Rohkeaa vai uhkarohkeaa riskinottoa sote-hankkeessa

Sipilän hallitus on tuonut valtionhallintoon yritysmäistä johtamistapaa. Yrittäjyyteen kuuluu riskinotto, koska ilman riskinottoa ei synnyt taloudellista voittoa. Joskus voitontavoittelu sumentaa yrittäjän todellisuudentajun taikka esteitä yrittäjän onnistumiselle on vain yksinkertaisesti liikaa. Suomessa perustettavien uusien yritysten elinikäennuste on tämän vuoksi alle 5 vuotta. Suomen valtion ikä on onneksi tätä pitempi.

Suomen yhteiskuntahistoriassa on esimerkkejä ideologiaan perustuvasta riskinotosta, joka on ajanut kansakunnan kriiseihin. 1990-luvun suuri lama perustui pitkälti rahamarkkinoiden hallitsemattomaan vapauttamiseen ja sitä seuranneeseen vahvan markan politiikkaan. Tuo politiikka tuhosi monta merkittävää pankkia ja ajoi sadat tuhannet suomalaiset taloudelliseen kurjuuteen. Sote-uudistuksen ideologiassa on joitain samoja piirteitä. Usko kilpailumekanismin vankkumattomaan kykyyn tuottaa parempaa terveydenhuoltoa ajaa sote-uudistusta riskinottoon, jossa panoksena on sekä suomalaisten hyvä terveys että terveydenhuoltojärjestelmämme tulevaisuus.

Sosiaali- ja terveysministeriö on sote-uudistuksen vaikutusarviossaan listannut useita uudistuksen toteutumiseen liittyviä riskejä, joista merkittävä osa liittyy uudistuksen liian nopeaan läpivientiin. Lähes kaikki asiantuntijat ovat omissa arvioinneissaan korostaneet sitä, että uudistus tulisi tehdä vaiheittain ja hankkia kokemusta uuden järjestelmän toiminnasta ennen sen täysimittaista käyttöönottoa. ”Parempi katsoa kuin katua” toteaa vanha suomalainen sananlasku. Sote-uudistukseen ei kuitenkaan ole rakennettu riskinhallintamekanismeja, jotka mahdollistaisivat perääntymisen, jos uudistuksen jokin osa-alue ei toimi taikka koko järjestelmä osoittautuu epäonnistuneeksi.

Kaikkien uudistushankkeiden onnistumisen edellytyksenä on, että uudistusta toteuttava henkilöstö sitoutuu uudistuksen tavoiteisiin ja pyrkii niitä aktiivisesti edistämään. Sote-uudistus koskee suoraan yli 200 000 sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöä. Yleensä kaikissa uudistuksissa henkilöstön ensimmäinen huoli liittyy siihen, miten minun itseni käy. Vasta sen jälkeen alkaa huoli oman organisaation tulevaisuudesta. Henkilöstön huoli kohdistuu tyypillisesti palkkaan, työpisteeseen ja tehtäväkuvaan. Jos palkka nousee ja tehtävät säilyvät ennallaan, ollaan yleensä tyytyväisiä. Jos työtehtävät muuttuvat, mutta palkka ei muutu, ollaan jo uudistusta haastamassa. Kaikissa tilanteissa pitäisi hankkeessa olla varattuna aikaa henkilöstön kouluttamiseen ja sitouttamiseen ennen uudistuksen läpiviemistä.

Hallinnon uudistaminen vaatii resursointia ja merkittävät hallinnon uudistukset merkittävää resursointia. Käytännössä sote-valmistelua pitäisi vuonna 2017 tehdä jo useiden tuhansien ihmisten, jotta monimutkaisen rakennelman yksityiskohdat olisivat siinä kunnossa, että rakennelmaan voisi muuttaa jo puolentoista vuoden kuluttua. Haasteena rakennelman kokoamiselle on piirustusten sekavuus ja muuntelu rakentamisen aikana. On myös ilmeistä, että hallinnon eri tahoilla on varsin erilaiset käsitykset sen suhteen, miltä rakennelman tulisi näyttää.

Uuden sote-järjestelmän hallintamekanismi perustuu syvään uskoon tietotekniikan kaikkivoipaisuudesta. Ministeriöiden ja maakuntien sekä yhtä lailla ammattihenkilöiden ja potilaiden pitäisi uusien ja entistä parempien tietojärjestelmien avulla pystyä hallitsemaan niin järjestelmäkokonaisuutta kuin yksittäisen potilaan hoitoa. Maassa on toki saatu jo aikaan keskitetty potilastiedon arkisto – sen kehittämiseen on vain mennyt yli 10 vuotta aikaa. Tuntuu ylioptimistiselta, että seuraavan kahden vuoden aikana saataisiin aikaan uutta sote-maailmaa tukeva tietojärjestelmärakenne, kun sote-rakenteenkaan yksityiskohdatkaan eivät vielä ole selvillä.

Sipilän hallitus on rohkea etsiessään mahdollisuuksia uudistaa suomalaista yhteiskuntaa ja sen rakenteita. Sote-uudistuksen osalta se on kuitenkin uhkarohkea, kun uudistusta ei kunnolla vaiheisteta ja uudistuksen aikataulut tehdään epärealistisen tiukoiksi.

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu