Onko tilaajan ja tuottajan erottamisessa terveydenhuollossa järkeä
Lääkäripiireissä laajalti luettu British Medical Journal julkaisi maaliskuussa lyhyen uutisen, jonka mukaan tilaajan ja tuottajan erottaminen Englannin kansallisessa terveydenhuoltojärjestelmässä (NHS) loppuu ja NHS siirtyy kohti paremmin palvelut integroivan järjestelmän käyttöä. Tilaajan ja tuottajan erottaminen on ollut osa 90-luvulla Englannissa aloitettua uusliberalistista ajatusmallia terveydenhuollon järjestämisessä. Mallin keskeisenä ideana oli tuoda yritysmaailmasta tuttuja kannustimia terveydenhuoltoa tehostamaan.
Tilaaja-tuottaja -malli on ollut konsulttipalveluja terveydenhuollolle tarjoavien toimijoiden toiveuni. Lukemattomat ”asiantuntijat” ovat laatineet terveydenhuollon osien eriyttämis- ja kehittämissuunnitelmia ja myyneet terveydenhuollon toimintayksiköille mitä erilaisimpia liiketoimintaideoitaan. Suomessa tilaaja-tuottaja -mallia terveydenhuoltoon on ajanut erityisesti Elinkeinoelämän Keskusliitto. Mallin toteuttaminen on sote-uudistuksen osana mukana Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa, jossa halutaan erottaa terveydenhuollon järjestäminen ja tuottaminen. Sote-uudistukseen liittyvä terveyskeskusten yhtiöittäminen tuleekin työllistämään satoja liiketoimintakonsultteja seuraaviksi lähivuosiksi.
Aiemmat suomalaiset kokemukset tilaaja-tuottaja -mallista eivät ole kovin kannustavia. Erikoissairaanhoidon osalta kunnat ovat toimineet tilaajina ja sairaanhoitopiirit tuottajina. Tuloksena mallista oli kuitenkin sairaanhoidon kulut maksavien kuntien jatkuva valitus sen suhteen, ettei erilaisilla sopimusmalleilla pystytä vaikuttamaan tuottajaan. Ongelmana sopimusmallissa on potilas, jolle on laissa taattu oikeus hoitoon ja jonka oikeuksia ei tilaajan ja tuottajan sopimuksilla voi rajoittaa.
Itse olen ollut rakentamassa sairaanhoitopiirin sisäistä tilaaja-tuottaja -mallia. Kansallisen terveysprojektin mukaisesti 2000-luvun alussa eriytetyt ja keskitetyt laboratorio- ja kuvantamistoiminnot olivat tuotannon tehostamisessa niin menestyksekkäitä, että vastaavia liikelaitoksia Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin perustettiin parhaimmillaan yli kymmenen tuottamaan tilaajana toimivalle sairaanhoidolle erilaisia palveluja. Näiden liikelaitosten tuotannon kasvu oli sitten sairaanhoidon tuotannon kasvua nopeampaa eivätkä sairaanhoidon kokonaiskustannukset mallissa alentuneet, mutta tukipalveluja tuotettiin ja myytiin tilaajalle kyllä vuosi vuodelta enemmän. Melkoinen määrä kahvia ja pullaa kului kokouksissa, joissa tukipalvelujen tuotantoa yritettiin yhteen sovittaa sairaanhoidon palvelutuotannon kanssa ja vielä niin, että sairaanhoidon palveluillekin jäisi jotain rahoitusta.
Terveydenhuollon tilaaja-tuottaja -mallin keskeiseksi ongelmaksi muodostui lopulta se, ettei sen voitu osoittaa tuottavan paremmin terveyttä taikka alentavan terveydenhuollon kustannuksia. Malli sen sijaan johti helposti osaoptimointeihin ja synnytti terveydenhuoltoon harmaita alueita, joiden hoitaminen ei kuulunut oikein kenellekään. 2010-luvulla tilaaja-tuottaja mallia kokeilleet maat (Englanti, Uusi-Seelanti, Ruotsi) alkoivatkin ottaa malliin etäisyyttä ja hakea mallin tilalle parempaa terveydenhuollon järjestämistapaa. Keskeistä uusille malleille oli se, että palvelut on integroitu, maksajalla on vastuullaan koko palveluketju ja että palveluketjun kokonaisuus tuottaa arvoa sekä potilaalle että yhteiskunnalle (ns. value-based healthcare). Kansainvälisesti tällä hetkellä parhaiksi arvoiduissa järjestelmissä sama taho sekä rahoittaa että tuottaa terveyspalveluja.
Sote-uudistuksen tarpeesta ollaan Suomessa laajalti samaa mieltä. Yksittäinen kunta, kasvualueiden keskuskaupunkeja lukuun ottamatta, on liian pieni toimija monimutkaisten terveydenhuoltopalvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen. Uudistaminen ja uudistuminen ovat terveydenhuollossa tärkeitä asioita, mutta todellisen uudistajan pitäisi katsoa tulevaisuuteen eikä menneisyyteen. Kun 2010-luvulla muissa kehittyneissä maissa rakennetaan arvoperusteista terveydenhuoltoa, jossa keskeisenä toimintatapana on palvelujen saumaton integrointi, ehdotetaan Suomen sote-uudistuksessa paluuta muiden maiden jo hylkäämään tilaaja-tuottaja -malliin, jossa palveluketju jaetaan osiin. Kovin ajan tasalla olevalle ei Suomen sote-uudistuksen pelisuunnitelma tässä suhteessa vaikuta.
Kuten niin tavallista, Suomessa ollaan taas jälkijunassa. Kun ei kuunnella asiantuntijoita, niin tartutaan ideaan, jonka joku on joskus kuullut joltakin. Mutta sen jälkeen aika on ajanut idean ohi, mutta sitä ei tiedetä, kun ei seurata alan kehitystä jatkuvasti.
Ilmoita asiaton viesti
Satuin olemaan varavaltuutettuna Järvenpään kaupunginvaltuuston kokouksessa viime maanantaina, jossa päätettiin soteen liittyvistä asioista, kuten vaikkapa kuntayhtymän perustamisesta. Blogi aiheuttaa tuntemuksen, että olin tekemässä huonoa päästöstä.
Mitä olisi tehnyt toisin, jos olisi ensin lukenut blogin? Vähän vaikea sanoa, koska kaupungin parhaat voimat olivat jo miettineet, miten asiassa edetään. Eikä sillä, jos vaikka olisin heittäytynyt poikkiteloin, ilman kannatusta olisi huutoni mennyt hukkaan ja kannatuksen kanssakin tullut äänestyksessä selkeästi takkiin. Ne olivat jo niin sanotusti housuissa(* ja pyrittiin vain tekemään paras mahdollinen ratkaisu kaupunkilaisten kannalta tiedossa olevien ehtojen puitteissa. Enkä sitä paitsi tiedä, tuliko tehtyä huono päätös, koska vasta käytäntö osoittaa, kuinka hyvä järjestelmästä tulee.
(* Sote-uudistuksen päälinjoista ei päätetty Järvenpäässä.
Kun luen blogistin profiilin, niin siitä käy ilmi, että kyse on alan asiantuntijasta ja myös sote-uudistuksessa on oltu mukana. Olisiko nyt sitten jäänyt oma kanta vähemmistöön? Viitatut faktat Ruotsista ja muista maista tuskin ovat ihan viime viikolla esille tulleita?
Tämmöistä tämä demokratia on. Joudun kantamaan täyden poliittisen vastuun valtuustossa tehdyistä päätöksistä omalta osaltani.
Ilmoita asiaton viesti
Monessa kaupungissa on myös luovuttu tilaaja-tuottajamallista sotepalveluissa. Ennättivät kuitenkin pilkkomaan osan palveluista hallitsematttomaksi kaaokseksi. Suurin murhe tässä on se, että sote -uudistusta johtavat taloustieteilijät eivätkä sosiaali- tai terveyspolitiikan asiantuntijat. Monessa maakunnassa sotea vetää ja johtaa ne samat asiantuntijat jotka aikanaan loivat niihin epäonnistuneita tilaaja-tuottajamalleja. Kauhistattavaa tässä on se, että mikään hallituksen sote uudistuksesta ei perustu tieteelliseen näyttöön vaan poliitttisen opportunismiin.
Ilmoita asiaton viesti
Tilaaja-tuottajamalli on purettu useissa kaupungeissa epäonnistuneena kokeiluna. Ehdittiin kuitenkin pilkkoa palvelut hallitsemattomiksi kokonaisuuksiksi. 2000 -luvun alun tilaaja-tuottajalobbarit vetävät nyt sotea – samat asiantuntijat ja samat virheet. Sosiaali-ja terveyspoliittinen asiantuntemus on korvattu taloustieteellä. Sotea tosin ei ole perusteltu minkään tieteen tutkimustuloksilla.
Ilmoita asiaton viesti