Valitseeko potilas lääkärin vai lääkäri potilaan

Esitys laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa on viimein annettu eduskunnalle. Maan hallitus tarvitse esitykseensä 95 pykälää sen kuvaamiseen, miten asiakas palvelujen tuottajan valitsee. Vertailun vuoksi todettakoon, että potilaan kaikki oikeudet sisältävä laki potilaan asemasta ja oikeuksista sisältää yhteensä 21 pykälää. Potilaan itsemääräämisoikeus on siinä kuvattu yhdellä pykälällä ja potilaan tiedonsaantioikeus toisella. Valinnanvapauslaki onkin enemmän laki potilaan valinnanvapauden hallinnoimisesta kuin aidosta valinnan vapaudesta.

Myös voimassa oleva terveydenhuoltolaki on sisältänyt säännöksiä potilaan valinnanvapaudesta. Tuon lain voimaan tullessa vuonna 2011 pidin aiheesta luennon valtakunnallisilla Lääkäripäivillä ja jouduin perehtymään potilaan tahdonmuodostuksen tutkittuihin taustatekijöihin. Tutkimusten mukaan erityisesti kolme tekijää vaikuttavat siihen, millä perusteilla valinnanvapautta käyttävät potilaat sairaalan valitsevat: Tärkeinä valintaperusteina ovat omat aikaisemmat kokemukset, sairaalan maine sekä lähettävän lääkärin suositus.

Omat aikaisemmat kokemuksemme vaikuttavat terveydenhuollon toimipaikan valintaan kuten muidenkin kuluttajapalveluiden valintaan. Jos kokemus on ollut huono, haluamme muualle. Oman kokemuksen merkitystä potilaan valinnoissa rajaa kuitenkin se, että monesti terveydenhuollon tilanteet ovat ainutkertaisia. Vakava onnettomuus, sydäninfarkti taikka syöpä ovat tilanteita, joiden emme halua toistuvan. Kun useimmilla meistä ei niistä ole aiempaa kokemusta, emme pysty sairaalan valintaa omaan kokemukseen perustamaan.

Perusterveydenhuollon palvelujen osalta aiemmalla kokemuksella on enemmän merkitystä. Jos lääkäri on ollut empaattinen ja ystävällinen, haluamme samalle lääkärille uudestaan. Jos taas lääkeresepti taikka sairasloma on jäänyt kirjoittamatta, hakeutuu osa potilaista toisen lääkärin vastaanotolle yrittämään uudestaan. Valinnanvapauslaki ei kuitenkaan lääkärin valintaa mahdollista, vaan potilas voi vuoden välein valita sen sosiaali- ja terveyskeskuksen, joka hänelle julkisin varoin tuotettuja palveluja antaa. Sosiaali- ja terveyskeskuksen sisällä lääkärin voi lakiesityksen mukaan sitten valita siinä laajuudessa, kuin se on toiminnan tarkoituksenmukaisen toteuttamisen kannalta mahdollista.

Sairaalan maine on toinen tärkeä tekijä hoitopaikkaa valittaessa. Kaikista hoidon porrastusta koskevista hyvistä suunnitelmista huolimatta moni potilas haluaa edelleen Meilahden sairaalaan hoidettavaksi, koska uskoo siellä olevan parhaan osaamisen. Sairaalan mainetta voidaan toki kohottaa myös markkinoinnilla. Erityisesti yksityiset terveyspalvelujen tuottajat koettavat rakentaa brändejä, jotka houkuttaisivat potilasta. Erilaisten laaturekisterien merkitys potilaalle näyttää sen sijaan kaikkialla maailmassa olevan vähäinen. Potilaat eivät noita rekisterejä löydä taikka ymmärrä ja luottavat mieluummin kahvipöytäkeskusteluissa tuttavilta saamaansa tietoon, kuin hallinnon tietokantoihin. Sosiaalinen media ja sen keskustelupalstat hämmentävät vielä osaltaan asiasta kiinnostuneen potilaan käsityksiä.  

Lähettävän lääkärin suositus on monelta osin ratkaisevaa erikoissairaanhoidon hoitopaikan valinnalle. Jos oma lääkäri suosittaa parhaana pitämäänsä erikoislääkäriä sairauden jatkoselvittelyjä varten, harva meistä jättää vapaaehtoisesti tuota suositusta noudattamatta. Sairaanhoidon palvelujen kaupallinen ketjuttaminen perustuu toimintamalliin, jossa perusterveydenhuollon lääkärit sitoutetaan suosittamaan potilaille jatkohoitopaikkaa jossain ketjun toisessa toimipisteessä. Näin tapahtuu Suomessakin sekä yksityisessä että julkisessa terveydenhuollossa. Tämän vuoksi yksityiset terveydenhuollon toimijat ovat nyt olleet kiinnostuneita saamaan organisaatioihinsa mahdollisimman suuren osan perusterveydenhuollon lääkäreistä. Perusterveydenhuollon lääkäripalvelujen myyminen on sinänsä melko huonosti kannattavaa toimintaa. Taloudellista tulosta syntyy kaupallisille terveydenhuollon toimijoille paremmin tutkimuksia ja toimenpiteitä myymällä. Valinnanvapauteen kuuluva asiakassetelitoiminta antaa tähän jatkossa hyvät mahdollisuudet.

Valinnanvapauslaki ei siis suoraan mahdollista potilaalle hoitavan lääkärin valintaa. Laki hallinnoi valinnanvapautta ja pyrkii siinä estämään sen, että lääkäri perusterveydenhuollossa valitsisi potilaansa ja keskittyisi vain helppoihin ja halpoihin tapauksiin. Perusterveydenhuollon lääkäri kuitenkin usein valitsee käytännössä potilaalle myös sopivimman erikoislääkärin ja jatkohoitopaikan. Valinnanvapauslaki asiakasseteleineen lisää ennen kaikkea sitä valinnanvapauden osaa, jossa useimmiten lääkäri valitsee lääkärin.

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu