Kuka valvoo terveydenhuoltoa sotessa

Sote-uudistuksen vähän huomiota saanut osa ovat uudistuksen yhteydessä toteuttavat muutokset terveydenhuollon valvonnassa. Muutoksen suunta tässäkin on varsin erilainen siihen nähden, mitä terveydenhuollon asiantuntijat ovat toivoneet. Erityisesti lääkärit ovat vuosien mittaan toivoneet terveydenhuoltoon keskittyvän keskusviraston vahvistamista mm. hoidon indikaatioihin ja priorisointiin liittyvien kysymysten vaikeuden takia. Hoitoon pääsyn kriteerien, jotka luotiin osana ns. hoitotakuuta 2000-luvun alussa, pitäminen ajan tasalla ja uusien hoitomuotojen käyttöalan arviointi ei nykyjärjestelmässä ole onnistunut kovinkaan hyvin. Myöskään STM:n yhteyteen luotu palveluvalikoimaneuvosto ei ole pystynyt kattavasti arvioimaan julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimaa. Terveydenhuollon menetelmäarviointi on sekin toteutunut Suomessa melko heikosti ja arviointia ollaan säästösyistä nyt hajauttamassa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta eri yliopistosairaaloille. Jos tavoitteena on tarjota riittävää hoitoa yhdenvertaisesti jokaiselle, pitäisi kuitenkin ensin pystyä kansallisesti päättämään tarjotun hoidon laajuus ja sitten luoda mekanismit sen valvomiseksi, että kyseiset hoidot ovat myös tarjolla niitä tarvitseville.

Terveydenhuoltoa valvovalla keskusvirastolla on takanaan yli 300 vuoden historia. Tämä aiemmin Lääkintöhallituksena sekä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksena ja viimeksi Valvirana tunnettu virasto lakkaa sote-uudistuksen yhteydessä ja sen toiminnat yhdistetään valtioneuvoston alle perustettavaan lupa- ja valvontavirastoon. Jatkossa sama viranomainen valvoo niin kalastus- ja vesiasioita, työsuojelua, varautumissuunnittelua kuin terveydenhuoltoakin. On vielä epäselvää, minkälainen osaaminen ja minkälaiset resurssit valtioneuvoston alaiseen virastoon terveydenhuollon valvomiseksi sijoitetaan. Lähtökohtana toki on, että nykyiset aluehallintovirastojen ja Valviran resurssit siirtyvät tarkoituksenmukaiselta osin uuteen virastoon. Valitettavasti samanaikaisesti iso joukko Valviran seniorivirkamiehiä on eläköitymässä, eivätkä tehtävät valtionhallinnon taulukkopalkoilla välttämättä houkuttele ainakaan kokeneita erikoislääkäreitä terveydenhuollon valvontatehtäviin.

Samanaikaisesti kuin terveydenhuollon valvontaan keskittyvää virastoa ollaan ajamassa alas, ollaan joitain terveydenhuollon valvontatehtäviä siirtämässä Kuluttaja- ja kilpailuviraston tehtäväksi. Sen tulee valvoa mm. terveydenhuollon markkinoiden toimintaa, yrityskauppoja sekä sitä, etteivät julkiset toimijat yhtiöittämisvelvollisuuden vastaisesti tarjoa sellaisia terveydenhuollon palveluja potilaille, jotka sote-lainsäädännön mukaan kuuluvat yhtiöittämisen piiriin. Tämä kehitys soveltuu hyvin ajattelumalliin, jossa markkinat huolehtivat terveyspalvelujen saatavuudesta. Yksittäisen potilaan kannalta tilanne voi kuitenkin olla hankala, sillä markkinoiden toimivuutta odotellessa valvovan viranomaisen tulisi myös varmistaa hoidon saatavuus sitä tarvitsevalle potilaalle.

Samalla kun Valviran toimintoja siirretään uuteen virastoon, ollaan myös aluehallintovirastoja valvontatoimintoja lakkauttamassa. Tämän uskotaan tuovan lisää resursseja terveydenhuollon valvontaan, kun kaikki toimijat ovat samassa organisaatiossa, sekä yhdenmukaistavan valvontaa. Kyse tältä osin on kuitenkin silmänkääntötempusta, sillä aluehallintovirastojen (eli entisten lääninhallituksien) lakkauttamisen rinnalla uudessa lainsäädännössä edellytetään, että perustettaviin 18 maakuntaan luodaan toiminnot terveydenhuollon omavalvonnan toteuttamiseksi. Tosiasiassa siis valtion aluehallintoviranomaisten tekemä paikallinen valvonta lakkaa ja paikallinen valvonta siirretään itsehallinnollisten maakuntien tekemäksi omavalvonnaksi. On epäselvää, tuottaako tämä järjestely tehokkuutta taikka parempaa laatua terveydenhuollon valvontaan. Kunnolliset vaikutusarvioinnit valvonnan muutosten vaikutuksista puuttuvat hallituksen esityksistä melko lailla kokonaan, kun muutosta on lähinnä arvioitu vain valtionhallinnon henkilöstömuutosten kustannusten osalta.

Sote-uudistuksen yhteydessä muutetaan julkisen terveydenhuollon järjestämistä, tuottamista ja rahoitusta. Suurten muutosten yhteydessä tulisi toimintakykyisen valvontaviranomaisen avulla varmistaa, että muutokset eivät johda sekasortoon valvottavalla toimialalla. Käytännön tasolla valvovan viranomaisen tulisi olla toimintakykyinen ennen toteutettavia muutoksia ja hyvin perehtynyt muutosten sisältöön. Sote-uudistuksen yhteydessä toteutettavien muutosten valvonnan osalta tilanne on tässäkin suhteessa erikoinen, sillä myös valvova viranomainen alistetaan täydelliselle rakennemuutokselle osana uudistettavaa hallinnonalaa, jota sen pitäisi valvoa. Tähän liittyy melkoinen riski sen suhteen, että sote-uudistuksen yhteydessä tapahtuvat muutokset suomalaisessa terveydenhuollossa eivät ole kenenkään valvonnassa.

 

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu