Valinnanvapaus joko lisääntyy tai sitten se vähenee

Olen potilaan valinnanvapauden kannattaja. Länsimainen demokraattinen yhteiskunta perustuu ajatukselle, että olemme vapaasti itse päätöksiämme tekeviä toimijoita. Voimme vaaleissa valita sen ehdokkaan, jonka haluamme tai jättää äänestämättä. Voimme tehdä taloudellisia päätöksiä ja valita sen kaupan, missä asioimme, ja mitä ruokaa sieltä ostamme. Perhesuhteissakin käytämme valinnanvapautta, kun päätämme parisuhteesta taikka lapsien hankkimisesta.

Valinnanvapaus kuuluu myös terveydenhuoltoon. Eurooppalaiset potilasjärjestöt ovat jo vuosien ajan korostaneet potilaan oikeutta lääkärin valintaan ja mahdollisuutta tarvittaessa vaihtaa hoitavaa lääkäriä. Potilaan itsemääräämisoikeus hoitavan lääkärin valinnan osalta voimaannuttaa potilasta. Kun potilas voi itse osallistua omaa hoitoaan koskeviin päätöksiin, on sitoutuminen hoidon toteuttamiseen vahvaa ja myös hoitotulokset parempia.

Valinnanvapaus ei kuitenkaan ole riippuvaista palvelun tuottamistavasta. Suomessa potilas voi jo nyt valita sen julkisen terveydenhuollon yksikön, jota käyttää. Toisaalta jotkut terveys- tai tapaturmavakuutuksia tarjoavat vakuutusyhtiöt ovat rajoittaneet potilaan valinnanvapautta ohjaamalla potilaan hoitoon vain itse ylläpitämiinsä sairaaloihin. Valinnanvapautta terveydenhuollossa on enemmän kiireettömässä toiminnassa kuin päivystyksessä. Päivystystilanteissa potilaan valinnanvapautta on lainsäädännöllä juuri vähennetty, kun päivystystä on Sipilän hallituksen toimesta keskitetty kahteentoista ns. laajan päivystyksen sairaalaan.

Suomessa monet lääkärit tekevät nykyään montaa työtä. Tätä on pidetty hyväksyttävänä, koska lääkärien peruspalkat Suomessa ovat pohjoismaisittain vertaillen alhaisia eikä Suomi ole halunnut toimia lääkäreiden koulutuspaikkana muille maille. Julkisella sektorilla toimivat lääkärit pitävät työaikansa ulkopuolella yksityisvastaanottoa, jonne halukkaat potilaat ovat voineet tulla. Yksityisellä sektorilla työskentelevillä lääkäreillä on taas usein sopimus monen eri lääkäriaseman kanssa, mikä on mahdollistanut vastaanoton pitämisen eri paikoissa eri aikoina. Yksityisellä lääkärillä käynnin kuluja on korvattu potilaalle sairausvakuutuksesta, työnantajan toimesta taikka potilaan ottamasta sairauskuluvakuutuksesta ja näin osaltaan kevennetty terveyskeskuksiin kohdistunutta potilaskuormaa.

Sote-uudistukseen vahvasti liitetyn potilaan suoran valinnanvapauden tarkoitukseksi on esitetty, että potilas voi uudessa järjestelmässä valita häntä hoitavan lääkärin ja että palveluihin pääsee nykyistä nopeammin. Näin käy kuitenkin vain, jos ne lääkärit, joiden vastaanotolle nyt on jonoja ryhtyvät hoitamaan aikaisempaa enemmän potilaita, taikka jos vastaanottoa pitämään tulee enemmän sellaisia lääkäreitä, joiden vastaanotolle potilaat haluavat tulla.

Sote uudistuksen valinnanvapaus voi lisätä lääkäripalvelujen tarjontaa, jos nykyisin terveyskeskuksissa työskentelevät lääkärit alkavat uudessa yhtiöitetyssä järjestelmässä hoitaa aiempaa enemmän potilaita. Jos perusterveydenhuollossa nyt työskentelevät lääkärit sen sijaan päättävätkin lähteä erikoistumaan sairaalaan taikka ryhtyvät päivystyksiä tekeviksi keikkalääkäreiksi vähenee perusterveydenhuollon lääkäripalvelujen tarjonta nykyisestä. Jos nykyisin yksityisvastaanottoa pitävät lääkärit alkavat aiempaa enemmän hoitaa terveyskeskuksissa hoidettuja potilaita, palvelujen saatavuus jälleen paranee. Jotta yksityislääkäreillä olisi tähän tarjota lisäkapasiteettia, tulisi heidän kuitenkin jättää hoitamatta nykyisin työterveyshuollon kautta tulevia potilaitaan. Jos keskenään kilpailevat lääkäriasemat alkavat rajoittaa yksityislääkärien mahdollisuuksia toimia eri työnantajien palveluksessa, vähenee taas palvelujen tarjonta ja samalla potilaan valinnanvapaus heikkenee nykyisestä.

Sote-uudistuksen valinnanvapauden vaikutukset lääkäriresurssien kohdentumiseen ovat vaikeasti ennakoitavissa. Sote-uudistus ei suoraan lisää perusterveydenhuollon palveluja tuottavien lääkärien määrää, koska työterveyshuolto on jätetty uudistuksen ulkopuolelle. Jotta potilaan valinnanvapaus toteutuisi ja hoitojonot poistuisivat, tulisi perusterveydenhuollon lääkärien siis hoitaa nykyistä enemmän potilaita. Millä mekanismilla tämä varmistetaan, on ainakin minulle vielä epäselvää. Hyvä ja pidetty lääkäri saa kuitenkin aina potilaita ja hänen vastaanotolleen on aina myös jonoa.

 

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu