuntia koskevaa verolainsäädäntöä, kuin lähteä muuttamaan suurta määrää kunnallista toimintaa pakolla yhtiömuotoon. Tätä vaihtoehtoa ei yhtiöittämisinnon keskellä mikään taho valtioneuvostosta ole kuitenkaan halunnut tuoda esiin.

Kunnalliseen itsehallintoon (ja tulevaan maakuntien itsehallintoon) on suomalaisessa perustuslain tulkinnassa katsottu vakiintuneesti kuuluvan, että kunta (tai maakunta) saa itsehallinnossa puitteissa valita sen tavan, jolla se tehtäviään toteuttaa. Yhtiöittämisvelvoitteesta kirvonneen keskustelun varjoon onkin täysin jäänyt Sipilän hallituksen esityksiin sisältyvä valtakunnallisten yhtiöiden käyttöpakko IT-palvelujen ja talous- ja henkilöstöhallinnon palvelujen osalta. Näiden yhtiöiden osalta ei esiin ole myöskään nostettu ehdotetusta toimintamallista aiheutuvia todellisia kilpailuoikeudellisia ongelmia.

Tällä hetkellä kunnat hoitavat talous- ja henkilöstöhallinnon palvelujaan itse, yhdessä toisten kuntien kanssa taikka hankkimalla tarvitsemiaan palveluja markkinoilta. Talouspalvelujen ja henkilöstöhallinnon palveluille on olemassa olevat markkinat. Kunnat ja kuntayhtymät ovat myös varsin suuria IT-palvelujen käyttäjiä ja ne hankkivat merkittävän osan IT-palveluistaan alan yrityksiltä. Myös IT-palveluille on olemassa olevat markkinat.

Sipilän hallitus ehdottaa, että maakunnille perustetaan IT-palveluja tuottamaan valtakunnallinen yhtiö, jonka maakunnat omistavat. Sen asiakkaita olisivat paitsi maakunnat, myös maakuntien määräysvallassa olevat yhteisöt. Tiettyjen IT-palveluiden osalta on tarkoitus säätää yhtiön käyttöpakosta. Maakuntia varten perustettava erillinen SoteDigi-kehitysyhtiö vastaisi puolestaan kansallisesti kehitettäviin sosiaali- ja terveydenhuollon uusiin digitaalisiin ratkaisuihin liittyvien hankkeiden ja hankintojen toteuttamisesta ja niitä tukevasta kehittämisestä. Kaikkien maakuntien on käytettävä yhtiön kehittämiä ja yhtenäispolitiikan edellyttämiä yhteisiä palveluita. On huomionarvoista, että valtakunnallisesti yhtenäistä, myös yksityisen sektorin kattavaa potilastietojärjestelmää, ei valtakunnallinen yhtiö tuota.

IT-toimintojen irrottaminen sote-palvelujen tuotannosta erillisiin yhtiöihin on hyvin vanhanaikaiseen ajattelutapaan perustuva ratkaisu, joka etäännyttää IT-toimintaa käyttäjistään. Kaikki palvelutoiminta hyödyntää nykyään tietotekniikkaa ja sote-palvelujen tuotannon johdolla on oltava kyky ymmärtää tietotekniikan tuomia mahdollisuuksia. On hieman huvittavaa ajatella, kuinka esim. etäpalveluna tuotettavien terveydenhuollon konsultaatiopalvelujen järjestämisestä Etelä-Karjalaan sovitaan tulevassa toimintaympäristössä valtakunnallisen IT-yhtiön, valtakunnallisen henkilöstöpalveluita tuottavan yhtiön, Sote-Digi-yhtiön ja maakunnan kesken. En laittaisi lanttiakaan likoon joustavan ja nopean kehityksen suhteen, kun yhtenäispolitiikka jyrää paikalliset innovaatiot.

Maakuntien osalta eduskunnan perustuslakivaliokunnalla oli perusratkaisusta vähemmän huomautettavaa, kuin Sipilän hallituksen sote-edotuksista. Lakiesitysten yksityiskohtainen arviointi odottaa perustuslakivaliokunnassa lakipaketin pääongelmien korjausta. Valtakunnallisten yhtiöiden käyttöpakko valtiovarainministeriön ohjauksessa ei sovi kovin hyvin perustuslain turvaamaan alueelliseen itsehallintoon. Yhtiöiden käyttöpakko vaikuttaa myös olennaisesti jo olemassa oleviin taloushallinnon palvelujen ja IT-palvelujen markkinoihin. Tältä osin kilpailuoikeudelliset arviot ja vaikutusarvioinnit puuttuvat Sipilän hallituksen sote-lakiesityksistä lähes kokonaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Ei taida perustuslakivaliokunnan lausuntokaan ansiokkaan
bloginne taustaa vasten olla sitten kaikilta oikein kohdallaan.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/P...

P:s. Eikä PM Sipilän ilmoitus näistä uusista ajankohdista taida olla kohdallaan
http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publish...

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Keskeiset sote-järjestelmät tulee ehdottomasti toteuttaa valtakunnanlaajuisesti, se on ainoa tapa suitsia kompleksisuutta. Kun järjestelmä on valtakunnanlaajuinen, se ei voi eikä pidä integroitua jokaiseen mitättömään kilkkeeseen.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Ansiokas kirjoitus erittäin vaikeatajuisesta aiheesta.

Täsmentävä kysymys, lause: ”On huomionarvoista, että valtakunnallisesti yhtenäistä, myös yksityisen sektorin kattavaa potilastietojärjestelmää, ei valtakunnallinen yhtiö tuota.”

Tarkoittaako yllämainittu sitä, että a) valtakunnallinen IT-yhtiö vaiko b) että SoteDigi-kehitysyhtiö ei näitä tuota. Jos a), mitä se valtakunnallinen IT-yhtiö sitten tuottaa?

Yhtenäisen potilastietojärjestelmän suotavuutta ei liene missään kyseenalaistettu. Lääketieteen kovan ytimen – luunmurtumat, lääkitykset ym. – alalla yhtenäinen potilastietojärjestelmä on kiistatta tarpeellinen. Kovan ytimen ulkopuolella on kuitenkin marginaalisia aloja ja harmaata vyöhykettä, joilla asianomaiset eivät itse toivo sitä, että heitä koskeva henkilödokumentaatio siirtyisi eteenpäin kaikkien sote-toimijoiden tietoon.

Timo Ketonen

Tämä huolestuttaa. Vaikuttaa siltä että on jouduttu keksimään jokin tapa toteuttaa jonkinlainen valinnanvapaus ja hätäpäissään sovellettu Palmian tapausta.
Toivottavasti jossakin on määritelty ja dokumentoitu mitä valinnanvapaudelta halutaan: Tehokkuutta? Nopeata hoitoon pääsyä? Katkeamatonta hoitoketjua? Omalääkäriä? Ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa? Entä erikoissairaanhoito? Hoitoalan asiantuntijat ovat varmaankin jo esittäneet mihin pitää kiinnittää huomiota, ja tämä lienee myös dokumentoitu. Tuskin kaikkea voi saada, hallituksen on tehtävä priorisointi ja dokumentoitava järjestelmän vaatimukset. Toteuttamisen (ja ehkä vaatimustenkin) suhteen taloudenkin asiantuntijoilla on tietoa mitä pitää huomioida, minkälaisia sudenkuoppia on odotettavissa (esim. ylihoitaminen on ollut esillä). Eri talouden tekijöiden välillä on riippuvuuksia, ne voivat tuottaa yllätyksiä. Näistä on tietoa ja näistä on oltava tietoisia, kun järjestelmää määritellään. Taloustieteessä lienee havaittu muutakin huomioonotettavaa. Vasta viimeisempänä vaiheena luulisi olevan lainsäädäntö, sitten kun edellä mainitut ja mahdolliset muutkin työvaiheet on tehty, dokumentoitu ja hyväksytty. Nyt tuntuu siltä, että virkamiehet joutuvat suoraan laatimaan lainsäädäntöä. Toivottavasti edellä mainitun kaltaista työtä on tehty ja saatu aikaan dokumentaatiota, jonka perusteella lainsäädäntöä on mahdollista tehdä.
Myös vaikutelma IT järjestelmästä huolestuttaa, ei kai ole tarkoitus tehdä yhtä koko maan kattavaa järjestelmää, jota kaiken lisäksi on pakko käyttää? Jos on ajateltu yhtä järjestelmän toimittajaa, niin sillä on melkoinen monopoliasema. Onko silloin mitään rajaa ylläpitokustannuksissa? Jos taas useampia toimittajia, niin kuka vastaa kokonaisuudesta? Nykyinen tilanne lienee kartoitettu ja dokumentoitu ja on ymmärrystä mitä tietoa tallennetaan, sen vaatimasta tietoturvasta, kuinka tallennettua tietoa käytetään, päivitetään jne. Luulisi että voisi olla useampiakin järjestelmiä, kunhan niiden keskinäinen tiedonvaihto toimii. Ehkä olemassa olevia voisi päivittää kunhan vain keskinäinen tiedonvaihto olisi ensin määritelty. Toivottavasti tietotekniikan ammattilaisia on jo tässä vaiheessa otettu työhön mukaan IT järjestelmän vaatimuksia selvittämään ja arkkitehtuuria määrittelemään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset