Valinnanvapauden toteuttamisvaihtoehdot ja oma lääkäri
Valinnanvapauden laajentaminen terveydenhuollossa on edelleen Sipilän hallituksen työlistalla. Kun hallitus aloitti taipaleensa, minulla oli mahdollisuus keskustella usean eri hallituspuolueen sote-vastuuhenkilön kanssa valinnanvapauden toteuttamisvaihtoehdoista. Totesin silloin, että yksinkertaisin tapa toteuttaa valinnanvapaus on kopioida malli Ruotsin lainsäädännöstä. Ruotsalaiset kehittivät omaa valinnanvapausmalliaan kokeilujen kautta usean vuoden ajan. Noista kokemuksista on Suomessa helppo ottaa oppia. Uudistuksessa pitää meilläkin edetä vaiheittain. Muutoin todellisena uhkana on paitsi kustannusten karkaaminen myös palvelujen kohdentuminen sellaisiin toimintoihin, joiden terveysvaikutus on vähäinen. On keskestä muistaa, että Ruotsissa on pyritty aktiivisesti varmistamaan se, etteivät terveyspalvelut ketjuunnu, vaan että henkilöyrittäjilläkin on mahdollisuus tuottaa terveyspalveluja. Ruotsin omat huonot kokemukset apteekkijärjestelmän yksityistämisestä ovat heitä tämän riskin suhteen karvaasti opettaneet.
Ruotsin kaltainen yksityisten toimijoiden listautumismalli on Euroopassa melko yleinen tapa ottaa yksityiset toimijat julkisen tuotannon rinnalle. Vastaava malli on käytössä mm. Tanskassa, jossa perusterveydenhuollon lääkärit ovat pääosin olleet ammatinharjoittajina toimivia perinteisiä perhelääkäreitä. Tanskassa kehitys on kuitenkin kulkemassa juuri toiseen suuntaan kuin Suomessa. Siellä maakuntia vastaavat alueet haluavat ottaa aiemmin sopimustuottajina toimineita lääkäreitä palvelussuhteeseen. Keskeisenä syynä kehitykselle on, että näin pystytään paremmin ohjaamaan terveydenhuoltojärjestelmää. Lukuisista yksityisistä toimijoista koostuvan järjestelmän kokonaisohjaaminen kun on kovin vaikeaa.
Skotlannissa, jolla on oma terveydenhuoltojärjestelmänsä (NHS), on listautumissopimusmallista käytössä vielä hiukan kehittyneempi versio. Siellä yksityisen lääkärin tai lääkäriaseman pääsyltä kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän rahoituksen piiriin edellytetään, että yksityinen palvelutuottaja liittyy samalla käyttämään kansallista potilastietojärjestelmää. Yksittäisen potilaan saamat palvelut voidaan näin integroida tietojärjestelmän kautta ja NHS voi samalla seurata hoidon laatua ja kustannuksia.
Yksityisen ja julkisen toimiminen rinnakkain Beveridge-tyyppisissä kansallisissa terveydenhuoltojärjestelmissä ei siis ole mikään uusi ilmiö. Missään muussa Euroopan maassa ei ym. malliin ole nähty liittyvän suuria juridisia ongelmia. On kuitenkin hyvä havaita, että Beveridge-tyyppiset kansalliset terveydenhuoltojärjestelmät ovat EU-maissa nykyään harvinaisempia kuin sairausvakuutuspohjaiset järjestelmät. Suomen tilanne on siitä erikoinen, että meillä on julkisena palveluna tuotetun terveydenhuollon rinnalla sairausvakuutuskorvaukseen tukeutuva yksityisen terveydenhuollon järjestelmä. Sairausvakuutusjärjestelmässä potilaalla on yksityisten toimijoiden suhteen ollut aina täydellinen valinnanvapaus, kunhan annettu hoito on täyttänyt Kelan kriteerit hoidon tarpeellisuuden osalta. Tosin hoidon sairausvakuutuskorvaukset ovat nykyään vain murto-osa hoidon kustannuksista.
Listautumissopimusmallin rinnalla toinen tapa laajentaa potilaan valinnanvapautta olisi kehittää sairausvakuutusjärjestelmää. Kela voisi tässä mallissa rahoittaa perusterveydenhuollon lääkäripalveluja myös julkisen tuotannon osalta ja näin helpottaa lääkäripalvelujen saatavuusongelmia. Korvaahan Kela jo kunnille sairaskuljetuksen kustannuksia. Kelalla on myös olemassa tietojärjestelmät sairausvakuutuskorvausten maksatukseen. Sairausvakuutuksen laajentaminen on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että yhtenä tavoitteena sote-uudistuksessa on ollut monikanavaisen rahoituksen poisto. Se ei kuitenkaan näytä onnistuvan, kun työterveyshuolto on jäänyt sote-uudistuksen ulkopuolelle.
Potilaan valinnanvapaus palveluntuottajien välillä on Euroopassa pääsääntö. EU-komission asiantuntijaryhmä arvioi parhaillaan perusterveydenhuollolle ehdotettuja eurooppalaisia laatukriteerejä. Yksi todennäköinen laatukriteeri on se, kuinka suurella osalla väestöstä on oma lääkäri. Tässä suhteessa Suomen tilanne on huolestuttava, sillä komission tilastojen mukaan Suomi oli 16 Euroopan maan vertailussa huonoin, kun vain alle 70 %:lla potilaista oli oma lääkäri. Esim. Norjassa ja Virossa tämä luku on 99 %. Myös niiden potilaiden osuus, jotka perusterveydenhuollossa asioivat saman lääkärin kanssa on laskenut voimakkaasti. Hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa on kuitenkin täysin kriittistä hoidon laadun ja kustannushallinnan kannalta. Terveydenhuoltojärjestelmän kannalta onkin tärkeämpää, että potilas voi valita sellaisen lääkärin, jonka hoidossa hän haluaa olla pitkään, kuin että potilas voi jatkuvasti vaihtaa lääkäriltä toiselle.
”Terveydenhuoltojärjestelmän kannalta onkin tärkeämpää, että potilas voi valita sellaisen lääkärin, jonka hoidossa hän haluaa olla pitkään, kuin että potilas voi jatkuvasti vaihtaa lääkäriltä toiselle.”
Ehkä niin. Itse kuulun kuitenkin ryhmään joka mieluummin menee lääkäriltä toiselle.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä on tämä outo konsepti, oma lääkäri? Itselläni ei ole ainakaan tällä vuosituhannella ole kahta kertaa sama lääkäri sattunut kohdalle, ei edes työterveyshuollossa. Kroonisten tautien B-todistukset on joku kirjoittanut papereista vissiin kansliatyönä.
Diabeteslääkärin tai -hoitajan olen tavannut kun olen sellaiselle varannut ajan yksityiseltä, julkisella ei pääse.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsissa on todettu päättäjien tehneen virheen jossa hyvin toimeentulevilla ja väkirikkailla auleilla on yksityisiä yrityksiä tullut kilpailemaan julkisen kanssa, mutta harvemmin ja vähätuloimilla auleilla on julkinen jäänyt ainoaksi paikaksi. Ongelmana ei ole vain auleellinen epätasa arvo vaan myös on todettu terveiden hoitokertojen määrän lisääntyneen verrattuna huonommin voiviin sekä kustannuksen dramaattinen kasvu. Henkilökohtaisesti arvioisin että Ruotsin malli ei ole hyvä malli Ruotsissa eikä erityisesti Suomessa.
Työterveyshuollon poistaminen olisi ollut dramaattinen muutos, tosin kaikista heikoimmista asemassa oleville se olisi ollut paras, sillä jos järjestelmä toimii huonosti niin työssäkäyvien terveyden nopea heikkeneminen vaatisi nopeita korjaustoimenpiteitä koko eduskunnan mielestä, kun taas köyhien, työttömien, vanhusten, monisairaiden, vammaisten ongelmat olisi eduskunnan oikeistossa helpommin sivuutettavissa ongelmana joka korjataan jos rahaa jää veronalennuksilta rikkailta tms heille tärkeämmästä.
Syitä kaksi: keskiluokka on suurin ja aktiivisimmasta päästä oleva äänestäjäryhmä jonka ääniä tarvitsee jos haluaa voittaa vaalit. Toiseksi paljon ongelmia tulee jos työtätekevien terveys romahtaa ja lisäksi ammattiliitot eivät olisi tumput suorina odottamassa vaan vaatisivat parempia terveyspalveluita vaikka yleislakon voimalla.
Ilmoita asiaton viesti
Skottimalli tuntuu ihan fiksulta. Suomessa suurin virhe tapahtui, kun jonkun politiikon suusta karkasi paha sana, sote. Siitä alkoi politiikan koplaukset, jotka vetivät syvälle suohon.
Yksikertaistettu mallinnus, jota olisi pitänyt kehittää potilaiden (asiakkaiden) ja lääkintähenkilöstön voimin ensi alkuun.
Pitää tutkia, miten potilasvirrat kulkevat syntymästä siihen asti, kun hiekka ropisee arkulle. Seuraavaksi syynätään, missä virtaus toimii ja missä ei toimi. Näiden perusteella voidaan päätellä, millä toimenpiteillä asia korjaantuu. Kun korjaussarja on löydetty, päästään seuraavaksi fundeeraamaan vähenikö kustannukset, vaiko nousivat. Mikäli nousivat, pitää seurata tarkkaan ketjun yksityiskohtia ja havaita ne kuopat, joihin eurot putoilevat. Tehdään tarvittavat korjaustoimenpiteet. Eikä vielä tarvittu yhtään maakuntaa, eikä valinnanvapautta.
Ensimmäiseksi pitää selkiyttää, mistä ne perhanan potilaat oikein tulevat. Nehän tulevat pääosin meidän omasta yhteiskunnastamme. Mitä terveempi yhteiskuntamme on, sitä pienempi osa kansalaisista tuo lisäkuormaa terveydenhoitoon vievään virtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi politikot eivät alistu asiantuntijoiden neuvoihin?
– Työterveys jätetty sillä halutaan ykkösluokka työnantajien työntekijöille.
– Kakkosluokkaan halutaan pistää loput paitsi
– jos on vakuutus ja rahakkailla sellainen on yhä enenevässä määrin.
– Valinnanvapaus on vain silmänlumetta.
– Eikö lääkäri pidä valita tarvittavan toimenpiteen mukaan, kuten nyt eli terkkarin lääkäri arvioi tarpeen ja lähettää ko toimenpiteen osaavalle erikoislääkärille ja niistäkin saa jo nykyään kolme vaihtoehtoa valittavaksi?
– Suuret ketjut ovat jo valtaamassa alaa ja siihen hupenee ns valinanvapaus.
Sori vaan tämä on suppea näkemys jonka saa kumota.
Ilmoita asiaton viesti
Niilo, en missään nimessä kumoa tekstisi henkeä.
Onhan kaikille omilla aivoillaan ajatteleville aivan selkeää, että aikakausien suurin koplaus valinnanvapaus/ maakunnat kuoppaa itse itsensä.
Mikäli nykyisen hallituksen osapuolet haluavat jossakin tulevaisuudessa astua uudestaan valtaan, hautaavat sotensa vaivihkaan.
Olen oppinut sen asian näistä US:n kommentaattoreista. Asia jää usein politiikan alle. Sitä vaan pitää kestää ja sietää.
Ihmettelen suuresti, ettei Lasse Lehtosen puheenvuoroon löydy enempää kommentteja. Taitavat kaikki olla Putte-possun nimmareilla jossain päin Suomea.
Ilmoita asiaton viesti